CHAP7!

"En minä voi ottaa tätä vastaan-", Cloud pyöritteli päätään Sephirothin heittäessä hänelle Mäkkärin ateriapussin.

"Otathan", Sephiroth sanoi ja haukkasi jo palan omasta hampurilaisestaan. Onneksi armeija sentään sai ilmaisen kotiinkuljetuksen kaikista syöttölöistä. "Kello on jo kymmenen ja olet tehnyt pitkän ensimmäisen päivän."

"Hum... kiitos. Olet kyllä aika outo."

Kesti hetken ennen kuin Cloud ymmärsi, mitä oli tullut sanoneeksi.

"Eikun! Öö! Hyvää yötä, sir Sephiroth!" Cloud teki kunniaa nopeasti ja juoksi kohti alokkaiden asuinrakennusta. Cloud ei vain voinut sille mitään, ennemmin tai myöhemmin hän aina lipsautti ajatuksensa sanoiksi. Sitä paitsi äsken Sephyn kanssa ollessaan hän ei ollut pelännyt hetkeäkään, että Sephy olisi halannut häntä. Tuntui ihmeelliseltä olla vapaa kirouksestaan, unohtaa se pieneksi ajaksi.

Sephiroth jäi tuijottamaan alokkaan perään. Hänen olisi tehnyt mieli todeta sama lause Cloudille, muttei ollut ehtinyt. Tämä pieni luuttuamishetki oli Sephyn kuukauden kohokohta, mikä oli erittäin surullista myöntää. Sephyn kasvoille nousi hymy, kun hän muisti Aerithin pienenä. Tyttö oli ollut niin suloinen, ettei hän ollut voinut vastustaa kiusausta, vaan laiminlöi kaikki työnsä tytön vuoksi. Oikeastaan... Cloud Strife kantoi mukanaan samaa ilmapiiriä kuin Zack. Siksi kai Sephiroth sieti sitäkin tolloa ympärillään hääräämässä, ilmapiirin takia.

Sephiroth sammutti valot ja lukitsi ovet ja lähti kävelemään asunnolleen. Hän kurtisti kulmiaan muistaessaan punaiset jäljet Cloudin kämmenissä ja kasvoissa. Noudattiko Cid ollenkaan tarkoin laadittuja treenausohjeita alokkaille?

Sephiroth haukotteli ja rysähti sohvalleen nukkumaan.

Cloud kirmasi huoneeseensa ja ahmaisi salamana ruuan, sitten kaatui uudestaan sängylleen ja vaipui tajuttomuuteen.

Cloud istui piilossa pensaassa ja leikki yksin muovieläimillä. Cloudin mielikuvitus loihti helposti suuria seikkailuja hänen silmiensä eteen.

"A-ha! Täällähän sinä olet!" Zackin pää ilmestyi valon tielle. "Piilossa kuten aina, eh?"

Cloud irvisti Zackille ja käänsi sitten tälle selkänsä.

"Aww Cloudie, et voi vain ignoorata minua", Zack valitti ja ryömi Cloudin vierelle. "Muut menivät uimaan. Olisin pyytänyt sinua mukaan, sinä kun rakastat vettä-"

Tässä vaiheessa Cloud muksautti Zackiä olkapäähän.

"Hmmh. Cloud... muutan pois kotoa ensi viikolla." Zack vaihtoi puheenaihetta nopeasti, omaan tyyliinsä. "Menen armeijaan, pysyvästi."

"Armeijassa tapetaan", Cloud protestoi. "Älä mene, Zack."

"Eikä tapeta", Zack sanoi ja hypisteli yhtä Cloudin eläimistä. Se oli tiikeri.

"Joku halaa sinua", Cloud sanoi sitten uhmakkaasti. "Vincent ei anna sinun ottaa sitä ammattia."

"Njäh, Vincent työskentelee itsekin Turkseille", Zack heilautti eläimen takaisin ja rutisti Cloudin pihtihalaukseensa. "Sephy pitää minusta siellä huolta. Ja saan aina yhteyden Tsengiin, jos jotain tapahtuu... mitä epäilen."

"Olet kyllä aika outo", Cloud naurahti ja tökkäsi Zackiä kylkeen niin, että tämän oli pakko päästää irti Cloudista.

"Niin sinäkin, niin sinäkin", Zack nauroi ja veti Cloudin ulos puskasta.

Cloud hyppäsi pystyyn, sekaantui omiin jalkoihinsa ja päästi pienen "kyah" -äänen kaatuessaan rymisten lattialle. Kaikki tämä herätyssireenin takia!

