Ja toinen luku~ Nauttikaa, jos pystytte~

Siunattu tauko. Sitä tässä oli odotettu vaikka kuinka pitkään. Kuvaajat, kamerat, avustajat, Jackson ja salamavalot viimein jättivät Lavin ja Alfredin rauhaan. Ensiksi mainittu valloitti itselleen yhden tilasta löytyneen nojatuolin, ja jälkimmäinen noudatti esimerkkiä. Israelilainen pani merkille, että toinen istui häntä huomattavasti rennommin. Tämä oli työpaikalla kuin kotonaan, kun taas hän itse tunsi olevansa niin jännittynyt, että se oli jo epäterveellistä.

Alfred näytti huomanneen tämän myös.

"Näytät siltä, kuin olisit syväjäädytetty sisältäpäin", hän totesi ja virnisti. Lavi kohotti toista kulmaansa ja hymähti. Hitto, se todella näkyi hänestä.

"Ehkä minä sitten olen", hän vastasi sarkastisesti. Alfredia ei näyttänyt äänensävy kiinnostavan, sillä hän vain virnuili leveästi. Typerä ihminen.

"Eeet sinä voi olla. Muuten et liikkuisi", hän sanoi. Ja jätti sen jälkeen Lavin hetkeksi rauhaan, sillä povitasku alkoi soida. "Sexy And I Know It". Tummempi naurahti hiljaa. Tavallaan puhelimen omistajalle sopiva soittoääni. Alfred veti esiin älypuhelimensa ja vilkaisi ruutua. Virnistys leveni niin paljon, että huulten olisi luullut jo repeävän.

"Hi honey", hän tervehti puhelimeen. Tyttöystävä, tai joku etäisesti sitä muistuttava, Lavi päätteli. Hän haroi vähän tukkaansa. Siinä oli aivan liikaa lakkaa. Helvetin Karim. Ja hän joutuisi jatkossa kestämään vieläkin sitä, että toinen koski hänen hiuksiinsa ja pilasi ne. Toivottavasti hän saisi tämän keikan hoidettua mahdollisimman nopeasti, niin hän voisi palata kotiin hoitamaan hiuksensa takaisin normaalikuntoon. Siinä tulisi olemaan melkoinen työ.

Alfred puhui useampia minuutteja ja kellonviisareiden liikahduksia, kunnes viimein painoi puhelun pois ja sujautti kännykän jälleen povitaskuun.

"Yksityispuhelu?" Lavi arvasi, sillä jostain syystä hän nyt koki, että keskustelu täytyi jotenkin aloittaa. Toinen nyökkäsi.

"Poikaystäväni", tämä selvensi. Se oli vähän yllättävä tieto. Hän ei olisi osannut kuvitella, että toinen olisi homo. Mutta eipä siinä mitään. Ei se hänelle kuulunut.

Sen enempää he eivät ehtineet juuri puhella keskenään, kun Jackson lennähti paikalle jostain, ja kiskoi heidät jälleen kameroiden luokse. Vaikka joku siinä lähellä sitä paheksuikin, Lavi jatkoi edelleen tukkansa haromista. Inhottavan tuntuista, kun siinä oli sitä lakkaa…

"Mitä sinä säädät?" Alfred kysyi hänen tekemisensä huomattuaan. Lyhyempi huokaisi.

"Se perhanan urpo ei osaa laittaa hiuksia kunnolla…"

"Kuka urpo?"

"Nazemi."

"Karim vai? Kyllä se minun hiukseni osasi laittaa", Alfred totesi pirteästi. Lavi huokaisi.

"Näissä on ihan liian paljon lakkaa… hiukset eivät tykkää…"

Alfred nauroi. Ei aivan pilkkanaurua, mutta huvittunut hekotus se oli.

"Olet näköjään joku hiusasiantuntija", hän totesi.

"En, vaan pidän niistä huolta", tummempi korjasi. Amerikkalainen alkoi kierrellä häntä kuin dingokoira saalista.

"Siltä muuten näyttää, siitä lakasta huolimatta. Sopisit hyvin johonkin hiustuotemainokseen."

