Alkuperä: Ahja Reyn: Harry Potter and the Children of the Future
Luokitus: M: kieli, seksuaaliset teemat, väkivalta, vaihtoehtoiset elämäntavat
7. KAPPALE: K Ä Ä R M E !
Kello oli 23:20 kun Malfoy astui Tarvehuoneeseen.
"Jo oli aikakin, hilleri! Etsintäpartio oli melkein valmiina lähtöön."
Malfoy käännähti Weasleyn ääntä kohti.
"Mitä he tekevät täällä?" hän vaati vihaisena.
Ron ei ollut huomaavinaan kysymystä vaan jatkoi vaahtoamistaan. "Gabe sanoi yhdeltätoista. Olet kaksikymmentä minuuttia myöhässä!"
Malfoy virnisti. "Olet väärässä, näätä. Hän sanoi noin yhdeltätoista. Luulisin, että 23:20 vielä on aikataulussa."
"Tuossa on järkeä." Gabe sanoi ja hymyili. Hän käytti usein samaa temppua kotona ja joutui siitä yleensä hankaluuksiin. Hän kyllä muistaisi mainita siitä kotona, että hänen isänsä käytti samaa temppua.
Harry huokaisi. "No, pidä kiirettä Malfoy ja sulje ovi, meillä ei ole koko yötä aikaa."
Malfoy jäi kuitenkin ovelle seisomaan. "En saanut vastausta. Mitä he tekevät täällä?"
Harry vilkaisi Ronin, Hermionen ja Mackin suuntaan. Lopulta Hermione vastasi kysymykseen.
"Olemme täällä henkisenä tukena."
"Ja paskat. Olisin tuonut omia vieraita jos olisin tiennyt, että kaikki Rohkelikot oli kutsuttu. Mutta koska kukaan ei viitsinyt kertoa minulle, luulenpa, että lähden." Malfoy sanoi ja kääntyi, mutta ennen kuin hän ehti ovesta ulos, nykäisy hänen viitassaan pysäytti hänet. Hän kääntyi, valmiina noitumaan pysäyttäjänsä, mutta pysähtyi kun näki sen olevan poikansa.
"Isä, ole kiltti ja kuuntele minua. Mack on täällä auttamassa minua ja Ron-setä ja Hermione-täti ovat täällä iskän henkisenä tukena."
"Ja estämästä sinua noitumasta häntä unholaan." Ron lisäsi.
"Oikeastaan olemme täällä ylläpitämässä järjestystä." Hermione sanoi. "Vaikka Johtajapoikana oleminen on hieman rauhoittanut temppuiluasi Harrya kohtaan, olemme huomanneet, että koko tämä isyys-juttu on arka paikka teidän välillänne. Luulen, että hillitsit itsesi suuressa salissa koska olimme opettajien ympäröiminä. Täällä ei sen sijaan ole oikeastaan mitään mikä pitäisi sinut ja Harryn aisoissa. Ja tässä me astumme kuvaan."
"Miksi? Jotta voitte molemmat rynnätä Harryn avuksi kun tämä muuttuu rumaksi?" Malfoy kysyi epäilevänä.
"Oikeastaan Ron on Harryn puolella ja minä sinun puolellasi, ei vain siksi, että sinullakin olisi tukea, vaan myös pitääkseni Ronin aisoissa." Hermione katsahti Roniin. "Luulen, että sillä tavalla olemme aika tasoissa."
Malfoy rypisti otsaansa ja tajusi Hermionen olevan oikeassa. Vaikka he olivat olleet koulussa vain muutaman kuukauden, hän oli tottunut olemaan samaa mieltä Hermionen kanssa, ottaen huomioon sen, että he molemmat olivat Johtajaoppilaita. Mutta hänen ei tarvinnut pitää siitä, vaikka olikin tottunut siihen.
"Ole kiltti, isä?" Gabe kerjäsi ja veti toisen kerran Malfoyn viitasta.
