Vasta heidän päästessään metsikön tarjoamaan suojaan, he pysähtyivät lyhyesti katsomaan taakseen. Ketään ei ollut vielä lähtenyt heidän peräänsä, mikä oli ymmärrettävää sillä heidän jäljiltään maanalainen tukikohta oli varmasti kaaoksessa, kun ninjat kävivät läpi tappioita ja muita vahinkoja. Niinpä Ishin käytti muutaman minuutin ja teki metsikön reunaan muutaman ansan, jotka hidastaisivat takaa-ajajia ainakin vähän aikaa ja pian matka jatkui taas. Tajuttoman Ryuun vammat olisi ollut syytä tarkistaa saman tien, mutta tässä tilanteessa Azusa tajusi, että heidän olisi ensin päästävä sellaiseen paikkaan, missä heidän olisi turvallista pysähtyä pitemmäksi aikaa. Kaikki muu tulisi tärkeysjärjestyksessä vasta sen jälkeen.
Jonkin aikaa matka siis jatkui Ishinin johdolla hiljaisuuden vallitessa suoraan eteenpäin, kunnes mies alkoi muuttaa hieman suuntaansa, kohti etelää, missä Konohan ja Otogakuren alueiden välinen raja sijaitsi. Välillä Ishin pysähtyi luomaan taas ansan sinne ja toisen tänne, ennen kuin matka jatkui. Heidän viimein päästessään metsikön läpi sen toiselle puolen, Azusalta pääsi tuskastunut äännähdys kun hän näki heidän päätyneen jonkinlaiselle tasangolle joka näytti jatkuvan silmän kantamattomiin. Miten he muka noin avoimella paikalla voisivat löytää minkäänlaista suojaa? Ishin kuitenkin näytti siltä kuin ei olisi Azusan äännähdystä kuullutkaan vaan jatkoi juoksua metsän reunan ohitse ja tasangon poikki eteenpäin. Azusan ja Kirikazen ei auttanut kuin seurata perässä ja toivoa, että Ishin tiesi mihin oli heitä johdattamassa.
Azusan arvion mukaan he matkasivat ehkä vajaan puolen tunnin verran, ennen kuin he lopulta pääsivät tasangolla olevan pienen kallion laelle ja näkivät pienten kukkuloiden välissä tasangon poikki virtaavan joen, joka vaikutti jatkuvan hieman viistosti kohti etelää. Pysähtymättä Ishin jatkoi joelle ja astui epäröimättä rantaveteen, ennen kuin lähti juoksemaan matalassa vedessä kohti alajuoksua. Tarkoitus oli selkeästi peittää heidän jälkensä tällä tavoin, mutta olisiko siitä todella apua? Takaa-ajajat varmasti tunsivat joen ja sitä ympäröivät mahdolliset piilopaikat aivan yhtä hyvin kuin Ishin itsekin.
Viimein Azusa kuitenkin näki edessään matalan kalliomuodostelman, jota kohti Ishin vaikutti suuntaavan. Heidän päästessään kallion reunalle Azusa käsitti heidän tulleen jonkinlaisen pienen putouksen ja sen juurella olevan kirkasvetisen lammikon luokse. Ishinin johdolla Azusa ja Ryuuta kantava Kirikaze hyppäsivät putouksen laelta parin metrin matkan alas ja laskeutuivat sen juurella olevien kivien päälle.
"Tänne päin. Pysähdytään siksi aikaa, että saat Ryuun vammat hoidettua ja jatketaan sitten matkaa. Konohan rajan yli takaa-ajajat eivät voi seurata ilman, että joutuvat ongelmiin isomman kylän kanssa, joten meidän on päästävä rajalle ennen kuin meidät tavoitetaan", Ishin sanoi, samalla kun johdatti heidät putouksen takana olevaan kapeaan, mutta syvälle jatkuvaan luolan tapaiseen.
