Sunna

Ahjoista hehkuva kuumuus poltti poskeni karrelle ja jatkuva palkeiden pumppaaminen sai kämmeneni vuotamaan verta. Tahtia ei saanut hidastaa, muuten ruoska läimähti ihoa kuorien selkään. Näin syrjäsilmin kauempana valtaistuimellaan köllivän Osaman, joka naureskellen heilutteli kullattua veistä, joka oli tahriutunut isän, äidin ja Akileoksen vereen. Yritin riistäytyä hänen kimppuunsa, mutta karheat kahleet eivät laskeneet irti. Orjapiiskuri ärähti ja piiska jysähti selkääni, yhä kerta toisensa jälkeen...

Ponkaisin ylös ja paukautin otsani täysillä yläpuoleiseen hyllyyn. Uikahdin ja käperryin kippuralle painamaan jomottavaa päätäni.

Ai saakutti... Osama, samperin...! Mitä..? Ai niin, minä olenkin täällä.

Ravistelin turhan todentuntuisen unen rippeet silmistäni ja kohottauduin hämärässä istualleni katselemaan ympärilläni olevia asevaraston hyllyjen ääriviivoja. Varastokopperossa ei ollut ikkunaa, mutta oven ali siilautuva valo ja etäiset äänet kertoi olevan aika herätä. Hivuttauduin ulos kolostani ja pöyhin hiuksiani. Etsin hetken aikaa vaatteitani, kunnes muistin Heatin vaatineen saada pestä ne. Sillä hetkellä ajatus oli tuntunut hyvältä, sillä ainokaista vaatekertaani, harmaata tunikaa ja mustia housuja, ei oltu pesty varmaankaan puoleen vuoteen. Kuitenkin nyt, seistessäni siinä pelkät alusvaatteet yllä ja kasa liian suuria lainavaatteita edessä, en ollut enää ihan yhtä varma. Vaatteet olivat Jambon, sillä hän oli vain vähän reilun kolmenkymmenen sentin pituuserolla lähinnä kokoani. Kohotin ensimmäistä vaatekappaletta, joka oli sinertävä, helmastaan koristeltu kaapu. Se oli puolet yhtä leveä kuin pitkäkin.

Tästä tulee toooodella pitkä päivä.

Solautin kaavun ylleni ja kerin sen naruvyöllä lanteilleni. Niskaan jouduin tekemään solmun, jotta suuri kaula-aukko ei ollut ihan niin suuri, että mahtui putoamaan olkapäiltäni. Hihat olivat onneksi valmiiksi lyhyet, joten niitä ei tarvinnut muokata. Olin jo lähdössä aamiaiselle, kun huomasin ruutitynnyrin vieressä lattialla lojuvan nahkatakin. Purin huulta miettiessäni.

Hitto, en minä sitä mihinkään nyt tarvitse. Mehän olemme sentään keskellä merta.

Epäröin vielä hetken aikaa, mutta sitten tulin miettineeksi sitä pientä etua, että jos, jos jostain syystä joutuisin tappeluun, paksu vuosien kovettama nahkatakki suojasi hiukan paremmin kuin kevyt kaapu. Joten siitä huolimatta, että kyseessä oli piste Eustassille, päätin ainakin kokeilla rotiskoa niskaani.

Tämähän painaa kuin synti!

Takki oli TODELLA paksua nahkaa ja sen takia painava. Kaiken huipuksi se oli vähintään viisi, ellei jopa kuusi kokoa liian iso. Yritin epätoivoisesti kurotella käsiäni hihoihin, mutta sormenpääni jäivät ainakin kolmanneksen verran liian kauas niiden suista. Purin turhautuneena hammasta ja aloitin käärimisoperaation. Viiden minuutin ähellys päättyi siihen, että ranteitani kehystivät muhkuraiset makkarat. Takin topatut olkapäät saivat minut näyttämään kokooni nähden luonnottoman harteikkaalta ja joka paikasta roikkuva ylisuuri kaapu suorastaan huusi sitä, että kompastuisin maata laahaaviin helmoihin ennemmin tai myöhemmin.

Äh, ihan sama. Omat vaatteeni kuivuvat kuitenkin illaksi.

Suoristin ryhtini ja marssin laivan läpi ruokailutilaan. Kun astuin sisään huoneeseen, Rocket oli ensimmäinen, joka huomasi tuloni. Hän päästi hauskan äänen purskauttaessaan kahvit suustaan suoraan vastapäätä istuvan Juanin naamalle.

"Mitä hel..?!" Juan ärähti, mutta hänen ilmeensä muuttui muikeaksi, kun hän kääntyi katsomaan hirnuvan Rocketin osoittamaan suuntaan.

"Kivat kuteet Sunna", hän sanoi virneen nykiessä suupieltään, "ihan sopivan kokoisetkin vielä."

