Azusa heräsi siihen, että Yuu töni häntä kevyesti. Ensin tyttö ajatteli, että oli varmaankin hänen vuoronsa mennä taas vahtiin, mutta avatessaan silmänsä ja nähdessään Yuun kasvoilla olevan ilmeen, Azusa arvasi, ettei kaikki ollut kohdallaan. Yuu näytti hermostuneelta ja vilkaisi jännittyneenä olkansa yli Azusan noustessa hitaasti istumaan luolan perällä.
"Jokin hätänä?" Azusa kysyi kuiskaten ja seurasi tätä luolan suulle. Yuu ei kuitenkaan ehtinyt vastata kun salamanisku yllättäen valaisi hetkeksi taivaan ja ympäröivien vuorten rinteet. Nopean välähdyksen aikana, Azusan katse kiinnittyi sinne suuntaan, missä heidän aikaisempi tapaamisensa oli pidetty. Nähdessään mitä tapaamispaikalla oli, tytön silmät laajenivat yllättyneinä. Azusan silmien tottuessa välähdyksen jälkeen taas pimeyteen, hän saattoi hämärässäkin erottaa kolmen yhteen kerääntyneen anbun valkeat naamiot, näiden todennäköisesti ollessa syventyneenä johonkin keskusteluun keskenään.
"Ei helvetti...", Azusa kuiskasi ja vilkaisi sitten taivaalle, joka hänen nukkuessaan oli peittynyt täysin tummien pilvien taakse. Tuulikin oli yltynyt ja vaikutti siltä, että hetkenä minä hyvänsä he saisivat kunnon myrskyn niskaansa. He olivat tänne tullessaan pyrkineet peittämään jäljet, joita oli syntynyt heidän raahatessaan Kirikazea mukanaan, mutta hän todella toivoi, että sade alkaisi pian ja sotkisi nekin vähät jäljet, jotka häneltä ja Yuulta olivat jääneet huomaamatta. Jäljet olivat kuitenkin heidän huolistaan vähäisin, sillä jos anbuilla sattuisi olemaan sensori mukanaan, he olisivat todennäköisesti pian pahemmassa kuin pulassa. Azusa vilkaisi mietteissään Kirikazea.
Jos hän ja Yuu olisivat olleet kahdestaan, heihin tuskin olisi kiinnitetty paljonkaan huomiota, sillä heidän kahden chakramäärät eivät olleet kovin suuria. Heidät olisi todennäköisesti ohitettu matkustavina siviileinä tai jotain. Tajuton Kirikaze oli kuitenkin mysteeri. Toinen oli huonossa kunnossa sinetin vuoksi, aivan kuin taistelun jäljiltä, mutta olisiko chakramäärä samalla tavoin alhainen? Vai oliko se nyt normaalilla tasollaan miehen ollessa tajuttomana? Koska sen paremmin hän kuin Yuukaan ei ollut sensori, olisi varmaan parempi toimia sen oletuksen pohjalta, että Kirikazen chakramäärä oli sen normaalilla tasolla ja mahdollinen sensori saattoi täten aistia ison chakranlähteen lähistöllä.
"Hyvä on, onko ideoita miten harhautamme heidät pois jos he löytävät tänne? Jos heillä on sensori, Kirikazen läsnäolo saattaa paljastaa meidät...", Azusa kysyi ja katsoi Yuuta, jonka silmät laajenivat nyt entistä hermostuneempina. Ilmeisesti Kaguya oli vasta nyt tullut ajatelleeksi sensorin mahdollisuutta.
Salamanisku valasi jälleen taivaan ja Azusa vilkaisi nopeasti tapaamispaikan suuntaan. Anbut olivat edelleen siellä, mutta taitaisi olla vain ajan kysymys, milloin ne lähtisivät liikkeelle. Katsellessaan tiiviisti tapaamispaikan suuntaan ja kuullessaan jyrinän kantautuvan korviinsa, Azusa tunsi alkavan myrskyn ensimmäisten pisaroiden osuvan iholleen ja vähitellen pisaroita alkoi sataa luolan ulkopuolella tiheämmässä tahdissa. Sentään jokin sujui heidän kannaltaan hyvin, sillä jos heistä oli jäänyt mitään jälkiä maahan, sade sotkisi ne pian pois näkyvistä, kunhan he eivät vain lähtisi liikkeelle. Muuten he jättäisivät vain entistä selvemmät jäljet, kivisen ja tomuisen maaperän muuttuessa vähitellen mutaiseksi.
"Odotetaan ja katsotaan mihin he lähtevät. Jos he tulevat liian lähelle meitä, niin johdatan ne toisaalle", Azusa päätti lopulta ja vilkaisi Yuuta, joka nielaisi hermostuneena. Äkisti Kaguyan ilme kuitenkin koveni ja tämä pudisti kieltävästi päätään.