"Hyvä on. Laske hänet maahan, niin voin tutkia hänet", Azusa vastasi ja vilkaisi puhuessaan Kirikazea, joka teki työtä käskettyä ja astui sitten kauemmas Ryuusta, antaakseen tilaa Azusalle, joka irrotti ensiapulaukun vyöltään ja riensi Ryuun vierelle. Syötyään pillerirasiastaan kolme pilleriä, Azusa ohjasi chakraa käsiinsä ja vei ne sitten Ryuun keskivartalon yläpuolelle. Hän kykeni tuntemaan kuinka chakra levisi ensin tasaisesti ympäri Ryuun kehoa ja alkoi sitten keskittyä pahimpien vammojen ympärille. Useita murtuneita luita, vauriota sisäelimissä, kyljessä viiltohaava, josta valui edelleen hieman verta ja yksi kylkiluu jopa vaikutti painuvan Ryuun toista keuhkoa vasten, joskin onneksi ei ollut puhkaissut sitä... vielä. Nämä vammat eivät tulisi paranemaan yksinkertaisilla tekniikoilla.
"Sano jos tarvitset jotain", Kirikaze katkaisi hetkeksi laskeutuneen hiljaisuuden, Azusan tutkiessa vammoja vakavana. Vastaukseksi nainen pudisti kuitenkin kieltävästi päätään.
"Pärjään kyllä, antakaa minun vain keskittyä", Azusa sanoi, samalla kun alkoi parantaa kyljessä olevaa haavaa umpeen. Se vaati tällä hetkellä eniten huomiota, sillä vaikka haava ei vuotanutkaan kovin voimakkaasti, Ryuu näytti silti jo kalpealta, mikä viittasi verenhukkaan. Keskittynyt ilme kasvoillaan Azusa jatkoi haavan parantamista. Haavan umpeutuessa kuitenkin poikkeuksellisen hitaasti, Azusa alkoi nopeasti käsittää, että tämä muuttuisi kilpajuoksuksi ajan kanssa. Ryuu oli huonommassa kunnossa kuin silminnähden näytti ja hän saisi tehdä kaikkensa pitääkseen miehen ylipäätään hengissä. Ponnistuksesta kertova tuskanhiki kohosi Azusan otsalle, kun tämä nakkasi suuhunsa vielä muutaman pillerin lisätäkseen kehonsa chakran tuottoa ja ohjasi sitten entistä enemmän chakraa Ryuun kyljessä olevaan haavaan. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen haava umpeutuikin sen verran, että verenvuoto lakkasi ja Azusa saattoi siirtyä parantamaan seuraavaksi kriittisintä kohtaa, katkennutta kylkiluuta joka painui toista keuhkoa vasten.
Toisenlaisissa oloissa hän olisi halunnut suorittaa kunnon leikkauksen varmistaakseen, että kylkiluu palautuisi oikeaan asentoon ja alkaisi luutua oikein, mutta tässä tilanteessa ei kuitenkaan ollut aikaa siihen. Azusan ei auttanut kuin ohjata chakraansa kylkiluun ympärille ja pakottaa se suoristumaan oikeaan asentoonsa näkemättä luuta itse. Tajuttomuudestaan huolimatta Ryuu äännähti tuskaisesti kun luu alkoi asettua paikoilleen ja luutua yhteen siitä kohtaa mistä oli katkennutkin. Johtuen muiden vammojen laajuudesta, hän ei voinut käyttää luun parantamiseen niin paljon voimiaan kuin olisi halunnut, mutta viimein hän sai kuitenkin kylkiluun luutumaan paikoilleen siinä määrin, että matkan jatkaminen olisi mahdollista. Vähänkään kovempi isku voisi helposti katkaista sen uudestaan, mutta tärkeintä oli kuitenkin se, että Ryuun keuhko ei menisi puhkeamaan katkenneen luun vuoksi.
