"Toris?"

Toris säpsähti kuullessaan tutun äänen kahvilan ovelta. Hän käpertyi entistä tiukempaan sykkyrään eikä vastannut.

Eduard oli vihdoin muistanut jonkun syöksyneen ulos kahvilasta, ja Feliks oli tietenkin juossut heti perään.

Toriksesta tuntui ettei hän voinut kohdata Feliksiä. Ei vain voinut.

"Toris?" Nyt Feliks oli astunut kokonaan ja katseli ympärilleen sateisella ja pimeällä kadulla. Ovi sulkeutui hiljaa hänen takanaan.

Toris hivuttautui mahdollisimman kauas katulampuista. Feliks ei saisi nähdä häntä...

"Liet?" Feiks sanoi hiljaa, huolestuneeseen sävyyn.

Toris säpsähti kuullessaan nimen. Liet. Se toi muistoja mieleen... Kun he olivat olleet pieniä, Feliks oli kutsunut Torista Lietiksi, koska tämä oli kotoisin Liettuasta. Kukaan muu ei ollut saanut käyttää nimeä... Eikä Felikskään ollut käyttänyt sitä pitkään aikaan.

Lapsena Feliks oli jopa opetellut puhumaan vähän liettuaa – Toriksen takia. Ja niin Toriskin oli opetellut puolaa.

Feliks oli ollut todellinen ystävä. Paras, mitä Toriksella oli koskaan ollut.

Eikö joku ollut joskus sanonut, että rakkaus tuhoaa ystävyyden? Jos oli, se joku oli ollut todella viisas. Vaikka olikin luultavasti tarkoittanut, että ystävyys särkyi osapuolten rakastuessa tahoilleen... Tai pahimmassa tapauksessa samaan henkilöön.

Mutta entä jos ystävät rakastuivat toisiinsa? Tai ei sittenkään... Tuskin Feliks tosissaan rakasti Torista. Ja eihän Toris ollut varma edes omista tunteistaan...

"Liet?" Feliks huhuili yhä. "Kur tu?" [Missä sinä olet?]

Toriksen sydän sykähti. Feliks puhui liettuaa! Nyt Toris oli varma siitä mitä tunsi. Oli kulunut niin pitkä aika siitä kun hän oli viimeksi kuullut äidinkieltään... Ihme että Feliks edes muisti.

"Tutaj..." [täällä], Toris kuuli itsensä vastaavan ja hymyili vinosti. Puolalainen puhuu liettuaa ja liettualainen vastaa puolaksi!

Feliks asteli hiljaa Toriksen luo ja kyykistyi tämän viereen. Toris hautasi kasvonsa polviinsa.

"Liet?"

Ei vastausta.

"Liet? Toris?"

Yhä täysi hiljaisuus.

"Toris Laurinaitis! Vastaa mulle niinku NYT!"

"Mmh...", Toris inahti.

"OMG! Sähän oot jopa niinku hengissä!", Feliks riemuitsi.

Toris pudisti kiivaasti päätään.

"Ai et ooo hengissä? Saaks kysyy et miten sä sit niinku liikut?"

Toris ojensi toisen kätensä ja tönäisi Feliksiä kauemmas.

"Heeeiii! Et sä noin voi tehä!"

"Voinpas", Toris mutisi.

Feliks rypisti kulmiaan. Huumori ei näyttänyt tepsivän. Nyt alkoi jo huolestuttaa. Toris ei ollut koskaan, ei koskaan työntänyt Feliksiä pois! Nyt oli jokin pahasti vialla.

"Liet, mikä hätänä?"

Vastauksena Feliks sai kummallista mutinaa. Toris hautasi päänsä yhä syvemmälle polviinsa.

"Olinks mä niinku noin surkee suutelija?", Feliks kysyi. Hän puhui leikkisään äänensävyyn, vaikka oli tosiaan huolestunut asiasta.

"...et..." Toris mumisi ja lehahti punaiseksi. Felikskö surkea? Päinvastoin! Äkkiä Toris oli iloinen ettei Feliks nähnyt hänen kasvojaan.

"Vaan...?", Feliks tiukkasi. "Mä lyön vetoo et tää johtuu niinku siitä!"

Toris kohotti kasvonsa. Äkkiä hän olikin vihainen.

"Ajattelitko. Sinä. Yhtään. Miltä. Minusta. Tuntui?