Maailmassa oli niitä harvoja hetkiä, kun Lavi Hersheyn saattoi nähdä punastuvan. Ja yksi niistä oli se, kun joku meni huomauttamaan tämän Mossad- agentin feminiinisyydestä. No, Alfred ei ollut oikeasti niin tehnyt, mutta siihen se oli ehkä hieman viitannut.

"Ne ovat naisille. Minä olen mies", hän huomautti jäätävään sävyyn.

"Mitä sitten? Ja sinäkin olet käyttänyt tuohon vaikka mitä vaahtoja, että se näyttää hyvältä, etkö vain?"

"En. Se riittää, kun pesee hiuksensa tarpeeksi usein, leikkaa latvat ja käyttää ainakin joskus hoitoainetta."

"No niin, minähän sanoin! Sinä olet joku hiusasiantuntija! Ja... miksi sinä olet ihan punainen?"

Huokaus.

Hän ei varmaan saisi ikinä nukuttua. Päivät piti hyöriä peitetyössä ja näin illalla miettiä suunnitelmia ja sen semmoista. Ja näin alkuun, hän tarkasti tämän vuokra-asuntonsa. Ihan hyvännäköinen se oli, ei siinä mitään. Mutta tarkastuksen se vaati, ettei siellä vain ollut mitään… sanotaanko ylimääräistä.

Varmistuttuaan, ettei missään taatusti ollut salakuuntelulaitteita, jäljittimiä tai valvontakameroita, hän saattoi huokaista. Heräsi kysymys, oliko hänen vainoharhaisuudellaan mitään rajoja. Lavi istui pöydän ääreen, ja avasi kannettavan tietokoneensa. Sekin oli suojattu usealla salasanalla. Ne murtuivat kuitenkin helposti hänen käsissään, hän itse oli ne asettanut.

Yhdestä kansiosta löytyivät kaikki tällaiset keikat. Myös Alfred F. Jones. Sen hän nyt avasi.

Tiedot olivat niin kovin vajavaiset. Vain kaikki sellainen, minkä oli saanut selville helposti netistä katsomalla. Henkilötiedot, urataustan ja sen semmoista. Toinen oli samanikäinen kuin hän. Teki tavallaan helpoksi, kun eroa ei juuri ollut.

Sitten alkoi listaus. Mitä hän toisesta tällä hetkellä tiesi? Ei paljon mitään. Sen, mikä oli taustatyössä kaivettu esille. Ja… siviilisäädyn. Toinen seurusteli. Toisen miehen kanssa. Aiemmin hän oli sivuuttanut tiedon tuosta vain. Mutta, kun sitä tarkemmin ajatteli… se saattaisi olla jopa hyödyllinen.

Lavi oli ajautunut työssään moneen eri tilanteeseen. Siihen, että hän oli melkein saanut luodin otsaansa, siihen, että hullu syyrialainen hakkasi hänet puolikuoliaaksi. Siihen, että hänet oli huumattu usealla eri aineella samaan aikaan. Ja myös siihen, että hän oli joutunut viettelemään jonkun.

Se oli ollut aika mielenkiintoinen tapaus. Toki sellaisia kohteita oli ollut useita, mutta se oli vain jäänyt parhaiten mieleen. Ja kyseisen kohteen seurassa hän oli tuntenut itsensä jokseenkin naiseksi. Venäläinen oli ollut häntä reippaasti pidempi ja isokokoisempi, niin nenän kuin vartalon suhteen. Vaikka se oli ollut haastavaa, hän oli lopulta onnistunut houkuttelemaan tämän verkkoonsa. Kertomaan kaiken, mitä tiesi. Hänen ei ollut tarvinnut tappaa Ivania – se oli miehen nimi. Hän muisti senkin. Jossain päin Venäjää tämä edelleen oli, käskyttämässä alaisiaan ja harjoittamassa laitonta toimintaa. Tiedot olivat olleet suuri hyöty. Ja paha isku Iranille, kun ne olivat tulleet julki.

