Luku 4 Rakkauden ja kivun päivä
LOUNAAN JÄLKEEN KOULUN PUUTARHASSA:
"Olen niin iloinen että voit jo paremmin," Annie hymyili Candylle.
"Niin minäkin. Eilinen oli todella rankka päivä sinulle Candy," Patty sanoi myös hymyillen.
"Kiitos tytöt. Mutta ei teidän tarvitse huolehtia minusta, oikeasti. Olen ihan kunnossa," Candy vastasi. "Mutta oloni olisi niin paljon parempi jos vain voisin olla Terryn kanssa juuri nyt," hän ajatteli alakuloisesti.
Sitten tytöt näkivät Stearin tulevan heitä kohti.
"Candy, minun täytyy puhua kanssasi muutama minuutti kahdestaan," Stear sanoi Candylle totisena.
"Onko se niin tärkeää?" Candy kysyi.
"Kyllä se on," Stear vastasi.
"Selvä sitten," Candy vastasi ja seurasi Stearia suuren puun alle. "No niin, mistä halusit puhua kanssani?" Candy kysyi huolestuneena.
"No, Terrence pyysi antamaan tämän kirjeen sinulle ilman muita läsnäolijoita. Hän sanoi että se on todella tärkeää ja että hän odottaa vastaustasi niin pian kuin mahdollista," Stear selitti ja ojensi kirjeen Candylle.
"Kiitos Stear. Ja jos näet Terryä, voisitko kertoa hänelle, että vastaan hänen kirjeeseensä ensi välitunnilla," Candy vastasi väläyttäen kuuluisan hymynsä.
"Selvä, minä sanon," Stear sanoi ja käveli pois.
Candy avasi Terryn kirjeen ja alkoi lukea sitä huomaamatta että Annie ja Patty seisoivat uteliaina hänen vierellään. Candy kuitenkin huomasi tytöt pari minuuttia myöhemmin ja sanoi: "Stear antoi tämän kirjeen minulle Terryltä ka haluaisin lukea sen yksin. Toivon että te tytöt ymmärrätte syyni, ettekä suutu minulle".
"Kyllä me ymmärrämme Candy. Nähdään seuraavalla tunnilla," Patty ja Annie hymyilivät ystävälleen.
"Kiitos tytöt. Nähdään myöhemmin," Candy hymyili ja juoksi takaisin makuuhuone-siipeen. Hän kiipesi varovasti parvekkeelleen ja meni hiljaa omaan huoneeseensa. Sitten hän saattoi vihdoinkin aloittaa Terryn hänelle lähettämän kirjeen lukemisen kaikessa rauhassa.
Candy huomasi että kirje oli täynnä rakkautta ja intohimoa.
"Candy, yksi ja ainoa rakkauteni!
Minun on esitettävä sinulle hyvin tärkeitä
kysymyksiä.
Olen todella pahoillani että joudun
kysymään erään niin tärkeän tällä kirjeellä,
mutta se on ainoa ja paras vaihtoehto kysyä
tätä Elizan ansan jälkeen. Mutta unohdetaan
jo se tarantella-kuningatar.
Joten rakkaani, jätätkö tämän koulun
kanssani ja tuletko vaimokseni? Haluan elää
loppuelämäni sinun ja vain sinun kanssasi.
Minulla ei ole sinulle sormusta juuri nyt,
mutta ostan sen sinulle heti kun pääsemme
ulos tästä koulusta.
Kaiken sen jälkeen mitä meille on tapahtunut
tässä koulussa, emme voi ottaa mitään itsestään-
selvyytenä.
Mikä on vastauksesi rakkaani? En halua lähteä
tästä koulusta ilman sinua, mutta ymmärrän
kyllä jos vastaat "Ei" kysymykseeni.
Lähetä vastauksesi minulle serkkusi Alistairin
kautta.
Odotan vastaustasi.
Rakastan sinua Candice W. Andrew.
Todella sinun
Terrence G. Grandchester"
"Voi sinua Terry. En ikinä vastaisi kieltävästi kysymykseesi. Odota vain hetki vastaustani rakkaani. En jaksa odottaa sitä että jätän tämän kanssasi Terry. Rakastan sinua niin paljon, että en voi enkä halua tulla erotetuksi sinusta, ikinä!" Candy ajatteli itkien rakkaudesta ja onnesta.
