A/N: Ei ehkä parasta tekstiä mitä oon koskaan kirjottanut, mutta en toisaalta osannut korjatakaan paremmaksi (infoan jos innostunkin joskus). Jälleen kerran anteeksi virheistä!
Kiitos kun luit! xx
Keskiviikko 10:30
Isak oli skipannut tuntinsa ehtiäkseen kirjastoon tekemään loppuun Biologian esitelmänsä, jonka oli jättänyt viime tinkaan. Se oli palautettava viimeistään iltapäivällä alkavalla tunnilla, eikä hän ollut vielä edes aloittanut. Sanalta hän ei saanut apua edes anelemalla, sillä oli aiemmin peruuttanut heidän opiskelusessionsa poltellakseen budia ja pelatakseen FIFA:a Jonaksen kanssa. Isak oli kantapään kautta oppinut, ettei kyennyt kotona keskittymään läksyihinsä, sillä kaikki tiet tuntuivat johtavan FIFA:an tai pornosivuille. Kirjastossa hän ei voinut pelata "vain yhtä matsia FIFA:a" eikä varsinkaan katsoa pornoa.
"Okei, geenimutaatiot, sinä pystyt tähän Isak", hän mumisi itsekseen mutta ajatus keskeytyi, kun hän tunsi tuolinsa painuvan hieman. Joku laski kämmenensä sen selkänojalle. Tuoksu oli tuttu ja niin oli äänikin.
"Sinä se sitten ilmaannut kaikkialle, myös kotiini", Chris sanoi naurahtaen. Isak pyöräytti silmiään googlaten pistemutaatioista.
"Okei", Chris sanoi irrottaen otteensa tuolista ja kiersi istumaan pienen ovaalin pöydän toiselle puolelle, "se oli vain vitsi."
"Täytyykö esittää, että se oli hauska?" Isak kysyi kohottamatta katsettaan kannettavansa näytöstä. Viikonloppu oli vähentänyt entisestään Isakin halua tavata koko ihmistä.
"Vain jos haluat", Chris vastasi kääntäen varoittamatta kannettavan näytön itseään kohti.
"Geenimutaatiot, milloin palautus?"
"Kolmelta", Isak vastasi avaten särkeviä hartioitaan.
"Tänään?" Chris naurahti katsoen Isakia näytön yli. "Huolet pois, Isakiyaki. Behold your lord and saviour."
"Kävitkö bilsaa?" Isak kysyi kohottaen kulmiaan.
"Onko se jotenkin vaikea uskoa?" toinen kysyi samalla, kun alkoi korjata Isakin otsikkoa. "Luulin, että aineesi oli enemmän naisten sydänten rikkominen tai jotain", hän vastasi kohauttaen olkiaan.
"Näh, se tulee ihan luonnostaan. Sitä kutsutaan charmiksi. Oletko kuullut?" Chris kysyi virnistäen ja Isak potkaisi häntä pöydän alla yrittäen pidättää hymyään, mutta epäonnistuneesti.
"Chill, sekin oli vitsi. Skarppaa nyt", Christoffer puuskahti hymysuin kääntäen kannettavan takaisin Isakille. Chris nousi tuoliltaan ja asettui Isakin vierelle, jolloin Isakin sieraimet täyttyivät makeasta tuoksusta.
"Olen niin skarppi, kun tähän aikaan aamusta voi olla", Isak vastasi avaten nettiselaimensa uudestaan. "Mummoni on jo käynyt kaupassa, tehnyt ruokaa, ulkoiluttanut kissansa, huutanut naapurin kakaroille ja kutonut villasukat ennen kymmentä ja hän on 80-vuotias", Chris sanoi kirvoittaen kummastuneen mutta huvittuneen katseen keskustelukumppaniltaan. "Vertaatko mua mummoosi?"
"Molemmilla on kihara valkoinen tukka, Adidaksen takki, silmäpussit ja pakkomielle minuun. Olette käytännössä sama ihminen", Chris vastasi naama peruslukemilla ja Isakin suu tipahti auki äänettömään huutoon ennen kuin tuo hajosi nauruun peittäen suunsa, jottei häiritsisi muita läsnäolijoita.
"Aiotko auttaa vai vittuilla?" Isak kysyi kohottaen toista kulmaansa koottuaan itsensä.
"Pystyn molempiin, älä huoli", Chris vakuutti painaen reitensä kiinni Isakin omaan eikä Isak vetänyt jalkaansa pois.
