Kun Azusa seuraavan kerran heräsi, hän kuuli ensimmäisenä kauempaa kuuluvat huudot ja räjähdysten äänet. Tyttö hätkähti ja nousi nopeasti istumaan, katsellen hätääntyneenä ympärilleen, varmana siitä, että seuraavaksi Izumi tulisi ja ryhtyisi räjäyttämään häneltä ruumiinosia irti saadakseen haluamansa tiedot hänestä ulos. Azusa sai kuitenkin nopeasti havaita, ettei sen paremmin Izumia tai ketään muutakaan näkynyt missään. Hän oli edelleen yksin, mutta hänen kuulemansa äänet kuitenkin kantautuivat edelleen. Lisäksi hän sai havaita jaloissaan aikaisemmin näkemiensä tummien alueiden kadonneen. Joko hänelle oli käyty antamassa vastamyrkkyä tai sitten kyseessä olikin ollut genjutsu, joka nyt oli joko purettu tai purkautunut omia aikojaan syystä tai toisesta.
Hetken epäröityään, Azusa uskaltautui raahautumaan ryömien lähemmäs sellinsä kaltereita ja koetti vilkuilla niiden välistä tyhjältä vaikuttavaan käytävään. Parhaansa mukaan tyttö keskittyi ja koetti päätellä kuulemiensa äänien perusteella mitä ulkopuolella tapahtui. Oli selvää, että ulkona taisteltiin, mutta lukittuna tähän sinetöityyn selliin, hän ei voisi tehdä juuri muuta kuin odottaa ja katsoa mitä tapahtuisi. Niinpä Azusa jäi makaamaan aloilleen, mikä ei hänen sen hetkisessä tilassaan tuntunut erityisen mukavalta. Käsiä heikotti sijoiltaan vedettyjen sormien vuoksi ja ylipäätään joka paikkaa särki tasaisesti hänen kokemansa kidutuksen jäljiltä. Pahinta sillä hetkellä oli kuitenkin epätietoisuus siitä, mitä seuraavaksi tapahtuisi.
Pian Azusa kuulikin askelia käytävästä, samasta suunnasta mihin muisti anbujen poistuneen aikaisemmin. Peläten tulijan olevan Izumi, Azusa hivuttautui hitaasti hieman kauemmas, ennen kuin pysähtyi odottamaan. Tulija paljastui nuoreksi mieheksi, joka nyt pysähtyi katsomaan ympärilleen havaitessaan viimein päässeensä selliosastolle. Kun miehen katse osui Azusaan, tuo tuli kiireesti kalterien luokse ja Azusan katsellessa tämä otti jotain varustelaukustaan pysähtyessään lopulta sellin eteen.
"Nimi on Araki. Ja sinä kai olet Azusa?" mies kysyi lopulta, tiputtaessaan maahan kourallisen savihämähäkkejä, joista osa lähti kiipeämään kalterien yläreunaan ja osa taas jäi lattianrajaan.
"Kyllä", Azusa vastasi heikosti, miettien mistä oli kysymys. Hän ei muistanut koskaan aikaisemmin nähneensä Arakia ja tyttö miettikin parhaillaan oliko jonkinlaisen genjutsun vallassa, kun käytävästä kuului jälleen askelia. Araki käännähti taisteluvalmiina ympäri, mutta rentoutui silminnähtävästi, kun tulija osoittautui Yuuksi, joka Azusan helpotukseksi oli löytänyt hänen viuhkansa ja kantoi sitä jonkinlaisella väliaikaisella siimavirityksellä selkäpuolellaan. Tässä vaiheessa Azusakin alkoi viimein päästä kärryille. Arakin oli pakko olla se kibaku nendo, jota Kirikaze oli lähtenyt hakemaan.
"Vauhtia, Kirikaze sanoi ettei meillä ole paljon aikaa", Yuu hoputti, samalla kun Araki teki vielä yhden erän pieniä savihämähäkkejä ja siirtyi sitten kauemmaksi. Azusa arvasi, että pian räjähtäisi, joten tyttö seurasi esimerkkiä ja ryömi hieman kauemmaksi, minkä jälkeen kohotti käsiään päänsä suojaksi. Pian kuuluikin kovaääninen pamahdus, jota seurasi muutama metallinen kalahdus, jotka paljastivat kalterien pettäneen. Azusa tunsi katosta ja lattiasta irronneiden betoninpalasten osuvan jo ennestään murjottuun kehoonsa, mutta tyttö ei kuitenkaan valittanut, tietäessään pian pääsevänsä taas vapaaksi. Azusan laskiessa kätensä taas alas, Yuu oli jo ehtinyt tulla hänen vierelleen ja viilsi ranteita ja jalkoja sitovat köydet auki.
"Pystytkö kävelemään?" Kaguya kysy, huomaamatta edelleen Azusan jaloissa olevia neuloja. Vastaukseksi Azusa pudisti heikosti päätään.
"Jalkapohjat ovat täynnä neuloja...", tyttö vastasi. Yuu vilkaisi Azusan jalkapohjia nopeasti, mutta nähdessään neulojen määrän ja kirjoitusmerkit, jotka neularivit muodostivat, taijutsuninja katsoi parhaimmaksi nostaa Azusan käsivarsilleen, samalla kun Araki puolestaan nappasi mukaansa Azusan kengät, jotka olivat anbujen käsittelyn jäljiltä jääneet maahan lojumaan. Liike aiheutti Azusan kasvoille pienen irvistyksen, sillä joka paikkaa vihloi. Itsepäisesti tyttö kuitenkin päätti kestää kivun, sillä oli viimeisen vuorokauden aikana ehtinyt kokea paljon pahempaakin. Hänen kokemaansa kidutukseen verrattuna tämä ei ollut mitään.
