Azusa löysi kylän vankilan lopulta läheltä kagen käyttöön varattua toimistorakennusta. Ilmeisesti vankilan oli ajateltu olevan parhaiten vartioitu nimenomaan keskellä kylää, sen sijaan, että se olisi sijoitettu jonnekin kylän laidalle, kuten monessa muussa kylässä. Silmäillen vankilaa turvallisen välimatkan päästä, Azusa lähti kiertämään rakennusta ja koetti painaa mieleensä pienimmänkin yksityiskohdan. Rakennus oli ympäröity korkeilla muureilla, joiden takana ensimmäiset kerrokset olivat piilossa, mutta kolmannesta kerroksesta ylöspäin hän kuitenkin näki korkean, tornimaisen rakennuksen jatkuvan monta kerrosta muiden ympäröivien talojen yläpuolelle. Ja todennäköistä oli, että myös maan alla oli kerroksia, joista olisi mahdoton tietää etukäteen, ennen kuin olisi sisällä vankilarakennuksessa.

Ehkä hänen pitäisi vain mennä sisään vierailijana ja pyytää saada nähdä Onimaru? Tai siis Isogai Kiriha kuten hänet täällä tunnettiin? Hän voisi kysyttäessä väittää vaikka olevansa rakastaja, joka tahtoi saada tietää miksi Kiriha oli mennyt murhaamaan yhden kylän anbu-kapteeneista. Tapaamisen aikana Onimaru voisi varmasti kertoa itse jotain siitä millainen vankila oli sisäpuolelta, jotta hän voisi muodostaa jonkinlaisen suunnitelman miehen vapauttamiseksi. Pyöriteltyään ideaa kuitenkin hetken mielessään, Azusa pudisti itsekseen päätään. Vierailijan esittäminen oli liian riskialtista, koska hän ei tiennyt oliko Onimaru ollut oma itsensä vai oliko tämä muodostanut itselleen jonkinlaisen roolin. Jos mies tunnettiin täällä itsekseen viihtyvänä erakkona, ei olisi kovinkaan uskottavaa, että tämän luokse yllättäen ilmestyisi vierailija, joka väittäisi olevansa jotenkin läheinen.

Ehkä hän voisi kolkata jonkun vankilan vartijoista ja livahtaa sitten vartijan näköiseksi naamioituneena sisälle? Hän voisi olla menevinään muka töihin tai hakemaan jotain työpaikalle unohtunutta tavaraa pukuhuoneesta. Tämänkin idean Azusa joutui lopulta hylkäämään, sillä siinä oli ongelmana, että, hän olisi tarvinnut aikaa vankilan tarkkailuun selvittääkseen vartijoiden aikataulut ja milloin kukin näistä yleensä oli vartiossa. Ryuu oli vaikuttanut olleen ehdoton sen suhteen, että aikaa olisi vain kaksi viikkoa, joten hänellä ei ollut aikaa ryhtyä käyttämään päiväkausia tarkkailuun kuten tämän kaltaisilla tehtävillä yleensä. Ja vaikka hän olisikin onnistunut löytämään jonkun sopivan, kolkattavan vartijan, niin myös sen jälkeen ongelmaksi muodostuisi se, ettei hän tuntenut rakennusta sisältä. Se jos jokin aiheuttaisi epäilyksiä, jos hänen kolkkaamansa vartijan tehtävänä oli vartioida vain vankilan ensimmäistä kerrosta ja hänet löydettäisiin harhailemasta jostain ihan muualta kuin hänelle määrätyltä vartiopaikalta.

Jos hän vain olisi päässyt jotenkin katsomaan kaltereilla peitetyistä ikkunoista sisään, vaikka sitten ikkuna kerrallaan. Tehtävä olisi muuttunut edes vähän helpommaksi jos hän olisi voinut saada Onimarun sellin sijainnin selville sillä tavoin. Mutta ei tullut kuuloonkaan, että hän olisi hiipinyt muurin yli ja lähtenyt kiipeämään talon seinää chakran avulla, kurkistellakseen ikkunoista sisään. Hänet olisi huomattu vartijoiden toimesta jo ennen kuin hän olisi nähnyt ensimmäistäkään vankia.