Isakin oli hankala keskittyä tekeillä olevaan kotiläksyynsä sekä uneliaisuuden, että Chrisin läsnäolon vuoksi. Hän vilkuilikin toista jatkuvasti ja jäi muutaman kerran kiinni tuijottamisesta. Chris soi hänelle kummallakin kerralla vain pikaisen hymyn ja jatkoi sitten kirjottamista.
Tästä huolimatta yhteistoimin he saivat esitelmän valmiiksi ennätysajassa. Kello ei ollut edes yhtä, kun Isak tallensi valmiin työn koneelleen ja lähetti sen sitten sähköpostitse opettajalleen. Hän oli jostain syystä yllättynyt Christofferin laajasta tietämyksestä, vaikka se oli tyhmää sikäli, ettei hän tosiaankaan tuntenut toista kovin hyvin. Oli luultavasti montakin asiaa joita Isak ei tiennyt hänestä.
"Katsos vain. Pystyyhän tuo pieni pääsi näköjään myös ajatteluun", Chris sanoi painaen Isakin kannettavan läpän kiinni kasvoillaan voitokas ilme ja pörrötti vaaleaa tukkaa. Isak huitoi kourat hiuksistaan älähtäen.
"Hei, sinä puhut nyt Nissenin nerolle", hän vastasi venytellen käsiään. "Aha, ja sinä Jumalallesi", toinen kiusoitteli nousten ylös. "Luulin, että Jumalalla olisi muutakin tekemistä kuin auttaa abeja läksyissä. Tuonko takia et ehdi vastaamaan rukouksiin", blondi sanoi tunkien kannettavan reppuunsa. "Rukoiletko minua useinkin?" Chris kysyi virnistäen.
"Olen niin väsynyt, etten keksi mitään nasevaa. Seurassasi on uuvuttavaa, Chris. Ei pliis tehdä tätä joka päivä", Isak huokaisi nousten itsekin ylös.
Chris vastasi hymyllä. "Entä joka toinen?"
Isak pyöräytti silmiään.
"Eikö sun pitäisi olla kasarmilla sotamies Schistad?"
"Perhejuttuja", Chris vastasi arvoituksellisesti ja selvästi haluttomana jakamaan asioitaan.
"Perhejuttuja?" Isak toisti naurahtaen epäuskoisesti, "ovatko vanhempamme menneet naimisiin huomaamattani, vai miksi teet perhevapailla biologian esitelmääni?"
"Sekoitin sut varmaan mummooni, my bad", Christoffer vastasi virnistäen mutta Isak kuuli jonkin leikkimielisessä äänensävyssä muuttuneen kylmemmäksi.
Perjantai 22:35
Isak oli hävittänyt ystävänsä klubille. Hän yritti katsoa puhelimestaan, josko joku heistä olisi yrittänyt tavoitella mutta akku oli loppunut.
"Helvetti", Isak huokaisi tunkien Iphonen takaisin taskuunsa aivan kuin se olisi ollut kapulan vika, että hän oli unohtanut ladata sitä ennen lähtöä.
Hän tunkeutui ihmismassan läpi klubin ulkopuolelle tupakoinnille tarkoitettuun aidattuun alueeseen.
"Sori, voisinko lainata puhelinta? Olen hukannut ystäväni ja omasta luurista loppui akku", hän sanoi ensimmäiselle edessään olleelle ihmiselle, jonka hän tarkemmin tarkasteltuaan tunnisti vanhaksi Nisseniläiseksi.
"Anteeksi, I don't speak gay", nuori mies vastasi naurahtaen ja sivuutti sitten puhuttelijansa jatkaen omaa juttuaan. Isak kiihtyi nollasta sataan sekunnissa ja tunsi kasvojensa kuumotuksen yltyvän.
"Mitä vittua juuri sanoit? Eikö äiti opettanut käytöstapoja?" hän tivasi tönäisten vanhaa koululaistaan ja sitten kaikki tapahtui hyvin nopeasti.
Saatuaan tasapainonsa takaisin mies hyökkäsi kohti Isakia, joka ei taas vahvalta päihtymykseltään ehtinyt reagoida. Nyrkin isku ei kuitenkaan osunut kohteeseensa, sillä onnekkaasti joku tuli heidän väliinsä. Adrenaliini kohisi Isakin suonissa niin lujaa, ettei hän erottanut paljoakaan ympärillään olevasta ihmismassasta tai kenenkään puheesta. Valikoivan kuulonsa avulla hän kuitenkin kuuli "Vitun homo" jostain välistä ja hyökkäsi väliin tulleen ihmisen yli takaisin halveksujansa kimppuun huutaen mitä sylki suuhun toi.