"Antakaa mun kuolla nauruun!" Rocket rääkyi hakaten pöytää kämmenellään. Jambo mulkaisi häntä paheksuvasti.

"Hei, pienempää suuta, Rocket. Eivät nuo vaatteet nyt niin isot ole."

"Älä välitä heistä Sunna, minusta sinä näytät oikein suloiselta", Heat sanoi ihan tosissaan sydämellisesti hymyillen. Goljat nyökkäsi neutraalisti zombimiehen sanoille ja päätin tällä kertaa valehdella itselleni heidän olevan oikeassa. Istahdin pöydän ääreen juuri sopivasti Eustassin reväyttäessä oven auki.

"Huomenta valopilkku", Killer totesi sarkastisesti nostamatta katsettaan sanomalehdestä. Eustass murahti jotain tylyä vastaukseksi ja rysähti istumaan pöydän päähän. Juan ja Rocket yrittivät edelleen pidätellä nauruaan.

"Mitä helvettiä te hirnutte?" punapää murisi uhkaavasti mulkoillen kahta alaistaan.

"No kun.. no kun..!" Rocket tyrski eikä saanut sanaa suustaan. Eustass sattui vilkaisemaan suuntaani ja tajusi yleisen huvituksen aiheen. Hetken aikaa olin näkevinäni pientä yllätystä hänen silmissään, mutta sitten, jos vain mahdollista, hänen kulmansa kurtistuivat entistä tiukampaan kurttuun.

"Anna mun kaikki kestää..." hän mutisi nenänvarttaan puristaen, "tämä on niitä päiviä, jolloin sänkyyn jääminen olisi ollut hyvä vaihtoehto."

"Sinä et ole vaihtoehtojen mies, Eustass. Et ainakaan hyvien sellaisten", en voinut olla heittämättä pisteliästä kommenttia pöydän toiselta laidalta. Punapää kohotti päätään ja katsoi minua tuimasti kulmiensa alta.

"Turpa rullalle hukkapätkä. En jaksa kuunnella jotain saatanan ärsyttäviä kommentteja tähän aikaan aamusta yhtään keneltäkään, etenkään sinulta. Kerta vielä ja väännän sinut jauhelihaksi."

Muljautin teatraalisesti silmiäni, ja Eustass nousi jo puoliksi seisomaan tuolistaan, kun Wire astui, tai pikemminkin köpötteli ovenkarmin ali sisälle. En huomannut mitään hänen tavanomaisesta tyhjästä ilmeestään poikkeavaa, mutta Eustass ilmeisesti tunsi miehistönsä ja pysähtyi niille sijoilleen.

"Mitä nyt?" hän kysyi Wiren yrittäessä asetella itseään paremmin huoneeseen, jossa hän ei mahtunut seisomaan selkä suorana.

"Vieras alus styyrpuurin puolella. Toisia merirosvoja", lepakkomies sanoi rahisten.

"Ja?"

"Turhan lähellä."

"Näitkö tunnusta?"

"En."

"Vai niin", Eustass sanoi ja hitaasti hänen väsyneet kasvonsa sulivat häijyyn virneeseen.

"Keitä hyvänsä ovatkin, he katuvat ajautumistaan minun tielleni. Ruoat naaman pojat, tästä on tulossa pieni ryöstöretki."

Kidd

Harpoin auringonpaisteeseen kannelle ja ojensi käteni, johon Rocket automaattisesti laittoi kaukoputken. Kohotin sen silmilleni ja katsoin ei niin kovin kaukana horisontissa häämöttävää alusta. Siristin silmiäni ja yritin saada heidän lipustaan selvää. Se oli pääkallo, jonka silmäkuopasta kiemurteli ulos käärme.

"Killer", sanoin ja ojensi putken kakkosmiehelleni, joka nosti sen kypäränsä yhden reiän kohdalle.

"Kobrapiraatit", hän sanoi hetken mietinnän jälkeen.

"Helppoa?"

"Ei todellakaan. Tuo porukka ei ole mikään kultapoikakerho, lehdissä on ollut juttua. Kapteenin päästä tarjotaan viittäkymmentä milliä."

"Kymmenen milliä enemmän kuin minulla", naurahdin ja pyörittelin olkapäitäni, "kuulostaa sopivalta haasteelta."

"Kidd, en olisi niin var-"

"Ääh, suu kiinni Killer, tiedän kyllä mitä teen. Käske porukka kannelle ja lähdetään ajamaan kärmeksiä takaa."

Samaan aikaan toisella aluksella

"Kapteeni. Vieras laiva seuraa meitä."

Kobrapiraattien kapteeni Python kohotti katseensa kirjoituspöydällään lojuvista papereista ja katsoi ovelleen ilmestynyttä perämiestään Tomahawkia.

