Alun lyriikat The Rasmuksen biisistä Not like the other girls.


She has felt too much pain in her life

In her mind she's repeating the words

"Lindaa!"

Linda huokaisi syvään. Hän ei jaksaisi Thomasia vielä viikonloppunakin. Tämä oli siirtynyt miltei kaikilla luennoilla hänen viereensä ja puhunut hyödyttömiä koko ajan.

"Linda?"

"Hei", Linda alistui lopulta sanomaan. Thomas oli jo hänen vierellään ja näytti siltä, ettei aikonut kovinkaan pian poistua.

"Kiva nähdä tänäänkin!" Thomas sanoi lipevästi. Linda ei kommentoinut.

"Kuule, meillehän oli viikonlopuksi se raportti, ja minä en oikein ymmärrä sitä... Niin että voisitko sinä auttaa minua?"

Linda ei sanonut mitään.

"Kävisikö nyt heti?"

"Kai se käy", Linda huokaisi. Hän voisi neuvoa pari pikkujuttua ja ajaa Thomasin sitten tiehensä.

"Hienoa!" Thomas totesi jatkaen sitten pälpätystään.

"Minun kämppikseni on sitten kotona", Linda sanoi ilmeettömästi heidän saapuessaan perille.

"Ai..." Thomas mutisi mutristaen huuliaan.

"Hänen nimensä on Mathias", Linda kertoi tyynesti ihmetellen kasvoilleen kohoavaa kevyttä lämpöä. "Opiskelee palomieheksi. Vuoden meitä vanhempi."

"Ai. Okei. Onko teillä jotain...?"

"Ei! Ei ole. Olemme vain ystäviä", Linda selitti neutraloiden äänensävynsä nopeasti. Thomasin hymy leveni merkitsevästi.

"Ajattelinkin."

Linda puraisi huultaan avatessaan oven. Jokin tässä ei nyt tuntunut oikealta...

"Mathias? Tulin", Linda huikkasi astuessaan eteiseen Thomasin edellä. Mathias ilmestyi keittiöstä.

"Terve..." hän aloitti katsoen sitten kummastuneesti ensin Thomasta, sitten Lindaa.

"Mathias, tässä on Thomas. Kurssikaverini", Linda esitteli tyynesti. Thomas ja Mathias nyökkäsivät toisilleen, Mathias selvästi varutuneena. Kuin jonkin vanhan vaiston ohjaamana hän kartoitti nopeasti Thomasin ulkomuodon; mustat hiukset, melko kalpea, muutaman sentin lyhempi kuin hän – eli melko pitkä –, ei kovinkaan lihaksikas. Mathias siristi huomaamattaan silmiään.

"Thomas, minun huoneeni on tuossa. Voit mennä sinne", Linda sanoi osoittaen oveaan. Thomas harppoi sisään vilkaisten Mathiasta ylimielisesti.

"Linda? Kuka tuo on?" Mathias kysyi hiljaa heti oven sulkeuduttua.

"Kurssikaverini."

"Muuta?"

"Entä jos onkin?" Linda kysyi haastavaan sävyyn tietämättä itsekään miksi.

"No... Ei kai mitään. Kunhan mietin..."

"Se ei taida kuulua sinulle."

"Ei kuulukaan, minä vain..."

"Toivattavasti sinua ei haittaa, että minäkin pyydän välillä jonkun tänne."

"Ei, ei..."

"Ja suosittelen vaikka kuuntelemaan musiikkia jos et halua kuunnella", Linda sanoi vihjaavaan sävyyn ja livahti sitten huoneeseensa. Mathia katsoi kummaksuen hänen peräänsä ja meni sitten omaan huoneeseensa sulkien oven huolellisesti takanaan. Hän päätti noudattaa Lindan neuvoa ja painoi radionsa päälle. Hän tunsi olonsa jotenkin petetyksi.