Candy otti kynän ja paperia ja alkoi kirjoittaa vastaustaan Terrylle.
"Terry, ainoa rakkauteni.
Vastaukseni on KYLLÄ,
tuhat kertaa kyllä. Haluan
naimisiin kanssasi ja olla
kanssasi ikuisesti. Rakastan
sinua niin paljon.
Lähden enemmän kuin
mielelläni tästä koulusta
kanssasi ja tulen vaimoksesi
rakkaani. Älä ikinä epäile
sitä.
Pyydän, kerro minulle milloin
että lähdemme täältä
lopullisesti.
En välitä siitä minne
menemme niin kauan kun
olemme yhdessä ikuisesti.
Rakastan sinua enemmän
kuin mitään muuta
Terrence G. Grandchester
Sinun ikuisesti
Candice W. Andrew".
Kun hän lopetti kirjeen kirjoittamisen, hän luki sen kerran, ennen kuin laittoi sen kirjekuoreen ja kirjoitti sen päälle: "Terrylle".
Mutta sitten kello soi ja Candy sujautti kirjekuoren kirjansa väliin ennen kuin lähti huoneestaan tunnille.
Tunnin jälkeen Candy meni nopeasti koulun puutarhaan etsimään Stearia joka antaisi hänen kirjeensä Terrylle. Candy oli iloinen että löysi Stearin aika pian.
"Olen pahoillani että joudut olemaan tämän kaiken keskellä," Candy sanoi pahoittelevasti kun hän ojensi Terrylle osoitetun kirjeen serkulleen.
"Ei se mitään Candy. Olen iloinen että voin auttaa sinua," Stear vastasi, siitä huolimatta että oli hieman kateellinen Candyn ja Terryn suhteesta. Mutta Stear tiesi myös sen, että Candy näkisi hänet vain serkkunaan ja hänen itsensä olisi vain hyväksyttävä se. "Mutta olen todella iloinen siitä, että Patricia (Patty) on vapaa," Stear ajatteli hymyillen. "Hän on todella nätti ja mukava nuori nainen".
"Stear, oletko kunnossa?" Candy kysyi huolestuneena.
"Kyllä, olen kunnossa. Ajattelin vain jotain. Minä vien tämän kirjeen Terrylle. Älä sinä huolehdi minusta," Stear vastasi ja lähti etsimään Terryä.
"Okei. Jos kerran sanot niin," Candy kuiskasi hänen peräänsä.
Candy oli silti hieman huolestunut Stearista, kun hän meni juttelemaan ystäviensä kanssa. Mutta tytöt käskivät häntä olemaan huolehtimatta liikoja, joten Candy rentoutui vähän. Mutta sitä ei kestänyt kauaa Nealin ja hänen ystäviensä takia. Candy asettui ystäviensä eteen suojellakseen heitä.
"Hei Candy! Kuulin että sinun takiasi sisareni on lukittuna vajaan. Saat maksaa siitä senkin tyhmä ja arvoton tallityttö," Neal sanoi todella loukkaantuneella äänellä.
"Neal, olen varma että tiedät mitä Eliza on tehnyt minulle ja Terrylle. Hänen takiaan minä ja Terry - meillä on nyt paljon ongelmia," Candy kertoi Nealille.
"Älä jäkätä minulle senkin huora. Et ole minua parempi. Pojat, käykää kiinni," Neal huusi neljälle kaverilleen.
"Ilomielin," pojat nauroivat kuin mielipuolet.
He hyökkäsivät Candyn kimppuun kuin tämä olisi ollut jokin kurja räsynukke. Annie ja Patty olivat niin peloissaan poikien väkivaltaisuuden takia, etteivät he voineet tehdä mitään auttaakseen ystäväänsä.
"Candy kukaan ei ole tulossa auttamaan sinua! Eivät ystäväsi eikä edes se räkänokka Terrence Grandchester. Se huoran poika ei ole tulossa auttamaan sinua. Nämä ovat viimeiset hetkesi tässä maailmassa! Hyvästi tallityttö," Neal nauroi häijysti.
Pojat hakkasivat Candya niin rajusti, ettei hän kyennyt enää ollenkaan taistelemaan vastaan. Hänen käsivarsiaan, jalkojaan ja päätään särki niin paljon, että hän hädin tuskin kykeni liikkumaan, seisomaan tai puhumaan enää.