Raskaasti huokaisten, Azusa kääntyi ja lähti kävelemään vankilasta poispäin. Ehkä hänen olisi parasta vain käydä syömässä ja etsiä sitten jokin hotelli, jossa viettää muutaman yön. Hän oli väsynyt matkansa jäljiltä, joten ehkä suunnitelman muodostaminenkin sujuisi paremmin, kun saisi ensin vatsansa täyteen ja nukkuisi kunnon yöunet. Kävellessään eteenpäin, Azusa ei kuitenkaan voinut olla pohtimatta ongelmaa. Ehkä hän olisi voinut ilmoittaa tilanteesta Ryuulle, jolloin tämä olisi voinut tulla Rikimarun kanssa auttamaan vankilapaon järjestämisessä? Tajutessaan mitä ajatteli, Azusa pudisti kuitenkin taas päätään häätääkseen idean saman tien. Ryuu oli varmaan edelleen puolikuntoinen Orochimarua vastaan käydyn taistelun jäljiltä. Vaikka mies tulisikin paikalle, niin olisiko tällä voimia hoitaa vankilapako ja sen jälkeen vielä paeta vartijoita, jotka varmasti lähtisivät perään, kun huomaisivat yhden vangin puuttuvan? Rikimarusta nyt olisikin voinut olla hyötyä, sillä tämä oli loppujen lopuksi Kirigakuresta kotoisin ja salamurhaajana nimenomaan erikoistunut juuri tämänkaltaisiin hiiviskelytehtäviin.

Näihin mietteisiin uppoutuneena, Azusa jatkoi matkaansa muutaman korttelin verran, kunnes lopulta löysi lupaavalta vaikuttavan sushikojun kadun varrelta. Tilattuaan annoksen lohinigireitä ja pullon sakea, Azusa istuutui vapaana olevalle tuolille tiskin ääreen ja jäi tilausta odottaessaan tuijottamaan mietteisiinsä syventyneenä tiskin pintaa. Vasta huomatessaan silmäkulmassaan liikettä, Azusa käänsi päätään hieman ja pisti merkille hänen viereensä istuneen tummanvihreät hiukset omaavan miehen. Azusa oli jo aikeissa kääntää huomionsa muualle, kun tulija kurotti hieman nähdäkseen tiskin taakse esille asetetut malliannokset.

"Nuo on leikattu melko tylsällä terällä vai mitä sanot?" mies kysyi ja käänsi sitten katseensa häneen. Tulijan silmissä näkyi pieni pilke ja sanat oli sanottu kujeilevaan äänensävyyn, jonka merkitys ei jäänyt epäselväksi.

"Me taidamme käyttää aseitamme hieman näppärämmin. Mutta haitanneeko tuo, kunhan ruoka on hyvää", Azusa tyytyi vastaamaan ja tavoitteli pientä ystävällistä hymyä. Hän ei rehellisesti sanoen ollut sillä tuulella, että olisi halunnut jutella, mutta ei se kuitenkaan ollut mikään syy ryhtyä tylysti ajamaan miestä poiskaan, etenkin kun tämä seuraavaksi kohotti kättään ja tiskin takana häärivälle kokille ja esitti sitten tilauksensa.

"Siinä olet aivan oikeassa. Vaikka toisaalta eikö osa ilosta ole juuri siinä, että annos myös näyttää hyvältä?" mies totesi ja iski silmää. Vaikka ensialkuun kuulostikin siltä, että tämä puhui susheista, näkyi miehen katseessa silti jotain mikä viittasi tämän tarkoittavan yhtä lailla Azusaa itseään.

"Yrittääkö hän iskeä minua?" Azusa ajatteli lievästi huvittuneena. Ei tämä tapaus toki ollut ensimmäinen mies joka häneen oli iskenyt silmänsä, mutta kuitenkin ensimmäinen joka ryhtyi vihjailemaan kiinnostustaan näinkin suoraan. Miehen kannalta ikävää, ettei Azusa tuntenut itse minkäänlaista mielenkiintoa tuota kohtaan.

"Niinpä kai. Pitää myöntää, etten ole mikään asiantuntija mitä kokkaamiseen tulee", Azusa päätti pitää aiheen ruuassa sen sijaan, että olisi lähtenyt uuden tuttavansa flirttailuun mukaan.

"Suo anteeksi huonot tapani, ihan unohdin esittäytyä. Nimeni on Kira", mies esitteli itsensä ja ojensi sitten kättään Azusalle.

"Fukue", Azusa esitteli itsensä portilla käyttämällään valenimellä. Hänellä ei ollut mitään syytä luottaa oikeaa nimeään miehen tietoon, sillä mitä suurimmalla todennäköisellä tämä vain raportoisi jollekulle jos saisi pienenkin syyn epäillä yhtään mitään.