Hän ei saanut läpi kuin yhden ainoan nyrkiniskun ennen kuin portsari ehti tilanteeseen raahaten vastustelevan Isakin ulos tupakointialueelta.
"Isak, rauhoitu!" tuttu ääni huusi ja viimein kädet päästivät hänestä irti. Isakilla kesti hetki saada tasapainonsa takaisin.
Hän oli hengästynyt ja yritti rauhoittaa itseään mutta ei mahtanut mitään sisällään kuplivalle vihalle. Isakia oksetti ihmiset joilla ei ollut mitään kunnioitusta muita kohtaan. Ehkä osittain siksi, että oli joskus itsekin ollut kärkäs tuomitsemaan muita.
"Mitä vittua tapahtui? Oletko tyhmä?" Chris kysyi selkeästi raivoissaan ja tarttui Isakin olkapäihin.
"Tuo saatanan—", Isak aloitti pystymättä lopettamaan lausettaan. Hänellä ei oikeastaan ollut mitään sanottavaa puolustuksekseen. Sen sijaan hän lätkäisi Chrisin kädet olkapäiltään sylkäisten maahan.
"Et voi haastaa riitaa kaksi kertaa kokoisesi kanssa, Isak", Chris ärähti pyyhkien suupieltään hihaansa. Isak huomasi, että se vuosi verta. Oliko Chris puolustanut häntä?
"Ei ihmisille voi puhua tuolla tavalla! En voi sietää tuollaisia ihmisiä", Isak vastasi yrittäen oikeuttaa tekoaan ehkä enemmän itselleen kuin Chrisille.
"Voi, pikku Isakin tunteita loukattiin. Kasva aikuiseksi", vanhempi tuhahti tönäisten Isakia. Isakin kulmat kohosivat yllätyksestä ja ärtymys palasi vahvempana takaisin.
"Puolustatko tosissasi sitä kusipäätä?" hän älähti tönäisten Chrisiä takaisin suuremmalla voimalla kuin tuo oli tuuppaissut häntä.
"Oletko aivokuollut?" Chris melkein sihisi hampaidensa välistä ja tarttui Isakin rinnuksiin pakottaen tuon varpaisilleen. "Ota pää pois perseestäsi. Sinun täytyy vain hyväksyä se, että maailmassa on kusipäitä, jotka satuttavat, jos niille antaa tilaisuuden."
Isak nielaisi vaikeasti, kun Chrisin ruskeat silmät katsoivat suoraan hänen sieluunsa. Hänen oma katseensa tipahti turvonneeseen alahuuleen ja verta vuotavaan suupieleen. Chris oli puolustanut häntä. Jokin tilanteessa kiihotti Isakia. Se saattoi johtua täysin adrenaliinista tai hänen vahvasta päihtymystilastaan tai sitten molemmista. Se saattoi myös olla Chrisin intensiivinen katse ja ruhjeiset kasvot. Se oli niin väärin ja Isak tunsi pulssinsa nousevan mutta ei tällä kertaa vihasta. Hän tuijotti toista silmiin osaamatta vastata mitään merkityksellistä.
Tietysti Evenkin piti hänen puoliaan. Jopa niin hyvin, että ennaltaehkäisi mahdollisesti vahingollisia tilanteita. Christofferin tapa toimia oli kuitenkin niin suora ja kursailematon, että se teki vaikutuksen. Even ei koskaan löisi ketään hänen puolestaan.
Hetkinen, ei. Isak ei todellakaan edes halunnut Evenin lyövän ketään puolestaan. Even ei koskaan tekisi niin ja se oli yksi niistä monista piirteistä, joita Isak rakasti hänessä.
"Et voi haastaa riitaa, jos et osaa tapella", Chris tuhahti pitkän hiljaisuuden jälkeen päästäen irti Isakin rinnuksista.
Isak ei ollut huomannut pidättäneensä hengitystä ennen kuin puhalsi ilmat keuhkoistansa haukatakseen uutta tilalle.
He kävelivät sanaakaan sanomatta pienen välimatkan päässä toisistaan lähimmälle raitiovaunupysäkille ja istuivat eri päihin muovista penkkiä.