"Vieras laiva?"

"Niin, lipusta päätellen toinen merirosvolaiva. Tunnus on kuitenkin outo."

"Jotain pikkualoittelijoita Grand Linen ulkopuolelta oletan", Python sanoi ja nousi ylös tuolistaan. Hän oli pitkä ja hontelo, päänsä kaljuksi ajellut ja tatuoinut kolmeakymmentä käyvä mies, jonka iho oli omituisen sileän näköinen. Valon tullessa sopivasta kulmasta mustan nahkaliivin paljastamista laihoista käsivarsista saattoi erottaa suomujen piirteet. Vaikka hän oli ulkonäöltään melko luisevan ja heikon näköinen, jokin hänen pienissä myrkynvihreissä silmissään kertoi vaarasta.

"Mitäs sanot Tomahawk, mennäänkö pitämään hiukan hauskaa tulokkaiden kanssa?" Python kysyi astellessaan toverinsa ohi. Kaksihaarainen kieli vilahti terävien hampaiden välistä hänen hymyillessään.

"Miksikäs ei kapteeni?" Tomahawk vastasi ja seurasi Pythonia kohti kannelle vieviä portaita. Kukaan ei vielä tiennyt, keitä heillä olisi vastassaan, mutta se ei haitannut. Kobrapiraateilla oli usko kapteenissaan. Python oli tuonut heidät jo tänne asti häviämättä kertaakaan yhdellekään viholliselle. Heidän kapteeninsa ei hävinnyt, ei voinut hävitä. Ei kenellekään...

Kidd

"Hyvä on, te tiedätte kyllä kuvion. Heat ja Jambo hoitavat selustan, Rocket ja Goljat vasemmalle, Wire ja Juan oikealle, minä ja Killer keskelle, onko selvä?" pidin viimehetken käskyjen antoa ennen kuin olisimme kanuunankantaman päässä vihollisesta.

"Entä mitä minä teen?"

Käännähdin kivääriinsä nojaavan Sunna puoleen. Hukkapätkä kallisti kysyvästi päätään.

"Pysyt poissa tieltä, ammut kaikkea mikä liikkuu eikä ole meikäläisiä sekä yrität mahdollisesti jopa säilyä hengissä", sanoin muljauttaen paljonpuhuvasti silmiäni, "minä en koko aikaa pysty vahtimaan ahteriasi."

"Ei tarvitsekaan, pidän kyllä itse huolen omasta ahteristani, kiitos vain", pätkä sanoi sarkasmia tihkuvalla äänellä, "pidä sinä vain huoli omastasi, kimmokkeet ovat joskus aika arvaamattomia."

Aioin juuri vastata hänelle samalla mitalla, kun Killer työntyi väliimme katkaisten alkavan sisällissodan.

"Kidd, yrittäisit edes keskittyä, minähän sanoin sinulle. Vastassamme on nyt ensimmäinen todella kova pala sitten Grand Linelle tulon jälkeen. Kobrapiraateista liikkuu rumia juttuja, etenkin heidän kapteenistaan Pythonista. Älä pidä tätä läpihuutokeikkana."

"Ääh, Killerina, relaa", Rocket sanoi raukeasti vetäen vyölleen kiinnitetyt kettingit esiin, "pyydystelin penskana paljon käärmeitä, ei niistä nyt niin isoa vastusta ole. Tärkeintä on vain välttää hampaita."

Killer pyöräytti teränsä esiin, "Älä. Enää. Ikinä. Kutsu. Minua. Tuolla. Nimellä."

"Okei, sori sori, en mä millään pahalla", irokeesipäinen navigaattori naurahti ja heilautti kettingit suojelevasti eteensä.

"Rocket, sinuna pitäisin pienempää suuta, sillä vaikka osaankin parsia haavoja kasaan, en todellakaan ole varma siitä, saanko päätäsi enää takaisin hartioihin kiinni", Jambo sanoi, mutta sitten hän alkoi sivellä mietteliäänä leukaansa, "tai voisihan tuota oikeastaan kokeillakin..."

Huokaisin raskaasti ja hieroin nenänvarttani.

Miehistöni on hyvä, mutta välillä ihan helvetin rasittava...

"No niin, voisimmeko nyt keskittyä asiaan?!" ärähdin ja nostin käteni puuskaan, "tuolla on nyt vihollisalus ja haluan kaikkien tietävän mitä tehdä ja-"

"VAROKAA!"

Juanin huuto keskeytti sanani ja ehdin juuri ja juuri tajuta tykinkuulan, ennen kuin se rysähti laivamme ruorikannelle jatkaen matkaansa kerrosta alemmas varmasti kutakuinkin keskelle ruokasalia. Puristin käteni nyrkkiin ja tunsi raivon kiehuvan sisälläni.

Tuon te kyllä maksatte senkin saastat!