"On ilo tavata. Anteeksi jos tunkeilen, mutta et taida olla paikallisia?" Kira kysyi, samalla kun kaatoi eteensä tuotuun lasiin sakea pullosta ja siemaisi sen sitten lähes yhdellä kulauksella kurkustaan alas.

"Näkyykö se noin selvästi?" Azusa kysyi.
"No, ei oikeastaan. Olen vain itse viettänyt täällä jo jonkin aikaa, enkä ole törmännyt sinuun aiemmin, joten heitin valistuneen arvauksen", Kira sanoi hymyillen, samalla kun Azusa kaatoi sakea omaan lasiinsa ja alkoi sitten siemailla juomaansa huomattavasti rauhallisempaan tahtiin kuin Kira.

"No, arvasit oikein. Tulin kylään vasta tänään", Azusa myönsi ja vilkaisi sitten Kiraa arvioivasti.

"Sinäkään et ilmeisesti ole paikallisia? Päätellen siitä, että sanot vain viettäneesi täällä jonkin aikaa", nainen huomautti sitten ja Kira nyökkäsi ilmeisen vaikuttuneena, että Azusa oli huomannut moisen asian hänen sanavalinnoistaan.

"Olen alun perin Iwagakuresta. Mutta henkilökohtaisista syistä jouduin kuitenkin lähtemään sieltä", Kira myönsi. Azusa katsoi olla parhaaksi kysymättä mitään. Miehen henkilökohtaiset asiat eivät hänelle kuuluneet, eikä hän todellakaan halunnut tulla sekoitetuksi mihinkään muuhun kuin Onimarun vapauttamiseen.

"Ikävä kuulla. Toivottavasti olet kuitenkin viihtynyt täällä", Azusa totesi, samalla kun kokki toi hänelle hänen annoksensa. Kiitollisena siitä, että saattoi nyt vain keskittyä syömiseen ja häipyä heti sen jälkeen päästäkseen tästä tilanteesta pois, Azusa tarttui syömäpuikkoihin. Kira ei kuitenkaan ollut ilmeisesti valmis lopettamaan keskustelua tähän.

"Olen kyllä. Sumusta huolimatta tämä on omalla tavallaan oikein kaunis kylä. Etenkin kylän laidalla olevilta kallioilta katsottuna, kun sumu hälvenee keskipäivän ajaksi", Kira vastasi ja osoitti suuntaan, josta Azusa muisti kojulle tulleensa. Koska kylä oli nytkin sumun peitossa, ei Azusa voinut nähdä kallioita tästä, mutta kohotti kuitenkin nyt selkeästi äskeistä kiinnostuneempana kulmiaan.

"Todellako? Pitääpä käydä siellä kun ehdin", Azusa vastasi. Joskin toisin kuin Kira todennäköisesti luuli, hänen tarkoituksensa ei suinkaan ollut ihailla vain maisemia. Kiran maininta kallioista oli saanut hänet miettimään, voisiko hän kenties päästä vankilaan ilmasta. Jos nämä Kiran mainitsemat kalliot olivat korkeitakin, hän voisi teoriassa vain hypätä jonkinlaisen riippuliitimen kanssa kallioilta ja sen jälkeen ohjata itseään ilmassa tuulen avulla, kunnes voisi laskeutua turvallisesti vankilatornin katolle, mutta vain teoriassa. Todennäköistä oli, että hän joutuisi nopeasti hylkäämään näin tyhmänrohkean idean juurikin toteutuksen vaarallisuuden vuoksi. Jos jokin menisi vikaan ja hän tipahtaisi maahan korkealta, edes parhaimmat lääkintätekniikat eivät voisi häntä pelastaa. Mutta kenties idean hylkäämisestä voisi päättää vasta sitten kun olisi nähnyt kylän ylhäältä päin. Näkymän perusteella olisi helpompi arvioida kuinka todennäköistä olisi, että hän tippuisi hallitsemattomasti maahan.

"Miltä kuulostaisi jos menisimme huomenna yhdessä? Voin näyttää paikkoja ja voisimme tutustua hieman paremmin", Kira ehdotti sitten. Azusan olisi tehnyt mieli irvistää, mutta piti kuitenkin kasvojensa ilmeen hallinnassa ja pudisti pahoittelevaan sävyyn päätään, samalla kun söi annostaan.