"Auta minua riisumaan hänen paitansa", Azusa sanoi vierestä seuraavalle Ishinille, joka tuli lähemmäs ja nosti tajutonta Ryuuta hieman, niin että Azusa saattoi avata Ryuun haoria kiinni pitävän vyön ja ottaa sitten haorin kokonaan tämän yltä. Kehotettuaan Ishiniä pitämään huolta vaatekappaleista sillä välin kun hän parantaisi Ryuun sisäiset vammat, Azusa otti ensiapulaukustaan esille pienen mustepullon ja sudin, jonka avulla alkoi piirtää monimutkaisen näköisiä sinettikuvioita Ryuun paljaaseen rintakehään. Vasta Ryuun rintakehän ja käsivarsien ollessa täynnä kirjoitusmerkkejä ja erilaisia kuvioita, Azusa laittoi musteen ja sudin takaisin laukkuunsa. Seuraavaksi olisi vuorossa tekniikan hankalin vaihe.
"Tämä tekniikka ei saa keskeytyä vaikka mitä tapahtuisi. Pitäkää vahtia ja jos joku tulee, estäkää häntä pääsemästä tänne. Ryuu voi kuolla jos joudun jättämään tekniikan kesken", Azusa ohjeisti, samalla kun painoi kämmenensä yhteen. Kirikazen siirtyessä syvennyksen suulle tarkkailemaan putouksen toisella puolen olevaa lammikkoa ja tasankoa, Azusa alkoi ohjata chakraansa jälleen Ryuun kehoon. Sinettikuviot alkoivat vähitellen hehkua heikosti, kun Azusa pakotti chakransa niiden avulla levittäytymään mahdollisimman tasaisesti Ryuun kehoon, niin että sisäiset vammat saisivat hoitoa tasapuolisesti.
Azusan jatkaessa tekniikan ylläpitoa, hän huomasi yllätyksekseen, kuinka Ryuu alkoi hitaasti avata silmiään. Aluksi vaikutti siltä, että Ryuu ei tajunnut missä olit tai mitä tämän ympärillä tapahtui, mutta lopulta tämä käänsi hitaasti päätään ja huomasi ensimmäisenä vieressään olevan Azusan.
"Azusa...", mies sanoi heikosti.
"Ole kiltti... tee tälle kivulle jotain", Ryuu jatkoi ja päästi tuskaisen huokauksen.
"Koko ajan. Lepää nyt vain siinä sillä välin kun minä parannan vammasi", Azusa sanoi vaimeasti, rauhoittelevaan sävyyn. Hänellä ei ollut enää paljon chakraa jäljellä, mutta hän käyttäisi kaiken sen vähän, mitä kykeni, kunnes ei pystyisi jatkamaan tekniikkaa enää pitempään. Ryuun sisäiset vammat eivät olleet vielä läheskään täysin parantuneet, mutta siitä huolimatta huomattavasti paremmassa kunnossa kuin hänen aloittaessaan parannustekniikkansa. Vasta kun alkoi tuntea chakran loppumista enteilevän päänsäryn tekevän tuloaan, Azusa suostui lopettamaan tekniikkansa ja huokaisi sitten uupuneesti kun alkoi hallitusti lopettaa tekniikan ylläpitoa.
"Chakrani on lopussa. Onnistuin hoitamaan vakavimmat vammat, mutta minun on pakko jatkaa myöhemmin, kunhan olen saanut itse palautua kunnolla", Azusa sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Entä chakrapillerisi? Etkö voi käyttää niitä?" Kirikaze kysyi ja osoitti ensiapulaukkua kohti. Azusa pudisti kuitenkin kieltävästi päätään.
"Jos otan yhtään enempää, niin saan yliannostuksen ja se voi pahimmillaan vaurioittaa kehoni chakrapisteitä. Lisäksi pillerit ovat taistelun jäljiltä jo melko lopussa. Minun pitäisi hankkia täydennystä jostain", Azusa vastasi pahoittelevaan sävyyn Kirikazen kysymykseen.