"Niin, se raportti..." Linda aloitti. Thomas hymyili hiukan häiritsevästi, mutta alkoi sitten kaivella laukkuaan ja istahti lattialle. Lindakin nosti paperinsa esiin ja alkoi selittää rauhallisella äänellä. Thomas kuunteli tehden välikysymyksiä viitisentoista minuuttia. Sitten hän laski kätensä Lindan käden päälle. Linda veti kätensä pois, muttei reagoinut muutoin vaan jatkoi selitystään tyynesti.

"Linda..." Thomas hymisi.

"Niin?"

Thomas hymyili tavalla, joka sai Lindan säpsähtämään. Hän nousi konemaisesti ylös ja Thomas seurasi perässä.

"Thomas, minä en –" hän aloitti, kun Thomas yhtäkkiä astui lähemmäs. Linda perääntyi pari askelta päätyen seinää vasten. Thomas siirtyi aivan hänen eteensä ja kohotti kätensä hänen leualleen tarttuen siitä teräksenlujalla otteella. Linda kohotti kätensä työntääkseen Thomasia kauemmas, mutta tämä tarttui toisella kädellään hänen ranteestaan.

"Irti", Linda komensi jäätävästi. Thomas pudisti päätään kumartuen lähemmäs, niin, että heidän nenänsä miltei koskettivat.

"Linda..." hän huokaisi. Linda nyrpisti nenäänsä Thomasin hengitysilman lehahtaessa kasvoilleen.

"Thomas", hän aloitti jäätävästi, "päästä –"

Linda joutui keskeyttämään kun Thomas painoi huulensa rajusti hänen omilleen. Hänen silmänsä revähtivät auki ja hän kohotti kuin refleksinä jalkaansa tavoitteenaan potkaista Thomasia, mutta tämä ehti painaa Lindan jalan tiukasti seinään omallaan. Linda yritti kääntää päätään, syöksyä sivuun, mitä vain päästäkseen pois, muttei onnistunut. Thomasin otteet olivat raudanlujat.

Samaan aikaan Mathiaksen radio hiljeni. Hän piti kättään yhä voluuminapilla kuunnellen tarkasti. Äsken oli kuulunut kevyt tömähdys... Mathias nousi kuin unessa ja astui käytävään Lindan oven taakse. Kahinaa. Vaatteiden kahinaa.

Thomas irrotti viimein Lindan leuasta ja nainen käänsi päänsä saman tien sivuun. Thomasin huulet liukuivat pitkin hänen poskeaan jättäen jälkeensä inhottavan kosteuden. Linda ei kuitenkaan ehtinyt sanoa mitään, kun Thomas jo iski kätensä hänen suulleen estäen puheen. Miehen toinen käsi väänsi Lindan käsivarren hänen oman selkänsä taakse, tiukasti jumiin seinää vasten. Toinen käsi vääntyi sinne myös, Lindan vastusteluista huolimatta. Thomasin toinen käsi kohosi sivelemään hänen solisluutaan ja samassa miehen suu puristui taas hänen omaansa vastaan.

Mathias kuuli ynähdyksen. Muminaa. Lisää kahinaa. Toinen tömähdys. Aavistettava, kostea vingahdus, joka sai hänen irvistämään.

"Thomas..."

Mathias säpsähti kuin häntä olisi pistetty neulalla. Lindan ääni kuulosti... Anovalta. Mathias ravisti päätään irve yhä kasvoillaan. Hän ei tosiaankaan halunnut kuulla tätä... Mutta ei kyennyt poistumaankaan.

Thomas sulki taas Lindan suun kosteilla huulillaan. Hänen kielensä lipoi Lindan huulia, mutta hän ei tehnyt sitä virhettä, että olisi työntänyt sen Lindan hampaiden ulottuville. Hänen kätensä liukui nyt pitkin Lindan paidan kaula-aukkoa. Ja siirtyi pian painamaan Lindan toista rintaa. Linda älähti kiukkuisesti Thomasin huulia vasten ja yritti entistä kovempaa työntää tämän pois. Hän onnistui kääntämään päänsä pois. Thomas läimäytti kätensä lujasti hänen kasvoilleen, niin lujasti että se sattui.