"Valmistautukaa, jos he haluavat pistää kovan kovaa vastaan, niin sopii minulle!" huusin ja hypähdin reelingille, "HYÖKKÄYKSEEN!"

Sunna

Laivamme lähti kaartamaan jyrkästi kohti vihollisalusta, jonka kannelle oli ilmestynyt suuri joukko melko ilkeän näköistä porukkaa.

"Noitahan on ainakin neljä kertaa enemmän kuin meitä", sihahdin vieressäni seisovalle Heatille, joka nyökkäsi painokkaasti.

"Niin on. Olemme yleisesti ottaen melko pieni miehistö, mutta ei syytä huoleen!" zombimiehen mustat, palaneen näköiset huulet kääntyivät hymyyn, "Saatamme olla miesmäärässä alivoimaisia, mutta odotas vain kun näet, mitä-"

"Heat!" Eustass ärähti, "Nyt helvetti soikoon valmiina!"

"Käskystä kapteeni!" Heat vastasi ja iski salapitäen silmää minulle, "Pysy vain kannoillani ja kaikki menee hyvin."

Onkohan noin?

"TULTA!" Eustass karjui. Vilkaisin nopeasti ympärilleni. Kukaan ei ollut ladannut tykkejämme, miten ihmeessä siis..?

Vasta sitten huomasin Heat rintakehän paisuneen syvästä henkeen vedosta kuin ilmapallo. Zombimies heitti päänsä taakse, pidätti pari sekuntia henkeä ja puhalsi. Tulipatsas syöksyi hänen suustaan ja osui suoraan vihollisten silmille, tartuttaen laivan puurakenteita palamaan. Kobrapiraattien joukosta kuului kovaa huutoa, mutta vastaus tuli nopeasti tykinkuulien muodossa. Alitajuntani toimi minua itseäni nopeammin ja laittoi kehoni heittäytymään kauemmas, kun kymmenkiloinen rautapallo rysähti kannelle ja jatkoi matkaansa sen läpi. Makasin puunsäleiden keskellä korvat soiden ja yritin epätoivoisesti tajuta tilannetta, kun Juan nappasi käsivarrestani vetäisten minut pystyyn.

"Let's rock'n'roll beibi!" vaaleakutrinen muusikko huudahti ja muutti muotoaan miehestä häräksi, "Pidä lujasti kiinni!"

"Että mitenkä?!" rääkäisin roikkuen hänen niskavilloissaan kiinni kuin viimeistä päivää. Hän rynnisti ja teki hurjan loikan Kobrapiraattien alukselle jymähtäen keskelle kantta ja heittäen minut siinä samassa selästään. Pyörähdin tahattoman kuperkeikan ja jäin typertyneenä selälleni makaamaan jalat kohti taivasta kaavun helmat korvissa. Yksi kobrapiraatti ilmestyi näköpiiriini miekka auringossa välkkyen.

Sen ei pitänyt mennä näin! Sen ei helvetti soikoon pitänyt mennä näin! Minun piti karata Osamalta, häipyä saarelta ja aloittaa uusi elämä jossain kaukana toisaalla!

"Taisi käydä köpelösti kulta pieni", mies naurahti ilkeästi virnistäen. Silloin sappeni kiehahti yli.

"Älä muuten helvetissä kuvittele!" karjaisin ja potkaisin häntä suoraan nivusiin. Mies älähti ja taipui kaksinkerroin, jonka aikana ponnistin itseni ylös ja vetäisin pistoolin esille. Tähtäsin kaksin käsin kohti hänen päätään.

"Kuule, vielä muutama päivä sitten elämäni oli yhtä helvettiä, se on sitä edelleenkin, päätäni särkee, minulla ei ole hajuakaan mitä tehdä, vaatteeni putoavat kohta päältä ja sitten vielä SINÄ KEHTAAT tulla osoittelemaan minua miekalla!" huusin ja painoin liipaisinta. Luoti vain hipaisi miehen ohimoa, mutta riitti aiheuttamaan tajuttomuuden. Olin ehkä kiukuissani, mutten silti halunnut tappaa ketään. Vedin toisenkin pistoolin esiin ja poistin varmistimen.

Kidd

Näin Juanin rynnistävän vihollisten keskelle Sunna selässään. Rytäkässä hukkapätkä lennähti hänen sarviensa yli ja laskeutui taidokkaasti turpansa kautta selälleen ketarat ojossa. Yksi kobrapiraateista ilmestyi miekka ojossa hänen luokseen ja kerkisin jo hetken aikaa olla varma, että olin päässyt sintistä lopullisesti eroon. Sitten hän kuitenkin potkaisi miestä haaraväliin ja ampui saman tien päähän. Mies jäi maahan makaamaan hukkapätkän ottaessa toisenkin pistoolinsa esille. Saatoin melkeinpä aistia hänen tuhkanharmaiden silmiensä murhaavan katseen ja huomasin tahtomattakin virnistäväni.