"Ei se mitään. Teit joka tapauksessa hyvää työtä", Ishin puuttui puheeseen ja silmäili Ryuuta, joka näytti jo hieman virkeämmältä kuin herätessään, mutta ei kuitenkaan jaksanut vielä omin voimin nousta ylös ja istuvaan asentoon.
"Kuinka kauan vammojen täydellinen parantuminen kestää? Siis sen jälkeen kun olet parantanut ne loppuun?" Ryuu kysyi vuorostaan, käheällä ja väsyneen kuuloisella äänellä. Azusa saattoi vain kohauttaa olkapäitään epätietoisena.
"Vaikea sanoa. Se riippuu täysin siitä, maltatko antaa vammoille aikaa parantua kunnolla ennen kuin ryntäät jo seuraavaan taisteluun. Jos asia olisi minun päätettävissäni, sinä olisit vuodelevossa vähintään seuraavan viikon, mutta jos yhtään sinua tunnen, niin aloillaan makaaminen ja lepääminen eivät taida kuulua suunnitelmiisi", Azusa vastasi ja vilkaisi Ryuuta, joka hymähti väsyneesti kuullessaan Azusan arvauksen siitä miten Ryuu suhtautuisi ajatukseen vuodelevosta.
"Kun nyt taistelut tulivat puheeksi... miten siellä Otogakuressa oikein kävi? Selvisikö Orochimaru jotenkin?" Azusa kysyi, haluten tietää oliko hyökkäyksestä tukikohtaan ollut mitään hyötyä. Myös Ishinin silmiin syttyi utelias, kiinnostunut pilke, kun tämä odotti Ryuun vastausta.
"Orochimaru on kuollut. Näin hänen kuolemansa omin silmin", Kirikaze vastasi Ryuun puolesta. Taijutsuninjan äänestä kuului aivan uudenlaista kunnioitusta Ryuuta kohtaan. Ishinin kasvoille levisi tyytyväinen virne, johon näytti sekoittuvan myös jonkin verran ylpeyttä, sillä olihan Ryuu viettänyt aikanaan pitkän aikaa Ishinin oppilaana. Azusan suu puolestaan loksahti auki ja tämä katsoi epäuskoisena vuoroin Kirikazea ja vuoroin Ryuuta. Hän ei ollut uskonut sitä mahdolliseksi, mutta kun Kirikaze kerran sanoi nähneensä Orochimarun kuoleman omin silmin, ei hänen auttanut muuta kuin uskoa. Lopulta Ishin kuitenkin pudisti hieman päätään kuin irtautuakseen voitonhuumasta ja nyökäytti sitten päätään kohti syvennyksen suuta.
"Jatketaan matkaa ennen kuin saamme seuraa. Voimme Kirikazen kanssa vuorotella Ryuun kantamisen suhteen. Orochimaru on ehkä kuollut, mutta rajan yli pitää edelleen päästä. Hänen kuolemansa saattaa hidastaa takaa-ajajien lähtöä kun he selvittävät kuka on johdossa nyt ja mitkä ovat uuden johtajan ohjeet, mutta varmaa on, että joku ryhmä meidän peräämme lähtee", Ishin palautti ryhmän jälleen maanpinnalle.
Tuhlaamatta aikaa, Azusa auttoi Kirikazea nostamaan Ryuun Ishinin selkään. Uupunut mies vajosikin pian jälleen takaisin tajuttomaksi, mitä kukaan heistä ei oikeastaan pistänyt pahakseen, vaikka Ishin ja Azusa osittain olisivat halunneet kuulla tarkempia yksityiskohtia taistelun kulusta matkan aikana. Nuo yksityiskohdat saisivat kuitenkin nyt odottaa. Azusan vielä hävitettyä parhaansa mukaan verijäljet, jotka Ryuun haavasta vuotanut veri oli saanut aikaan, ryhmä lähti jälleen liikkeelle väliaikaisesta suojastaan ja suuntasi kohti Konohan ja Otogakuren välistä rajaa.