Mathias tuijotti ovea kuin transsissa, kuunnellen ääniä joilta toivoi välttyvänsä.

"Thomas", Linda sanoi. Mathias hämmästyi äänen kylmästä sävystä. Hän kuuli Thomasin ärähtävän matalasti, inhottavan intohimoisesti jotakin ja taas märän moiskauksen.

Thomas painoi suutaan tiukasti Lindan suuta vasten sivellen tämän rintoja toisella kädellään. Toinen kulkeutui Lindan paidanhelman alle ja alkoi nostaa sitä ylöspäin. Linda inahti säikähtäneenä ja kiskaisi päänsä sivuun.

"Mathias!" hän kirkaisi sadatellen päänsä sisällä, miksei ollut tajunnut huutaa tätä aiemmin.

Kun Mathias kuuli Lindan huutavan nimeään, hänen silmissään musteni. Hän syöksähti eteenpäin, kiskoi oven auki ja jäi tuijottamaan tilannetta sadasosasekunniksi.

Thomas irvisti pettynen vihaisesti. Mathiaksen silmät levisivät vaarallisesti, kun hän näki missä Thomasin kädet olivat.

Lindan ilme näytti kauhistuneelta, mutta Mathias ehti huomata helpotuksen joka naisen kasvoille levisi.

Hän tarttui tiukasti Thomasin puseron selästä ja kiskaisi tämän irti Lindasta. Thomas horjahti ja lennähti toista seinää vasten. Linda lysähti kalpena istumaan lattialle.

"Painu vittuun!" Mathias ärjäisi Thomasille. Thomas irvisti, vilkaisi Lindaa ja kohensi sitten ryhtiään.

"Painuisin", hän sanoi loihtien kasvoilleen hymyn, "jos sinä et olisi tiellä."

Mathias astahti askeleen lähemmäs näyttäen hyvin uhkaavalta.

"Ulos täältä. Nyt."

"Mitä jos en?"

"Sitten sinut täytyy heittää suoraan helvettiin", Mathias ärähti ja kohotti nyrkkiään. Thomas säpsähti ja livahti kuin livahtikin eteiseen Mathias tiukasti takanaan. Hän alkoi kiskoa kenkiä jalkohinsa irvistellen.

"Ulos", Mathias komensi. Thomas avasi suunsa, muttei ehtinyt sanoa mitään ennen kuin Mathias jo avasi oven ja heitti Thomasin toisen kengän ja takin rappukäytävään.

"Et koske häneen. Enää ikinä", Mathias sanoi vielä silmät leimuten ennen kuin paiskasi oven Thomasin perässä kiinni. Hän vetäisi syvään henkeä ja tajusi vapisevansa.

Linda.

Mathias kiirehti äkkiä takaisin Lindan huoneeseen ja polvistui naisen eteen. Tämä istui edelleen kyyryssä selkä seinää vasten, kevyesti huohotten, itseään halaten ja silmät tyhjinä.

"Linda?" Mathias sanoi epäröiden. Linda sulki silmänsä.

"Ehtikö se... Tehdä jotain enempää?" hän jatkoi hapuillen sanoja.

Linda pudisti päätänsä.

"Heitin sen ulos", Mathias sanoi niin vakuuttavasti kuin kykeni. "Se ei tee sinulle enää mitään."

Linda avasi silmänsä katse yhä tyhjänä ja nousi ylös. Mathiaskin kohosi seisaalleen katsoen toista epäröiden.

"Olen kunnossa", Linda sanoi neutraalilla äänellä. "Voit mennä."

"Varmasti?"

"Varmasti."

"No, minä sitten... Menen.." Mathias mutisi ja astui ulos huoneesta hiuksiaan haroen.