Raikas ulkoilma oli selvittänyt hänen päätään ja adrenaliinin poistuttua kehosta häntä oli alkanut toden teolla hävettää. Useammin kuin kerran Isak oli joutunut ongelmiin temperamenttinsa vuoksi. Hänellä oli toisinaan hankaluuksia hillitä itseään, vaikka tiesi toimivansa typerästi.
Yllättäen hän muisti Jonaksen, Magnuksen ja Mahdin, jotka mahdollisesti etsivät häntä klubilta yhä ja pakotti itsensä nostamaan katseensa Chrisiin, joka tuijotti vastakkaiseen suuntaan
"Voinko lainata puhelintasi?"
Chris kaivoi puhelimen taskustaan ja avasi sen lukituksen ennen kuin ojensi sen Isakille mitään sanomatta.
"Takk", Isak sanoi näppäillen ulkomuistista Jonaksen numeron.
Christoffer: Hei, tässä on Isak. Lähdin kotiin, tuli paha olo. Soitellaan!
Hän painoi lähetä ja antoi puhelimen takaisin vilkaistuaan taustakuvaa, jossa Chris halasi tyttöä, joka vaikutti etäisesti tutulta. Isak ei saanut päähänsä mistä.
Chris hiveli kielellään haljennutta suupieltään selvästi ajatuksissaan. Heidän välillään oli painostava hiljaisuus, ja Isak oli pahoillaan, että oli keskeyttänyt myös toisen illan kiihkoilullaan.
"Sori tosta", hän sanoi irvistäen, "I might have issues."
"Olisit nähnyt miltä se toinen jätkä näytti", Chris naurahti hetken hiljaisuuden jälkeen ja Isakin sydämeltä tipahti kivi.
Chris ei ollut vihainen hänelle eikä onneksi kiinnostunut kuulemaan Isakin ongelmista, sillä Isak ei olisi ollut kiinnostunut kertomaan niistä. Ilta oli viileä ja Isakia kylmäsi. Hän ei ollut laittanut tarpeeksi vaatetta päälleen. Sadepisarat alkoivat ropista katokseen. Ääni oli rauhoittava ja Isak ummisti hetkeksi silmänsä.
"Pelastin sinut taas kiperästä tilanteesta", Isak kuuli Chrisin sanovan ja avasi silmänsä. Hän nojasi päänsä katoksen lasiseinään ja hymyili laiskasti:
"Mitä tapahtuu sitten, kun olet pelastanut minut?"
"Pelastat minut takaisin?" Chris vastasi kysyvästi ja Isak säpsähti.
Hänen ajatuksensa hyppäsivät välittömästi takaisin Eveniin ja siihen iltaan hotelli-sviitissä. Hänen vatsaansa kouraisi useastakin syystä mutta ei osannut eritellä niitä. Tämä oli jokin sairas vitsi. Universumi rankaisi häntä, koska hän oli antanut itsensä ajatella Chrisiä muuten kuin platonisesti. Niin sen täytyi olla. Ehkä nyt jossain toisessa ulottuvuudessa Chris ja Isak suutelivat katoksessa suojassa sateelta. Isak maistaisi veren suussaan ja Chrisin kädet olisivat polttavat hänen ihollaan. Tässä universumissa Even kaipasi Isakia Jenkeissä, ja Isakilla ei ollut aikomustakaan pilata heidän suhdettaan. Hän oli kuullut kaukosuhteiden olevan hankalia mutta mikään ei silti ollut valmistanut häntä tositilanteeseen. Niinköhän hän unohtuisi Evenin ajatuksista yhtä sukkelasti kuin Even hänen omistaan?
"En oikeasti pelastanut sua."
Isakin katse kääntyi Chrisiin kysyvänä.
"En tullut väliin pelastaakseni sut, vaan lyödäkseni siihen ihmiseen järkeä."
Isak naurahti hämmentyneenä ajatellen Chrisin aiempaa saarnaa ja tokaisi sitten: "En arvannut, että olet myös tekopyhä."
"Voin haastaa riitaa, koska osaan tapella", Chris sanoi puolustuksekseen.
"Katsos kuka puhuu, Kylie Jenner."
"Auch", toinen vastasi irvistäen kuin kommentti olisi oikeasti tehnyt fyysistä vahinkoa ja kosketti turvonnutta huultaan.
"Karma is a bitch."
