Luku 7 Äiti & tytär tapaaminen

"Usako, sinun pitäisi mennä nukkumaan. Meillä on huomenna pitkä päivä," Mamoru sanoi halaten ja suudellen Usagia hellästi.
"Tiedän. Olen vain niin iloinen, että sinä olet kunnossa Mamo-chan," Usagi kuiskasi kun hän vastasi Mamorun halauksiin ja suudelmiin. Hän oli jo pukeutunut pehmeään, vaaleanpunaiseen pyjamaansa, jossa oli söpöjä pieniä pupu-kuvioita siellä ja täällä.
"Pyydän, älä ajattele sitä rakkaani. Minä olen täällä sinun kanssasi, ja minä en aio jättää sinua," Mamoru vastasi hellästi, ottaen Usagin käsivarsilleen kuin morsiamen. Kun hän kantoi kauniin tyttöystävänsä vierashuoneeseen, jonka Outers'it olivat antaneet heille pitääkseen Usagin turvassa niiltä pettureilta, Inner Sensheiltä, hän alkoi ajatella sitä mitä oli tapahtunut aikaisemmin samana päivänä.

TAKAUTUMA:

Usako, minä menen asunnolleni, jotta voin pakata vaatteeni, passini ja muut sellaiset tavarat valmiiksi huomista matkaamme varten," Mamoru sanoi Usagille suudellen häntä hellästi huulille.
"Minä haluan tulla sinun mukaasi Mamo-chan," Usagi vastasi hiljaa, halaten Mamorua tiukasti.
"Usako... pyydän... sinun täytyy pysyä täällä Outers'ien kanssa. Minä en halua saattaa sinua enää mihinkään mahdolliseen vaaraan. Jos jotakin tapahtuu sinulle tai meidän syntymättömälle vauvallemme... Minä en vain selviäisi mistään sellaisesta," Mamoru kuiskasi pidellen Usagia kuin hän olisi menettämässä tytön millä tahansa mahdollisella minuutilla.
"Mutta Mamo-chan... mitä jos sinulle
tapahtuu jotakin silloin kun sinä menet hakemaan tavaroitasi asunnoltasi? Minä olen menettänyt sinut jo ihan liian monta kertaa?" Usagi sopersi purskahtaen itkuun.
"Minä ymmärrän sinun pelkosi rakkaani, mutta kaikki järjestyy kyllä! Minä tulen kyllä takaisin sinun luoksesi, vaatiipa se mitä tahansa," Mamoru lupasi halaten ja suudellen Usagia uudelleen. "Sinä olet ihan liian tärkeä minulle," hän kuiskasi.
"Mamo-chan..." Usagi itki.

"Mamoru-kun, jos sinä haluat saada tavarasi ulos asunnostasi, sinun kannattaisi pitää kiirettä, koska ne kolme pientä petturia suunnittelevat menevänsä asunnollesi keskiyöllä ja he aikovat pysyä ovesi takana siihen asti että sinä päästät heidät sisään," Michiru sanoi katsoen aqua mirror'iinsa.
"Voi hitsi! On paras ratkaisu, että minä menen nyt heti! Se tietää suuria ongelmia jos minulla ei ole passiani mukana, kun me astumme lentokoneeseen huomenna. Pyydän, pysykää täällä Usako kanssa!" Mamoru sanoi Outers'eille, ottaen kenkänsä ja autonsa avaimet. Etuovella hän törmäsi Makotoon, joka tuli juuri sisään matkalaukkunsa kanssa.
"Miksi
ihmeessä sinä ryntäilet ympäriinsä tuolla tavalla Mamoru-kun?" Makoto kysyi kuullostaen vähän hämmentyneeltä.
"Minulla ei vain ole aikaa selittää sitä
juuri nyt," Mamoru sanoi ja juoksi ulos ovesta autonsa luokse.

"Mamo-chan, odota! Onegai!" Usagi huusi hänen peräänsä kun hän saapui etuovelle kalpeana kuin haamu.

"Mitä ihmettä oikein tapahtuu?" Makoto kysy Outers'eilta, kun nämä saapuivat etuovelle.
"Ne petturit..." Michiru vastasi hänelle ja alkoi kertoa, että mitä tarkalleen ottaen oli meneillään.

Samaan aikaan Haruka juoksi Mamorun luokse ja sanoi nuorukaiselle, että hän ajaisi hänet tämän asunnolle, koska kukaan ei halunnut ajatella, mitä heidän prinsessalleen tapahtuisi, jos hän (Mamoru) ajaisi kuin mielipuoli ja joutuisi onnettomuuteen. Haruka oli niin tiukkana, ettei Mamorulle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä tämä tilanne...