Nyt Feliks vältteli Toriksen katsetta.

"E-e-e-eeen mä tajunnu. Anteeks!", hän vikisi. "Mä en aatellu et se ois niinku noin iso juttu... Mä aattelin et sä liiskaisit mut heti lattiaan! Tai et välittäis... Mä oon ihan surkee suutelija! Varmasti oon! Etkai sä muuten reagois niinku tollai!", Feliks huokasi harvinaisen alistuneen näköisenä.

"Et ole!", Toris väitti. "Se tässä on ongelmana! Sä olit ihan liian hyvä!"

"..." Feliks tuijotti Torista suu auki ja silmät ammollaan. "Sano se uuestaan!"

"Enhän sano."

"Muuten mä en niinku TOD usko!"

"No älä sitten."

"Miten sä voit olla noin julma?", Feliks valitti alahuuli mutrussa.

"Onko muka julmaa etten mä sano toista kertaa että sä olit hyvä?

Feliks säteili.

"Sä sanoit sen! IhQuuuuu!"

Toris pyöräytti silmiään.

"Toris mä niinku rak..." Feliks hiljeni kesken lauseen. "Kato, mä jopa niinku ajattelen! Saanko mä sanoo niin?"

"Et."

"Miksen?"

"Koska sä et tarkota sitä."

"Tarkotanpas!"

"Et oikeesti."

"Kylläpäs!"

"En usko!"

"Uskotpas!"

"HILJAA NYT JO!"

Feliks totteli hetken – täsmälleen sen aikaa että sai kyhättyä suunnitelman.

"Toriiiis...", hän vinkui ja räpytteli silmiään viattoman näköisenä.

"Niin...?"

"Rakastatsä mua?"

"... En."

"Sä epäröit!"

"Enpäs!"

"Epärööö-iit~"

"Ei taas aloteta tätä!"

"Rakastaisitsä mua jos mä oisin niinku TYTTÖ?"

"Feliks..."

"Vastaa!"

"E-en. Ei sillä ole väliä...", Toris mutisi.

"MITÄ mun pitäis sit niinku tehä et sä rakastaisit mua?", Feliks ulvoi kohti taivasta.

Hiljaisuus.

"Toris. Vastaa mulle PLIIS! Mitä mun pitäis tehdä?"

"Ei mitään", Toris kuiskasi maata tujottaen. "Kochan cie." [Rakastan sinua] Toris nousi ja katsoi maassa istuvan puolalaisen vihreisiin silmiin. "Jo nyt.", hän sanoi ojentaen kätensä.

"Sä niinku puhuit mun kaunista kotikieltä!", Feliks sanoi säteillen.

Toris hymyili muttei vastannut. Hän kietoi kätensä Feliksin ympärille ja suuteli tätä.

Toriksen pettymykseksi Feliks veti kasvonsa heti kauemmas.

"Feliks..." Toris sanoi pettyneenä. "Anteeksi..."

Feliks asetti sormensa pystysuoraan Toriksen suulle.

"Shh! Mun pitää niinku sanoo eka yks juttu!"

Toris näytti yllättyneeltä. Niin mikä juttu...?

"As tave myliu!" [minä rakastan sinua], Feliks kuiskasi liettuaksi ja painoi huulensa Toriksen huulille.

Torista alkoi huimata melko pikaisesti – ai niin, ehkä sitä voisi vaikka hengittääkin – mutta hän ei päästänyt irti. Kuka muka hyppää vapaaehtoisesti alas onnen seitsemännestä taivaasta?

Kahvilan sisällä alettii jo pohtia missä Feliks viipyi. Ja minne Toris oli oikein kadonnut?

"Den, kurkkaatko ikkunasta näkyykö heitä siellä?", Eduard pyysi. Toris oli hänen hyvä ystävänsä, kuin veli, ja virolainen alkoi olla jo hieman huolissaan.

Den raotti verhoa.

"Toris suutelee Feliksiä...", hän sanoi apaattisella äänellä ja päästi verhon putoamaan kiinni.

Kesti hetken ennen kuin Den tosiaan tajusi mitä oli nähnyt.

"MITÄÄH? HE SUUTELEVAT!", hän huusi ja repäisi verhon auki. "Tulkaa katsomaan!"

Denin harmiksi kukaan ei kuitenkaan tullut.

Kadulla Toris huomasi äkkiä sisältä kajastavan valon ja näki silmäkulmastaan Denin ällistyneet kasvot.