"Olen pahoillani, mutta en voi. Päiväni on huomenna hyvin täynnä, joten en vain ehdi", Azusa vastasi ja tavoitteli kasvoilleen pahoittelevaa hymyä. Kiran kasvoilla oli nähtävissä lyhyen hetken ajan pettymys, mutta pian tämä kuitenkin tuntui saavan toiveikkuutensa vielä takaisin.

"Toivottavasti en ole liian tunkeileva, mutta missä mahdat yöpyä? Ehkä voimme lyhyesti tavata myöhemmin ja sopia paremmin sinulle sopivan päivän?" Kira ehdotti sinnikkäästi.

"Ikävä kyllä se ei taida onnistua. En aio viipyä kylässä pitkään", Azusa sanoi pahoittelevasti. Tällä kertaa pettymys tuli Kiran katseeseen jäädäkseen ja Azusan kävi melkein miestä sääliksi, sillä tämä vaikutti todella tekevän parhaansa saadakseen hänet kiinnostumaan, mutta turhaan. Koettaen näyttää siltä kuin ei olisi huomannut hieman surumielistä katsetta, Azusa piti ilmeensä hallinnassa. Hänellä ei ollut pienintäkään aikomusta muuttaa mieltään ja suostua treffeille säälistä.

"Se on ikävä kuulla. Mutta toivottavasti saat asiasi hoidettua hyvin", Kira totesi hetken hiljaisuuden jälkeen ja käänsi sitten huomionsa omaan annokseensa, jonka kokki toi hänen eteensä. Ateria kuluikin hiljaisuuden vallitessa, molempien keskittyessä vain omaan annokseensa. Lopulta oman annoksensa aiemmin eteensä saanut Azusa sai annoksensa syötyä ja laski syömäpuikot siististi lautaselle, samalla kun siemaisi sakelasinsa tyhjäksi.

"Oli mukava jutella. Toivottavasti löydät jonkun seuraksesi huomenna", Azusa sanoi ystävälliseen sävyyn, ennen kuin nousi tuoliltaan ja poistui sitten kojusta. Haluamatta kuulla Kiran vastausta, Azusa lähti kävelemään nopeasti kojulta poispäin ja hidasti kulkuaan rauhalliseksi kävelyksi vasta käännyttyään ensimmäisestä tienhaarasta oikealle. Kellon alkaessa lähestyä jo puolta yötä, hänen valitsemansa katu oli jo hiljainen ja jopa hänen taakseen jääneellä pääkadulla kulki enää vain muutamia pieniä seurueita, kaikkien muiden ollessa viettämässä joko iltaa eri ravintoloissa tai ollessa jo kotona nukkumassa.

Kääntyen jälleen seuraavasta kadunkulmasta takaisin tulosuuntaansa, Azusa lähti kävelemään takaisin kohti vankilaa, suunnitelmanaan majoittua pieneen majataloon, jonka oli huomannut vankilan lähistöllä. Nainen ei kuitenkaan ehtinyt kävellä kovinkaan pitkää matkaa kun kuuli kuitenkin yllättäen ripeitä askelia takaansa. Askelten äänistä hän ehti päätellä vain sen verran, että tulija oli tukevassa humalassa.

"Hei, lähdetkö jatkoille?" hänen perässään kävelevä mies kysyi hilpeään sävyyn, saaden Azusan vilkaisemaan viimein taakseen, selkeästi ärtyneen näköisenä. Oliko tämäkin kiinnittänyt häneen huomiota aiemmalla sushikojulla? Azusan onneksi mies vaikutti vaatteidensa perusteella siviililtä, joten hän uskoi pystyvänsä karistamaan tämän kannoiltaan kun vain kiihdyttäisi tahtiaan.

"En lähde. Jätä minut rauhaan", Azusa sanoi tiukasti ja alkoi kävellä hieman rivakammin. Ennen kuin hän ehti kuitenkaan ottaa montakaan askelta, mies otti kuitenkin muutaman juoksuaskeleen, sovittaakseen ilmeisesti oman vauhtinsa Azusan omaan sopivaksi. Tässä kohdin Azusan kulmat kuitenkin kurtistuivat uhkaavasti.