"Neal lopeta! Käske ystäviesi lopettaa tuo! Candy ei ole tehnyt sinulle mitään pahaa," Annie ja Patty anelivat.
"Senkin typerät noidat, lopettakaa jo tuo itkeminen! En voi sietää sitä, tajuatteko?" Neal huusi ja löi Anniea nyrkillä suoraan oikealle poskelle.
Annie, joka oli hyvin hentorakenteinen, kaatui nurmelle Nealin lyönnin takia.
"Voi luojan tähden! Annie! Oletko kunnossa?" Patty kysyi huolestuneena auttaessaan yhtä parhaista ystävistään jaloilleen.
"Luulisin. Kiitos Patty," Annie vastasi kuiskaten kun hän lopulta oli taas jaloillaan ja piteli poskeaan.
"Etkö vielä saanut tarpeeksesi?" Neal huusi raivostuneena ja löi Anniea nyrkillään uudestaan, mutta leukaan tällä kertaa.
"AUTS!" Annie kiljaisi.
"Neal Reagan! Lopeta tuo heti paikalla! Sama käsky koskee kaikkia teitä poikia," he kuulivat Sisar Greyn huutavan pojille. Hänen mukanaan olivat Sisar Margaret, 3 muuta nunnaa ja 8 isää (pappia), sekä Stear, Archie ja… Terry! Hänellä oli avattu kirje oikeassa kädessään. Ja he kaikki olivat tulossa heitä kohti.
"Hei pojat! Jättäkää tämä paikka heti. Vanha akka Sisar Grey on tulossa tähän suuntaan! Jättäkää se tallityttö siihen missä hän on!" Neal huusi kavereilleen ja alkoi juosta pakoon.
"Hitto soikoon!" yksi pojista kirosi ja he kaikki alkoivat paeta.
"Ei niin nopeasti Neal!" Terry huusi vihaisena ja nappasi hänet Stearin kanssa.
Samaan aikaan Sisar Margaret tarkasti Candyn voinnin ja Archie auttoi Anniea ja Pattya, kun muut nunnat ja isät (papit) ottivat muut pojat kiinni.
"Hemmetti! En ole tehnyt mitään pahaa kenellekään heistä joten päästäkää minut menemään senkin idiootit!" Neal huusi Stearille ja Terrylle jotka pitelivät häntä aloillaan.
"Älä valehtele meille Neal! Kaikki näkivät mitä sinä ja nuo niin-kutsutut ystäväsi olette tehneet tytöille senkin kurja paskiainen!" Terry huusi vihaisesti.
"Neal, sinä ja Eliza ovat ne jotka häpäisevät sukuamme, eikä Candy niin kuin te kaksi olette väittäneet kaikille. Isotäti Elroy tulee olemaan todella vihainen teille molemmille kun hän saa tietää tästä kaikesta Neal," normaalisti rauhallinen Stear huusi ja löi Nealia leukaan samalla kun Terry potkaisi Nealia takapuolelle todella kovaa.
Mutta tietysti Neal onnistui pakenemaan heidän ulottuviltaan ja juoksi pois piiloutuen johonkin.
"Samperi! Tule takaisin senkin pelkuri!" Terry huusi kiroten.
"Soitan poliiseille jotta he tulevat ja pidättävät hänet. Hänet erotetaan koulustamme. Nyt, viekää nuo muut pojat hiljaisuuden huoneisiin ja heidän täytyy pysyä siellä koko loppuviikko. Ja minä otan yhteyttä heidän perheisiinsä jotta tulevat ja hakevat lapsensa kotiin. Mutta se mitä tulee siihen Neal Reaganiin kun seuraavan kerran näen hänet…" Sisar Grey huusi vihaisena.
"Candy!"
"Patty!"
Nuo olivat Terryn ja Stearin huolestuneet äänet. He molemmat olivat todella huolissaan tyttöjen hyvinvoinnista.
"Patty! Oletko kunnossa?" Stear kysyi halatessaan tyttöä.
"Lu-luulisin," Patty kuiskasi ja vastasi kevyesti Stearin halaukseen.
Annie oli yhä Archien käsivarsilla. Hänen oikea poskensa ja leukansa olivat pahoilla mustelmilla Nealin nyrkiniskujen takia.
