''The darkness takes us all someday, but I know, that you'll be my light in the purgatory.''

ARTHUR'S POV

Isä odotti pihalla. Ai että hän näytti vihaiselta katsoessaan minua, mutta kun hän siirsi katseensa Morganaan ja Bellaan, hänen ilmeensä muuttui sekunnissa.

''Morgana, Arthur, Bella.'' Uther sanoi kunnioittavaan sävyyn. Oli aivan luonnollista, ettei hän maininnut Merliniä tai Gweniä, mutta jos minä olisin ollut tuossa, olisin vähemmästäkin maininnut heidän nimensä.

''Isä.''

''Uther.''

''Teidän korkeutenne.''

Gwen alkoi keräämään hevosia. Hän otti omansa ja Bellan. Merlin otti hevoseni käsistäni. Hänen sormensa vahingossa hipoivat omiani, ja sähkö kulki lävitsemme. Olisin voinut lyödä pääni pantiksi, että kuulin Merlinin hiljaa huokaisevan. Hän vain katsahti nopeasti silmiini ja häipyi Gwenin perään myös kaksi hevosta käsissään. Merlin muistutti takaa päin taas ritaria.

Mitä jos Uther saisi tietää hänen olevan velho, tai sitten Morgana?!

''Arthur. Oletko kunnossa?''

''Täydellisessä.'' Sanoin hymyillen, ''Mukava nähdä taas sinuakin.''

Huomasin kuinka yliluonnollisen jännitynyt Morgana oli. Hän vain katsoi minua ja pyysi katsellaan kätkemään salaisuuden, toisen sellaisen.

''Belladonna.'' Isä aloitti, ''Me pidämme tänään sinulle juhlat.''

Ai, täydellistä.

Kumarsin vielä hieman heille, ennen kuin kiipesin piharappusia ylös linnaan.


Kävelin käytäviä pitkin. Kaikki toivottivat minut tervetuleeksi takaisin kotiin. Niin yleistä.

Koputin oveen ja astuin sisään, kun kuulin vaimean kutsun.

Gaius istui edessäni. Hän nousi seisomaan nähtyään minut ja tervehti minua.

''Istu ole hyvä.'' Sanoin osoittaessani tuolia jolla hän äsken istui, ''Ole kiltti, ja kerro kaikki Belladonnasta, Agraivainen tyttärestä.''

''Onko hän palannut hoviin?''

''Kuinka niin palannut?'' Kysyin hieman ärtyneenä.

''Annas kun kerron, mutta varoitan sinua. Hän ei ikinä ole tiennyt mitään hyvää.'' Gaius sanoi vakavasti.

MERLIN'S POV

Avasin oven Arthurin huoneeseen. Hän ei ollut huoneessaan. Uskoin hänen olevan isänsä luona. Jätin hänen miekkansa ja sen vyön pöydälle ja poistuin huoneesta.

Kävelin kohti huonettani vaihtamaan vaatteet ritarillisista tavallisiin.

Avasin oven ja huomasin Gaiuksen juttelevan Arthurin kanssa. Pysähdyin nopeasti järkytyksestä.

''Gaius, Arthur.'' Sanoin sulkiessani oven.

Arthur kiitti Gaiusta ja nousi ylös tuolistaan. Hän käveli kohti minua ja katsoi minua samalla tavalla kuin tänä aamunakin. Hänen siniset silmät muistuttivat taivasta. Ja minusta tuntui että voisin hukkua niihin.

''Tule auttamaan minua kun kerkeät.'' Hän sanoi laskiessaan kätensä olkapäälleni. Nyökkäsin ja hymyilin hänelle.

''Kyllä, Sir.'' Huomasin hänen katsovan vyötärönäni, etsivän miekkaansa.

''Se on huoneessasi.''

Arthur nyökkäsi ja häipyi. Kun ovi oli sulkeutunut takaani katsoin Gaiusta kysyvästi.

''Se on Belladonna, eikö olekin?''

''Mmm.''


Avasin oven Arthurin kammioon. Hän oli selin minuun, tuijotti ikkunasta ulos aukiolle ja hengitti raskaasti. Suljin oven välittömästi ja huolestuin hieman.

"Se on Belladonna, eikö?" Kysyin hiljaa.

Arthur katsahti nopeasti minua mutta käänsi katseensa pois, "Ei. Se on sinä ja Belladonna."

"Häiritseekö se sinua?"

"Enemmän kuin mikään muu." Arthur sanoi totisesti.

"Kuinka se voi häiritä sinua?!"

"No se vaan voi!" Arthur väitti vastaan. Vereni kiehahti nopeasti, siitä, että kruununprinssi ei vastannut minulle kunnolla. "Sinä olet käyttäytynyt viime aikoina oudosti!"