oOo
Kuin ihmeen kaupalla kolmikon onnistui iltaan mennessä päästä Otogakuren rajoille asti, vaikka pari kertaa he joutuivatkin pysähtymään, niin että Azusa saattoi lievittää Ryuun kipuja sen verran, että tämä jaksoi taas jonkin matkaa eteenpäin. Heidän pysähtyessään myöhään iltapäivällä aivan rajan tuntumassa sijaitsevaan metsikköön, uutinen kylän tapahtumista oli jo levinnyt kirjehaukkojen ja astraalitekniikan välityksellä Otogakuren rajavartijoille, joita nyt tuntui suorastaan vilisevän rajan läheisyydessä. Ei tullut kysymykseenkään, että he olisivat jatkaneet viimeisen avoimella maalla tehtävän osuuden matkasta ennen kuin tulisi kunnolla pimeää. Niinpä Ishinin pitäessä vahtia, Kirikaze laski Ryuun jälleen hetkeksi alas selästään, niin että itse kukin saattoi levätä, ennen kuin ilta vaihtuisi yöksi ja he voisivat pimeyden turvin yrittää rajan yli livahtamista.
"Keskittyisit sinäkin vain säästämään chakraasi. Saatat tarvita sitä myöhemmin", Ryuu humautti Azusalle heikosti, kun tämä asettui Ryuun viereen, jotta saattoi käyttää Ryuun parantamiseen sen vähän chakran, jota hänen kehonsa oli tuottanut matkan aikana.
"Minä pärjään kyllä. Tärkeintä on saada sinut kuntoon siltä varalta, että emme onnistu pääsemään rajan yli huomaamatta", Azusa vastasi ja vei samalla toisen kätensä Ryuun ohimolle, niin että saattoi ohjata chakraa myös Ryuun pään alueelle. Ilmeisesti tämä jollain tapaa helpottikin Ryuun kipuja, sillä Azusan yllätykseksi Ryuu sulki silmänsä helpottuneen näköisenä ja painoi sitten päänsä tiiviimmin hänen kättään vasten.
"Jossain vaiheessa joudut kuitenkin taistelemaan...", Ryuu mumisi väsyneesti, kuin väittääkseen vastaan. Mies ei kuitenkaan saanut sanottua asiaansa loppuun, ennen kuin vaikutti jälleen nukahtavan, kun keho ei jaksanut pysytellä pitkiä aikoja hereillä.
"Hän on oikeassa. Meidän pakomahdollisuutemme eivät vaikuta kovinkaan hyviltä kun tuonne katsoo", Kirikaze huomautti hetken hiljaisuuden jälkeen. Azusa kohotti katseensa, hetkeksi Kirikazeen ja Ishiniin, ennen kuin keskittyi jälleen Ryuun vammoihin.
"Sitä paremmalla syyllä, hänet on saatava niin hyvään kuntoon kuin mahdollista. Kaikki tämä on täysin turhaa, jos hän menettää henkensä nyt", Azusa sanoi takaisin. Keskustelu katkesi siihen ja Azusan jatkaessa taas uupumuksen rajoille asti, Ishin ja Kirikaze keskittyivät pitämään vahtia. Chakran loputtua, Azusa istui maahan Ryuun viereen ja keskittyi lepäämään, sillä välin kun ryhmä odotti hiljaisuuden vallitessa yön laskeutumista.
Auringon viimeistenkin säteiden kadottua, Azusa olisi ollut valmis jatkamaan saman tien, mutta Ishinin päätöksellä he odottivat loppujen lopuksi puoleen yöhön asti, ennen kuin uskaltautuivat herättämään Ryuun ja nostamaan tämän ylös maasta. Kiitos Azusan aiemman parantamisen, miehen onnistui tällä kertaa pysyä pystyssä omin jaloin, joskin kävelläkseen tämä tarvitsi jatkuvaa tukea, jotta ei olisi kaatunut maahan.
