Päivällinen

"Tulin kotiin", Hughes hihkaisi ja sulki oven perässään, kuullen sitten välittömästi pienten jalkojen kipittävän kohti eteistä. Hän kumartui ja otti vastaan tyttärensä, joka syöksyi kohti isäänsä varmana siitä, että tämä ottaisi hänet kiinni, eikä antaisi pudota lattialle.

"Isi isi isi isi! Äiti, isi tuli kotiin!", Elysia kiljui riemuissaan ja halasi isäänsä onnellisena. Hughes virnisti iloisena ja rutisti tyttären rintaansa vasten, pörröttäen sitten tämän hiuksia, jolloin Elysia nauroi kirkkaalla äänellään. Gracia ilmestyi hetken päästä paikalle lempeä hymy huulillaan ja nojasi seinää vasten.

"Elysia, anna nyt isin ottaa edes kengät pois jaloistaan", Gracia sanoi huvittuneella äänellä, jolloin heidän tyttärensä irrotti otteensa ja hyppi äitinsä luokse, kietoen kätensä tämän sirojen jalkojen ympärille. Gracia laski vasemman kätensä tytön pään päälle ja katsoi odottavasti Hughesia, joka riisui takkinsa ja kenkänsä, asettaen ne sitten kaappiin ja lopulta kääntyen vaimonsa puoleen. Hughes hymyili kuten tavallisestikin, mutta hän näki Gracian hymyn värähdyksestä, että hänen vaimonsa näki suoraan hänen lävitseen ja tiesi, ettei kaikki ollut täysin kohdallaan.

"Ruoka on pöydässä, mennään syömään ennen kuin se jäähtyy", Gracia sanoi, kuten hän aina sanoi Hughesin tullessa töistä kotiin. Elysia hihkaisi ja juoksi ensimmäisenä keittiöön, kuten tämä aina teki. Ja keittiöstä tämä huuteli isiä ja äitiä pitämään kiirettä, kuten aina. Hughes kuitenkin tiesi, että tämä päivä ei ollut alkanut kuten mikä tahansa päivä, eikä tulisi päättymäänkään niin. Myös Gracia näytti tietävän sen, mutta sanattomasta sopimuksesta he leikkisivät normaalia päivää ainakin siihen asti, kunnes päivällinen oli syöty. Siihen asti kaikki olisi kuin ennenkin.

ooooo

Hughes kantoi tiskejä keittiöön tavallista hitaammin. Hän myös tiskasi tavallista hitaammin. Hän tiesi, että yritti voittaa lisää aikaa, vaikka tiesi myös, että se oli totaalisen turhaa. Silti hän vaistomaisesti yritti lykätä väistämätöntä, koska niin vain kuului tällaisissa tilanteissa tehdä, oli se turhaa tai ei. Mutta lopulta ruokailu oli täysin ohi ja hänen täytyi kohdata Gracian kysyvä katse Elysian poistuessa huoneeseensa piirtämään. Lopulta hänen täytyi kuitenkin kertoa päätöksensä, lykkääminen ei auttanut.

"Hughes, sinulla oli jotain asiaa", Gracia sanoi istuutuessaan olohuoneen sohvalle. Hughes hieraisi niskaansa ja kävi mielessään läpi sanoja, joita hän oli pyöritellyt päässään koko matkan kotiinsa. Sanat vain tuntuivat lipsuvan hänen mielestään, valuvan hänen sormiensa välistä lattialle ja sieltä jonnekin koloon, josta hän ei niitä enää tavoittanut. Hughes huokaisi ja istui vaimonsa viereen, ottaen tämän pienen käden omaan valtavaan kouraansa. Välittömästi hänen mielensä kasvatti käden isommaksi ja laittoi sen päälle valkean hansikkaan ja tuttuakin tutumman punaisen kuvion. Jos Hughes oli mitään epäröinyt vielä tässä vaiheessa, niin viimeistään tuo pyyhki kaikki epäilyt pois hänen mielestään.

"Aivan… Gracia, sinähän… muistatko, mitä kerroin sinulle seurustelumme varhaisessa vaiheessa?" Hughes kysyi, aloittaen asiansa kertomisen täysin erilailla kuin mitä hän oli suunnitellut. Sille ei kuitenkaan mitään mahtanut, sillä hänen vaivalla miettimänsä ja harjoittelemansa puhe majaili nyt jossain lattianraossa Elysian viime viikolla tiputtaman vaaleanpunaisen väriliidun luona.

"Muistan. Sinä kerroit olevasi biseksuaali", Gracia sanoi, jolloin Hughes ei voinut kuin ihmetellä sitä linkkiä, mikä hänen ja hänen vaimonsa ajatusten välille oli kehittynyt. Hughesin harvoin tarvitsi selittää mitään tarkemmin, Gracia aina tiesi mistä he puhuivat. Hänen vaimolleen tuli harvoin mikään yllätyksenä…

"Aivan. Entä muistatko, mitä kerroin sinulle pari vuotta takaperin?" Hughes jatkoi ja laski vapaan kätensä peittämään toisessa kädessään pitämää pikkuruista kättä. Kättä, joka vapisi hitusen.

"Sinä rakastat Royta… ja Roy rakastaa sinua takaisin", Gracia sanoi hiljaisella äänellä. Hughes tunsi sydämensä särkyvän miljooniksi pieniksi sirpaleiksi kuullessaan nuo sanat, jotka tarkoittivat enemmän kuin mitä ne sanoisivat ulkopuoliselle. Gracia tiesi jo nyt, mitä hänen miehensä aikoi kertoa. Hän tiesi jo noista sanoista, mitä oli tulossa.

"Aivan", Hughes kuiskasi ja puristi vaimonsa kättä lempeästi, pahoittelevasti. Gracian silmät kostuivat hitusen, mutta tämä ei antanut kyynelten valua, vaan jatkoi.

"Valitset hänet", nainen henkäisi ja ojensi vapaan kätensä koskettaakseen sillä miehensä poskea. Hughes nyökkäsi hiljaa ja nojasi kosketukseen, jolloin Gracian käsi värähti hitusen, ennen kuin asettui paikoilleen.

"Oletko vielä kertonut hänelle?" Gracia kysyi välittämättä siitä, että mikä hyvänsä muu kysymys olisi käytännössä tärkeysjärjestyksessä ylempänä. Hän tiesi paremmin.

"En, kerroin ensin sinulle, olethan vaimoni", Hughes vastasi, mikä oli viimeinen pisara Gracialle. Nainen veti Hughesin poskella levänneen kätensä suunsa peitoksi ja niiskaisi, ennen kuin nojasi päänsä miehensä suurille hartioille. Hughes puri huultaan, nosti toisen kätensä pois Gracian käden päältä ja kietoi sen rakkaan vaimonsa ympärille.

"Rakastan sinua…" Hughes kuiskasi ja painoi hellän suudelman Gracian otsalle ja sen jälkeen huulille. Se olisi luultavasti viimeinen suudelma, jonka he jakaisivat.

'Rakastan sinua… Roy.'