Shira tassutteli äänettömästi portaat alakertaan. Neko oli jäänyt vielä tuhisemaan omaan sänkyynsä ja Jappankin kuorsaus kuului selvänä. Ace retkotti keittiön lattialla autuaasti unessa kuorsaten hänkin niin äänekkäästi, ettei Shiran edes tarvinnut hiipiä. Hän harppasi Acen yli hellan luokse ja laittoi teeveden tulelle. Aurinko kurkisteli sisään ikkunasta. Shira työnsi ikkunaluukut auki ja hengitti raikasta meri-ilmaa.

Päivästä tulee kaunis, Shira ajatteli hymyillen. Sitten hänen hymynsä kuoli.

Ace lähtee tänään... En haluaisi, tai siis... Äh...

Shira pyörähti ympäri ja jäi katsomaan lattialla kuorsaavaa Acea. Nuorukaisen sekaiset mustat hiukset levisivät pitkin tyynyä ja pisamat koristivat teräviä poskia. Shiraa oli aluksi hiukan naurattanut Acen vasemman käsivarren tatuointi, jossa luki ASCE, rasti S-kirjaimen päällä. Myöhemmin Shira oli kuitenkin lukenut Acen välillä tyhjyyteen katoavista katseista, että kirjoitusvirheellä saattoi olla syvempikin merkitys. Oli miten oli, ne olivat kuitenkin vahvat käsivarret, joiden otteessa oli hyvä tanssia. Shiran mieleen palasi elävä muisto edellisillasta, jolloin taivas oli kirjaimellisesti ollut hiukan lähempänä. Acen viattoman iloinen virnistys, suuret ja työn kovettamat, mutta silti jollain tapaa pehmeät kädet, täydellisen tanssitaidottomat jalat, mutta silti aidonoloinen innostus edes yrittää mennä rytmin mukana... Shiralla ei ollut aivan varmaa käsitystä minkä takia Ace oli jälleen Blue Winelle päätynyt, mutta hän oli silti onnellinen siitä. Hiukan häpeäkseen Shiran täytyi myöntää, että hän oli kaksikymppinen, eikä ollut vielä kertaakaan kunnolla ihastunut. Siksi hän oli hiukan epävarma laskettiinko vastanpohjassa kuristavaa tunnetta sen oireiksi. Shira huokaisi.

Olisi ehkä sittenkin pitänyt lukea niitä kaiken maailma rakkauslööpereitä joita Jappakin lukee aina iltaisin kuvitellessaan, ettei kukaan näe...

Samassa Ace alkoi äännähdellä lattialla. Hän venytteli haukotellen ja raapi silmät puoliummessa päätään. Shiran kasvoille kohosi kevyt puna, kun hän muisti antaneensa suukon Acelle edellisenä iltana. Se oli silloin tuntunut hyvältä ajatukselta, mutta nyt...

"Huomenta", Shira rohkaistui sanomaan, "Nukuitko hyvin?"

Ace säpsähti kokonaan hereille ja pyörähti Shiran suuntaan. Hän näytti hiukan vaikealta.

"Ai huomenta...", Ace mutisi ja haroi hiuksiaan, "aikaisin hereillä taas vai?"

"Miltä näyttää?" Shira kysyi hermostuneesti naurahtaen. Ace hymähti. Seurasi tuskastuttava hiljaisuus, kun kumpikin yritti epätoivoisesti keksiä sanottavaa.

Okei, mitä pitää sanoa tytölle tilanteessa, jossa on edellisenä iltana saanut tältä suukon ja nyt on häipymässä tiehensä? Ei kukaan ole ikinä kertonut!

Hyvä on, minun pitää sanoa Acelle, että se suukko oli vain kiitos tanssista, ei mitään muuta. Sitten voimme molemmat lähteä rauhallisin mielin ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan...

"Shira..."

"Ace..."