"Älä nyt ole noin kylmä tyttöseni. Meillä voisi olla oikein hauskaa yhdessä", mies ehti sanoa ennen kuin Azusa päätti antaa aiempaa painokkaamman varoituksen tehdäkseen oman kantansa selväksi. Nopealla liikkeellä hän kääntyi miestä kohti ja teki sitten käsimerkin, jonka seurauksena hänestä iskeytyi miestä kohti voimakas ilmavirta, joka sai miehen kompastelemaan loputa kauemmas hänestä, aina kadun toiselle puolelle asti.

"Käskin jättää minut rauhaan. Jos et häivy hyvän sään aikana, saat seuraavaksi ilmaneuloista", Azusa sanoi ja piti äänensä tarkoituksellisen matalana ja uhkaavana, mikä antoi vaikutelman siitä, että hän todella oli tosissaan.

"Hyvä on, hyvä on. Ei tarvitse suuttua", mies mutisi tällä kertaa nolona, samalla lähtien perääntymään hänen luotaan, olettaen ilmeisesti, että hän todella oli toteuttamassa uhkauksensa. Humalaisen sitten kääntyessä ja lähtiessä nopeasti takaisin tulosuuntaansa, Azusa vaistosi kuitenkin jonkun laskeutuvan taakseen katolta. Välittämättä enää humalaisesta miehestä, nainen käännähti valmiina taistelemaan, sillä hetken verran hän ehti olla varma siitä, että joku Kirigakuren ninjoista oli päässyt hänen jäljilleen. Huomatessaan kuitenkin tulijan olevan Kira, nainen pysähtyi yllättyneenä.

"Seurasit minua", Azusa totesi lopulta, äänessään kysyvä sävy ja osin myös lievästi loukkaantunut. Hän oli mielestään tehnyt Kirallekin selväksi, ettei ollut kiinnostunut tämän seurasta, mutta ilmeisesti paikallisilla miehillä tuntui olevan vaikeuksia ymmärtää mitä näille sanottiin.

"Huomasin tuon äskeisen lähtevän perääsi, joten halusin varmistaa, että pääset majapaikkaasi turvallisesti. Ilmeisesti huoleni oli kuitenkin turha. Pärjäsit näköjään vallan hyvin itsekin", Kira vastasi ja kohautti hieman pahoittelevan näköisenä olkapäitään.

"Tosin en kyllä kovin monesti ole kuullut kenenkään uhkailleen siviilejä tuolla tavoin...", Kira jatkoi ja risti käsivartensa kuin vaatien selitystä. Kun Azusa ei kuitenkaan sanonut mitään, Kira otti vapauden jatkaa puhumista.

"Tiedätkös, epäilen että sinä olet kyläsi jättänyt ninja. Aivan kuten minäkin", Kira totesi. Azusa oli jo aikeissa käskeä Kiraa painumaan sinne mistä oli tullutkin ja olemaan puuttumatta muiden asioihin, mutta ennen kuin nainen ehti sanoa mitään, miehen viimeiset sanat upposivat kunnolla hänen tajuntaansa. Kuten hänkin? Jos Kira oli todella oman kylänsä jättänyt petturi, joka liikkui vieläpä yksikseen... Azusa käsitti nopeasti, että kenties Kiran seuraan kannattaisi sittenkin lyöttäytyä. Yksin liikkuvat petturit olivat usein haavoittuvassa asemassa, sillä nämä joutuivat usein matkustelemaan paikasta toiseen, voimatta pysytellä aloillaan paria viikkoa kauempaa, sillä muuten kotikylän metsästäjät pääsisivät näiden jäljille. Edes Kirigakuren kaltaisessa isossa kylässä paikalliset ninjat, tuskin puuttuisivat asiaan jos paikalle ilmestyisi Iwagakuren metsästäjiä noutamaan Kiran mukaansa tai pahimmassa tapauksessa leikkaamaan pään tämän harteilta todisteeksi taposta.

"Hyvä on, jäin kiinni... jätin kotikyläni vain vähän aikaa sitten", Azusa myönsi lopulta tullessaan siihen tulokseen, että kenties Kiraan voisi luottaa. Miehen olemuksessa ei näkynyt mitään viitteitä valehtelusta.