"Candy! Voi luojan tähden! Oletko kunnossa? Minun olisi pitänyt olla paikalla suojelemassa sinua rakkaani! Pyydän, anna anteeksi! Rakastan sinua enemmän kuin omaa elämääni," Terry kuiskasi anelevalla ja pelokkaalla äänellä kun hän otti tytön käsivarsilleen. Hänellä oli vieläkin Candylta saamansa kirje oikeassa kädessään.
"Hys… ei se mitään kulta! Ei ole mitään anteeksi annettavaa rakkaani. Pysy vain luonani nyt Terry. Pärjään kyllä," Candy kuiskasi Terrylle pehmeällä äänellä välittämättä lainkaan siitä tosi asiasta että hänelle oli paljon kipuja ympäri omaa kehoaan.
"Voi Candy! Pysyn vierelläsi ikuisesti rakkaani. Minä lupaan sen," Terry kuiskasi kiihkeästi ja suuteli Candya varovasti ja hellästi huulille.
"Kiitos Terry," Candy vastasi hymyillen.
"Mennään sairashuoneelle. Meidän on tarkastettava kaikki kolme tyttöä ja heidän vammansa, jotta tiedämme heidän tilansa tarkalleen. Te Cornwellin veljekset ja sinä, herra Grandchester, tulkaa ja auttakaa tytöt takaisin koululle. Minun on otettava yhteyttä lääkäriin joka pääsee tulemaan tänne ja tarkastamaan tytöt," Sisar Margaret sanoi heille.
"Kyllä Sisar Margaret," pojat vastasivat hiljaa. he nousivat ylös pidellen tyttöjä käsivarsillaan ja veivät heidät sairashuoneeseen.
"Candy rakkaani, enkelini. Minulla on niin huono omatunto koska en suojellut sinua," Terry kuiskasi ääni täynnä tuskaa.
"Terry pyydän! Älä ole niin ankara itsellesi. Minä toivun kyllä! Lupaan sen sinulle kulta," Candy sanoi hymyillen hiukan.
"Candy… rakastan sinua niin paljon! En vain voi sietää ajatustakaan että sinulla on kipuja," Terry kuiskasi itkien.
Archie oli niin raivostunut ja vihainen että hänen kasvonsa muuttuivat yhtä valkoiseksi kuin lumi. Hän halusi niin kovasti olla Terryn asemassa, vaikka Annie-parka olisi ollut hänen käsivarsillaan juuri siinä ja silloin.
Stear puolestaan piti huolta Pattysta eikä välittänyt mistään tai kenestäkään muusta samassa huoneessa sillä hetkellä.
Puoli tuntia myöhemmin mukava, vanha tohtori ja hänen nuori apulaisensa saapuivat koululle. Eikä aikaakaan kun he olivat jo tarkastaneet tytöt.
Pattyn vuoro oli ensimmäisenä. Hänellä ei ollut fyysisiä vammoja, mutta hän oli niin järkyttynyt ja väsynyt kaiken tapahtuneen vuoksi, että hän tarvitsisi levätä ainakin kolmen päivän ajan. Stear rauhoittui kun hän kuuli sen.
Annien tilanne ei ollut niin hyvä. Hänen leukansa ja oikea poskensa olivat niin pahoilla mustelmilla ja niin turvoksissa, että ne alueet peittivät melkein puolet hänen kauniista kasvoistaan. "Tämä nuori tyttö tarvitse vähintään 5-7 päivää lepoa ja paljon jäätä tai kylmää vettä parantamaan nuo mustelmat ja turvonneen alueen kasvoillaan," tohtori selitti Sisar Margaretille joka nyökkäsi myöntymisen merkiksi. Archie rentoutui hieman kuullessaan sen, mutta samalla hetkellä hän myös muisti lupauksensa Candylle pitää huolta Anniesta.
Mutta Candy… hänen tilansa oli kaikista pahin. Hänen vasen käsivartensa oli murtunut ja hänen poloinen kehonsa oli ruhjeiden ja mustelmien peitossa. Hänen nenästään vuoti verta "kuin joesta" ja hänen vasen silmänsä oli niin turvonnut ettei hän kyennyt näkemään sillä mitään. Terrence katsoi Candya kauhistuneena ja huolissaan kun tohtori otti paljon siteitä ja alkoi hellävaroen sitoa niitä tytön käsivarren ympärille. Tohtorin apulainen pyysi häntä rauhoittumaan, mutta hän ei vain kyennyt siihen. Hän oli ihan liian huolestunut rakkaasta tyttöystävästään.
