Anteeksi päivitystauko... on ollut vähän kaikenlaista plus en vielä ihan tiedä miten tämän tarinan kuuluisi jatkua tietystä kohdasta eteenpäin :D. Mutta joka tapauksessa tätä on hauska kirjoittaa!

CHAP8!

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

"Ah Aerith armas, nyt minun täytyy kiiruhtaa ja jättää sinut yksin, mutta ällös huoli, minä-" Zack ehti vasta puoleenväliin, kun Aerith työnsi hänet uskomattomilla voimillaan kanslian ulkopuolelle ja läjäytti oven kiinni. "Aeriiiiith..."

"Älä vonkaa!" Aerith huusi ärsyyntyneenä oven läpi ja palasi paikalleen pöydän ääreen. "Minulla on töitä!" Hiljaa Aerith kiitti luojaa Zackin saamasta puhelusta, joka kaikista ilmeisimmin oli ollut Sephirothilta.

"Illallinen kahdeksalta, jooko, Aeriiiiith?" ruikutus vain jatkui käytävän puolelta. "Lupaan tuoda kukkia, jos vain annat minulle tämän mahdollisuuden... muuta en pyydä, Aeriiiiiith!"

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Cloud katseli ympärilleen hivenen pöllämystyneenä. Täällä hän oli, ulkona, vihdoinkin. Ja hän oli juuri missannut ohjeet - mutta hetkinen, heidän ohjaajansa käveli jo heistä pois päin! Aivan kuin häntä ei kiinnostaisi tippaakaan alokkaiden touhut. Cloud hieroi ohimoitaan. Ihan hyvin hän olisi voinut jäädä ruokalaan nukkumaan, kun kerran oli ehtinyt jo vahingossa kerran torkahtaa. Nukkumisesta puheen ollen... Cloud katseli ympärilleen löytääkseen tasaista alustaa. Oppitunnit alkaisivat vasta yhdeksältä, joten hänellä oli runsaasti aikaa paikata univelkaansa.

"Cloud hei!" Zidane huusi ja heilutti Cloudille. "Tuletko meidän kanssa juoksemaan, hei? Me mennään tuon ulkoharjoituskentän ympäri!"

Cloud pudisteli päätään ja haukotuksen kera laahusti etanan vauhtia eteenpäin. Ulkoharjoituskenttä...? Cloud ei voinut vastustaa uteliaisuuttaan, vaan tirkisti kentän sisälle. Kenttä oli valtavan kokoinen! Ja täällähän oli katsomo! Cloudin suupieli nyki, ja hän kampesi itsensä ylös ja penkille ja sulki silmänsä. Hetken kuluttua hän tunsi jonkin loikkaavan viereensä, ja kuuli naukaisun.

"Kisu?" Cloud mutisi ja kohotti kättään silittääkseen sen kiiltävää karvaa. Kissa maukaisi uudestaan ja käpertyi Cloudin viereen ja alkoi kehrätä Cloudin kosketuksen alla. Hmmm, lämmin, oli Cloudin viimeinen ajatus ennen kuin hän vaipui uneen.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

"Soitat aina väärällä hetkellä", marmatti Zack ja pyyhki tekokyyneleitä silmistään. "Olin niiiiin varma, että tällä kertaa Aerith olisi suostunut treffeille! Mutta ei!"

"Älä piinaa sihteeriparkaani liikaa", Sephiroth huokaisi. "Jos hän ottaa lopputilin, syytän sinua."

Zack irvisti. "No voi kiitos."

Yhtäkkiä Zackin silmät syttyivät loistamaan. "Luitko valitukseni, Sephy? Minun mielestäni perusteet Cloudin siirtoon ryhmääni ovat-"

"-hölynpölyä", Sephiroth täydensi Zackin lauseen ja hänen toinen suupielensä kohosi hieman.

"Eikääääääh!" ulvaisi Zack ja muksaisi Sephyä käsivarteen. "Cloudie baby ei selviä ilman minua! Eilenkään hän ei ilmaantunut edes illalliselle!"

"Hän oli luuttuamassa saleja", Sephiroth heilautti päätään salien suuntaan. Ja niin olin minäkin.

"Eikä!" Zack henkäisi. "Cid saa vielä kuulla tästä!"

"Ihan miten vaan", Sephy mutisi ja astui kentälle. "Zack, näin viime yönä taas unta sodasta."

"Uh oh!" Zack kohotti kulmiaan. "Vaikka päästätkin nyt höyryjä ulos, muista silti, että minä olen vain ihminen!"

Hullu virne levisi Sephirothin kasvoille, kun hän katsoi Zackiä päästä varpaisiin ja vetäisi nopealla liikkeellä miekkansa esiin. "En tunne armoa!"

Zack kiljahti kuin tyttö, loikkasi taakse päin ja veti oman miekkansa esiin täysin refleksinomaisesti ja liikutti sen puolustavaan asentoon. "Täältä pesee, sööööör!"

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

"Vai niin, pikku Cloudkin päätyi sitten armeijaan", Reno tuumi ja tökkäsi Rudea kylkeen. "Ei olisi uskonut, vai mitä? Se rääpäle ei kyllä tule pärjäämään kauaa!"

Rude tyytyi pudistelemaan päätään.