Malfoy huokasi. "Malfoyt eivät kerjää, Gabriel." Hän suuntasi kohti pöytää ja istahti Harryn ja Hermionen väliin.
'Jään tänne vain koska olen utelias.' hän ajatteli itsekseen.
Malfoy katsahti ensimmäistä kertaa ympärilleen. Hän huomasi, että kaikki terävät ja painavat esineet puuttuivat. Tosiaan, jopa lattia ja seinät näyttivät olevan maton peitossa. Keskellä olevaa pöytää ja sitä ympäröiviä tuolia lukuun ottamatta huone näytti aivan tyhjältä.
'Helvetin kultainen kolmikko, he ovat ajatelleet kaikkea. Ihan kuin minä tekisin jotain. Jos joku tarvitsee pitelemistä, niin se on tuo helvetin näätä.' Malfoy huokaisi kärsimättömänä.
"No, nyt kun olemme kaikki läsnä voin kai aloittaa." Gabe sanoi iloisesti.
"Odota!" Ron keskeytti. "Entä hänen sauvansa?"
Malfoy mulkoili Ronia.
"Ron on oikeassa." Harry sanoi. "Kaikkien, paitsi Gaben pitäisi luovuttaa sauvansa."
Ron katsoi Harrya vihaisesti suu auki.
"Hyvä on." Malfoy sanoi ja kohautti olkapäitään. "Tyydyn tuohon."
Hän otti sauvansa esille ja laittoi sen eteensä pöydälle Harryn, Hermionen ja Mackin tehdessä samoin. Koko ryhmä katsoi odottavasti Ronia.
Ron murahti hävinneenä ja heitti sauvansa pöydälle. Mack nousi nopeasti ja keräsi sauvat ja laittoi ne huoneen nurkkaan.
Gabe istui vanhempiaan vastapäätä ja hymyili iloisesti. "No, ennen kuin aloitan, onko teillä kysymyksiä?"
"Minulla on." Ron sanoi äänekkäästi.
"Luulen, että hän tarkoitti minua ja Malfoyta, Ron." Harry sanoi hiljaisesti.
Ron mutristi suutaan ja retkotti tuolissaan.
"Siinä kuulit näätä, oppisit paikkasi ja pysyisit hiljaa." Malfoy sanoi omahyväisesti.
"Malfoy!" Hermione torui.
Ron näytti Malfoylle sormea.
"Ron!"
Tappelu oli juuri alkamassa kun Gabe yhtäkkiä älähti ja hyppäsi paikaltaan ja taputteli viittaansa ylhäältä alas hullun lailla. Koko ryhmä pysähtyi ja kaikki tuijottivat Gabea kuin hän olisi tullut hulluksi.
Gabe kurkotti viittansa sisään ja veti nopeasti ulos jotain ja heitti sen pöydälle.
Hermione päästi pehmeän huudon ja kaikki siirsivät nopeasti tuolejaan taaksepäin.
"Kaikki hyvin." Gabe vakuutteli. "Se on vain Nyoka. Hän kuuli Ron-sedän äänen ja -"
"Mikä tuo on?" Malfoy kysyi tiiraillessaan pöytää läheltä.
"Se on käärme." Harry vastasi kun katsoi lähemmin.
Ron ja Hermione pysyttelivät kuitenkin kaukana pöydästä.
"Gabe," Hermione kysyi hitaasti, "mitä käärme tekee sinun vaatteissasi?"
"Hän on lemmikkini!" Gabe sanoi puolustelevasti käärmeen kiemurrellessa Harryn luo.
"Terve." Harry sanoi ja silitti käärmeen päätä.
"Ah. Sinä olet varmaan Harry-isä. En ole vielä tavannut sinua tulevaisuudessa. Nimeni on Nyoka. Hauska tavata." käärme vastasi.