TUO ilme on se, minkä takia minä sinut porukkaan ikinä otinkin.

Yhtäkkiä uusi tykinlaukaus järisytti laivaamme tehden kajuutan seinään miehen mentävän reiän.

"Jumaliste Kidd, hereillä siellä!" Killer ärjyi hiukan kauempaa hutkiessaan reelingin yli yrittäviä miehiä pois tieltään. Ravistelin itseni hereille ja keskitin ajatukseni taisteluun. Uusi täyslaidallinen pamahti, mutta tällä kertaa minä olin nopeampi. Kohotin käteni ja kuulat pysähtyivät kesken ilmalennon, paria kauimmaista lukuun ottamatta.

"Karkotus."

Kuulat kääntyivät ympäri ja osuivat Kobrapiraattien laivaan. Vilkaisin harmissani omaan keulaamme tulleita vaurioita.

Helvetti, minun pitää treenata! Ei näin piskuisesta magneettikentästä ole mihinkään!

En saanut otetta kaukana olevista metalliesineistä, joten minun täytyi mennä lähemmäs vihollista aiheuttaakseni kunnon tuhoa. Se ei tosin haitannut yhtään. Syöksähdin Heatin ja Jambon ohi vihollislaivalle. Sanattomasta sopimuksesta Killer seurasi välittömässä vanavedessäni. Selkä selkää vasten keskellä vihollismerta. Kuinka kauan olimmekaan jo taistelleet niin? Adrenaliini sykki suonissa ja tunsin olevani elävämpi kuin pitkään aikaan. Lopultakin kunnon toimintaa. Killer oli niin keskittynyt nujertamaan edessään olevaa miestä, ettei huomannut takaapäin hyökkäävää miestä. Kohotin käteni ja kannelle lojumaan jäänyt miekka kiisi miehen rinnasta lävitse. Killer pyörähti ympäri kuolonkorahduksen kuullessaan.

"Olet yhden velkaa", virnistin hänelle vinosti. Killer ei vastannut, vaan syöksähti ohitseni ja sivalsi viholliselta kurkun auki ennen kuin tikari osui niskaani.

"Tasatilanne", naamiomies sanoi sinivalkoisen kypäränsä takaa.

"Miten hyvänsä", murahdin ärtyneenä omaan varomattomuuteeni. Samassa kuulin sarjan laukauksia toiselta puolen kantta. Hukkapätkä oli kiilannut itsensä seinän ja suuren tynnyrin väliin ja ammuskeli sieltä kaikkia liian lähelle yrittäviä. Mimmin silmissä palava raivo kertoi hänen kuvittelevan jokaisen maalinsa minun pääkseni. En voinut kuin virnistää.

"Killer", huikkasin olkani ylitse.

"Hm?" toverini vastasi painostaessaan hyökkääjäänsä pudottamaan aseensa.

"Pidä pätkää silmällä, en halua hänen kuolevan ihan vielä."

Killer vilkaisi olkansa yli kohti Sunnaa ja nyökkäsi kevyesti. Se riitti vastaukseksi ja jatkoimme taas kumpikin omaa taisteluamme. Olin juuri saanut otteen yhden kobrapiraatin kurkusta ja aioin murskata hänen kallonsa kanuunanperään, kun äkillinen isku selkääni sai minut putoamaan polvilleni.

"Mitä hel-?!" ähkäisin päästäessäni puolitajuttomasta merirosvosta irti ja käänsin päätäni nähdäkseni, kuka oli kimppuuni hyökännyt. Edessäni seisoi hontelo, käärmemäinen mies, jonka kaljua, jotenkin suomuista päätä kiersi käärmetatuointi.

"Sinäkö olet tuon roskasakin kapteeni?" hän kysyi ivallisesti. Kaksihaarainen kieli vilahti hampaiden välistä. Könysin jaloilleni yrittäen esittää vahingoittumatonta.

Helkkari, potkaisiko tuo tyyppi oikeasti näin lujaa? Selkänikamathan tässä menee...

"Älä sinä parjaa miehistöäni, onkiliero", murahdin takaisin, "mutta kyllä, olen kapteeni."

"Mahtavaa, niin olen minäkin!" Pythoniksi paljastunut mies huudahti, "Mitäs sanot, haluaisin lämmitellä hieman ennen kunnon vastuksia, joten suotko hetken aikaasi harjoitusvastustajana?"

"HARJOITUSVASTUSTAJANA?!" karjaisin itsekään sitä huomaamatta, "Minä sinulle harjoitusvastustajat näytän..!"

Samassa huomasin silmäkulmastani syöksyvän hahmon, jonka toinen hahmo kuitenkin pysäytti niille sijoilleen.