TAKAUTUMA PÄÄTTYY TÄHÄN

"Luojan kiitos minä hyväksyin sen tilanteen. Mitä jos en olisi hyväksynyt sitä ja minulle olisi tapahtunut jotain..." hän mutisi kun hän katseli Usagia, joka vain istui heidän parisängyllään harjaamassa suunnattoman pitkiä hiuksiaan.
"Mamo-chan..." Usagi kuiskasi, vetäen hänet lempeästi pois ajatuksistaan.
"Usako, kuinka sinä voit?" Mamoru kysyi, ottaen kauniin pienen pupunsa lähelle jyskyttävää, huolestunutta sydäntään.
"Minä voin hyvin. Aishiteru Mamo-chan," Usagi vastasi hymyillen hellästi.
"Aishiteru, Usako!" Mamoru vastasi, pidellen Usagia vielä lähempänä nyt jo särkevää sydäntään. "Voi Luojan tähden, mitä ihmettä olen tehnyt ansaitakseni sinut, rakkaani?" hän kuiskasi, eikä halunnut päästää Usagia pois käsivarsiltaan.
Usagi ei sanonut mitään, hän vain nautti lämpimästä tunteesta jonka hän tunsi rakastajansa käsivarsilla.

"Serenity..." lempeä naisen ääni sanoi heidän lähellään.

"Okaa-sama!" Usagi huusi yllättyneenä kun hän tunnisti henkilön. Tämä nainen oli Kuningatar Selene, Usagin äiti Silver Millennium'ista. Usagi yritti halata äitiään, mutta suureksi järkytyksekseen, hän ei pystynyt tekemään sitä. Hän meni vain suoraan äitinsä läpi.
"Olen niin pahoillani kultaseni," Selene kuiskasi, yrittäen olla purskahtamatta kyyneliin. "Me emme pysty koskettamaan toisiamme, koska minä en syntynyt uudelleen tässä elämässä niin kuin sinä ja Endymion," hän jatkoi lempeästi. Hän käytti heidän vanhoja nimiään, koska hän ei tiennyt heidän nimiään tässä elämässä.
"Ei se haittaa äiti. Minä olen vain ikävöinyt sinua niin kovasti," Usagi kuiskasi pidätellen omia kyyneleitään.
"Minä tiedän. Minäkin olen ikävöinyt sinua Serenity," Selene vastasi.

"Usako..." Mamoru kuiskasi halaten Usagia hellästi.
"Mamo-chan..." Usagi parahti purskahtaen kyyneliin.

"Hyvää iltaa Endymion," Kuningatar Selene sanoi hiukan hymyillen.
"Hyvää iltaa, Teidän Korkeutenne," Mamoru nyökkäsi hiukan epävarmasti ja sitten hän kumarsi.
"Nouse, Endymion. Sinun ei tarvitse olla niin virallinen," Kuningatar Selene vastasi.

"Okaa-sama, miksi sinä olet täällä? Onko jotain pahaa tapahtunut jollekin?" Usagi kysyi äidiltään, yhä itkien.
"Minun oli ihan pakko varmistaa, että sinä et ole missään vaarassa, kultaseni. Minä tiedän mitä muutamana viime päivänä on tapahtunut. Varsinkin niiden kolmen pienen petturin kanssa, ja sama pätee vanhempiisi," Kuningatar Selene vastasi kuulostaen vihaiselta ja turhautuneelta.
"Okaa-sama, minä en vain voi ymmärtää, että mikä heissä on vikana. Minä luulin että he olivat minun ystäviäni," Usagi vastasi sydäntä särkevällä äänensävyllä.
"Minä ymmärrän sinun tunteesi, rakkaani. Minä tiedän myös, että Sailor Mars on pääsyyllinen tähän. Hän on ollut kateellinen sinulle jo vuosia, koska hän on 'rakastanut' Endymionia jo vuosia, mutta rakkaus sinun ja Endymionin välillä on tuhansia kertoja vahvempi kuin pelkkä himo tai pakkomielle," Selene kertoi heille.
"Miksi ihmeessä hän on kateellinen minulle?" Usagi kysyi peloissaan.
"Koska hän haluaa hallita ja hän haluaa myös tuntea kaiken sen rakkauden, myötätunnon, uskollisuuden ja kunnioituksen mitä prinssisi ja muut Sailor Senshi'si osoittavat sinulle," Selene vastasi.
"Hän on hullu," Usagi sopersi kauhistuneena.
"Kyllä, Rei on hullu ja hänellä ei ole oikeutta haluta noita asioita, koska hän on satuttanut Usakoa ihan liian paljon!" Mamoru huusi vihaisesti, haluten tappaa Rein ilman minkäänlaista armoa.
"Rauhoitu Endymion! Viha ei ole ratkaisu," Selene vastasi tiukasti.
"Olen pahoillani, Teidän Korkeutenne," Mamoru kuiskasi kumartaen.
"Annan sinulle anteeksi Endymion, mutta haluan sinun muistavan että viha ei koskaan ole ratkaisu," Kuningatar Selene vastasi nyökäten.
"Minä ymmärrän Teidän korkeutenne. Kiitos," Mamoru nyökkäsi alkaen rauhoittua.
Kuningatar Selene hymyili hänelle, ja Usagi antoi hänelle suukon poskelle.