"Mathias..." Linda sanoi äkisti. "Minä vain... Kiitos."

Mathias hymyili.

"Eipä mitään", hän totesi ja sulki oven. Omassa huoneessaan hän lysähti sängylleen makaamaan vapisten yhä hitusen.

Hän vihasi, vihasi, vihasi Thomasia. Pelkkä muisto näystä Lindan oven takana sai lihakset jännittymään ja kasvot vääntymään irvistykseen. Ja ne kädet... Kukaan ei saisi koskea Lindaa sillä tavalla. Ainakaan jos tämä itse ei halunnut... Mitä jos Mathias ei olisi ollut kotona? Kuinka pitkälle Thomas olisi päässyt? Mathias tunsi hikihelmet otsallaan ja ponnahti istumaan. Hän hautasi kasvot käsiinsä ja sulki silmänsä, mutta räväytti ne saman tien auki kun muisto äskeisestä hyökkäsi mieleen. Se tuntui syöpyneen hänen verkkokalvoilleen, ei suostunut häviämään, vaikka hän yritti muistella Thomasin pakokauhuista syöksymistä ulos. Onneksi se tyyppi ei ollut hangoitellut enempää vastaan... Ei sillä, Mathias olisi kyllä oikein mielellään vaikka murtanut Thomasin nenän.

Samassa kuului oven avaamisesta syntynyt kevyt raksahdus, muutama askel ja sitten toinen ovi. Mathias herkisti korviaan miettien, mitä Linda teki. Vastaus tuli alkavan veden lotinan myötä.

Linda seisoi suihkussa väristen kylmissään, vaikka vesi oli miltei kuumaa. Hän hankasi käsiään ja käsivarsiaan saippualla niin että ne punoittivat, vaahdotti hiuksensa, kuurasi suutaan kunnes kuivuneista huulista miltei valui verta. Hän tunsi olonsa kammottavan saastaiseksi vielä koko kehon saippuoinnin jälkeen. Hyi. Hyi. Hyi. Lindaa ällötti pelkkä ajatus siitä, että ylihuomenna hänen täytyisi olla samassa tilassa Thomasin kanssa. Ja Mathias ei olisi paikalla... Linda istuutui suihkun lattialle pää vasten polvia ja kädet hiuksissa. Häntä hävetti, ettei hän ollut kiittänyt sen paremmin. Jos Mathias olisi ollut jossain... Linda alkoi täristä vielä pahemmin. Hänen päähänsä syöksyi joukko muistoja tapahtumista, jotka hän oli luullut jo unohtaneena. Siitä oli kymmenen vuotta...

Hämärä kuja, kylmä sadeverho, varjo joka piilotti vastaantulijan kasvot.

Linda rutisti kätensä nyt vasten sääriään niin, että siististi viilatut kynnet jättivät ihon kymmenen selkeää puolikuuta.

Pelko, sydäntä repivä pelko... Kipu polvessa, jonka hän raapi asfalttiin juostessaan pakoon.

Nyt rauhoitut, Linda komensi itseään. Se oli jo mennyt ja pitäisi unohtaa. Ei ollut tapahtunut mitään. Ei mitään niin vakavaa, että sitä pitäisi edelleen muistella. Ei mitään. Huokaisten hän nousi ylös, hierasi suutaan vielä kerran ja käänsi sitten suihkun kiinni. Linda kietaisi pyyhkeen ympärilleen ja istahti pienelle jakkaralle kylpyhuoneessa. Mitä hänen pitäisi sanoa Mathiakselle? Miten hän kehtaisi vain istua syömään iltapalaa samaan pöytään tämän kanssa?

Ei mitenkään. Linda alkoi kuivata hiuksiaan päättäen vakaasti, ettei söisi mitään. Pelkkä ajatus jonkin laittamisesta suuhun inhotti. Hän veti ylleen pitkät, mustat housut ja pitkähihaisen poolopaidan. Ne päällä olo tuntui sentään suhteellisen turvalliselta. Hän vetäisi syvään henkeä ennen kuin avasi lukon ja astui ulos kylpyhuoneesta.