"Eipäs kiirehditä. Antaa kapteenien selvitellä välinsä ihan kaikessa rauhassa. Minä voin kyllä pitää sinulle seuraa, jos kerran haluat leikkiä", Killer sanoi Pythonin kakkosmiehelle Tomahawkille, joka seisoi hänen edessään kirveet molemmissa käsissään.

"Sitten minun täytyy näemmä vain tappaa sinut ensin", Tomahawk totesi syöksähtäen kohti Killeriä. Viikatteen terä kohtasi kirveen ja kipinät sinkoilivat metallien välistä. Enempää en kerinnyt nähdä, kun uusi äkillinen isku osui rintakehään heittäen minut liukumaan pitkin kantta.

"Minä olen sinun vastustajasi penska", Python sanoi kylmällä äänellä, "katsotaan kuinka kauan selviät hengissä."

"No sehän sopii", naurahdin jaloilleni nousten, "Anna tulla onkiliero."

Sunna

"Maista tätä!" ärähdin sapelia heiluttavalle miehelle ja ammuin häntä melko tarkasti solisluuhun. Mies kaatui ulisten kanveesiin ja jäi sille tielleen Wiren kolmikärjen seivästäessä hänet. En kohottanut katsettani nähdäkseni lepakkomiehen kasvoja, mutta saatoin kuvitella niiden olevan yhtä kylmät ja ilmeettömät kuten aina ennenkin. Kaikeksi yllätyksekseni pitkänhuiskea mies avasi yhtäkkiä suunsa.

"Vihollisia ei kannattaisi jättää eloon. Siitä ei seuraa mitään muuta kuin haittaa", hän rahisi sanojaan pudotellen. Nakkelin niskojani ja puristin pistooleja käsissäni.

"Tajuan kyllä. Moraalini ei vain salli tappaa ihmisiä, jotka eivät ole tehneet minulle pahaa."

"Kannattaisi silti opetella tappamaan niitä, jotka ovat aikeissa tehdä pahaa."

Niin sanottuaan Wire vetäisi kolmikärjen irti miehen elottomasta ruumiista vain ollakseen valmiina uusia uhreja varten.

Tyhmä..! Älä ajattele heitä uhreina, he haluavat tappaa sinut! Muista, tappaa sinut!

Samassa kuulin vertahyytävän karjaisun ja hirmuista rytinää. Joku oli hakattu ja pahasti. Kohotin päätäni nähdäkseni paremmin ja tunsin silmieni laajenevan silkasta epäuskosta. Eustass makasi yhtenä piestynä kasana laivan toisessa päässä, Pythonin silmäillessä häntä pilkallisesti.

"No, mikä on Eustass Kidd? Alkoiko leikki jo väsyttää?" käärmemies naurahti punapään epäonnistuessa nousta pystyyn.

"Haista paska onkiliero", hän murahti vaikka joka sana teki selvästi kipeää. Python vain nauroi ja iski käärmeen nopeudella Eustassin kimppuun. Punapää ärjyi Pythonin pitkien, terävien ja vereen tahriintuneiden kynsien leikatessa hänen kylkensä auki. Purin huultani etten olisi huutanut samaan tahtiin. Vilkuilin hädissäni ympärilleni.

Kai nyt joku pääse auttamaan häntä?

Toivoni osoittautui kuitenkin turhaksi. Tähän asti me olimme pyörittäneet taistelua, mutta nyt Kobrapiraatit olivat saaneet uutta voimaa kapteeninsa yliotteesta. Tomahawk ei päästänyt Killeriä kirveidensä ohi, Juan oli saatu lassottua kiinni paksuilla köysillä, Jambo ja Rocket oli saarrettu, Goljat oli makasi maassa veitsi reidestään törröttäen, Wire ja Heat seisoivat selkä selkää vasten yrittäen torjua vihollisten hyökkäyksiä. Puristin pistooleja käsissäni ja kävin kovaa sisäistä kamppailua.

Minun pitää auttaa, jos ei muuten niin vastapalveluksena siitä, että hän pelasti minut teloitukselta!

Ei! Hänen takiaan minä ikinä kiinni jäinkin! Jos häntä ei olisi ollut, minä olin vain juossut karkuun ja...!

Entäs se hieno "moraalini"?

Se koskee vain hyviä ihmisiä. Eustass on paha, psykopaatti.

Hän antoi minulle tämän nahkatakin, se kuulemma suojaa jotain... Onko hänellä sittenkin inhimillinen puolensa?

Ei, hän on vain typerä sekopää. Joutaa mennä.

Vedin syvään henkeä ja puristin silmäni kiinni. Ketä minä yritin huijata?