"Gabe, käärmeet eivät ole sallittuja lemmikkejä Tylypahkassa. Ne eivät ole listalla." Hermione selitti päästämättä käärmettä silmistään.
"Löysin hänet. Hän oli loukkaantunut. En voinut vain jättää häntä sinne!" Gabe väitti.
"Mistä löysit hänet?" Ron kysyi uteliaana ja katseli Harryn keskustelevan käärmeen kanssa.
"Hän on Kielletystä metsästä." Harry vastasi ja nosti katseensa keskustelustaan. "Gabe löysi hänet metsän laidalta Taikaeläinten hoidon tunnilla."
Malfoy siirsi katseensa käärmeestä Gabeen.
"Olet kärmessuu, etkö olekin?" hän kysyi syyttävästi.
"Totta kai hän on. Hän on minun kaltaiseni." Harry sanoi ylpeänä ja antoi käärmeen Gabelle.
Malfoy vain katseli vihaisena kun Nyoka luikerteli Gaben luota Ronin luo.
"Oikeastaan sain sen teiltä molemmilta." Gabe sanoi ja katsoi vanhempiaan.
Harry rypisti otsaansa. "Miten? Malfoy ei ole kärmessuu. Vai oletko?" hän kysyi Malfoylta.
"Ei, en ole. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä Gabe tarkoittaa." Malfoy sanoi hieman raivoissaan.
"Oletko varma?" Harry kysyi epäilevänä.
"Kuule Potter, luulen kyllä tuntevani omat taikakykyni, eikä käärmeiden kanssa keskustelu ole yksi niistä." Malfoy sanoi ja risti käsivartensa.
"Outoa." Gabe pisti väliin. "Osaat puhua käärmeille minun ajassani. Ehkä Harry opetti sen sinulle."
Harry avasi suunsa kertoakseen Gabelle, että hän epäili kärmeskielen olevan opetettavissa kun Ron keskeytti hänet.
"Ööh… mitä se tekee?" Ron kysyi hermostuneesti kun käärme rupesi kiemurtelemaan Ronin hihaan.
"Oikeasti Ron-setä. Nyoka on 'hän', eikä 'se'. Ja hän tulee luoksesi, koska hän pitää sinusta."
Harry, Malfoy ja Mack puhkesivat nauruun Ronin muuttuessa vihreäksi ennen kuin hyppäsi tuolistaan ja yritti pudistella käärmettä vaatteistaan.
Hermione sen sijaan näki Gaben ja Harryn vaihtavan merkitsevän katseen ja kurtisti kulmiaan.
"Harry James Potter, kutsu pois tuo käärme tällä sekunnilla!" hän huusi rynnätessään auttamaan Ronia.
"En minä lähettänyt sitä Ronin luo! Se oli Gabe!" Harry huudahti ja osoitti Gabea syyttävällä sormella.
"MINÄ? Sinä sen kanssa olet puhunut koko ajan!"
"Mutta eihän se tarkoita, että minä -"
"IIK!" Ron kirkui. "Se menee housuihini! Kutsu se pois! KUTSU SE POIS!"
Malfoy nauroi niin, että putosi tuolista. Kuulla nyt näädän kirkuvan kuin pikkutyttö, se oli jo melkein liikaa.
Sekä Harry, että Gabe nauroivat niin, etteivät kunnolla pystyneet käskemään käärmettä kärmeskielellä, joten he ryhtyivät etsimään sitä kovakouraisesti Ronin vaatteista.
Malfoy luuli kuolevansa hapenpuutteeseen, sillä hän ei enää jaksanut kunnolla vetää henkeä.
Monen kiihkeän hetken jälkeen Nyoka näytti ymmärtävän, että hänen seuraansa ei kaivattu ja luikerteli ulos Ronin lahkeesta ja suuntasi huoneen nurkkaan, ennen kuin kiertyi kerälle ja mulkoili Ronin suuntaan.