"Luulen, että on parempi, että sinä toimit hänen tukenaan. Se vapauttaa minut ja Kirikazen taistelemaan ja pitämään viholliset loitolla, mikäli jäämme kiinni", Ishin sanoi lopulta, mihin Azusa nyökkäsi myöntävästi. Hän oli samaa mieltä Ishinin perusteluista. Vaikka toisaalta arveli päätöksen johtuvan osittain siitä, että hän oli aiemmista varoituksista huolimatta käyttänyt chakransa Ryuun parantamiseen sen sijaan, että olisi säästänyt kaiken rajanylitystä varten. Heidän varmistettuaan, etteivät olleet jättäneet jälkeensä mitään, minkä perusteella heitä voisi jäljittää, ryhmä lähti jatkamaan matkaansa. Kirikazen kulkiessa kärjessä ja tähyillessä ympäristöä ja vihollisten chakroja sharinganinsa avulla, Ishin puolestaan tuli viimeisenä ja turvasi keskellä kulkevien Azusan ja Ryuun selustan.
Huolimatta siitä, että he joutuivat Ryuun vuoksi kulkemaan hitaammin kuin normaalisti, ryhmän onnistui päästä silti metsikön reunasta tasangon yli toisen metsän reunaan. Kaikki vaikutti sujuvan hyvin heidän jatkaessaan matkaansa, mutta äkkiä Kirikaze kuitenkin pysähtyi niin äkisti, että Azusa ja häneen nojaava Ryuu olivat törmätä Kirikazeen.
"Mitä nyt?" Azusa ehti kuiskata vaimeasti.
"Meidät huomattiin", Kirikaze murahti ja kohotti nyrkkinsä, valmiina taisteluun. Ishin kuitenkin astui nopeasti Azusan toiselle puolen ja tuuppasi heitä molempia kevyesti selkään.
"Juoskaa. He ovat todennäköisesti jo kutsuneet apuvoimat paikalle, joten joudumme vain taistelemaan ylivoimaa vastaan jos jäämme tähän", Ishin hoputti. Tämä saikin heidän jalkoihinsa taas vauhtia ja nelikko lähti jatkamaan eteenpäin, niin kovaa kuin Ryuun kunto vain antoi periksi. Azusa ei nähnyt missä heidät huomannut ninja oikein oli, sillä oli liian pimeää, jotta hän olisi nähnyt kunnolla ympärilleen. Tämä asia kuitenkin korjautui nopeasti, kun heidän vasemmalta puoleltaan puiden joukosta ammuttiin yllättäen kirkkaasti palava punainen valoraketti taivaalle. Raketin valossa Azusa näki puiden lomassa, heistä hieman kauempana juoksevan ninjan, joka seurasi heitä tiiviisti juuri ja juuri tekniikoiden kantaman ulkopuolella. Valoraketin vuoksi olisi nyt vain ajan kysymys, ennen kuin lisää rajavartijoita ilmaantuisi ottamaan heidät kiinni.
"Ryuu Kirikazen selkään, nopeasti!" Ishin huudahti, välittämättä enää lainkaan pitää ääntään hiljaisena. Jokainen heistä oli jo tajunnut, että vaikka Ryuu pysyikin sen hetkisessä kunnossa heidän vauhdissaan, pääsisivät he silti huomattavasti nopeammin jos joku heistä kantaisi miestä tästä eteenpäin. Niinpä ryhmä pysähtyi muutamaksi sekunniksi, juuri ja juuri siksi aikaa että uupuneen näköinen Ryuu saatiin nostettua jälleen Kirikazen selkään. Heidän jatkaessaan matkaansa Azusa pisti merkille, että heidän toiselle puolelleen oli ilmestynyt kaksi rajavartijaa lisää ja kunhan paikalle ilmestyisi vielä muutama, ei varmasti kestäisi kauan kun nämä hyökkäisivät joukolla heidän kimppuunsa.
