LUKU 7: Etsimme tietoja

– Täällä pitäisi olla kaikki tiedot tapauksista, Roy sanoi Edille, kun he saapuivat varastoon, joka oli täynnä papereita.
– Jos joku kysyy, miten pääsit tänne, älä sano, että se olin minä. Sillä korkeampi arvoiset eivät arvosta sitä, että tänne päästetään pieniä lapsia, hän sanoi vielä ja lähti.
– Minä en ole pieni lapsi... Ed mutisi ja alkoi lukea papereita.
Tuntien lukemisen jälkeen hänelle alkoi tulla nälkä. Hän nousi ylös, mutta kun hän kääntyi ovelle päin, hän näki kuvia tapauksista. Ei ollut ihmekään, että hän ei ollut nähnyt niitä aiemmin, eipä siinä varaston sisustusta tarvitse sen enempää tutkia.
– Siinä meni se ruokahalu... Ed mutisi ja käveli ulos varastosta. Pieni liikunta olisi tuntien istumisen jälkeen vain hyväksi.
Kun hän oli päässyt ulos, hän miltein törmäsi Führeriin.
– A-anteeksi, herra! Ed sopersi ja vääntäytyi tervehdykseen. Führerin katse oli murhaava.
– Miten sinä pääsit tuonne? hän kysyi ja osoitti Edin selän takana olevaa varaston ovea.
– Yksi kiltti mies päästi sisään, Ed sanoi ja yritti kuulostaa viattomalta. Häntä ällötti, koska sanoi Royta kiltiksi mieheksi.
– Kuka? Führer kysyi vihaisesti.
– En tuntenut, Ed vastasi. – Kysyin vain, että pääsisinkö sinne.
– Jaaha... Miltä hän näytti? Führer yritti vielä.
– En muista, mutta minun pitäisi mennä nyt... Ed sanoi.
– No mene sitten. Mutta jos näen sinut vielä täällä... Siitä ei hyvä seuraa.
– S-selvä! Ed sanoi nopeasti ja häipyi paikalta. Tänään ei tainnut olla Führerin paras päivä.

– No? Riza kysyi ärsyyntyneenä Roylta ja nojasi vasemmalla kädellään hänen työpöytäänsä.
– Mitä? Roy sanoi hämmentyneenä.
– Meiltä jäi asiat kesken, kun Edward tuli, Riza vastasi ja käveli Royta kohti.
– Kuule, emmekö voi vain unohtaa sitä? Roy pyysi Rizalta toivoen armoa.
– Miksi ette vain voi kertoa sitä? Riza kysyi ja tuijotti Royta syvälle silmiin, ihan kuin hän olisi yrittänyt päästä tämän aivoihin etsimään kaikki tiedot. Roy huokaisi syvään. Hän ei halunnut kertoa. Hän kyllä muisti nyt, mutta että hän kertoisi... Ei tule onnistumaan.
– Jatka töitäsi luutnantti ja anna asian olla, Roy tokaisi lopulta.
– Hyvä on. Mutta tulette kuulemaan tästä asiasta vielä, Riza sanoi ja meni työpöytänsä ääreen tekemään töitä. Juuri kun Roy oli sanomassa jotain, ovi avautui.
– Löytyikö mitään? hän kysyi Ediltä, joka aina tuli joko ikävään tai sopivaan aikaan.
– Ei. Mutta olisi yksi kysymys, Ed sanoi ja paukautti oven kiinni.
– Minkälainen? Roy uteli.
– Miksi Führer ei halua päästää minua sinne varastoon? Ed pamautti kysymyksensä pöytään.
– Ehkä hän vain haluaa, ettei sinulle jää traumoja? Roy ehdotti.
– Tuo ei ainakaan ole totta, Riza sanoi yhtäkkiä omalta pöydältään katsoen koko ajan papereihinsa.
– Kuinka niin, luutnantti? Roy kysyi, mutta Riza pysyi hiljaa.
– No ei sitten... Roy mutisi itsekseen.
– Onko sinulla jokin näkemys asiaan?
– Eipä oikeastaan. Tai on minulla jonkinlainen ajatus, mutta en sano vielä mitään, Ed kertoi Roylle.
– Kai kerrot joku päivä? Roy varmisti. Ed nyökkäsi ja huiskautti kättään. Sen jälkeen hän käveli ovesta ulos.
– Mitäköhän hän tarkoitti, Roy huokaisi.
– En tiedä, Riza sanoi aina vain jatkaen paperien kirjoittamista.
– Mitä sinä tarkoitit? Roy kysyi Rizalta ja tuijotti hänen selkäänsä.
– En mitään, Riza vastasi hiljaa.

Jahka Ed pääsi ulos, hän hämmästyi, kun näki Winryn Alin seurassa.
– Mistä sinä hänet löysit? hän kysyi Alilta.
– En löytänyt häntä. Winry käveli itse luokseni, Al sanoi.
– Miksi muuten tulit ulos? Ed ihmetteli.
– Huvikseni, Al vastasi.
– Hei, Winry keskeytti. – Mentäisiinkö syömään?
– Hyvä idea. Minulla onkin nälkä, Ed hymyili hänelle ja sai Winrynkin hymyilemään.
– Minä päätän paikan! Winry huusi ja lähti kävelemään nopeasti eteenpäin.
– Nyt kuulosta jo tutummalta, Ed nauroi ja lähti Winryn perään.

Nellie: Muistilappu itselle: Älä kirjoita, kun kello on ylittänyt keskiyön. Silloin musta tulee outo... Jotenki... Ehkä Tent voi selittää.
Ja toinen haittapuoli on se, että silmät kärsii...
Viimeisin kappale oli jotain 20. päivä joulukuuta ja nyt on...21. helmikuuta?
Kiva väli...

Tent: Ja Nellie käski mun lukea tää... Ja koska se ei osaa lisätä pisteitä U:n päälle, mä korjailin niitä... *evil laugh* Se on siis SeeU ja USee in the next chapter! (Vocaloid-fanit ymmärtää.)