Huusin varmaan koko matkan alas ja silmäni vuotivat vieläkin alastulon jälkeen. Laskeutuminen oli kuitenkin varsin pehmeä: Wesker laskeutui sulavasti jaloilleen kuin kissa välittämättä lainkaan pudotuksen korkeudesta. Kuulin ohikulkijoiden hämmästyksen suoman hälinän ja ihmettelin, miksi Wesker oli hypännyt noin huomiota herättävästi alas, hänenhän pitäisi pitää mahdollisemman matala profiili... "kuollut" kun kerran on.
En ehtinyt kuitenkaan paljoa miettiä mitään kovin yksityiskohtaisesti, kun Wesker jo työnsi minut kovakouraisesti punaiseen Ferrariinsa jättämättä edes silminnäkijöille aikaa käsitellä näkemäänsä, saati sitten minulle. Ennen kuin tajusinkaan, istuin pehmeällä nahkaisella takapenkillä tietämättä sitten lainkaan, minne olisimme menossa.
"Minne ihmeeseen olet viemässä minua! Tässähän ei ole mitään järkeä!" huusin hänelle kumartuen etupenkkien väliin heti kun olin saanut ajatukseni hiemankaan raiteilleen. Auto kiisi jo lujaa vauhtia ulos kesä kuumasta kaupungista.
"Se selviää sinulle pian, ja voit puhua hiljempaa: en ole kuuro liioin sokeakaan tietämään, mikä sinua vaivaa."
"Minua vaivaa! Meistä kahdesta sinä olet se, joka haaveilee maailmantuhosta ja kidnappaa ihmisiä!" jatkoin karjumista alkaen samalla rynkyttää auki hänen kalliin autonsa ovea.
"Se on lapsilukossa, Chris... ja ihan syystä. Enkä haaveile planeettamme tuhoamisesta...olen hieman rationaalisempi kuin kloonini, mitä suunnitelmiin tulee" kuului huvittunut ääni kuskinpenkiltä.
"Tässä ei ole sitten mitään hauskaa! Olen liki alasti autossa matkalla hullun kanssa paikkaan, josta nappaajani ei suostu edes kertomaan!" tiesin käyttäytyväni hieman ylireagoivasti, mutta ei minulla oikeastaan ollut muutakaan tekemistä kuin huutaa hänelle kaikki viimeaikojen tuskastumisetkin tämän hetkisen järkytyksen päälle. Kaikki oli hänen syytään.
"Vihaan itseni toistamista Chris, istu alas ja rauhoitu. Usko vaikka huviksesi, mutten tekisi tätä, jos minun ei olisi pakko."
"Pakko? Mikä sinut pakotti muka tulemaan luokseni juuri tänä iltana?"
Auto teki tiellä äkkinäisen mutkan saaden minut menettämään tasapainoni ja lentämään auton vasempaan nurkkaan hänen kääntyessä huutamaan minulle takaisin,
"Lopeta tuo papukaijana leikkiminen! Eikö sinulla ole aavistustakaan siitä, että sinua on koko tämän viikon ajan yritetty saada hengiltä?"
Menin sillä hetkellä aivan hiljaiseksi ja en voinut kuin räpytellä silmiäni, kun tuhansia uusia kysymyksiä virtasi mieleeni: Kuka minut haluaisi Weskerin ohessa hengiltä? Milloin oli tapahtunut tappoyrityksiä. Miksi? Mistä Wesker tiesi? Kaikkein suurimpana kysymyksenä päässäni kuitenkin liikkui:
Miksi pahin viholliseni Albert Wesker haluaa pelastaa minut?
Päätin kysyä sitä.
"Tuota...", aloitin rauhallisesti nousten samalla istumaan tällä kertaa jääden kiltisti pysymään aloillani,"Eli siis tulit, koska et halunnut minun kuolevan? Kuka minut sinun ohessasi haluaisi tappaa?" puhuin hitaasti ja rauhallisesti haluamatta suututtaa häntä enempää, kun hän kerran ajoi jo nyt reilua ylinopeutta moottoritiellä.
