Haloo haloo, meikä on yhä hengissä, juhlikaamme!

Hyvää syksyä! (vaikka vesisade ja pimeys on aika pyllystä)


CHAP7

POKS

Kuja katseli ruusuja ikävystyneenä. Ne kaikki olivat niin kovin samannäköisiä. Hän tarvitsi KAUNIITA ruusuja kimppuunsa -Ruususen tarinassa ei muuta fiksua ollutkaan kuin ruusut. Kuja käveli sisään linnaan ja katseli kulmat rypyssä ruusujen peittämää lohikäärmeenraatoa jolla ei ollut päätä ja salia joka oli suuren remontin tarpeessa. Mitenkäs tästä tarinasta oli noin väkivaltainen tullut…?

Kuja nappasi pari ruusua seinästä kun huomasi että keskellä salia nukkuvan suurikokoisen neitokaisen hiuksissa olevat hehkuivat paljon värikkäämpinä ja täydellisempinä. Kuja virnisti ja lähti raahautumaan salin keskelle. Liian keskittyneenä ruusuihin hän ei huomannut jättimäistä miekkaa jaloissaan, ja kompastui kunnolla jymähtäen.

Sattuuhan tätä, Kuja ajatteli ja korjasi sivuun luiskahtanutta munasuojustaan. Tällä kertaa ainakaan naapurin mummo ei kiljunut heti itsensäpaljastajaa hänen korvaansa.

Hyräillen Kuja otti toisen askelen ja kompastui uudestaan, tällä kertaa vielä suuremmalla voimalla, vaaleahiuksisen nuoren pojan päälle.

Kuja tuijotti poikaa. Tämä oli pukeutunut tarinan prinssin vaatteisiin. Identiteettirosvo?! Mutta, sattuuhan sitä, hän hymähti ja kurottautui sen sijaan hopeahiuksisen prinsessan puoleen.

Ja kuuli mahtavan karjaisun altaan.

Yllättyneenä Kuja käänsi katseensa pojan kauhusta kalpeina oleviin kasvoihin, ja siirsi päätään hänen katseensa suuntaan. Ah, taas tuo hemmetin munasuojus. Mitäköhän hahmosuunnittelijat hänen kohdallaan oikein olivat ajatelleet? Oliko hän jonkin mukavan ryyppyillan keksintö?

"Kuule..." poika hänen allaan alkoi saada taas väriä kasvoihinsa, "niin mielenkiintoinen kuin sinä ja sinun *piip* ovatkin, voisitko kenties lopettaa tuon haaveilun ja olla pikkiriikkisen häveliäämpi?"

Totta, Kujan ajatukset olivat taas harhailleet jonnekin jättäen hänen aivonsa tyhjäteholle. Tätä tuntui tapahtuvan liian usein. Mutta, sattuihan sitä-

Poika oli tyrkännyt hänet kumoon ja pois päältään ja pudisteli nyt vaatteitaan.

Ärtyneenä Cloud pudisteli vaatteitaan ja tunsi kruunun päässään. Kun hän vähän liikautti päätään, kruunu tippui ja vieri lattialle.

"Prinssi?" Cloud sanoi ääneen yrittäen saada muistikuviansa järjestykseen.

"Jepp", tuo outo miltei kelteisillään kekkuloiva pelle vahvisti ja peilasi itseään lattiasta. Pellellä oli hopeiset hiukset aivan kuten Sephirothillakin. Sitten pelle kohotti katseensa ja lapsenomaisen hymyn kanssa esitteli itsensä: "Olen Kuja."

Cloud irvisti Kujan tarjoamalle kädelle. Mitä hän oli juuri mahdollisesti koskenut sillä, hmm?

"Vasen käsi", Cloud vaati ja lisäsi, "olen Cloud."

"Hauska tutustua", Kuja sanoi kohteliaasti ja vilkaisi sitten rannekelloaan. "Aika lentää, aika lentää!"

Hän kumartui jälleen Sephirothin puoleen ja napsi tämän hiuksista muutaman ruusun ennen kuin Cloud ehti väliin, ja kädenheilautuksen kanssa lähti hipsuttelemaan ovea kohti.