"Ei käy. Minä olen sinua nopeampi, joten minulla on paremmat mahdollisuudet eksyttää heidät ja päästä pakoon", Yuu sanoi. Kaguyan aikaisempi epävarmuus itsestään oli kadonnut kuin tuhka tuuleen ja Azusa näki Yuun silmissä teräksisen ja itsevarman katseen, jollaista hän ei ollut tytön kasvoilla ennen nähnyt. Azusan teki mieli väittää vastaan, mutta tiesi hyvin itsekin, että Yuun sanoissa oli perää. Yuu oli taijutsuninja, joten tuo oli varmasti nopeudeltaan eri luokkaa kuin tuuleen keskittynyt Azusa, jonka piti kantaa viuhkaa mukanaan kyetäkseen tarvittaessa taistelemaan.
"Hyvä on, mutta ota tämä. Jos jäät kiinni, niin aktivoit sen heittämällä sen vain maahan. Lupaan, että tulemme Kirikazen kanssa hakemaan sinut heti kun hän vain herää", Azusa sanoi ja otti puhuessaan kunailaukustaan pienen pommin, jonka ojensi Yuulle. Maahan paiskaamisen jälkeen pommin sisältä alkaisi virrata pimeässä hohtavaa savua ja Azusa tietäisi Yuun jääneen kiinni. Ellei olisi ollut tätä nousevaa myrskyä, valolappu olisi ollut parempi idea, mutta koska salamat kuitenkin välähtelivät tasaisin väliajoin, Azusa pelkäsi, ettei valolapun aiheuttama välähdys kiinnittäisi hänen huomiotaan kuten pitäisi. Olisi siis parempi turvautua pommiin, vaikka Azusa oli toivonut salaa voivansa säästää näitä johonkin toiseen tilanteeseen.
Yuu otti pommin käteensä ja sujautti sen sitten omien varusteidensa joukkoon. Hiljaisuus laskeutui painostavana kaksikon välille ja jännittyneinä he seurasivat mitä tapaamispaikan suunnalla tapahtui. Anbut näyttivät hajaantuneen kuka minnekin suuntaan ja Azusa saattoi paikaltaan nähdä yhden loikkivan vuoren rinnettä pitkin alaspäin, kielekkeeltä toiselle. Ninjojen oli pakko olla Iwagakuresta, sillä jo kaukaa näki, että tämä shinobi tiesi, miten vuorilla liikuttiin. Tuo laskeutui lähes pystysuoraa seinämää kuin paraskin orava, huolimatta siitä, että sade oli varmasti ehtinyt tehdä jo kivistä liukkaita. Yksikin lipsahdus olisi merkinnyt tippumista ja varmaa kuolemaa, mutta anbua tuo ei näyttänyt juurikaan huolettavan tämän jatkaessa matkaansa vuoren juurelle asti. Pian maskipäinen hahmo sitten katosikin näkyvistä pimeyden sekaan, eikä Azusan ja Yuun auttanut kuin jäädä katsomaan ja kuuntelemaan ympäristöään. Hiljaisuuden rikkoivat ainoastaan välillä kuuluva jyrinä ukkosen kantautuessa heidän korviinsa ja sateen ropina.
Lopulta jonkun aikaa myöhemmin, yksi anbuista tuli näkyviin vain vähän matkan päähän tasanteesta, jolla heidän luolansa sijaitsi. Azusa joutui todella tekemään töitä, ettei olisi kiljaissut säikähdyksestä. Yuulta puolestaan pääsi hiljainen henkäys, joka onneksi vaimentui uuden ukkosen aiheuttaman jyrähdyksen alle. Sydän kiivaasti lyöden, Azusa katsoi anbua ja odotti tuon kääntävän hetkenä minä hyvänsä katseensa heidän suuntaansa. Anbu katseli kuitenkin pitkän aikaa maata, kuin etsien jotakin, kenties heidän jälkiään. Lopulta Azusan kauhuksi anbu lähti kävelemään luolan suuta kohti.
"Jos olisin peittänyt jäljet paremmin, ei oltaisi nyt tässä tilanteessa", Azusa ajatteli ja käänsi katseensa Yuuhun, kuin toivoen, että tyttö näkisi anteeksipyynnön hänen katseestaan. Yuun ilmeestä ja katseesta ei voinut kuitenkaan päätellä, mitä tuon mielessä liikkui. Kylmän rauhallisesti Kaguya vain vilkaisi häntä ja nyökäytti päätään vielä kertaalleen Kirikazen suuntaan, kuin viestittääkseen, että hänen pitäisi perääntyä miehen luokse ja pitää tämä turvassa tästä eteenpäin.