"Mitäs täällä tapahtuu?" Jappa mylväisi paukauttaessaan keittiön oven auki ja harppoessaan sisälle. Hän lysähti muitta mutkitta keittiön pöydän ääreen ja kaivoi piippunsa esiin.

"Ei sisällä!" Shira älähti. Jappa murahti ja könysi ylös tuolistaan. Neko tassutteli portaat alas keittiöön.

"Huomenta Shira. Huomenta Ace. Huomenta Jappa", pikkutyttö mutisi unisesti.

"Vai tulipoikaa tervehditään ennen minua..." Jappa mutisi ja harppoi ulos paukauttaessaan oven kiinni perässään.

"Onko Jappa vihainen?" Neko kysyi varovasti.

"Tavalliseltahan tuo näyttää", Ace kommentoi lattialta. Neko tirskahti ja Shirallakin oli naurussa pitelemistä. Täytyi kuitenkin sentään joku kunnioitus vanhaa opettajaa kohtaan säilyttää. Teepannu alkoi viheltää ja aamiaistarvikkeet leijuivat ilman halki pöytään. Ace oli jo melkeinpä tottunut siihen, melkein, muttei ihan.

Aamiainen syötiin hiljaisuuden vallitessa, ainoastaan Jappan ajoittainen murina rikkoi rauhan. Ace auttoi pöydän poiskattamisessa, hän pesi jälleen tiskit Nekon kanssa, hän auttoi Shiraa pöydän pyyhkimisessä, hän oli vähällä jopa tarjota Jappalle tulta, kunnes vanhus yllättäen hönkäisi vuosikymmenien tupakoinnin korventaman henkäyksen hänen naamalleen. Kello läheni puolta päivää, Ace lähti Shiran ja Nekon seuraksi kaupunkiin. Kello tuli kaksi, Neko pääsi esittelemään Acelle keräämäänsä laajaa kasvikokoelmaa. Kello läheni neljää, syötiin päivällinen. Kello löi kuusi, juotiin iltateet. Ace lykkäsi lähtöään viimeiseen asti, kunnes aurinko alkoi lopulta laskea mailleen. Vasta sitten hän tiesi, ettei voinut enää väistää väistämätöntä.

Aallot löivät Blue Winen saaren pohjoispuolella olevaan pieneen poukamaan. Acen vene keikkui vesirajassa ja Shira, Neko ja mukaan pakotettu Jappa seisoivat rantahiekalla.

"Onhan sinulla nyt kaikki tavarasi mukana?" Shira varmisti.

"Kaikki tarpeellinen ainakin", Ace vastasi tarkistaessaan veneensä kuntoa.

"Tulehan sinä käymään taas?" Neko kysyi. Ace virnisti.

"Enköhän mä. Jos vaan liikun täällä päin."

"Etkö sinä voi vain häipyä jo?" Jappa narisi. Shira vaiensi hänet yhdellä ilmaa leikkaavalla mulkaisulla. Sitten hän kääntyi Acen puoleen.

"Olethan varovainen sitten. Tuulessa on jotain, josta en pidä", hän sanoi julki pahan aavistuksensa.

"Ole huoleti. Mä pärjään kyllä. Lupaan sen", Ace hymyili ja katsoi Shiraa suoraan sinisiin silmiin. Sitten hänen päähänsä syntyi hetken mielenjohde.

"Olet mulle tämän velkaa", hän sanoi ja nappasi Shiraa kevyesti leuasta kiinni. Shira tunsi tulimiehen kuumat huulet hetken aikaa omillaan ja joka ikinen lihas hänen kehossaan päätti lopettaa toimintansa sillä sekunnilla. Jappa päästi omituisen tukehtumista muistuttavan äänen vetäessään melkein koko piippunsa väärään kurkkuun. Neko henkäisi ja painoi kädet poskilleen. Suudelma oli lyhyt, mutta sitäkin tunteellisempi.