Idea päästä Alfredin lähelle oli nyt olemassa. Mutta hän tarvitsi suunnitelman. Miten sen voisi toteuttaa? Hankalammaksi asian teki se, että toinen eli parisuhteessa. Eli toisin sanoen, se toinen oli tiellä. Pitäisi ottaa selvää, kuka se oli. Sen jälkeen, kun siitä päästäisiin jotenkin – joko hienovaraisesti tai jollain muulla konstilla – Alfred tulisi luultavasti olemaan helppo tapaus. Tämä oli niin typerä, että lankeaisi varmaan nopeasti. Ja sitten hän voisi urkkia tiedot ja lopulta vetää liipaisimesta.

Suunnitelmaa ei siinä vaiheessa voinut paremmin kehittää. Joten niin israelilainen sulki koneensa. Seuraava asia, mikä hänellä oli mielessä, oli suihku. Se kauhea lakkamäärä pitäisi pestä hiuksista pois.

"Kas, huomenta, Lavi kulta. Nukuitko hyvin?" Karim kuulosti hänen korvaansa aivan liian tekopirteältä ja aivan liian vittumaiselta. Hän mulkaisi iranilaista äkäisesti.

"Oikein hyvin. Uneton yö, koska pilaat hiukseni", hän vastasi silmiään pyöritellen, kunnes hieman myöhässä tajusi poimia toisen puheesta joka sanan, "mikä helvetin kulta?"

"Juuri se", Karim vastasi, hymyillen sitä mielenvikaista hymyään. Hän jätti sen huomioimatta, ja keskittyi tuijottamaan peiliin, kun toinen siinä hänen vieressään alkoi hyöriä. Muutamaan otteeseen hän olisi voinut vannoa, että tämä yritti puhkaista häneltä silmät meikkisiveltimen sillä päällä, missä sivellintä ei ollut.

"Murhaan sinut, jos tällä kertaa laitat liian paljon lakkaa…" hän mutisi. Lyhyempi kohotti toista kulmaansa.

"Ah, my apologies. Lupaan, etten tee sitä enää."

"Etkä sitten mitään muutakaan, kiitos. Ja lopeta englannin puhuminen, korostuksesi on kamala."

Karim ei vastannut tähän enää mitään, kunhan virnuili hänelle ivallisena ja jatkoi töitään kaikessa rauhassa. Lavikin keskittyi nyt enemmän omaan peilikuvaansa, pitäen toista kuitenkin yhä hieman silmällä.

"Noin, olen valmis luopumaan sinusta vähäksi aikaa", iranilainen sanoi vähän ajan päästä. Toinen kokeili vähän hiuksiaan. Tällä kertaa lakkaa oli sopivassa määrin.

"Mutta kerro nyt minullekin, mitä sinä täällä oikein teet?"

"Se ei edelleenkään kuulu sinulle", Lavi vastasi tiukasti ja nousi ylös. Jos he eivät olisi rooliensa vankeja, he olisivat varmasti murhanneet toisensa tässä ja nyt.

"No sitten minä otan siitä itse selvää…"

"Et sinä saa sitä selville", se oli niitä harvoja kertoja, kun Karim näki israelilaisen hymyilevän. Vieläpä melko omahyväisesti. Hän virnisti takaisin.

"Is that so?"

Tämmöistä tällä kertaa. Alfredin poikaystävä ei ole mikään salaisuus, kyllä te hänet pian tapaatte~ Eipä minulla tästä luvusta taida olla sen kummempia sanottavia...

Liibooboo: Kiitos~ Karim todellakin on mielenkiintoinen, olen sen itsekin todennut. Ja Jackson on tosiaan joku random, tajusin liian myöhään (pöljä kun olen), että olisin siihen ihan jonkun valtionkin voinut laittaa... Alfredin kohtalo on edelleen auki, näemme myöhemmin, mitä hänelle käy...

Vilma.N: Kiitusta, Handyseni~ Ja totta kai Karim osaa meikata, sehän on oikea ekspertti siinä XD

Yritän jatkeskella sillä nopeudella, että ei tarvitsisi ikuisuutta odotella, saa nähdä...