"Serenity, minun aikani teidän kanssanne loppuu muutaman minuutin kuluttua. Mutta me tapaamme pian uudestaan. Minä olen jo puhunut Ikukolle ja Kenjille, ja minä aion myös huolehtia niistä pettureista, joten sinun ei tarvitse olla huolissasi niistä asioista, rakkaani," Kuningatar Selene sanoi hellästi tyttärelleen.
"... Minä ymmärrän äiti," Usagi vastasi lopulta. "Ja ennen kuin lähdet, haluan kertoa sinulle jotain hyviä uutisia," hän jatkoi.
"No mitä kultaseni?" Kuningatar Selene kysyi.
"No... minä olen raskaana. Se on Endymion'in (= Mamorun) lapsi," Usagi sanoi hymyillen.
"Voi hyvänen aika! Olen niin iloinen puolestasi, kultaseni!" Kuningatar Selene vastasi iloisena. Hän astui lähemmäksi tytärtään ja nosti kätensä lähemmäksi tyttärensä poskea.
"Arigato okaa-sama," Usagi hymyili äidilleen.
"Ei kestä, kultaseni," Kuningatar Selene hymyili. "Minun aikani teidän kanssanne on lopussa," hän jatkoi, alkaen hitaasti kadota.
"Äiti, tule pian takaisin, onegai!" Usagi huusi hänen peräänsä, purskahtaen kyyneliin.

"Usako, sinä näet hänet taas pian. Hän sanoi sinulle niin," Mamoru kuiskasi, ottaen Usagin käsivarsilleen.
Usagi vain nyökkäsi, itkien yhä.
"Shh... olen ihan tässä rakkaani," Mamoru sanoi kun hän kantoi tytön takaisin heidän parisängylleen.

Kun he lepäsivät sängyllään, Mamoru vain piteli tyttöystäväänsä käsivarsillaan, kuiskaillen ihania rakkauden sanoja hänen korvaansa.

He kertoisivat kaiken tapaamisestaan Kuningatar Selenen kanssa Outers'eille ja Makotolle aamulla, mutta juuri nyt siinä olivat vain Usagi ja Mamoru, ja heidän vahva rakkautensa, joka oli elänyt heidän kanssaan yli 1000 vuotta, ja joka eli yhä.

Luku 7 päättyy tähän.
Jatkuu... toivottavasti pian!


AVAIN SANOJA:
Okaa-sama = Äiti (käsittääkseni rikkaiden, yms. ylhäisten perheiden keskuudessa käytetty, äitiä tarkoittava ilmaisu/ nimitys)
Arigato = Kiitos
Aishiteru= Minä rakastan sinua
Onegai = Pyydän (vastaa suurin piirtein englanninkielistä sanaa "Please")


Kirjoittajan kommentti: No niin, taas on uusi luku käännetty ja julkaistu, koska sain vihdoin ja viimein jatkettua alkuperäistä, englanninkielistä tarinaa. Toivon, että tällekin käännökselle riittäisi vähän enemmän lukijoita, koska on paljon hauskempaa kirjoittaa tarinoita, kun tietää jonkun lukevan niitä.
Ja jos haluatte tehdä parannusehdotuksia ja/ tai toiveita käännökseni suhteen, niin jättäkää ihmeessä kommenttia. *Ja sen kommenttiosioon johtavan linkin pitäisi muistaakseni olla tässä jossakin...*

Terveisin
Enkelisisar