"Minä vihaan sinua Eustass Kidd", sihahdin hampaitteni välistä ja ponkaisin pystyyn samalla hetkellä, kun Python kohotti kätensä viimeiseen iskuun, "mutta aion silti tapella rinnallasi. Tämän kerran ainakin."

Kidd

Helvetinhelvetinhelvetin helvetti! Miten tuo tyyppi teki sen?! Niin nopea, ettei mikään iskuni mennyt perille! Kidd senkin typerä idiootti, jos vain olisit treenannut enemmän niin..!

Tuijotin Pythonin taakse vedettyä kättä sättiessäni itseäni huolimattomuudesta, joka ei tulisi enää koskaan toistumaan. Sille ei olisi mahdollisuutta.

"Kapteeni!" kuulin Heatin parahduksen ja näin sivusilmällä kuinka Killer onnistui lopultakin haavoittamaan Tomahawkia sen verran, että pääsi yrittämään luokseni. Kaikki miehistöni jäsenet yrittivät. Mutta sillä ei ollut väliä, koska tiesin heidän kaikkien tulevan kuitenkin liian myöhään. Python jännitti kätensä ja valmistautui iskemään veitsenterävät kyntensä rinnastani läpi.

Nyt se on menoa..!

Yhtäkkiä kuului laukaus ja Python älähti käsivarttaan pidellen. Hänen pitkien sormiensa välistä pursui verta.

"Mitä hel-?!" käärmemies karjui ja käänsi katseensa laukauksen tulosuuntaan. Pyöräytin päätäni samaan tahtiin ja kulmani kohosivat pienestä hämmästyksestä. Hukkapätkä seisoi toisella puolen kantta ja osoitti Pythonia kiväärillään.

"Annahan olla mato. Ei minun vahtivuorollani", hän sanoi tuhkanharmaat silmät valkosinisten etuhiusten välistä leimuten. Python sähisi.

"Älä hypi nenille nainen..." hän murahti ja ponnisti yhtäkkiseen vauhtiin. Sunna heitti kiväärin pois ja veti paremmin lähitaisteluun sopivat pistoolit esille, mutta Python loikkasi hänen ylitseen, laskeutui aivan hänen selkänsä taakse ja nappasi tiukan kuristusotteen hänen kaulastaan.

"Typerys, kuvittelitko tuon muka auttavan yhtään?" Python kysyi pitkän käärmeenkielen luikerrellessa suustaan. Sunnalla ei ollut tarpeeksi happea vastata. Ponnistin itseni ylös ja lähdin tulemaan heitä kohti.

"Ei askeltakaan eteenpäin penska tai pikkuisen pää putoaa pois", Python huudahti painaen pätkän kurkkua kynsillään.

"Ei kiinnosta", vastasin välinpitämättömästi ja näin kääpiön silmien laajenevan entisestään.

Jos van pääsen vielä vähän lähemmäksi...

"Hah! Johan on kapteeni! Kuulitteko? Kapteeninne on valmis uhraamaan teidän oman voittonsa tähden!" Python nauroi. Tunsin miehistöni katseet itsessäni ja tiesin heidän tietävän.

Vielä vähän, pari metriä...

"Jos se kerran on sinulle noin välinpitämätöntä, revin kurkun auki joka ikiseltä miehistösi jäseneltä silmiesi edessä!" käärmemies nauroi sekopäisesti ja kumartui Sunnan korvan juureen, "Sinä saat olla ensimmäinen."

Pätkä olisi varmasti kirkunut, jos olisi pystynyt vetämään henkeä, mutta nyt hän vain tyytyi pihisemään kynsien lähtiessä vetämään kevyttä naarmua hänen kuparinruskealle iholleen. Syöksähdin eteenpäin ympäri kehoani tuntuvista kivuista huolimatta.

Nyt!

Sunnalla oli yhä metalliset pistoolit kädessään. Ne olivat nyt magneettikenttäni sisäpuolella. Heilautin kättäni ja hukkapätkän oikea käsi lennähti ylös aseen vetämänä.

"Mitä..?" Python ehti kysyä tajutessaan pistoolin ilmestyneen ohimolleen. Sopivat osaset aseen mekanismissa alkoivat vetää toisiaan puoleensa ja liipaisin painui.

Sunna

Laukaus kajahti korvani juuressa ja tunsin jotain räiskähtävän hiuksiini. Pythonin ote hellitti ja lysähdimme yhtä aikaa maahan. Istuin liikkumatta polvieni päällä. Kohotin yhä tärisevän käteni ja kokeilin tukkaani. Kämmeneni värjäytyi punaiseksi, mutta ei omasta verestäni. En edes tajunnut kuka kirkui, ennen kuin Eustass käski minua olemaan hiljaa.

"Mitä hemmettiä sinä teit!?" huusin ja taoin haavoittuneen punapään rintakehää nyrkeilläni. En uskaltanut kääntyä katsomaan Pythonia tai sitä, mitä hänestä oli jäljellä.