Kunnes muksahti nurin, tällä kertaa Soraan, Cloud huomioi.

Ja kiirehti ylös ja ulos kuin säikky jänis kun Sora hänen allaan parkaisi aivan kuten Cloud aiemmin. Cloud virnisti. Ainakin hänellä oli kohtalotovereita näin harvinaisessa tapaturmassa. Ehkä he voisivat perustaa yhdessä terapiaryhmän!


Sephiroth näki parhaillaan unta piirissä tanssivista vaaleanpunaisista pupuista ja elefanteista ja siemaili coctail-lasista piimää. Samalla yksisilmäiset mustekalat mainostivat uusia autoja, jotka kuluttivat ainakin kolme kertaa enemmän bensaa kuin nykyiset. Sephy nyökkäili mainosteeman mukana, aivan, hyödyllinen keksintö!

... silti kaikki ei tuntunut olevan aivan oikein. Ehkä se johtui karvamadosta, joka kiersi hänen lasinsa reunaa maanisesti.


"Silmäni! Viattomat silmäni! Viaton mieleni!" Sora ulvoi kädet silmillään.

"Viaton?" Cloud nosti kulmiaan ja sanoi ihmetellen. Nyt vasta Sora käänsi huomionsa Cloudiin ja hiljeni koko salia tärisyttävästä kohtauksestaan. "Minä luulin että sinä ja Riku-"

Soran järkyttynyt ilme kertoi kaiken kun hän hetken kuluttua alkoi punehtua ja viittoa käsillään ristiin. Juuri tällä hetkellä Riku katsoi sopivaksi herätä mekastukseen ja kevyesti asetti kätensä Soran poskelle, ihmetellen pojan kuumuutta.

"Hitsi, Sora, sinä sitten sairastut helposti!"

"Niinkin voisi sanoa", Cloud mutisi ja Sora punehtui entisestään, kunnes häntä saattoi jo luulla paloautoksi.

"Hei Sephy, herää", Cloud kehotti ja tökkäsi Sephirothia täsmälleen kylkiluiden väliin. Ei liikettä. Läpsäisy poskelle. Ei liikettä.

Sora ja Riku nököttivät ja tuijottivat kiinnostuneina Cloudin jokaista liikettä.

"Cloud, luulenpa, että sinun täytyy pussata sitä, ei tästä muuten mitään tule", Riku ehdotti.

"Tiedän tiedän, mutta kun tuo pölykerros", Cloud viittasi Sephirothin naamalle laskeutuneeseen ja siihen asumaan jääneeseen pölyyn.

"Eww", Sora ja Riku sanoivat kuorossa ja yhtä aikaa kurottautuivat Keybladen puoleen.

"Ehkä vain koetetaan päästä takaisin kotiin, tai ainakin pois täältä, ja toivotaan, että retkale herää mätkähtäessään uuteen maailmaan", Riku arveli ehtiessään kiertää kätensä Keybladen ympärille Soraa nopeammin.

Cloud kohautti hartioitaan ja Riku heilautti avainmiekkaa sulavassa liikkeessä, Sora risti kätensä toivoen, että he oikeasti päätyisivät kotiin.

Mitä ei tietenkään tapahtunut, olisihan se pitänyt tietää jo etukäteen.


Cloud avasi silmänsä kun oli varma, että istui tukevasti maassa, eikä harhaillut enää aikapyörteessä. Jotakin tuntui olevan hänen takamuksensa alla- Cloud kierähti sivuun ja löysi muutaman hassunnäköisen hiiren, jotka olivat liiskaantuneet pahemman kerran. Hiirillä oli peräti vaatteet päällä.

Cloud nousi seisomaan ja nilkutti ikkunan luokse, jonka takana järkyttävä parvi lintuja yritti päästä sisälle ja sirkutti korviasärkevästi. Nopeasti Cloud perääntyi ja avasi pienen huoneensa oven ja pomppi portaat alas, tosin viimeisellä portaalla kompastuen ja lensi nurin hassunnäköisen kissan päälle, joka litistyi kyllä, mutta jaksoi silti rääkyä ja sähistä.