Seuraavassa hetkessä Yuu olikin jo kadonnut näkyvistä. Azusan katsoessa jälleen luolan suuaukosta ulos, hän näki anbun kohottaneen katseensa maasta ja lähtevän ohitseen pinkaisevan Yuun perään yhtä nopeasti kuin oli tasanteellekin ilmestynyt. Azusa oli kuulevinaan anbun mutisevan hiljaa jotain ja päätteli tämän viestittävän kohtaamastaan vihollisesta muille tovereilleen tai sitten muuten vain manailevan sitä, ettei ollut nähnyt Kaguyaa ennen kuin tämä oli ihan vieressä. Pian niin Yuu kuin anbukin olivat kuitenkin kadonneet näkyvistä ja Azusa puristi silmänsä kiinni, koettaen hillitä itseään ettei olisi rynnännyt Yuun perään auttamaan. Lopulta kunoichi henkäisi syvään ja alkoi tähyillä taivasta. Hän ei voinut kuin odottaa ja katsoa, näkisikö savua antamastaan pommista vai ei.
Pitkään aikaan ei tapahtunutkaan yhtään mitään. Kuului vain sateen ropina kallioiseen maahan ja tuulen ujellus vuorten välissä. Aika ajoin salama valaisi ympäristön ja sitä seurasi matala, kumea jyrinä. Lopulta Azusan katse kuitenkin kiinnittyi aikaisemmasta tapaamispaikasta hieman vasemmalle. Vuoren toisella puolen ajelehti savua, jonka saattoi heikosti nähdä hohtavan pimeässä.
oOo
Loppuyö sujui rauhallisesti, ilman enempiä välikohtauksia, mutta Yuun vuoksi Azusa oli kuitenkin levoton. Vähän väliä tyttö vilkuili Kirikazea, toivoen tämän heräävän nopeasti, sillä vaikka Azusa ei pitänyt Yuuta minään ylimpänä ystävänään, ei hän silti toivonut tuolle tapahtuvan mitään peruuttamatonta. Päivän alkaessa lopulta valjeta, myrsky oli ehtinyt jo laantua, joskin taivas oli edelleen pilvien peitossa, mistä Azusa arveli, että he voisivat myöhemmin saada vielä lisää vettä niskaansa.
Mitä Kirikazeen tuli, tämä ei vieläkään näyttänyt osoittavan merkkejä heräämisestä. Ainoastaan miehen tasainen hengitys kertoi tämän ylipäätään olevan hengissä. Tuskainen ilme oli sentään kadonnut, joten taisi olla vain ajan kysymys milloin tämän vointi muuttuisi paremmaksi ja tuo vihdoin avaisi silmänsä. Ehkä mies pitäisi koettaa herättää? Varovasti Azusa kävelikin luolan perälle ja tönäisi Kirikazea kevyesti pari kertaa, ilman minkäänlaisia tuloksia. Kirikaze ei reagoinut mitenkään, joten Azusa käveli takaisin luolan suuaukolle ja jäi sinne istumaan, niin että saattoi vuoroin katsella Kirikazea ja vuoroin edessä levittäytyvää maisemaa.
Hetken mielijohteesta Azusa teki jonkin ajan kuluttua lyhyen käsimerkkisarjan. Kun nyt kerran sai olla yksin, voisi ihan hyvin käyttää tilaisuuden hyväkseen ja raportoida Kabutolle. Hän tiesi miehen olevan todennäköisesti jo hereillä ja toimistossaan tavoitettavissa. Saadessaan jutsun tehtyä, Azusan ei tarvinnut odottaa kauan, kun Kabuton kuvajainen piirtyi taas hänen silmiensä eteen, miehen aistiessa että häneen yritettiin ottaa yhteyttä.
"Oletan, että sinulla on nyt tilaisuus antaa minulle kattava selonteko siitä mitä tähän mennessä on tapahtunut?" mies kysyi ja Azusa nyökkäsi vastaukseksi, ryhtyen sitten mahdollisimman tarkasti kertomaan kaiken mitä muisti, alkaen siitä hetkestä kun Ryuu oli pelastanut hänen henkensä.
"Yksi Konohan anbu katkaisi matkani väittämällä että olin ylittänyt rajan luvattomasti. Näytin kyllä antamaasi kulkulupaa, mutta ilmeisesti sillä miehellä oli jotain henkilökohtaista kyläämme vastaan, sillä anbu melkein tappoi minut. Ryuu ilmaantui kuitenkin sattumalta paikalle ja pelasti henkeni tappamalla anbun. Sain siinä tilaisuuden kertoa, että olen etsinyt häntä ja haluan hänen oppilaakseen", Azusa kertoi mahdollisimman lyhyesti kaiken oleellisen ensikohtaamisestaan Ryuun kanssa.