"Nähdään Shira. Pidä huolta itsestäsi", Ace sanoi nopeasti posket punaisina hehkuen. Liekit humahtivat hänen jaloistaan ja veneen moottori käynnistyi. Shira jäi tuijottamaan suu auki hänen peräänsä kuin transsissa. Vasta kun Jappa alkoi karjua jotain painokelvotonta suureen ääneen, hän havahtui.

"ACE!" Shira karjui sellaisella äänellä, jollaista edes Jappa ei ollut tiennyt Shiran omaavan. Ace pysähtyi ja kääntyi katsomaan rannalla häämöttävää Shiraa.

"USKALLAKIN UNOHTAA MINUT NIIN KÄY HUONOSTI!"

Ace virnisti ja heilautti kättään.

"En varmana unohda. Miten mä muka voisin?" hän sanoi hiljaa, mutta tiesi Shiran kyllä kuulevan. Moottori jyrähti käyntiin ja Valkopartapiraattien toisen osaston päällikkö jatkoi matkaansa kohti taivaanrantaa. Shira katseli hymyillen hänen jälkeensä. Ace ei unohtaisi. Ei varmana.

"Shira...", Jappa sanoi kalvenneena, "huusitko sinä juuri..?"

"Mitä? Olen sentään Morgan Doran tytär", Shira kohautti olkiaan ja virnisti pirullisesti, "Täytyy välillä vähän verestää sitäkin puolta geeneistäni."

Ohikiitävän hetken ajan Jappa oli kuulevinaan Doran selkäpiitä riipivän naurun korvissaan, mutta sopi sitten itsensä kanssa, että se oli vain tuuli. Vain tuuli. Ei mitään muuta.

2 kuukautta myöhemmin

"Shira, olet oudon rauhaton tänään. Mikä on?" Jappa kysyi aavistuksen verran huolestuneena poissaolevan tuntuisesta Shirasta. Hän oli kuivannut yhtä ja samaa lautasta jo melkein viisi minuuttia.

"En tiedä... Ilmassa on jotain... En ole varma..." Shira mutisi ja hänen katseensa harhaili ikkunan takana näkyvään harmaaseen taivaaseen. Hänen kuudes aistinsa soitti kuin hälytyskello.

Samaan aikaan Banalo-saarella

"HIKEN!"

"AAARGHH! BOLDDAAA!" Marshall D. Teach karjui tulipatsaan osuessa häneen.

"Kapteeni!" Mustapartapiraattien ruorimies Jesus Burgess karjui.

"Turvat umpeen! Syrjemmälle siitä..." Teach ärisi ja könysi vaivalloisesti ylös. Hän kohtasi tulimeren keskellä seisovan Acen, entisen päällikkönsä katseen ja nauroi.

"Ze ha ha ha.. Tiedän Ace, haluat tappaa mut! Eikä kyllä ihme... Mä todella tapoin Thatchin!"

Acen kulmat kurtistuivat entisestään.

"Mutta... Mulla ei ollut vaihtoehtoa! Se sai haltuunsa mun tavoitteleman pirunmarjan. Sen, jota olin etsinyt jo vuosia. Mä en voinut päästää tilaisuutta käsistäni!"

"Ja sen takia sä tapoit Thatchin. Annabella ei ikinä toivu siitä", Ace murahti.

"Ai, mä aavistelinkin että niillä kahdella oli jotain säpinää keskenään", Teach naurahti. Hänen käsistään alkoi kuroutua esiin mustia varjoja.

"Valitettavaa, mutta tämä voima valitsi mut! Ze ha ha ha! Musta on tullut voittamaton!", Teach karjui mustien varjokärhöjen kiemurrellessa hänen käsistään, "Ace! Sun kehosi on tulta, eikö vaan?"

Ace kurtisti kulmiaan.

"Ze ha ha ha! Mä taas olen pimeys!" varjot alkoivat luikerrella Teachin kehosta ympäristöönsä, "Logia-tyypin pirunmarja, pimeys-pimeys-marja teki musta pimeämiehen. Näytänkin heti mihin pystyn!"

Talot Teachin ympäriltä katosivat varjoihin ja imeytyivät pois sen mukana mustaan varjopilveen.