"Ron-setä, katso mitä teit! Loukkasit hänen tunteitaan! Sinun pitäisi pyytää anteeksi." Gabe nuhteli.
Ron alkoi sättiä Gabea. "Minä EN aio pyytää anteeksi tuolta LIKAISELTA, LIMAISELTA eläinsurkimukselta, VARSINKAAN kun se äsken LOUKKASI minua noin KYMMENELLÄ eri tavalla! Ja jos sinä KOSKAAN usutat tuon OTUKSEN päälleni UUDELLEEN, minä -"
Malfoy oli silmänräpäyksessä noussut lattialta ja seisoi suojelevasti Gaben edessä.
"Uskallakin uhkailla häntä, näätä, kun tiedät hyvin, että se oli Potterin syytä." Malfoy sanoi tappavalla äänellä.
"Pois tieltäni, hilleri, kerrankin tämä ei koske sinua!" Ron laittoi kätensä Malfoy olkapäälle työntääkseen hänet sivuun, mutta Harry pysäytti hänet ja pudisti hänelle päätään.
Malfoy astui lähemmäs Ronia. "Olet väärässä, Weasley. Jos rupeat jotain perheeni kanssa, rupeat jotain minun kanssani. Tajusitko?"
Ron, joka nyt oli raivoissaan, riuhtaisi kätensä Harryn otteesta lyödäkseen Malfoyta, mutta tällä kertaa hänet pysäytti Hermione.
"RON, EI!" Harry huusi astuessaan Malfoyn eteen.
"MITÄ VITTUA, HARRY! ONKO KOKO HELVETIN MAAILMA MENNYT SEKAISIN? VAIN KOSKA JOKU POIKA VÄITTÄÄ OLEVANSA SEKÄ SINUN, ETTÄ MALFOYN, SINUN EI TARVITSE PUOLUSTAA TUOTA LIMANULJASKAA!"
"En minä sitä…" Harry sanoi hiljaa, siirtymättä Malfoy ja Gaben edestä. "Nyoka vain sattuu olemaan yksi maailman myrkyllisimmistä käärmeistä, ja jos sinä lyöt Malfoyta… no, katso häntä, Ron!"
Kaikki katsoivat Harryn osoittamaan suuntaan ja näkivät käärmeen valmiina hyökkäämään vain muutaman senttimetrin päästä Ronin nilkasta.
Ron älähti ja hypähti nopeasti lähimmälle tuolille Nyokan sihistessä vihaisesti.
"Hän sanoo pitävänsä meitä kolmea isäntinään, jopa Malfoyta, vaikka hän ei vielä osaakaan kärmeskieltä, ja että jos satutat ketään meistä olet kuollut." Gabe sanoi kuin olisi kuvannut ulkona olevaa säätä.
"Päästit myrkyllisen käärmeen Ronin vaatteisiin!" Hermione kysyi raivoissaan.
Gabe kohautti olkapäitään ja meni istumaan paikalleen. "No, ei Nyoka kuitenkaan olisi satuttanut häntä. Hänhän vain leikki. Oikeasti, Hermione-täti, eläimet eivät ole niin tyhmiä kuin teikäläiset luulette niiden olevan. Hän ei olisi purrut Ronia tietäen, että hän on ystäväni isä."
Harry taisteli hymyä vastaan kun Hermione avasi ja sulki suunsa keksimättä vastausta.
Malfoylla taas ei ollut mitään syytä piilotella nauruaan. "Granger, kiltti, jopa minäkin tiesin tuon. Eivätkö kirjat enää annakaan vastausta kaikkeen? Ehkä jos avartaisit maailmaasi koulukirjaston ulkopuolelle, Weasley tässä saisi vihdoinkin mahdollisuuden pyytää sinua ulos. Varsinkin kun hän ei pysty saamaan ketään parempaa."
Hermionen poskille levisi ennenäkemätön punainen sävy, ja Ron näytti murhaavalta.