15 minuuttia tohtorin ja hänen apulaisensa lähdön jälkeen kaksi koulun opettajaa ja Cornwellin veljekset (Stear ja Archie) auttoivat Annien ja Pattyn huoneisiinsa.
Mutta ympäri koulua ja kaupunkia liikkui monta ryhmää poliiseja etsien Neal Reagania. Heidän oli määrä löytää hänet niin pian kuin mahdollista ja tuoda hänet takaisin koululle. Valitettavasti he eivät olleet löytäneet häntä vielä.
Samaan aikaan Terry oli sairashuoneella yksin Candyn kanssa. Hän piteli tyttöä hellästi käsivarsillaan.
"Kuinka voit rakkaani?" hän kysyi Candylta huolestuneena.
"Väsyttää, mutta en ole pystynkö nukkumaan ennen kuin tämä pääsärky helpottaa. Mutta onneksi murtunutta käsivarttani ei enää särje niin paljon," Candy vastasi ja katsoi Terryä alakuloisena.
"Olen niin pahoillani… etten ollut siellä suojelemassa sinua enkelini," Terry itki ääni täynnä surua.
"Pyydän, älä ole pahoillasi. Et mitenkään voinut tietää mitä tulisi tapahtumaan," Candy kuiskasi lämpimällä äänensävyllä.
"Candy, miten sinulla voi olla noin iso, rakastava, lämmin, anteeksiantava ja kultainen sydän? Sinun on pakko olla enkeli valeasussa," Terry sanoi hämmästyneenä.
"Voi Terry, en todellakaan tiedä vastausta kysymykseesi. Ai niin, saitko muuten sen lähettämäni kirjeen?" Candy kysyi vaihtaen samalla puheenaihetta.
"Kyllä, sain sen. Teit minut juuri maailman onnellisimmaksi mieheksi," Terry hymyili ja suuteli Candya huulille sulkiessaan silmänsä.
Candy vastasi hellästi poikaystävänsä suudelmaan ja hänkin sulki silmänsä.
"Niin, milloin me jätämme tämän koulun lopullisesti?" Candy kysyi kuiskaten Terryltä.
"Ehkä muutaman päivän päästä. Sinä tarvitset vielä lepoa neiti Pisamanaama," Terry sanoi hymyillen katsoen Candyn silmiä ja hänen nenäänsä, joka oli täynnä pisamia.
"Terry, pyydän älä kiusoittele minua nyt. En vain kykene kestämään sitä juuri nyt," Candy aneli itkien.
"Hysss… pyydän älä itke… En vain kestä katsoa silmiäsi kun olet noin surullinen. Anna anteeksi! Rakastan sinua," Terry aneli itkien tällä kertaa. Ennen kuin nyt, hän oli lopullisesti ja todella tajunnut kuinka paljon kipua ja surua Candyn oli täytynyt kestää aivan yksinään.
"Terry, älä itke! Ei ole mitään anteeksi annettavaa kulta. Rakastan sinua," Candy kuiskasi itkien edelleen.
"Candy!" Terry itki ja suuteli tätä kiihkeästi huulille ja pidellen tätä hellästi jotteivät he satuttaisi hänen murtunutta käsivartta enää enempää.
Molemmat heistä rauhoittuivat ja pysyivät siellä pussailemassa siihen asti että Sisar Margaret tuli sisään ja käski heitä menemään huoneisiinsa.
Kun Candy oli turvallisesti lepäämässä omassa sängyssään, omassa makuuhuoneessaan, he suutelivat ja Terry meni omaan huoneeseensa.
Tuo päivä oli täynnä rakkautta ja kipua, mutta meidän kauniit rakastavaisemme Candy ja Terry ajattelivat vain yhtä ja ainoaa asiaa: "Meitä ei eroteta toisistamme… ikinä!"
Kirjoittajan kommentti:
Huhhuh, tämän luvun kääntämisessä olikin jo melkoinen urakka. Kaiken kaikkiaan 6 x A4-kokoista sivua ja reilusti yli 2000 sanaa.
Toivottavasti joku jaksaa lukea tätä tarinaa suomenkielisenä.
Käännän luvun 5 sitten kun ehdin ja jaksan. Tämä kääntäminen on nimittäin aika rankkaa työtä. Rankkaa, mutta hauskaa. J
Lukemisen iloa!
Terveisiä täältä lumisen ja kylmän Turun keskustasta.
Enkelisisar