"Ja sitten hän antoi sinulle heti sinetin?" Kabuto kysyi.
"Ei, seuraavaksi paikalle ilmestyi joku konohalainen genin, Kaguyan verilinjan omaava tyttö, joka ilmeisesti oli päättänyt hylätä kylänsä. Ryuu ryhtyi suostuttelemaan tätäkin mukaansa, mutta tytön epäröidessä hän kääntyi antamaan sinetin minulle. Sen jälkeen menetin melko nopeasti tajuntani", Azusa jatkoi selontekoaan ja vilkaisi Kabutoa, joka nyt oli hiljentynyt rauhassa kuuntelemaan ja päättänyt ilmeisesti esittää mahdolliset kysymykset myöhemmin.
"Kun heräsin seuraavan kerran, Ryuu kertoi minun olleen tajuttomana kaksi päivää ja että oli antanut minulle sinetin. Pian tämän jälkeen jouduimme taas taisteluun, sillä olimme ylittämässä rajaa päästäksemme Konohan mailta Otogakuren puolelle. Onnistuimme tappamaan rajavartijat tieltämme ja jatkoimme sitten Otogakuresta kohti Iwagakurea, sillä Ryuu oli sopinut tapaamisen entisten alaistensa kanssa", Azusa selosti lyhyesti heidän matkantekonsa. Hänen mainitessaan kuitenkin tapaamisen, Kabuton ilme muuttui kiinnostuneemmaksi.
"Ketä siellä oli paikalla? Muistatko nimet?" Kabuto kyseli ja kaivoi samalla kynän ja paperia edessään olevan työpöydän kätköistä.
"Neraiuchi Kirikaze, Sabaku Kenichi ja Iga Rikimaru olivat ilmeisesti Ryuun vanhoja tuttuja. Sitten oli vielä jotkut Onimaru ja Hito jotka taisivat minun ja Kaguyan tapaan olla uusia. Ensimmäinen käytti ilmeisesti miekkoja ja jälkimmäinen genjutsua", Azusa kertoi jatkaen sitten vielä selontekoaan, kertoakseen mitä tapaamisessa oli päätetty ja puhuttu.
"Noh, Ryuu jakoi meidät joka tapauksessa pienempiin ryhmiin, ettemme herättäisi huomiota. Minä liikun tästä eteenpäin Kirikazen ja Kaguyan kanssa ja ensimmäinen tehtävämme on hakea joku kätensä menettänyt kibaku nendo ja auttaa häntä saamaan kätensä takaisin. Kenichi lähti muistaakseni taistelemaan Yuuyakenin rippeitä vastaan ja Rikimaru ja Hito suuntasivat kohti Kirigakurea tappaakseen toisen metsästäjäninjojen ryhmänjohtajista. Ryuu taas otti Onimarun mukaansa jonnekin, en tiedä minne. Lisäksi hän antoi sinetit Kirikazelle ja Onimarulle. Kirikaze on edelleen tajuttomana ja vartioimme häntä Kaguyan kanssa vuorotellen viime yönä. Paikalle ilmaantui kuitenkin Iwagakuren anbuja ja Kaguya jäi kiinni, joten olen nyt kahden Kirikazen kanssa", Azusa päätti selontekonsa tähän asti tapahtuneesta.
Kertomuksen aikana Kabuto oli kirjannut Azusan mainitsemat nimet ylös, aikomuksenaan ilmeisesti selvittää mainittujen uusien jäsenten taustoja. Mies tuijotti hetken mietteissään nimiä, kunnes käänsi katseensa taas Azusaan.
"Toistaiseksi en anna lisäohjeita. Etenet osana joukkoa kuten tähänkin asti ja pyrit voittamaan heidän luottamuksensa ja saamaan lisätietoja Ryuun päämääristä selville. Jos saat tietoosi oikean Ryuun olinpaikan, ilmoita minulle heti kun mahdollista. Se on äärimmäisen tärkeää", Kabuto sanoi. Azusa nyökkäsi hyväksyvästi ja pian yhteys katkesi. Azusa jäi jälleen odottamaan Kirikazen virkoamista ja toivomaan, että se tapahtuisi nopeasti, sillä nyt hän oli taas samassa tilanteessa kuin ennen raportin antamista. Mitään ei ollut tehtävissä, muuta kuin odottaa.