"Ja mitä toi oli olevinaan, ei edes yltänyt muhun", Ace kommentoi kohottaen toista kulmaansa.

"Odota hetki, päällikkö", Teach virnisti. Samassa varjot katosivat ja taivaalta alkoi sataa murskaantuneita talon osia. Yhtäkkiä Teachin ympärillä alkoi kuitenkin leijua pieni tulipalloja.

"Hotarubi", Ace sanoi ojentaessaan käsiään, "Hidaruma!"

"AARGHH!" Teach karjui tulipallojen syöksyessä hänen kimppuunsa. Lopulta varjot tukahduttivat liekit ja Teach kääntyi huohottaen Acen puoleen.

"Sanoinhan, että varjot imevät kaiken puoleensa! Luodit, miekaniskut, ihan kaiken! Se imee itseensä jopa kipua! Ne ei solahda mun kehon läpi niin kuin teillä muilla logia-marjan syöneillä!", Teachin virne kasvoi ilkeäksi, "Mutta... Mä voin vetää puoleeni mitä tahansa... Vaikka pirunmarja-väen kehon!"

Varjot muodostuivat pyörteeksi, joka tarrasi Aceen kiinni.

Mitä ihm..?!

Ace lensi ilman halki suoraan Teachin valmiina odottavan nyrkin luokse.

"Ei kai..!" Ace älähti ennen kuin hänen entisen alaisensa nyrkki jysähti hänen vatsaansa ja lennätti hänet päin yhtä sortuneista taloista.

"Ze ha ha ha! Taitaa olla aikaa, kun sua on viimeksi lyöty nyrkillä, vai mitä Ace?!" Teach mylvi voitonriemuisena. Ace pyyhki verta suupielestään.

"Täytyy sitten vissiin vaan pysytellä etäällä", hän murahti ja nousi ylös.

"Niinhän sä luulet! No, anna tulla päällikkö!" Teach karjui haastavasti.

"Saatpahan nähdä... Saat maksaa Thatchin kuolemasta", Ace ärähti ja kohotti kätensä, "HIKEN!"

Samaan aikaan Blue Winen saarella

KRÄTS!

"Shira! Mitä nyt?!" Jappa hätkähti pystyyn. Shira seisoi hiljaa paikoillaan välittämättä tippaakaan juuri pudottamastaan lautasesta. Sitten hän kauhistui silminnähden ja ryntäsi ulos. Jappa ja Neko ryntäsivät perässä.

"Shira! Nyt antaa kuulua, mitä täällä tapahtuu?" Jappa tiukkasi entiseltä oppilaaltaan. Shira seisoi edelleen hiljaa ja tuijotti ylös taivaalla, jonne oli viime päivinä kerääntynyt pahaenteisen mustaa pilveä.

"Maailma natisee liitoksissaan", Shira sanoi hiljaa, "Yksi vierivä pikkukivi romahduttaa koko kallionseinämän."

Neko ja Jappa vaihtoivat katseita. Shiran puheet kannatti ottaa vakavissaan. Hän oli ennenkin tuntenut etiäisiä, aavistanut tulevia tapahtumia. Ja usein vieläpä aivan oikein.

"Mitä hyvänsä tuleekin tapahtumaan, pitäkää huoli itsestänne", Shira kuiskasi, "Pian koko maailma horjuu."

Hänen kätensä puristuivat nyrkkiin.

Ace...

Huom.1. Tässä luvussa on hiukan enemmän kirjoitettuna Shiran näkökulmasta. Halusin tutustuttaa häneen hiukan syvemmin.

Huom.2. Acen ja Teachin taistelua on hiukan lyhennetty ja muutettu, toivottavasti ei haittaa ;)

Huom.3. En ole aivan varma, menivätkö Acen kaikkien iskujen nimet ihan oikein, mutta jotain sinne päin. Jos jollakulla on parempaa tietoa asiasta, niin kertokoon ihmeessä.