Parin naarmun kanssa Cloud jatkoi matkaa käytävää pitkin, kunnes törmäsi hyvin kermakakkumaiseen rumaan tyttöön.

"Tuuuuuhkimoooooo!" tyttö kirkui suoraan Cloudin korvaan. "Mikset tänä aamuna tuonut aamuteetä vaikka kuinka soitin kelloaaaaaaaa?"

Cloud tuijotti pöllämystyneenä tytön aka ruman muijan kohtausta ja kelasi mielessään sanaa "tuhkimo".

"Se rääsyläinen?" Cloud sanoi ääneen sitten. "Joka noukki herneitä tai jotain tuhkasta?"

"Kuinka keeeeehtaaaat ajatella jotain minun seurassani?!" muikkeli sai uuden kohtauksen. "Ole hyödyllinen ja mene edes herättämään äiti!"

Muija potkaisi Cloudia yhden oven suuntaan ja itse rymisti tiehensä hurjalla vauhdilla, ja alkoi kirkua uudestaan löydettyään pannukakkukissan nurkan takaa. Cloud pyöritti silmiään ja kääntyi katsomaan suljettua ovea, joka oli teipattu täyteen "varoitus, yksityisalue, kulku omalla vastuulla" –nauhaa. Ja kaiken päälle oli piirretty pääkallo.

Se varmaankin selitti miksei toinen ruma siskopuoli tahtonut suorittaa tätä mukavaa tehtävää.

Nyt vasta Cloud tajusi vilkaista nuhjuisia ja tuhkaisia vaatteitaan ja repeytynyttä esiliinaa yllään. Maailmojen välillä loikkimisesta oli jo tullut ilmeisesti niin tuttua, ettei ensimmäisenä järkyttynyt vaatteistaan.

Cloud oli vähällä kääntyä ja jättää "äidin" koisimaan, kun ruman siskopuolen naama ilmestyi nurkan takaa ja irvisti hänelle ja katosi taas. Toisaalta, ehkä vihollinen nro 1 oli hyödyllistä kohdata heti alussa kasvokkain?

Varovaisesti Cloud koputti oveen, ja kun vastausta ei tullut, raotti ovea, ja kun kukaan ei vastannut hänen rykimisestään huolimatta, hän uskalsi ottaa askeleen huoneen sisälle.


Pöllämystyneenä Riku kömpi suihkulähteestä ylös. Keybladesta oli sittenkin luovuttava, kun se teki tällaista jäynää hänelle, itse alkuperäiselle omistajalle.

"Prinssi, prinssi!" pyöreä pampula joka muistutti palvelijaa juoksi Rikua kohti. Vaistomaisesti Riku kääntyi katsomaan olkansa yli, ketä palvelija puhutteli.

"Prinssi?" palvelija kysyi epävarmasti, kun prinssi vain tuijotti olkansa yli puskia ja suihkulähdettä.

"Eh", Riku käänsi päätään ja mittaili katseellaan pientä miestä.

"Miksi te suihkulähteeseen hyppäsitte!" palvelija parkaisi sitten ja yritti nenäliinallaan pyyhkiä Rikun koristeellista takkia. "Vaikka huomenna onkin tanssiaiset ja teidän täytyy valita puoliso, ei sentään tarvitse hukuttautua!"

"Tanssijaiset, puoliso, aina tätä samaa vanhaa pa-", Riku keskeytti kun huomasi, mitä oli suustaan päästämässä. Jos hän tahtoi selvitä roolistaan kunnialla ja kultamitalein, parempi oli olla hiljaa. Rikulla ei todellakaan ollut samanlaista itsemurhaviettiä kuin tovereillaan.

"Paratiisia", Riku virnisti ja lähti kävelemään polkua pitkin linnaa kohti.


"Hei, kuuleeko kukaan minua? Hei? Kukaaaaaan...." Sora valitti yksinäisenä kasvimaalla istuessaan.