"Mathias?" Linda huikkasi epävarmasti miehen ovelta.

"Mmh?"

"Menen nukkumaan. Hyvää yötä."

"Ai, öitä..." Mathias mutisi hämmentyneenä; kello oli vasta kahdeksan. "Onhan kaikki ok?"

"On, on. Öitä."

Mathias vaelsi ympäri asuntoa, teki punnerruksia ja muita lihaskuntoharjoituksia kolme kertaa niin paljon kuin olisi pitänyt, selasi televisiokanavia yli sataan, yritti hetken lukea muttei kyennyt keskittymään mihinkään. Kymmeneltä hän meni suihkuun ja käänsi veden niin kylmälle että ihoa kipristeli selvittääkseen ajatuksensa. Sekään ei auttanut, eikä kuuma vesi liioin. Jaksamatta kuivata hiuksiaan hän rojahti sängylleen ja iski itseään pari kertaa nyrkillä päähän. Ei muuta vaikutusta kuin jyskyttävä päänsärky. Heti, kun Mathias sulki silmänsä, Lindan kauhistuneet kasvot ilmestyivät pimeyteen. Hän räväytti silmänsä auki ja painoi kasvonsa tyynyä vasten. Mielikuvitus ei vieläkään jättänyt rauhaan. Mathias ponnahti ylös, etsi kännykkänsä sekä kuulokkeet ja etsi soittimesta jonkin mahdollisimman rajun karjuntakappaleen. Jyskytys korvissaan hän onnistui vihdoin tyhjentämään mielensä. Muutaman kappaleen jälkeen hän tiputti kuulokkeet sänkynsä viereen ja vaipui viimein uneen.

Linda pyöri levottomana sängyssään. Hänen silmänsä olivat kiinni ja kasvot kostuneet kylmästä hiestä. Luomet räpsyivät vaistomaisesti silmien liikkuessa tahdottomasti.

Perjantai-ilta. Sumuinen ja pimeä. Bergenin keskustan heikommin valaistu osa. Hän oli palaamassa kaverinsa kotoa. Tennareiden muovipohjat läpsyivät kosteaa, mustaa asfalttia vasten. Joku tuli vastaan. Se joku tarttui hänen ranteestaan kiinni. Hän yritti riuhtoa itseään irti, mutta vastaantulija oli jo aikuinen ja paljon vahvempi kuin pelkkä pelästynyt teinityttö. Hänet lennätettiin kerrostalon keltaiseksi rapattua seinää vasten. Hän yritti huutaa, muttei pakokauhultaan saanut ääntä tulemaan. Miehen käsi siveli hänen poskeaan ja hiuksiaan. Hän ei vieläkään nähnyt miehen kasvoja. Suuri, karkea käsi tuntui inhottavalta ja raapivalta. Hän halusi että se lähtisi pois. Hän halusi juosta. Lujaa. Kauas pois. Miehen käsi laskeutui hitaasti hänen ylävartalonsa poikki, pysähtyen hetkeksi hyväilemään rintoja, päätyen lopulta hameen vyötärönauhaan. Miehen peukalo sujahti hameen sisään. Hän älähtää säikähtäneesti ja äkkiä miehen nyrkkiin puristunut käsi iskee hänen kasvoihinsa. Kolmesti. Hänen silmistään tulvahtaa kyyneleitä mutta hän puristaa hampaansa yhteen. Miehen käsi laskeutuu nyt hänen reidelleen nostaen hameenhelmaa ylöspäin. Mies kohottaa viimein katseensa, ja hän näkee kasvot, joita ei tuntenut vielä silloin, mutta jotka nyt ovat porautuneet mieleen. Thomasin kasvot.

Linda kirkaisi.


;_;

Suurkiitokset kommenteista UtaChanille ja Colorful Blackille! :)