Vasta myöhään iltapäivällä, tuulen alkaessa taas yltyä merkiksi alkavasta sateesta, Kirikaze viimein alkoi liikahdella ja avasi lopulta silmänsä. Azusa istui luolan suulla ajatuksissaan, kunnes Kirikazen suunnalta kuului tuskainen ähkäisy tuon noustessa hitaasti istumaan, päätään pudistellen.
"Mitä... Missä olemme? Mitä tapahtui?" Kirikaze kysyi ja kohotti ainoan silmänsä katseen Azusaan, joka oli siirtynyt nopeasti hänen luokseen. Mies tajusi nopeasti tytön ilmeestä, ettei kaikki ollut kunnossa.
"Olit tajuton noin päivän verran. Olemme ehkä kilometrin päässä tapaamispaikalta", Azusa vastasi.
"Emme sen kauempana?" Kirikaze kysyi hieman yllättyneenä. Kenties mies oli olettanut heidän raahaavan hänet kauemmaksi, jotta he varmasti olisivat kutsumattomien vieraiden tavoittamattomissa.
"Ajattelimme, että meitä ei osattaisi etsiä näin läheltä, mutta... toisin kävi. Paikalle tuli ryhmä Iwagakuren anbuja tutkimaan paikkoja ja Yuu lähti harhauttamaan niitä, kun näytti siltä että ne olisivat löytäneet meidät. Hän ei ole palannut takaisin, joten uskon hänen jääneen kiinni", Azusa selosti nopeasti, samalla kun otti varusteistaan pienen rasian josta tarjosi Kirikazelle kaksi chakrapilleriä palautumista varten. Mies toden totta näytti olevan niiden tarpeessa.
Kirikaze otti pillerit kiitollisena vastaan ja nielaisi ne kokonaisina. Nopeasti tämä alkoikin näyttää siltä kuin olisi tuntenut itsensä ihmiseksi taas. Azusa tiesi tunteen hyvin, sillä hän oli kokenut saman vain muutamia päiviä aikaisemmin kun oli ensimmäisen kerran herättyään saanut syödäkseen. Hän tiesi myös, että Kirikaze tuntisi kehonsa olevan jumissa, mutta jos toinen vain suinkin tuntisi kykenevänsä liikkumaan, olisi matkaa jatkettava pikimmiten.
Yuu ei saisi olla anbujen käsissä pitempään kuin oli pakko. Vaikka Kaguya kenties pysyisikin lujana jonkin aikaa, ennen pitkää tuo todennäköisesti murtuisi asiansa osaavan kuulustelijan käsissä ja voisi paljastaa jotain tärkeää. Vaikka Azusa oli juuri paljastanut aamulla kaiken tietämänsä Kabutolle, hänen olisi estettävä Yuuta tekemästä samoin Iwagakuren anbuille. Pelastamalla Yuun hän voisi kenties myös varmistaa sen, että voittaisi kaikkien luottamuksen. Azusan kertomasta huolimatta, Kirikaze ei kuitenkaan pitänyt kiirettä vaan sulki hetkeksi silmänsä kuin miettien tilannetta. Lopulta tämä kohotti katseensa Azusaan.
"Ryuulla vaikutti olevan kiire sen kibaku nendon suhteen, joten mitä nopeammin pääsemme Sain laboratoriolle, sen parempi", mies aloitti ja Azusa avasi suunsa väittääkseen vastaan. Kirikaze kohotti kuitenkin kätensä ja onnistui vaientamaan tytön, niin että saattoi jatkaa.
"Teemme siis näin. Sinä saat tehtäväksesi mennä anbujen perään ja selvittää, missä Yuu on. Mahdollisuuksien mukaan yrität hankkia hänet vapaaksi. Minä taas menen auttamaan nendo ystäväämme ja liitymme sinun seuraasi, kunhan hänen kätensä on kiinnitetty takaisin. Pidämme tarpeen vaatiessa yhteyttä astraalijutsun avulla. Oletko käyttänyt sitä ennen?" Kirikaze selosti ideansa loppuun ja suuntasi sitten kysyvän katseen Azusaan, joka nyökkäili vastaukseksi.
"Hyvä, sitten matkaan. Jos et saa tilaisuutta Yuun vapauttamiseen, odota että minä ehdin paikalle", Kirikaze sanoi ja nousi seisomaan. Äkillinen liike sai hänet kuitenkin horjahtamaan, samalla tavoin kuin Azusakin oli ollut tippua puusta Ryuun laskiessa hänet selästään. Azusa ehti juuri ajoissa nousta ja estää Kirikazea tipahtamasta kipeästi polvilleen kiviseen maahan.
