Kylmät väreet kiisivät selkäpiihini, kun tajusin kuka hoitaisi "naisen roolin" tänä iltana.
"Onko vielä mahdollista valittaa näistä käsiraudoista?" kysyin, vaikka jotenkin arvasin jo vastauksen olevan epämieluisa omalta kannaltani.
"Aina voit valittaa, mutta irti niistä et pääse... ellet sitten ole syönyt muutakin kuin steroideja."
"En syö steroideja. Nämä lihakset ovat aitoa tavaraa." sanoin happamasti, "Sinä jos kuka olet ottanut dopingia."
"Ehkäpä." hän nauroi, "mutta haluan varmistua siitä aitoudesta: pelkillä puheilla et vakuuta." sain taas täyskäännöksen ympäri naamalleni, ja jos rehellisiä ollaan, tämä pyöriminen alkoi pikku hiljaa ottaa päähän. Melkein huudahdin, kun hän veti minut ylös lantiosta niin, että nyt olin sekä pää patjassa että perse pystössä.
"Tämä ei ole hauskaa, Wesker." murisin pari langanpätkää suussani ja melkein puraisin huuleni kun sain kunnon läpsäisyn persposkelleni.
"Jotenkin tämä on omasta mielestäni varsin viihdyttävää. Mutta älä ole huolissasi, olen vasta pääsemässä alkuun."
"Se tässä minua vasta huolestuttaakin..." mutisin epäselvästi lakanoita vasten ja yritin jotenkin tehdä itselleni asennon mukavammaksi: se ei vain ollut kovin helppoa kädet seläntakana ja kalu kuumana ilman mitään kosketusta edes patjasta.
Kuulin vetoketjun suhahtavan auki takanani. Se oli hyvin selvä merkki siitä, mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan. Suljin silmäni ja yritin rentoutua valmiina siihen, mitä tulevan piti.
"Onko liukastetta?" kuului utelias kysymys ja hätkähdin ihan.
"Eikö sinulla sitten ole?" vastasin epäuskoisena. En varmasti antaisi hänen panna itseäni kuiviltaan, jos siihen pisteeseen tultaisiin.
"En yleensä kanna mukanani mitään erikoisvarustuksia pikapanoa varten."
"Kannattaisi. Ei minullakaan ole mitään sopivaa. Mitäs nyt aiot?"
"Hmm..." hän mumisi miettivästi, "ehkä voisimme kokeilla jotain toista vaihtoehtoa sen tilalle..."
"Ja se olisi...?" tunnelma kävi ainakin omalta osaltani jo hyvin tuskalliseksi. Jos hän jatkaisi viivyttelyä, varmaan vetäisinkin nämä kirotut käsiraudat irti tuskastuksissani ja hyppäisin hänen päälleeen repien jokaikisen vaaterievun irti hänen jumalallisen komealta vartaloltaan. Hänen kannattaisi keksiä jotain. Ja äkkiä.
Tiesin hänen virnistävän taas. Kun on tuntenut hänet tarpeeksi kauan, sen voi suorastaan jo tuntea. Tällä hetkellä kaikki tunteet, jotka hallitsivat mielessäni, liittyivät joko häneen tai haaruksissa sykkivään kaluuni, joka alkoi käydä jo hyvin häiritseväksi. Niin kauan kun hän olisi huoneessa, se ei varmaan ikinä laskisi.
Siinä miettiessäni hän oli ehtinyt ottaa jotain viereiseltä yöpöydältäni. En voinut olla miettimättä, mitä ihmettä hän oli siitä löytänyt. Yritin muistella kaikkia niitä tavaroita, joita pöydän päällä oli ollut samalla kun odottelin saavani jotain vihjeitä Weskeriltä. Kampa, ei, pastilleja, ei, se helvetin huono kirja, jota en varmaan ikinä saa luettua, ei, pattereita, ei (luojan kiitos), viime illan puoliksi syöty suklaa levy, ei...
Pinnistelin mielessäni, mitä hän muka voisi käyttää liukasteen sijasta. Kai kondomissakin olisi hieman helpotusta, mutta kivuliaaksi se tulisi, jos mitään parempaa ei olisi. Kokemusta on silloin toimistoajoilta. Mokomatkin launastauot...
Hätkähdin kun hän työnsi kaksi viileää ja rasvaista sormea tiukkaan aukkooni. Haukkasin hätkähdyksissäni varmaan palasen irti lakanasta ja en voinut olla sanomatta pari provosoivaa kirosanaa, "Varoittaisit edes.."
"Otan tuon kiitoksena siitä, että edes keksein käyttää sitä käsirasvaa pöydältäsi."
"Käsirasvaa! Se on Clairen, ja pirun kallista! Hän tappaa minut, jos saa tietää ja AAH!" huudahdin, kun hän työnsi sormiaan hieman syvemmälle siihen ihanaan kohtaan sisälläni. Tärisin hieman mielihyvästä ja päätin juuri siitä hetkestä eteenpäin pitää suuni tiukasti kiinni lakanoissa, etten herättäisi koko kerrostalon huomiota voihkeillani.
Ei kestänyt kauaa kun hänenkin sietokykynsä pääsi rajoilleen. Tiesin, ettei hän ikinä sanoisi sitä, mutta tiesin, että hän oli vähintäänkin yhtä pakkomielteinen minusta kuin minä hänestä... jos ei pahemminkin. Hän raotti sormiaan sisälläni venyttäen kivuliaasti anustani ja haastaen minut päästämään jotain edes jotain ääntä ennen kuin veisi tilanteemme vielä pitemmälle ja hänelle mieluisammaksi.
"Kerro paljonko olet kaivannut tätä..." hän hurisi korvaani ja tunsin hänen sormiensa korkettelevan herkkää haarustani melkein kiduttavan hellästi.
"En.. minä.." yritin kieltää ja sain taas kunnon painauksen sisälläni olevaan rauhaseen.
"Sinä mitä?" hän sanoi lamauttavalla äänenpainolla haastaen minut nielemään tappioni.
"Minä..." aloitin, mutta sanani katkesivat, kun ulko-oveni kolahti ja Clairen ääni kaikui käytävän kautta makuuhuoneeseen.
"Chris? Oletko vielä kotona?"