Hän rutisti silmänsä kiinni ja takertui tiukasti Feliksiin. Ihme kyllä häntä ei nolottanut, olo tuntui oikeastaan kumman rohkealta. Hän ei varmasti päästäisi koskaan irti.

Ikävä kyllä myös Feliks näki että heidät oli huomattu ja irrottautui nopeasti.

Toriksen rohkeus lopahti siihen paikkaan. Hän karahti punaiseksi ja lähti seuraamaan sisälle raivoissaan marssinutta Feliksiä.

"Oliks sun niinku pakko kyylää mun elämän ekaa niinku täydellisen onnellista hetkee?", Feliks tivasi kädet lanteilla Deniä mulkoillen.

"Paraskin puhuja", Den puolustautui. "Kukas keskeytti aiemmin minut ja No..."

"Turpa kiinni, Den!", Nor sihahti ja potkaisi Deniä jalkaan.

"Just niin! Hyvä, Nor! Den, sä oisit vinu nytki keskittyä niinku NORIIN ja jättää meiät niinku rauhaan! Toris! Sano nyt säkin niinku jotain!"

Kaikki käänsivät katseensa tulipunaiseen liettualaiseen.

"Minä... Kiitos-kun-kutsuit-minut-Berwald-onnea-hyvästi!", Toris sopotti ja käännähti kannoillaan.

"Gówno!" [paska], Feliks kirkaisi ja polkaisi jalkaansa. Hän puhui suuttuessaan helposti puolaa, kun ei ehtinyt ajatella mitä sanoi.

Den aikoi ilmeisesti laukaista jotakin vahingoniloista, mutta Berwald katsoi parhaaksi lopettaa show'n siihen.

"Kiitos kun tulitte, nyt voitte poistua. Nämä juhlat päättyvät nyt."

Hitaasti kaikki keräilivät tavaransa ja lähtivät.

"Öh... Nor?" Den sanoi varovasti ulkona.

Nor käänsi ilmeettömän katseensa Deniin.

"Onko sinun tarjouksesi vielä voimassa?" tanskalainen sanoi virnistäen.

"Sohvalle", Nor vastasi kylmästi ja lähti harppomaan kotiaan kohti. Den seurasi tyytyväisenä perässä.

"Nor?", hän kuiskasi heidän päästyään perille.

"Niin?" Nor vastasi ja asetti avaimen lukkoon.

Den hymyili hurmaavasti. "Jeg elsker dig!" [minä rakastan sinua]

Norin oli pakko hymyillä hieman Denin lapsekkaalle suoruudelle.

Riemuitkaa, löysin kääntäjän joka osaa kääntää kokonaisia lauseita eli puolan- ja liettuankieliset lauseet ovat vihdoin oiken! Vaikeuksien kautta voittoon : D Muttakun oli pakko saada ne puhumaan toistensa kieliä :3 Ja kyllä, kuten lopusta voitte päätellä, seuraava luku on pelkkää DenNoria :D

Ja jälleen anteeksi Venäjä-fanit... Vaikka taisin varoittaa luvun 3 lopussa? No, siltikin :3 Ja pyytäisin anteeksi että tämä luku on pelkkää LietPolia, mutta en voi kun rakastuin siihen paritukseen! :D No, antakaa anteeksi.

Jälleen kerran 10000000x kiitos kommentoijille ja niille jotka ovat lisänneet Kahvinhuuruisen kuppilan suosikkeihinsa 3 Ihanat kommentit ovat monta kertaa pelastaneet minut ilkeän, vaanivan angst-kohtauksen kynsistä. KIITOS 3

Miyull: LietPol on vaan niin ihana 3 Toivottavasti tykkäät tyylistäni tässäkin luvussa :D Ja kirotusvirheitä yritän vähentää koko ajan, mutta ilman koneen tekemää oikeinkirjoituksen tarkistusta se on hiukan hankalaa... Ja itsekin alkoi tehdä mieli noita mainittuja limsoja ;D

SahPa: Hyvä jos DenNor-tyylini vaikuttaa hyvältä 3 Ja LietPolia tuli tässä lisää... Ja vielä ensimmäiseen kommenttiisi viitaten, ei ihme jos parituslista vaikuttaa hyvältä sillä omat suosikkiparitukseni löysin "Haluan nähdä sinun itkevän"-ficistäsi :D