Mies otti hänestä hetken tukea ja koetti sitten nousta taas täyteen pituuteensa, pitäen Azusaa edelleen olkapäästä kiinni sen aikaa, että huimaus alkoi helpottaa. Azusa ei sanonut mitään, sillä halusi antaa Kirikazen palautua rauhassa, kuinka kauan aikaa se sitten veisikin.
"Mene vain. Minä pärjään kyllä tästä eteenpäin", Kirikaze sanoi pian ja parin horjuvan askeleen jälkeen mies tuntui saavan itsensä taas hallintaan ja käveli luolan suulle. Vilkaistuaan vielä kerran rohkaisevasti Azusaan, mies lähti juoksemaan vuoren rinnettä pitkin alas ja lähti sitten vuorten välissä etenemään kohti etelää. Katsottuaan hetken Kirikazen perään, Azusa käänsi katseensa suuntaan, jossa oli edellisenä yönä ollut näkevinään pimeässä hohtavat savuhaituvat. Nopeasti kunoichi lähti juoksemaan tuohon suuntaan, taakseen vilkaisematta.
Azusalla ei kestänyt kauan löytää oikealle paikalle, sillä taistelun jäljet olivat selvästi nähtävissä jalanjäljistä ja mustuneista kivistä, joita räjähdelaput olivat ilmeisesti vaurioittaneet. Vielä kosteassa maassa oli selvästi havaittavissa Yuun pienempien jalkojen jäljet, joihin liittyi taistelupaikan ympäristössä kolmet isommat jalat. Ilmeisesti heidän näkemänsä ryhmä oli onnistunut yhteistyöllä saartamaan Kaguyan ja voittamaan sen jälkeen ylivoimalla. Jonkin matkan päässä Azusa näki myös antamansa savupommin jäännökset, jotka lojuivat yksin ja hylättynä erään isomman kiven juurella, minne ne olivat pudottuaan jäänyt. Huolimatta siitä, että olivat saaneet Yuun kiinni, anbut näyttivät kuitenkin taitavasti peittäneen jälkensä lähtiessään. Azusalta kesti hetken verran löytää taistelupaikalta poispäin lähtevät jäljet ja sekin onnistui lopulta vain Yuun toiminnan ansiosta.
Jonkin matkan päässä taistelupaikalta Azusa havaitsi maassa jotain pientä ja valkoista. Mennessään katsomaan lähemmäksi, tyttö nosti esineen käteensä ja tarkasteli sitä. Kesti hetken tajuta että kyseessä oli luusta muodostuva luoti ja Azusa ymmärsi Yuun jättäneen tarkoituksella jälkiä anbujen huomaamatta. Niinpä Azusa ryhtyi jälleen tähyilemään ympäristöä kunnes löysi seuraavan luodin katseellaan. Oli selvää, että ryhmä suuntasi kohti länttä ja rohkaistuneena jäljen löytämisestä Azusa lähti kävelemään samaan suuntaan, haravoiden samalla ympäristöä katseellaan uusien luotien toivossa. Tasaisin väliajoin hän niitä löysikin ja joillain osuuksilla hän taas joutui palaamaan taaksepäin, tajutessaan ryhmän tehneen hienoisen käännöksen johonkin suuntaan, sen sijaan, että olisivat jatkaneet eteenpäin.
Iltapäivän viimein alkaessa hämärtyä illaksi, Azusalle alkoi käydä selväksi, ettei ryhmä suinkaan ollut matkalla Iwagakureen, kuten hän oli olettanut. Määränpää tuntu olevan etelässä, Kiven maan ja Tuulen maan välisellä rajalla, joten ilmeisesti hän saattoi pian odottaa saavansa näkyviin jonkinlaisen rajavartioaseman tai muun vastaavan leirin, mihin Yuu vietäisiin joko pois käännytettäväksi tai kuulusteltavaksi ennen jatkotoimenpiteitä.
Azusan epäilykset osoittautuivat pian oikeiksi, tuon saadessa esiin kallioiden suojassa sijaitsevan pienen rakennuksen. Kuten hän oli arvellutkin, kyseessä oli rajavartioasema, jossa anbut viettivät vahtivuorojensa ulkopuolisen ajan. Iwagakuren kylä sijaitsi kauempana pohjoisessa joten oli vain järkevää sijoittaa ryhmä vartijoita tänne pitemmäksi aikaa kerrallaan, sen sijaan, että anbujen olisi jatkuvasti pitänyt matkustaa kylän ja rajan välillä. Pimeyden turvin, Azusan onnistui päästä melko suojaisaan paikkaan vartioaseman yläpuolella sijaitseville kielekkeille. Paikaltaan hänellä oli ihanteellinen näkymä vartioasemaan ja sen ympäristöön ja hän saattoi nopeasti muodostaa käsityksen paikasta ja siitä miten asemaa vartioivat ninjat oli sen ympäristöön aseteltu. Sillä hetkellä pihalla ei kahden vartijan lisäksi näkynytkään muita, joten jos Yuu oli vielä täällä, tämän oli pakko olla sisällä talossa. Hänen oli kuitenkin varmistettava asia jotenkin ja selvitettävä missä päin rakennusta Yuuta edes pidettiin vai oliko tuo jo viety enteenpäin.
