Poikkeus

Arlong alkoi tulla Enelin kanssa päivä päivältä paremmin toimeen. Alku oli ollut aika kivikkoinen kun he olivat totutelleet toistensa elämää suurempiin egoihin ja yrittäneet elää sen faktan kanssa, että kumpikaan ei voisi juuri pomotella toista, mikä valitettavasti oli molempien toinen luonne. Mutta kuten sanottu, he alkoivat tulla jo hyvin juttuun.

"Enel? Tiedät varmaan käsityksen 'nakama'?" Arlong kysyi heidän pelatessaan itse kehittelemäänsä kalanruodoista ja kultakolikoista koostuvaa peliä laivansa kannella. Enel nosti katseensa kolikkokasastaan ja kohotti toista kulmakarvaansa.

"Mitä siitä?" hän kysyi vilkuillen Arlongia uteliaana. Haimies nosti kalanruodon heidän välissään olevaa kultakolikkoa vasten.

"Onko sinulla yleensä mitään kriteerejä sille, kuka on sinulle nakama ja kuka ei?" Arlong kysyi ja katsoi, kuinka Enel nosti kalanruodon kultakolikon toiselle reunalle ja laittoi sen menemään ristiin Arlongin ruodon pään kanssa.

"Ehkä se, että heillä täytyy olla suhteellisuudentajua. Eli jos he eivät käsitä pelätä oikeita asioita oikeaan aikaan, niin heissä ei ole ainesta siihen", Enel vastasi ja odotti Arlongin siirtoa.

"Ja nämä oikeat asiat ovat käytännössä…?" Arlong kysyi ja vitkutti siirtoaan.

"Mitä hyvänsä, mitä heidän tulisi pelätä. Sinun tapauksessasi se olisi varmaan nämä Merivoimat, jotka olet maininnut muutamaan kertaan. Väittäisin, että sinä taisit olla heistä hieman peloissasi minun matkaani lähtiessäsi", Enel sanoi naputtaen sormellaan vasenta korvaansa, edelleen odotellen Arlongin siirtoa.

"Hmm. Minun kriteerini on yleensä se, että nakaman täytyy olla kalaihminen", Arlong sanoi sivuuttaen huomautuksen, "Mutta olen tehnyt poikkeuksen yhdesti", hän jatkoi viitaten Namiin. Hän myös vihdoin käytti pelivuoronsa, jolloin Enel pääsi jatkamaan.

He eivät jatkaneet keskustelua sen enempää, mutta Arlong tiesi, että nyt oli aika tehdä toinenkin poikkeus. Sitä paitsi Enel ei ollut ihminen, vaan "jumala".