"Ai. Kiva että joku edes huomaa! Ja tiedätkö miksi käyttäydyn näin?! Häh? Koska minä en pidä hänestä! Pelkään puolestasi!" Arthur sanoi kiivaasti. Melkein järkytyin itsekin. Kyllä tiesin, että Bella halusi jotakin, mutta en tiennyt mitä.

"Arthur..." Sanoin hiljaa hyväksyvästi ja tunsin kuinka hänen katseensa porautui minuun, "Anna minun auttaa sinua vaihtamaan nuo järkyttävät vaatteet. Pidot alkavat ihan kohta."

Seisoin tavallisella paikallani Gwenin rinnalla. Pidot olivat alkaneet samalla tavalla kuin aina ennenkin. Aateliset nostivat maljat, jotkut pitivät puheita.

Arthur ei tälläkertaa. Häntä ei kiinnostanut pätkääkään, mutta hänen oli pakko kunnioittaa Bellaa.

Guinevere oli jutellut kanssani jatkuvasti juhlissa. Meillä oli yhteistä aikaa.

Morgana oli Arthurin ja Utherin kanssa Bellan äärellä. He tanssivat kaikki yhdessä musiikin tahtiin muiden keskellä.

Samassa Bella sanoi kirkkaalla kovalla äänellä, "Tulkaa kaikki tanssimaan, jokainen!"

Siis hän tarkoitti ihan jokaista.

"Merlin." Sanoi Morgana ojentaessaan kätensä minua kohti. Katsoin Morganaa hieman ällistyneenä.

Kumarsin hänelle ottaessaan hänen kädestään kiinni. Lancelot otti Gwenin vierestäni.

Me tanssimme parin vaihtotanssia. Olin katsellut Camelotin väen tanssivan sitä niin monta kertaa, että muistaisin sen vaikka unissani. Se oli kyllä uutta minulle. Olimme jakautuneet kahtia kahdelle eri tanssille.

Sitten miehet olivat ulkoringissä ja naiset sisäpuolella.

Arthur ja Bella oli alkuparit keskenään, perinne juttu. Jos juhlittava on nainen, hänen tulee saada ensimmäiset tanssinsa Prinssi Arthurin kanssa.

Morgana hymyili minulle ja vinkkasi vasemmalle jossa Arthur oli, "Hän ei tosiaankaan pidä tästä."

"Minä nään sen." Sanoin huvittuneena.

Tanssi alkoi.

Samassa kun Bella tuli kohdalleni, älysin että tämä todella halusi jotakin. Hänen kätensä puristivat minua kovemmin kuin kenenkään muun kohdalla ja hän hivutti kättään alaspäin jatkuvasti.

"My lady, ettekö voisi lopettaa?" Kysyin hiljaa kohteliaasti.

Onneksi tanssi loppui ja hän niiasi minulle.

"Kuten haluat." Hän kuitenkin siirsi kätensä rinnalleni, nojautui eteenpäin ja kuiskasi korvaani , "Mieti mitä hukkaat, Merlin." Hänen hiuksensa kutittivan minua, ja minusta tuntui että olin tulossa sairaaksi. Veri vetäytyi kasvoiltani pois ja henkeni salpaantui.

Hän erkaantui hitaasti, yrittäen vietellä minut.

Huomasin kuinka Arthur katsoi minua vihaisesti. Hän oli mustasukkainen.

"Arthur." Kuiskasin hiljaa mutta kiivaasti. Myös Gaius oli nähnyt tilanteen. Hänen moittiva kulmakarvansa oli esillä ja hän tuijotti minua.

Kävelin verkkaisesti hänen luokseen kun muut ihmiset ympärilläni jatkoivat juhlimista.

"Gaius. Tämä ei todellakaan ole sitä miltä näyttää."

Mies odotti.

"Hän todellakin haluaa jotakin."

"Valtaa."

Samassa hälytys kellot soivat.

Saliin astui ritareita ja he näyttivät pelästyneiltä. Salin ihmiset järkyttyivät. Nyt Morgana vaihtoi katseita ihmisten kanssa ja tarttui minun silmiini kiinni. Arthur tuijotti minua.

"Mikä nyt, Sir Leon?"

"Me kuulimme velhosta. Löysimme kaikenlaista taikakalustoa. Ne löytyvät alakaupungista."

"Tuokaa ne tänne!" Uther sanoi kovalla äänellä. Nyt minä pelkäsin.

Arthur katsoi edelleen minua pelästyneenä.

"Juhlat on loppu. Morgana ja Arthur, omiin huoneisiinne, olkaa vaikka yhdessä, Kuhan ette ole yksin." Uther kajahti.

Gaius tarttui käteeni ja katsoi minua peloissaan, "Tiedätkö sinä tästä mitään?"

Pudistin päätäni.

Huomasin kuinka Bella hymyili Arthurille vihaisesti. Hän syytti tästä kruununprinssiä. Arthur meinasi vetää miekan tupestaan, mutta Morgana hillitsi häntä.