Huolimatta laskeutuneesta pimeydestä oli rakennuksen lähelle pääseminen yllättävän vaikeaa. Edetessään kielekkeeltä alaspäin, Azusa joutui useammin kuin kerran pysähtymään pitkäksi aikaa johonkin näkösuojaan odottamaan, että toinen pihalla vartioivista kahdesta ninjasta meni ohitse partioidessaan aluetta. Oli suorastaan ihme, ettei häntä huomattu, vaikka paikalla olisi luullut olevan sensoreitakin. Kenties hänen chakratasonsa sitten oli vain niin säälittävän pieni, että mahdolliset sensorit olettivat hänet eläimeksi tai totesivat muuten vain, ettei maksanut nähdä vaivaa. Lopulta Azusan onnistui kuitenkin päästä kielekkeeltä alas ja kiertää sitten nopeasti talon takana olevan lohkareen taakse. Ikkunoita rakennuksessa ei juuri ollut, joten Azusa joutui hetken miettimään miten selvittäisi tilanteen. Talon etupuolella olevien ikkunoiden luokse ei missään tapauksessa voisi mennä, joten hänellä olisi mahdollisuus tarkistaa vain talon takapuoli ja sivustat.
Taloa kiertelevien vartijoiden vuoksi, Azusa joutui jonkin aikaa kuitenkin seuraamaan ympäristöään. Vartijoiden sitten kadottua taas talon sivuilta takaisin etupuolelle, Azusa siirtyi nopeasti sunshinilla talon seinustalle ja vilkaisi varovasti sisään räystään alla olevasta pienestä ikkunasta. Hämärässä Azusa erotti vain siivousvälineitä ja joutui pettyneenä toteamaan sen vain pieneksi siivouskomeroksi. Seuraavaksi Azusa suuntasi talon toiselle nurkalle ja vilkaistuaan sen taakse varovasti, tyttö totesi helpottuneena sen olevan tyhjä. Nopeasti hän hiipi seinänviertä pitkin ensimmäiselle ikkunalle. Tämäkin huone oli pimeä ja Azusa totesi sen olevan ilmeisesti jonkinlainen varasto aseille ja muille varusteille. Jäämättä siis katselemaan sen enempää, tyttö jatkoi seinän viertä eteenpäin. Tällä kertaa hän ilokseen huomasi heti olevansa oikeassa paikassa. Tästä ikkunasta paistoi heikkoa valo ja valossa hän huomasi heti seinustalla istuvan hahmon, jonka tunnisti Yuuksi. Ikkunassa oli paksun lasin lisäksi kalterit, sekä sisä- että ulkopuolella, mutta Azusan helpotukseksi ikkunan alaosassa oli kuitenkin pieni tuuletusluukku, joka syystä tai toisesta oli jätetty auki. Nopeasti Azusa vilkaisi ympärilleen. Toinen vartijoista varmasti pian vaeltaisi taas tänne, joten oli oltava nopea.
"Yuu, minä tässä", Azusa kuiskasi, toivoen, että ehtisi nopeasti vaihtaa pari sanaa Kaguyan kanssa. Sisällä sellissä tyttö säpsähti ja vilkaisi ensin hämillään ovea. Havaitessaan sen kuitenkin olevan kiinni ja ettei sen toisella puolen ollut ketään, tyttö käänsi hitaasti katseensa ikkunaan, missä saattoi erottaa Azusan hahmon.
"Tulit oikeaan aikaan. Kuulin heidän puhuvan, että alkavat pian kuulustella minua", Yuu henkäisi helpottuneena. Sanat kuitenkin kylmäsivät Azusaa. Pian? Kirikaze ei millään ehtisi ajoissa tänne ja Yuu olisi paras saada vapaaksi ennen kuin tätä ryhdyttäisiin mahdollisesti jopa kiduttamaan. Hänen olisi pakko hoitaa tilanne itse, jos tahtoi olla varma, että saisi Yuun ulos ajoissa. Olisi Kabuton suunnitelmienkin kannalta vain eduksi, jos tiedot Ryuusta ja tämän toimista eivät leviäisi muiden kuin Kabuton korviin.