"Mutta tiedätkös... Nyt kun totuus meistä kummastakin tuli ilmi, niin kenties voisit sittenkin lyöttäytyä seuraani huomenna? Luulen, että voisimme tehdä yhteistyötä, mutta siitä lisää jossain rauhallisemmassa paikassa?" Azusa ehdotti, samalla kun käveli ja tönäisi tämän kevyesti liikkeelle.

oOo

Azusa sai todeta, että Kiran ottaminen mukaan oli viisas valinta. Kummankin saatua oman vapaana olevan huoneen vankilan lähistöllä sijaitsevasta pienestä majatalosta, kaksikko asettui hetkeksi Kiran huoneeseen keskustelemaan Azusan ehdottamista yhteistyömahdollisuuksista. Keskustelun aikana Azusa uskaltautui kertomaan oikean nimensä ja kertoi sen jälkeen lyhyesti Ryuun antamasta tehtävästä ja suunnitelmastaan vapauttaa Onimaru siten, että tunkeutuisi vankilaan rakennuksen katolta käsin. Kuullessaan, että hän oli osa Ryuun ryhmää, Kira näytti yllättyneeltä ja osin vaikuttuneeltakin. Toivuttuaan kuitenkin hämmästyksestään Kira tarjosi innokkaasti apuaan.

"Sinun ei tarvitse hypätä. Voimme sumun suojissa lentää vankilan katolle", Kira kertoi omasta ideastaan ja sai Azusan kohottamaan yllättyneenä kulmiaan. Vaikka tuulen avulla saattoikin ohjailla itseään ilmassa jossain määrin, hän ei tiennyt montakaan tekniikkaa, joilla olisi pystynyt lentämään täysin vapaasti.

"Mitä sinulla on mielessä?" Azusa kysyi, haluten kuulla lisää Kiran ideasta.

"Kykenen käyttämään räjähtävää savea. Tarvittaessa tekemäni saviolennot voi laittaa lentämään", Kira selitti ja sanojensa vakuudeksi otti varustelaukustaan pienen palan savea. Azusan katsellessa Kira näytti kämmenellään lepäävää pientä savimöykkyä ja äkisti miehen kämmenellä aukesi suu, josta ulos tuleva kieli kiskaisi savimöykyn sisäänsä. Suu teki pureskelevaa liikettä hetken ja sylkäisi sitten ulos pienen linnun muotoisen saviolennon, joka hetken oikoi siipiään ja lähti sitten lentämään ympäri huonetta.

"Tarvittaessa sen kokoakin voi kasvattaa chakralla", Kira kertoi samalla kun etäinen, jo melkein unohtunut muistikuva kohosi Azusan mieleen. Hänhän oli lentänyt tuon kaltaisella isolla savilinnulla aiemminkin, kauan sitten Iwagakuressa kun oli joutunut anbujen vangiksi ja Yuu, Araki ja Kirikaze olivat tulleet pelastamaan hänet. Silloin he olivat lentäneet Iwagakuresta pois saviolennon selässä.

"Sitten meidän tarvitseekin vain selvittää missä päin rakennusta Onimarua tarkalleen ottaen pidetään", Azusa sanoi ja hieroi mietteissään leukaansa.

"Luulen, että voin hoitaa myös sen ongelman. Voin vaikka lähettää jonkun pienen ja huomaamattoman saviolennon vankilan sisäpuolelle ja tutkia paikkoja sen avulla. Toisaalta en kuitenkaan tunne Onimarua, enkä tiedä miltä hän näyttää joten toinen vaihtoehto on käydä tekemässä lento rakennuksen ympärillä etukäteen, jotta voit katsella ikkunoista sisään. Siten saamme ainakin selville onko hänet sijoitettu johonkin maan päällä olevista kerroksista vai kellarikerroksiin maan alle", Kira ehdotti kahta vaihtoehtoa.

"Hyvä on, käydään lennolla. Jos en näe häntä ikkunoista, niin yritetään sen jälkeen tutkia paikkaa saviolennon avulla. Lentämällä saamme ainakin suljettua osan tutkittavista selleistä pois jos ei muuta", Azusa ehdotti lopulta. Kira nyökkäsi myöntävästi ja yhdessä he lähtivät jälleen ulos. Kiran johdolla he suuntasivat katuja pitkin kylän laidalla sijaitsevalle harjoitusalueelle. Isoa hiekkakenttää reunustavien puiden vieressä he olivat juuri sopivasti näkösuojassa, jotta Kira saattoi tehdä heille ison savilinnun, jonka selässä he nousivat sumun suojissa ilmaan kenenkään huomaamatta.