"Saanko koskaan mahdollisuuden esittää kysymykseni?"
"No, ole hyvä, Ron-setä. Mikä se on?" Gabe kysyi.
"Mitä te kaikki teette täällä? Tarkoitan vain, minä luulin, että aikamatkailu oli laitonta. Ja miksi teidät lähetettiin Tylypahkaan? Varsinkin kun moni täällä olisi valmis myymään mitä tahansa tietoa Päivän Profeetalle." Ron katsahti vihaisesti Malfoyhin, joka puolestaan ei piitannut siitä.
"Öhöm…" Gabe vilkaisi Malfoyhin ja Hermioneen. "Olen tavallaan vannonut, etten paljasta tuosta juuri mitään…"
"Mitä! Miksi!" Ron vaati. Hän katsoi ympärilleen ja huomasi, että Hermione ei suostunut katsomaan häntä silmiin ja että Malfoy tuijotti häntä iso virne naamallaan.
"Te kaksi tiedätte, ettekö vain!" hän syytti.
"Johtajaoppilaana olemisessa on hyvät puolensa, paljon paremmat kuin Valvojaoppilaana olemisessa. Eikö vain, Granger?" Malfoy sanoi pilkallisesti.
"Joten Harry ja minä olemme tässä huoneessa ainoat, joilla ei ole aavistustakaan mitä on meneillään? Vaadin saada tietää heti paikalla!"
"Weasley, sinulla ei oikein ole oikeuksia vaatia tuollaista."
"Entä sitten!" Ron kääntyi Harryn puoleen. "Kaveri hei! Sinäkin vihaat olla pimennossa! Sinä suutut aina kun Dumbledore pitää tietoa salassa sinulta!"
Harry huokaisi. "Joo, hyvä on. Emme me kuitenkaan kerro kaikille, jotka tulevat vastaan. Sitä paitsi en yllättyisi, jos Dumbledore ei nyt jo tietäisi Gabesta, minusta ja Malfoysta."
"Hän on oikeassa." Gabe sanoi hiljaisena pyyntönä tädilleen ja isälleen.
"No, ei kai siitä voi olla haittaakaan…" Hermione sanoi hitaasti.
"Hienoa!" Gabe sanoi ja Mack katsoi häneen merkitsevästi. "Niin… no… se, että kaikki ovat täällä on tavallaan minun vikani."
"Tarkoitat kai meidän vikamme." Mack korjasi.
"Perit sitten Potterin tarpeen olla sankari?" Malfoy kysyi.
"Tuskinpa. Hankaluudet tavallaan löysivät minut. Oli miten oli, en voi kertoa kaikkia yksityiskohtia, mutta pääasia on, että Tylypahka ei minun ajassani ole enää turvallinen."
"Mitä? Miten niin ei ole!" Ron huudahti. "Mitä helvettiä te kaksi teitte?"
"Emme me tehneet mitään! Me vain tavallaan törmäsimme hankaluuksiin ja varoitimme Dumbledorea, juuri ennen kuin oli liian myöhäistä! Oli viime hetken teko pelastaa oppilaat lähettämällä meidät tänne, ennen kuin katastrofi iski." Mack sanoi.
"Missä me olemme kun kaikki tämä tapahtuu?" Harry kysyi.
"No, sinä olit sijaisena Pimeyden voimilta suojautumisen tunnilla." Gabe sanoi. "Ja juuri sinä lähetit meidät tänne. Luulen, että isä ei minun ajassani katso tätä kovin hyvällä, ottaen huomioon sen, että melkein kolmensadan oppilaan lähettäminen ajassa taaksepäin on todella riskialtista. Varsinkin kun me helposti voisimme eksyä ajassa, tai joutua väärään paikkaan."
"Mutta, sehän toimi lopulta, eikä vain?" Harry kysyi.