Nyt Cloud viimeistään huomasi rankan eilisen tulokset. Joka paikkaa särki, hän ei kyennyt liikuttamaan raajojaan, hänen teki suorastaan mieli itkeä kun hän raahautui ylös ja yleisien suihkujen suuntaan. Kello oli vasta puoli kuusi, ja heillä oli puoli tuntia aikaa suoriutua aamupalalle, ja sen jälkeen aamutreeneihin ja oppitunneille.

"Hei, Cloud!" Zidane hyppäsi Cloudin suuntaan ja Cloud kavahti taakse päin, mutta Zidane tyytyi vain läppäisemään häntä olkapäälle. "Selviydyit eilisestä, eh?"

Cloud nyökkäsi ja haukotteli.

"Toivottavasti ei mennyt liian myöhään! Tänään kun on ensimmäiset oppitunnit ja kaikkea, on tärkeää pysyä hereillä ja-"

Cloud keskeytti Zidanen nostamalla sormensa pystyyn. "Sinä", Cloud sanoi yllättyneenä,"tulit armeijaan omasta tahdostasi?"

"Voikyl!" Zidane kiljahti ja juoksi suihkuun. Outo hyypiö, Cloud huomasi ajattelevansa.

Cloud yritti suoriutua suihkusta mahdollisimman nopeasti. Hän inhosi vettä, enemmän kuin mitään muuta. Peseytyminen oli pienempänä ollut aivan valtava haaste, ja hänen äitinsä oli joutunut pakottamaan hänet kylpyhuoneeseen ja telkeämään oven sen jälkeen. Itse asiassa sama juttu oli jatkunut hetken aikaa myös Vincentin luona; Vincent ja Zack olivat sulloneet hänet ammeeseen ja laskeneet vettä hänen päälleen, samaan aikaan kun hän kirkui keuhkojaan pihalle. Tämän kuurin jälkeen Cloud oli oppinut tulemaan toimeen omillaan.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Sephiroth huohotti ja työnsi miekkansa tuppeen hitaasti. Joka paikassa oli verta. Kaikki haisi kuvottavalle. Kuolinkorinat ympäröivät häntä.

"Kenraali Sephiroth!" huusi yksi hänen Shinra-miehistään juostessaan hänen luokseen. "Sir!" mies huusi vielä tehdessään kunniaa ja pysähtyessään asentoon. "Kaikki on eliminoitu, sir! Vankeja viedään jo päämajaan kuulusteluja varten, sir!"

Sephiroth nosti toista kulmakarvaansa.

"Ei montaa kuollutta meidän puoleltamme, sir!" sotilas huusi vastauksen äänettömään kysymykseen. "Voitamme tämän sodan varmasti, sir!"

Sephiroth nyökkäsi ja pyöräytti peukaloaan ruumiiden suuntaan. "Siivotkaa."

"Kyllä, sir Sephiroth!" sotilas huusi ja teki kunniaa kun Sephiroth kääntyi ja takki hulmuten käveli leiriin.

Sephiroth heräsi äkkinäisesti, vavahtaen. Miten hän oli taas nähnyt unta sodasta? Sephiroth nousi istumaan ja pyyhki hikeä otsaltaan. Unet olivat kadonneet hetkeksi, nyt ne tulivat takaisin voimakkaampina, aidommantuntuisina. Uh. Sephy nousi seisomaan. Hän halusi miekkailla juuri nyt, ja tempaisi pöydältä kännykkänsä.

"Zack? Isolle harjoituskentälle. Nyt. " Hetken hiljaisuus. "Mitenniin et pääse?" Hiljaisuus. "Idiootti!" Zackin nauru kuului etäisesti toisesta päästä, ja Sephy sulki linjan. Zack tulisi joka tapauksessa.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

"Olen Auron", mumisi mies alokkaiden edessä. "Aamuharjoitukset ovat melko vapaita, kunhan teette vain jotain."

Auron siirteli katsettaan edes takaisin pojissa, jotka näyttivät kärsivän kaikista mahdollisista lihaskivuista, ja jotka olivat tuskin kykeneviä kävelemään.

"Henkilökohtaisesti suosittelen pientä hölkkää ja venyttelyä", Auron lopetti ja käänsi selkänsä ryhmälle, näin ollen missaten viimeisen, myöhässä saapuneen chocobohiuksisen alokkaan, joka hiiviskeli hiljaa muiden taakse ja yritti peitellä haukotustaan.