Hän huokaisi syvään ennen kuin aloitti taas täysin tyynenä ja ilmeettömänä, "Eli et tiennyt siis. Chris, sinä et ole työssäsi aiheuttanut pelkästään minulle vaikeuksia, ymmärräthän? Yksinkertaisesti sanottuna sinulla on vihollisia, jotka ovat jo varmaan pitkään miettineet sopivaa keinoa saada sinut hengiltä... ja nyt lomailtuasi ja masennushäiriöstä kärsittyäsi he ovat huomanneet hyvän tilaisuuden."
"Mutta tuo ei vielä kerro sitä, että miksi ja miten he ovat sitä yrittäneet... en ole huomannut mitään!"
"Suurimman osan olen tähän asti onnistunut vakoojieni kautta estämään... kuten sellaiset yksinkertaiset postipommit tai salamurhaajat. Tällä kertaa vain asia koitui hankalammaksi..." hän katsahti nopeasti kelloonsa,"-juurikin nyt."
"Mitä? Mitä juurikin nyt?" minulla ei ollut sitten hajuakaan, mitä hän tarkoitti, "Mikä on niin paha, ettet sinäkään voi sille mitään?"
Hän otti lasinsa pois hetkeksi ja katsoi silmiinä pelin kautta, "En ole pomminpurkaja, eikä minulla ollut aikaa hankkia sellaista sinun huomaamattasi."
Jäin taas hiljaiseksi. Pommi? Pommi asunnossani? Pommi asunnossa, jossa olin ollut hetki sitten Weskerin ja sisareni kanssa...
"Pysäytä auto! Clairehan jäi sinne!" huusin hätäännyksissäni ja tartuin häntä olkapäästä vahvistaakseni sanojani.
"Ei, ei käy. Kuulemme kyllä sitten uutisista, jos jotain on tapahtunut hänelle. Emme voi mennä takaisin, tämä vihollisesi on hyvin tosissaan, mitä sinun tappamiseesi tulee." hän totesi ääni vakaana ja samalla pystyin erottamaan myös pienen huolen häivähdyksen, "Luulen että olet saanut selville viimeaikoina jotain sellaista, mikä on antanut heille erityisen hyvän aiheen saada sinut hengiltä..."
Tuijotin hiljaa käsiini, joissa roikkui edelleen teräsrenkaat. Siitä tulikin mieleeni:
"Muuten... jos asunnossani kerran oli pommi, miksi helvetissä jäimme niin pitkäksi aikaa sänkypuuhiin? Mitä jos pommi olisi räjähtänyt aiemmin?"
"Tiesin tarkan ajankohdan ja pidin kokoajan silmällä kelloa... kaikki oli suunniteltu siihen asti, kunnes sisaresi päätti tehdä pikavisiitin ja kuluttaa sen kallisarvoisen ajan, jonka olin sinulle varannut."
Tyydyin tähän vastaukseen, mutta vain sen takia, että olin järkyttävän väsynyt... en tiedä mitä kello on, mutta luulen sen olevan jo enemmän yötä vasten kuin iltaa. Olisin varmaan mennyt jo nukkumaan tavallisesti ja jos Wesker ei olisi vienyt minua pois... olisin varmaan nyt palasina leijailemassa jossain raunioissa. Jo pelkkä ajatus itsestäni sai minut voimaan pahoin, mutta kun vain mietin sitä jälkeä, mikä jäi kerrostalosta kun 3. kerroksessa jysähtää, teki mieleni jotenkin palata takaisin ja korjata asia. Paljon ihmisiä kuoli... ja Clairesta minulla ei ole tietoakaan.
Olimme kummatkin hiljaa ja katselin ohi meneviä autoja ,joiden kuskit eivät ikinä tulisi aavistamaan, mitä oikeasti tässä maailmassa tapahtui. Maailma on hyvin julma ja säälimätön, ja varsinkin niille, jotka antavat joko periksi elämässään tai laittavat vastaan maailmaa pyörittäviä tahoja. Sankarin elämä ei ole helppoa ja jos olisin tiennyt, en olisi lähtenyt tähän. Huomasin kuitenkin jo hyvin pian, ettei minulla ole sellaista vaihtoehtoa kuin pakeneminen ja asioiden unohtaminen tai uuden elämän aloitus. Aina on joku, jota vastaan taistella.
Tällä kertaa se ei ollut Wesker.