"Mitäkö tein?! Pelastin sinun henkesi hitto soikoon! Vähän kunnioitusta!" Eustass ärisi takaisin ja nappasi käteni rannetta myöten suurten kouriensa sisään, "Nyt riitti tuo hakkaaminen."

"Sinä olet hullu! Sinä vain ammuit hänet ja vieläpä minun pistoolillani, se olisi voinut osua minun päähäni, sinä pask-!"

"Turpa kiinni!" Eustass karjaisi. Hänen raskas kämmensyrjänsä osui takaraivooni ja kaikki pimeni.

Killer

"Oliko tuo nyt ihan tarpeellista?" kysyin katsellessani Kobrapiraattien laivan kannella makaavaa tajutonta Sunnaa.

"Pätkä oli sokissa. Annoin vain ensiapua", Kidd vastasi tyynesti.

"Sinusta ei ikinä tule sairaanhoitajaa", Jambo sanoi sitoessaan Kiddin pahimpia haavoja ennen kunnon hoitoa omalla laivalla. Käännyin katsomaan sitä, mitä Kobrapiraateista oli jäljellä. Kapteeninsa tuhon jälkeen miehistö oli ollut helppo pala. Toki kaikki olivat tapelleet viimeiseen asti, mutta hävinneet silti. Omat vahinkomme olivat sinällään jääneet vähäisiksi: haavoja, naarmuja ja mustelmia oli jokaisella, mutta vain Goljatilla oli isompi reikä reidessään ja Kiddillä muutamia suuria haavoja, jotka tarvitsisivat tikkausta. Heat, Wire, Juan ja Rocket tyhjensivät parhaillaan Kobrapiraattien muona- ja asevarastoja. Urakka oli pian ohi ja oli aika palata omalle laivalle. Viimeisenä tekonaan Heat puhalsi Kobrapiraattien laivan, nyt kelluvan hauta-arkun, tuleen. Lieskat värjäsivät meren punaiseksi, samanvärisiksi kuin Kiddin tukka. Vilkaisin vierelläni seisovaa nimenomaista toveriani. Hän ei näyttänyt tyytyväiseltä.

"Killer."

"Niin?"

"Minun pitää tulla vahvemmaksi. Minun pitää olla niin vahva, ettei minun tarvitse välittää enää kenestäkään. Mennä vain."

"Kova tavoite. Mutta kaipa merirosvokuninkaalla pitääkin olla."

"Mukava kuulla, että luotat siihen unelmaan yhä", Kidd naurahti karheasti, mutta sitten hänen virneensä häipyi jälleen.

"Aloitan treenaamisen heti huomenna. En halua enää koskaan joutua sen samperin hukkapätkän pelastamaksi."

Pieni yllätys sai minut kohottamaan kulmiani kypärän alla.

Sinä siis myönnät Sunnan pelastaneen sinut? Sinä?

"Kuulehan vain kapteeni, kaikella kunnioituksella, mutta sinä et todellakaan aloita mitään treenaamista huomenna etkä vielä ylihuomennakaan", Jambo ilmoitti päättäväisesti, "Haavojen pitää antaa parantua kunnolla. Tule hoitohuoneeseen, niin kursitaan sinut kasaan."

"Minä-!" Kidd aloitti, mutta Jambo mulkaisi häntä lääkärinkatseellaan.

"Se oli käsky, kapteeni."

Kidd murisi jotain vastalauseeksi, mutta lähti kuitenkin seuraamaan pyylevää miestä. Jäin vielä hetkeksi tuijottamaan palavaa laivanraatoa. Sunna oli juuri selvinnyt tulikokeestaan, mutta olin varma, että vielä paljon pahempaakin oli tulossa. Tämä oli sentään Grand Line. Kun luulet pahimman jo tapahtuneen, uusi ansa laukeaa edessä. Yksi huoli oli kuitenkin poistunut mielestäni.

Jos Kidd todella haluaisi Sunnasta eroon, hän olisi antanut Pythonin repiä hänet riekaleiksi. Ehkä sillä pikkulikalla todellakin on jotain arvoa hänelle. Mutta mitä?

Huom.1. En tajua, vaikka inhoa kirjoittaa taistelukohtauksia, jotenkin vain aina päädyn niihin.

Huom.2. Ja ihan oikeasti, kirjoitin tästä luvusta kolme eri versiota, joista kaksi sai kenkään. Ensimmäisessä versiossa merenmiehistä koostuva rosvojoukko hyökkäsi Kidd-piraattien kimppuun ja toisessa versiossa he itse puolestaan hyökkäsivät kauppalaivan kimppuun, joka olikin täynnä merivoimien sotilaita. Lopulta päädyin kuitenkin Kobrapiraatteihin. Mitä mieltä olette?