"Joo. Mutta se ei estä isää olemasta sinulle vihainen. Sinä otat aina tyhmiä riskejä, kuten hän sanoo."
Harry kääntyi Malfoyhin. "Minä en ota tyhmiä riskejä!"
Malfoy käännähti nopeasti Harryyn. "En ole koskaan sanonut mitään sellaista! Mutta nyt kun ajattelen sitä, jotkut tekemistäsi asioista ovat aika tyhmiä."
Harry punastui hieman ja Gabe nauroi.
"Näettekö! Juuri tällaisia riitoja teillä on kotona! Teistä kahdesta nyt jo on tulossa pari!"
Väite herätti Harryn huomion ja hänen vihansa hävisi kuin tuhka tuuleen.
"Joten… olen sitten oikeasti homo, vai?" Harry piti katseensa visusti pöydässä ja kuuli Malfoyn hymähtävän.
Gabe hymyili. "Et ole. Sinulla ei oikeastaan ole väliä."
Harry nosti nopeasti katseensa. "Mitä? Tuossahan ei ole järkeä!"
"Oikeastaan Potter, siinä on järkeä." Malfoy keskeytti. "Se tarkoittaa sitä, että sinulla ei ole sukupuoliviettiä, mikä estää sinua jahtaamasta naisia. Mutta, sinä arvostat kauneutta ja kun joku saa huomiosi, ei ole väliä onko hän nainen vain mies. Lopulta huomaat olevasi tälle henkilölle hyvin uskollinen, mikä helposti tyhmentää sinut. Se myös vie sinun kykysi huomata sinuun kohdistuvan flirttailun."
Harry räpytteli silmiään. "…"
"Tuossa on järkeä. Muistatteko Joulutanssiaisissa? Monet tytöt kysyivät Harrya ulos ja hän antoi heille kieltävän vastuksen sillä hän oli päättänyt mennä Chon kanssa. Vaikka tuo kohta olemattomasta sukupuolivietistä ei pidä paikkaansa." Hermione mulkaisi Malfoyn suuntaan. "Eikä tuo flirttailukohta. Mutta kohdat kauneudesta ja sokeasta uskollisuudesta ovat totta."
Harry ei sanonut mitään vaan muisteli neljättä vuottaan. Hän oli ollut äärimmäisen typerä mitä Cedriciin ja Chohon tuli. Jopa niin typerä, että hän oli ollut piittaamatta hyvästä neuvosta koskien toista tehtävää.
"Tarkoittaako se, että olen mielestäsi kaunis, Potter?" Malfoy kysyi, keskeyttäen Harryn ajatukset.
Harry tuijotti vihaisesti Malfoyta. Hän aikoi olla vastaamatta, mutta tajusi sen luultavasti olevan väärä vaihtoehto.
"Olet, itse asiassa." hän vastasi rauhallisena. Hän ei piitannut Ronin yökkäävistä äänistä, Gaben ilosta loistavista kasvoista, eikä sekä Malfoyn, että Hermionen suurisilmäisistä katseista, vaan jatkoi.
"Mutta kauneutta on monessa eri muodossa, ja sinun kohdallasi se on petollista."
Malfoyn silmät kapenivat vaarallisesti, mutta ennen kuin hän ehti hyökätä, Ron puhui.
"Aikooko Gabe kertoa meille elämäntarinansa vai ei?" hän kysyi synkkänä, eikä vieläkään suostunut koskemaan lattiaa jaloillan, sillä Nyoka luikerteli hänen allaan.
Ja ihan vain tiedoksi, Nyoka on tyttökäärme, mikä selviää alkuperäisestä englanninkielisestä tekstistä, mutta ei suomennoksesta. En viitsinyt vääntää sitä tekstiin (vaikka se ei nyt olisi ollut kovin vaikeaa), sillä käärme esiintyy (muistaakseni) vain tässä kappaleessa, eikä sillä ole sen suurempaa merkitystä tarinalle.