"Kirikaze, keskity vain juoksemaan. Azusa, me kaksi pidämme nuo loitolla. Sinä hoidat sen puolen ja minä toisen puolen", Ishin jakoi heille nopeasti ohjeet. Azusa nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi ja alkoi valmistautua keräämällä chakraa käsiinsä jo valmiiksi. Heidän edettyään vielä pari minuuttia tasaista vauhtia eteenpäin, rajavartijoita ilmestyi vielä kaksi lisää ja kuin sanattomasta sopimuksesta nämä kiihdyttivät vauhtiaan ja lähtivät tulemaan lähemmäksi. Azusa odotti kuitenkin kärsivällisesti, että hänen puolellaan olevat vartijat pääsivät lähemmäs ja näiden ollessa lopulta tarpeeksi lähellä hän laukaisi toiseen käteen keräämänsä chakran voimakkaana pyörremyrskynä vastustajien niskaan. Tuuli repi hänen ja rajavartijoiden välissä olevia puita kumoon ja Azusa arveli, että yksi vartijoista jopa jäi yhden kaatuvan puun alle. Metsässä vallitsevan hämärän vuoksi, hän ei kuitenkaan ollut asiasta täysin varma, vaan saattoi pelkästään toivoa parasta.
Puiden kaatuminen kuitenkin pakotti vartijat hidastamaan vauhtiaan ja lopulta pysähtymään selvitäkseen hyökkäyksestä hengissä. Azusan toisella puolella myös Ishin oli onnistunut pakottamaan omalla vastuullaan olleet vartijat ottamaan etäisyyttä, niin että he saivat lyhyen etumatkan sillä välin kun rajavartijat ryhmittyivät uudelleen ja päättivät muodostaa uudenlaisen strategian.
"Raja ei ole enää kaukana. Jos pidämme kiirettä, pääsemme Konohan puolelle, ennen kuin he ehtivät yrittää kovin montaa kertaa uudestaan", Ishin sanoi, samalla kun vilkuili vartijoita, jotka kerääntyivät nyt yhdeksi ryhmäksi heidän taakseen. Ryhmää johtavan ninjan kerrottua lopulta strategiansa muille, rajavartijat lähtivät kuitenkin levittäytymään heidän ympärilleen. Kaksi nopeinta lähti juoksemaan heidän ohitseen juuri ja juuri hyökkäysten kantaman ulkopuolella, kunnes pääsivät lopulta heidän edelleen. Muut taas asettuivat heistä hieman takavasemmalle ja Azusa käsitti vastustajien pyrkivän piirittämään heidät tällä tavoin. Luultavasti suunnitelma oli hyökätä heitä kohti yhtä aikaa neljästä eri suunnasta, mikä tekisi puolustautumisesta äärimmäisen vaikeaa.
Azusa ei olisi voinut olla enempää väärässä, sillä viholliset olivat päättäneet turvautua täysin toisenlaiseen strategiaan, estääkseen kohteitaan pakenemasta Otogakuren rajojen yli. Kesken juoksun Azusa alkoi tajuta kuinka hänen näkökenttänsä alkoi hämärtyä ja pimeni lopulta täysin, jättäen naisen täysin sokeaksi. Hän kuuli edelleen ympäristön äänet, mutta minkään muun perusteella, hänen oli kuitenkin täysin mahdotonta suunnistaa eteenpäin. Hänen ei auttanut kuin hidastaa vauhtiaan ja samalla hän kuuli ympärillään kuuluvista askelista, että ilmeisesti sama tekniikka oli alkanut vaikuttaa myös Ishiniin, Kirikazeen ja Ryuuhun.
"Genjutsua...", hän kuuli Ryuun mumisevan väsyneesti ja kuuli tämän jälkeen uusia askelia kun vastustajat tulivat lähemmäksi ja kiersivät heidän ympärillään. Azusa käsitti nopeasti, että jos heidät olisi haluttu tappaa, se olisi tehty jo, joten ilmeisesti päämääränä oli nyt vain vangita heidät elävinä ja toimittaa takaisin kylään, missä Kabuto tai joku muu Orochimarun luotetuimmista alaisista saisi päättää heidän kohtalostaan.