Sumun vuoksi Azusa meni nopeasti sekaisin suunnista, eikä hänellä ollut aavistustakaan missä kohtaa kylää he oikein lensivät. Kira oli kuitenkin viettänyt kylässä jo pidemmän aikaa kuin hän, joten mies pysyi Azusaa paremmin perillä heidän sijainnistaan. Vasta heidän saadessaan vankilan katon näkyviinsä, Kira ohjasi linnun leijailemaan vankilan katolle ja vilkaisi kysyvästi Azusaa.

"Haluatko että laskeudumme vai lennänkö tornin ympärillä alemmas kerros kerrallaan?" Kira kysyi.

"Laskeudutaan katolle. Vaikka ympärillä onkin sumua, niin pääsen etenemään huomaamattomammin jos laskeudun itse seinää pitkin sen sijaan että menemme alas valtavan linnun selässä", Azusa sanoi ja nyökäytti päätään merkitsevästi heidän jalkojensa alla olevaan savilintuun. Kira tyytyi vain nyökkäämään ja ohjasi sitten linnun talon yläpuolelle niin, että he saattoivat ensin pudottautua äänettömästi alas, ennen kuin Kira pienensi lintunsa jälleen normaalikokoiseksi ja asetti sen taskuunsa odottamaan.

"Odota tässä, minulla ei pitäisi kestää kauan", Azusa kuiskasi ja kerättyään sitten chakraa jalkoihinsa hän lähti varovasti etenemään seinää pitkin kävellen alaspäin. Päästyään ensimmäisten ikkunoiden alapuolelle, hän lähti kiertämään tornia ympäri, katsoen varovasti sisälle ikkunasta toisensa jälkeen. Yhdenkään kaltereilla vuoratun ikkunan takana, hän ei kuitenkaan nähnyt ketään Onimarun näköistä. Nainen alkoi jo luopua toivosta, päästessään alaspäin ja neljännen kerroksen kohdalla kun hän saattoi jo nähdä vankilaa ympäröivät muurit ja muurin huipulla partioivat vartijat, nainen suunnitteli jo menevänsä takaisin ylös ja turvautuvansa Kiran suunnitelmaan tutkia rakennus sisältä käsin saviolentojen avulla. Kun vartijat eivät kuitenkaan vaikuttaneet huomaavan häntä, Azusa lähti äänettömästi kiertämään neljättä kerrosta, ilman kovinkaan suuria odotuksia. Hän oli ehtinyt päästä jo viimeiselle seinälle, kun hän vihdoinkin löysi etsimänsä. Kalterien takana pienessä sellissä hän näki hämärässä valossa miehen, joka makasi ohuella, puusängylle levitetyllä patjalla. Onimarun hiukset olivat kasvaneet melkoisesti ja tämän kasvoille oli kasvanut lyhyt parta sitten viime näkemän, mutta tästä huolimatta Azusa oli melko varma siitä, että hän oli löytänyt oikean miehen.

Hetken verran Azusa harkitsi herättävänsä Onimarun koputtamalla varovasti ikkunaan, mutta pelätessään äänen kuitenkin kiinnittävän vartijoiden huomion, nainen päätti jättää sen tekemättä. Sen sijaan Azusa katsoi vain ympärilleen ja painoi tarkasti mieleensä ikkunan sijainnin, ennen kuin lähti kävelemään seinää pitkin takaisin ylös, missä Kira istui odottamassa häntä, kuten hän oli kehottanutkin.

"Luulen, että löysin oikean sellin", Azusa ilmoitti vaimeasti, samalla kun Kira nousi ylös valppaan näköisenä.

"Se on hyvä kuulla. Aloitammeko heti?" mies kysyi. Vastaukseksi Azusa pudisti kuitenkin päätään.

"Ei vielä. Tarvitsemme jonkin harhautuksen, joka antaa vartijoille muuta ajateltavaa sillä välin kun hoidamme varsinaisen pelastusoperaation", Azusa sanoi ja nyökäytti sitten päätään siihen suuntaan, missä muisteli heidän majatalonsa olevan.

"Palataan majataloon lepäämään. Kerron siellä millaista suunnitelmaa olen ajatellut. Voimme hoitaa valmistelut sitten huomenna ja vapauttaa Onimarun yön aikana?" Azusa ehdotti. Kira nyökkäsi ja otti esiin taskuun laittamansa savilinnun. Kasvatettuaan sen kokoa uudelleen isommaksi, kaksikko nousi linnun selkään ja lähti lentämään sumun läpi takaisin kohti harjoitusaluetta, mistä he voisivat turvallisesti kävellä takaisin majapaikkaansa.