"Yritän järjestää sinut vapaaksi jotenkin. Onko chakrasi sinetöity?" Azusa kysyi nopeasti ja vilkaisi jälleen hermostuneena taakseen. Ellei hän ollut kuullut väärin, talon etupuolelta taisi kuulua lähestyviä askelia ja hiljaista puhetta.
"Ei, mutta huone on sinetöity, niin etten pysty käyttämään sitä. Jos pääsisin ulos selviäisin ihan hyvin", Yuu sanoi. Azusa arvioi tilanteen nopeasti, miettien erilaisia vaihtoehtoja mielessään.
"Yritän päästä huomaamatta sinne ja päästää sinut vapaaksi. Kestä vielä hetki", Azusa sanoi lopulta. Nyt ei ollut epäilystäkään siitä, että toinen vartijoista oli taas kävelemässä tännepäin ja tällä kertaa vartijat taisivat kulkea kahdestaan.
"Vartijoita, pitää mennä", Azusa kuiskasi vielä, ennen kuin sunshinoitui nopeasti takaisin talon nurkalle, mistä oli lähtenyt liikkeelle ja piiloutui talon takan olevien kahden roskiksen väliin. Hän ei voisi juosta ensimmäiseen näkösuojaansa lohkareen taakse, sillä tulisi silloin oitis huomatuksi.
Sydän pamppaillen Azusa hiljentyi kuuntelemaan. Askeleet lähestyivät nyt talon sivua pitkin ja kääntäessään hitaasti päätään nähdäkseen seinän ja roskiksen välissä olevasta raosta, Azusa pian näkikin anbujen kävelevän vierekkäin ohitse ja pysähtyvän roskiksen viereen. Vaimeasti jostain keskustellen, nämä tähyilivät ympäristöä ja kääntyivät sitten kävelemään hitaasti takaisinpäin.
Azusa huokaisi hiljaa helpotuksesta ja poistui sitten piilopaikastaan, tarkistamaan nyt myös nopeasti talon toisen puolen ikkunat. Jos kahden vartijan lisäksi sisällä olisi vielä lisää ninjoja, hänen olisi parasta tietää siitä hyvissä ajoin, ennen kuin yrittäisi päästä sisään. Ensimmäinen ikkuna osoittautui jonkinlaiseksi taukohuoneeksi ja Azusan harmiksi sisällä istuikin parhaillaan ryhmänjohtajalta vaikuttava ninja, joka oli syventynyt tutkimaan pöydälle leviteltyjä papereita. Toisella ikkunalla puolestaan oli huone, jonne oli sijoiteltu useita sänkyjä. Olihan ninjojenkin joskus nukuttava. Tällä hetkellä sängyissä näyttikin makaavan kolme ninjaa, jotka Azusa arveli ryhmäksi joka oli tuonut Yuun mukanaan. Yhteensä hänellä olisi siis vastassaan kuusi Iwagakuren anbua, olettaen että hän jonkin ihmeellisen töppäyksen ansiosta onnistuisi kiinnittämään kaikkien huomion kerralla.
Nähtyään nyt kuitenkin tarpeeksi, Azusa vetäytyi jälleen rakennuksen luota ja palasi alkuperäiseen piilopaikkaansa lohkareiden taakse. Mietteissään tyttö levitti mukanaan olevat varusteet eteensä. Räjähdelappuja ja valolappuja oli vaikka kuinka. Tavallisia savupommeja taas löytyi kolme, minkä lisäksi hänellä oli muutama chakrapilleri ja veripilleri, jotka hän suunnitteli säästävänsä mahdollisimman pitkään, sillä koskaan ei voinut tietää milloin niille tulisi todellinen tarve, puhumattakaan siitä, milloin olisi mahdollisuus saada niitä jostakin lisää.
Nopeasti jonkinlainen suunnitelma alkoikin muotoutua. Hän käyttäisi osan räjähde- ja valolapuista kiinnittääkseen vartijoiden huomion. Tuulijutsujen avulla kunaihin sidotut laput olisi helppo saada lentämään vartioaseman yläpuolisille kallioille, jolloin vartijat ja mahdollisesti osa sisällä olevista anbuistakin pakosta menisi tarkistamaan tilannetta. Näin hän saisi hetken aikaa livahtaa rakennuksen sisään, hankkia Yuu ulos sellistään ja paeta ennen kuin tilannetta tarkistamaan lähteneet ninjat palaisivat. Toinen vaihtoehto oli yrittää hiipiä kenenkään huomaamatta sisään, mutta jos Yuuta aiottiin pian ruveta kuulustelemaan, hiiviskely voisi olla aivan liian hidasta. Päättäen siis edetä vauhdikkaammalla tavalla, Azusa alkoi sitoa tarvitsemiaan räjähde- ja valolappuja kunaiden kahvoihin kiinni.