Yllättäen lähestyvien askelten äänet katkesivat yllättyneisiin huutoihin kun jotain tapahtui. Äänien perusteella joku tai jokin hyökkäsi rajavartijoiden kimppuun. Epäröimättä Azusa koetti pysäyttää hetkeksi chakrankiertonsa ja katkaista ylleen langetetun harhakuvatekniikan, mutta turhaan. Vaikka hänen kykeni lääkintäninjana hallitsemaan chakraansa hyvinkin hienovaraisesti, hän oli aina ollut heikko genjutsua vastaan ja niiden purkaminen tuntui aina olleen vaikeaa. Ongelma ratkesi pian kuitenkin kuin itsestään, kun Azusa seuraavaksi tunsi kovan iskun osuvan takaraivoonsa. Isku sai kivun kyyneleet kohoamaan hänen silmiinsä ja irvistäen nainen puristi silmänsä kiinni, samalla kun kuuli Ishinin kiroavan, ilmeisesti tämänkin saatua iskun. Avatessaan kivun hälvetessä jälleen silmänsä, Azusa tajusi jälleen näkevänsä normaalisti. Vähän matkan päässä heistä, Ryuu istui maassa Kirikazen puolestaan lyödessä juuri yhtä rajavartijoista, joka horjahteli iskun jäljitä pökertyneenä taemmas.
Hetken verran Azusa mietti miten Kirikaze oli päässyt harhakuvasta irti, sillä sikäli kuin hän tiesi, kukaan heistä ei luonnostaan ollut mitenkään vahvoilla genjutsua vastaan. Tai Ryuulla ja Ishinillä todennäköisesti oli paljonkin kokemusta, mutta hän ja Kirikaze olivat kuitenkin eri asia. Vasta nähdessään pilvien lomasta paistavan kuun valossa Kirikazen toisen silmän ja siinä olevan sharinganin, Azusa tajusi. Harhakuva ei luultavasti ollut alun perinkään toiminut Kirikazeen, sillä sharinganin avulla tämä kykeni nyt näkemään vihollisten chakran lisäksi myös harhakuvien läpi ja kopioimaan näiden tekniikoita. Oli jopa enemmän kuin todennäköistä, että tämä oli nytkin kopioinut näkemänsä genjutsun omaan tekniikka arsenaaliinsa ja käyttänyt sitä sitten vihollisiin itseensä. Se selitti miksi mies oli voittanut nämä niin helposti ja käyttänyt tilaisuuden iskeäkseen myös heitä kyllin kovaa, jotta genjutsun vaikutus purkautuisi. Hänen ja Ishinin kohdalla isku ei ollut aiheuttanut kummempaa vahinkoa, korkeintaan iskukohdassa olisi mustelma seuraavana aamuna. Ryuu kuitenkin oli vajonnut jälleen tajuttomaksi vaikka pysyikin jollain ihmeen keinolla istuvassa asennossa, siinä mihin Kirikaze oli tämän laskenut.
"Vauhtia ennen kuin ne tokenevat tuosta", Kirikaze hoputti, samalla kun tuli viimeisen rajavartijan tyrmättyään takaisin muiden luokse ja nosti taas Ryuun selkäänsä. Välittämättä enää lainkaan siitä kuka oli joukon johdossa ja kuka piti perää, ryhmä lähti juosten jatkamaan matkaansa. Kauempaa he saattoivat kuulla huutoja kun lisää vartijoita oli tulossa paikalle. Siinä vaiheessa kun uudet tulijat vasta löysivät Kirikazen tyrmäämät vartijat, he olivat kuitenkin saaneet jo hieman etumatkaa ja kadonneet puiden sekaan.