"Ah ah, en olisi ikinä uskonut, että hänellä olisi kanttia lähettää se hakemus", Reno jatkoi ja piirsi edessään olevalle paperille tikku-ukon. "Tyhmä ja itsepäinen, sellainen Cloud oli. Miltäköhän hän muuten nyt näyttää? Yhä se omituinen chocobotukka, mitä?"

Rude veti Renon pitelemän kynän ja paperin itselleen ja asettui täyttämään vastauksia kysymyksiin. "Verityyppisi?"

"En tiedä", Reno sanoi poissaolevasti ja otti uuden paperin ja alkoi vääntää siitä lennokkia.

"Mitään sairauksia?" Rude jatkoi silmät paperissa.

"En tiedä", Reno mutisi ja heitti lennokin ilmaan.

Yhtäkkiä heidän takaansa kuului rykäisy. Reno pyörähti ympäri ja pudotti rymytessään puolet pöydällä olleista tavaroista.

"Vincent!" Reno huudahti ja hyppäsi kokonaan ylös ja pomppi halaamaan Vincentiä, joka työnsi hänet helposti sivuun ja nosti varoittavasti kätensä pystyyn. "Jos kuulen Cloudin dissaamista vielä kerrankin työpaikalla, niin-"

"Mitä dissaamista?" Reno kysyi silmät pyöreinä. "Me vain täytimme näitä antamiasi papereita-"

"Ja ilmeisesti ennen kuin annoin paperit, salakuuntelitte oven takana kun puhuin Tsengin kanssa", Vincent sanoi ärtyneenä.

"Entäs sitten?" Reno heilautti päätään. "Itsekin äsken kuuntelit meidän keskustelua-"

"En oven takana, idiootti."

"No kymmenen huoneen päässä sitten! Kuuntelit silti!"

"Vain koska satuin vahingossa kuulemaan", Vincent murisi.

"!!!!!!!!!!" Renon ilme kertoi vahvasta halusta hyökätä Vincentin kurkkuun, mutta Rude puuttui keskusteluun jälleen ja kerran:

"Eläkeikätoiveesi, Reno?"

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

"Hiyaaaaa!" Zack yritti hyökätä Sephirothin kimppuun yläkautta, mutta epäonnistui surkeasti ja onnistui pelastamaan itsensä seivästykseltä juuri ja juuri. "Sephy! Rauhoitus vähän!"

"Koeta pysyä mukana, Zack", Sephiroth sanoi matalasti ja loikkasi jo uuteen hyökkäykseen. Hiekka pöllysi hänen saappaidensa alla.

Cloud hieraisi silmiään. Hän oli varmasti kuullut ääntä... ei kai joku ollut löytänyt häntä? Oliko kello jo miten paljon? Hassu välinpitämättömyys valtasi hänet kun hän nosti päätään ja päästi haukotuksen kissan turkkiin. Sitten hänen silmänsä rävähtivät ammolleen. Kentällä oli taisteli meneillään! Kaksi hahmoa liikkui melkein nopeammin kuin silmä pystyi havaitsemaan, kuului raakoja huutoja ja kalahduksia, kun miekat tapasivat toisensa ilmassa.

"Oh", Cloud inahti hiljaa. Näky oli tyylikäs.Jospa vain hänkin kykenisi liikkumaan noin! Keveästi ja vahvasti, verenhimoisesti. Tappavasti. "Oh."

Mutta sehän oli Zack! Cloud tunnisti miehen miekan perusteella. Ilmankos liikkeet olivat niin kissamaisia, Zackhän oli tiikeri. Cloud nousi hieman pystympään nähdäkseen paremmin. Toinen mies oli Sephiroth. Cloudin suu loksahti vielä enemmän ammolleen. Sephiroth oli niin hirviömäisen komea liikkuessaan omien ehtojensa mukaan ja liikuttaessaan myös Zackiä ympäri kenttää mukanaan. Aivan, Cloud näki sen välittömästi: Zack oli täysin alakynnessä. Sephy olisi voinut lopettaa taistelun hetkellä millä hyvänsä, mutta piteli todellisia voimiaan kurissa.

Leveä hymy levisi Cloudin kasvoille. Ihan oikein Zackille olla kerrankin huonompi kuin joku toinen.

Cloud nousi varovaisesti seisomaan kissa sylissään ja hipsutteli lähemmäksi kenttää ihaillakseen taistelua tarkemmin. Ehkä hän oppisi kunnioittamaan Sephirothia vielä joku päivä. Ei, hän oppisi kunnioittamaan Sephirothia.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Tseng tuijotti Renon hänelle heittämää paperia epäuskoisesti. Joka ikinen vuosi hän yritti saada jotain tietoja Renosta rekisteriin, mutta punapää itsepäisesti vältteli tehtävää. Tseng oli yrittänyt kaikkea; anelua, uhkailua, vaivihkaisia kysymyksiä, hitto, hän oli jopa hakkeroinut itsensä armeijan tietojärjestelmään saadakseen Renon alokasaikaiset tiedot esiin, mutta turhaan. Koska niitä ei edes ollut olemassa. Kyllä alkoi keittää! Kaikki tämä oli vain työntekijöiden hyväksi, mutta Reno ei olisi voinut vähempää välittää. Tseng nojasi kämmeneensä ja katseli ulos ikkunasta. Toisaalta, Reno selvisi mistä tahansa rottamaisen luonteensa ansiosta. Eihän hän muuten edes työskentelisi Turkseille.