Arakin johdolla, kolmikko poistui sellistä ja lähti käytävää pitkin takaisin suuntaan, josta Araki ja Yuu olivat tulleet. Samalla myös taistelun äänet kovenivat ja tässä vaiheessa Azusa aavisti jo, että he olisivat menossa suoraan taistelun keskelle. Todennäköisesti Kirikaze oli ottanut tehtäväkseen toimia harhautuksena sillä välin kun Yuu ja Araki pelastaisivat Azusan. Kaikesta päätellen taktiikka myös toimi, sillä kolmikko ei kohdannut anbuja ennen kuin rakennuksen ulkopuolella. Näiden huomio oli kuitenkin liiaksi ympäriinsä sinkoilevassa Kirikazessa, jotta he olisivat uhranneet paljonkaan huomiota huomattavasti kokemattomammille nuorille.
"Nopeasti Araki", Yuu kehotti, samalla kun Araki jo otti lisää savea varustelaukustaan. Mies muovasi siitä nopeasti savilinnun, ja tiputettuaan sen maahan, mies teki käsimerkit, jotka saivat linnun hetkessä kasvamaan tarpeeksi suureksi, jotta sen selässä saattoi kantaa neljä ihmistä. Yuu hyppäsikin edelleen Azusaa kantaen linnun selkään, Arakin tullessa aivan heidän kannoillaan. Yuun laskiessa Azusan istuvaan asentoon linnun selkään, Araki oli jo asettunut linnun niskan päälle ja ryhtyi ohjaamaan sitä ilmaan.
"Kirikaze!" Araki huusi kauempana sinkoilevalle taijutsuninjalle, joka parhaillaan iski yhden anbuista tajuttomaksi, chakraporttien suoman nopeuden turvin. Vaikka mies ei vilkaissutkaan heidän suuntaansa, tuo selvästi kuuli Arakin huudon, sillä hetkessä Kirikaze katosi näkyvistä ja ilmestyi aivan yhtä äkisti linnun selkään heidän viereensä. Tässä vaiheessa Araki pisti lintuun lisää vauhtia ja ohjasi sen nopeasti korkeammalle. Kun anbut viimein löysivät katseellaan Kirikazen, näiden oli jo liian myöhäistä lähteä perään, sillä Araki oli ohjannut linnun liian korkealla, jotta anbut olisivat voineet lähteä perään, muuten kuin maan pintaa pitkin juoksemalla, puhumattakaan siitä että olisivat voineet tiputtaa heidät alas räjähdekunaiden avulla.
"Me teimme sen!" Araki huudahti ilmeisesti itseensä ja suoritukseensa tyytyväisenä.
"Kusagakureen kuten sovittiin. Täällä ei ole turvallista enää", Kirikaze sanoi, samalla kun sulki chakraportit ja laskeutui istumaan Azusan viereen.
"Ei hätää, tiedän kyllä mitä teen", Araki vakuutti. Kirikaze tarkkaili miestä vielä hetken sivusta, ennen kuin käänsi huomionsa lopulta väsyneeltä vaikuttavaan Azusaan. Vaikka mies vaikutti päällepäin tyyneltä ja rauhalliselta, Azusa arvasi tämän miettivän oliko hän murtunut ja paljastanut tietonsa Ryuusta ja tämän toimista Iwagakuren anbuille.
"Mitä kerroit heille?" Kirikaze kysyikin pian suoraan, saaden Azusan pudistamaan väsyneesti päätään.
"En mitään. Vannon sen", tyttö vastasi. Tämän jälkeen kului ikuisuudelta tuntuva hetki, kun kaksikko vain katsoi toisiaan. Kirikazen yrittäessä päätellä puhuiko Azusa totta, tyttö itse taas arvaili uskoiko Kirikaze häntä vai ei. Lopulta Kirikaze kuitenkin näytti rentoutuvan, mistä Azusa päätteli miehen uskovan mitä hän sanoi.
"Se on hyvä kuulla. Joskin pitää sanoa, että näytät saaneen kunnolla siipeesi...", Kirikaze tyytyi toteamaan ja tarkasteli Azusan vammoja.
"Voin naksauttaa sormet takaisin paikoilleen ja ottaa neulat jalkapohjista irti, mutta meidän lienee silti paras käydä erään tuttavani luona kun pääsemme alas... Nämä vaativat lääkintäninjan hoitoa", mies sanoi lopulta oman arvionsa vammojen laadusta, ennen kuin käänsi hetkeksi katseensa alapuolella kiitävään maanpintaan ja puiden latvoihin.
"Pystytkö nousemaan ylemmäs? Liikutaan mahdollisuuksien mukaan pilvien suojassa niin pystymme toivottavasti eksyttämään takaa-ajajat", Kirikaze ehdotti Arakille, joka alkoikin saman tien ohjata lintua vieläkin ylemmäs, saadakseen sen piilotettua pilvien avulla alhaalla seuraavien anbujen näköpiiristä.
Linnun jatkaessa sitten matkaansa ylempänä, Azusa nukahti jossain vaiheessa uudestaan. Hän sai kuitenkin herätä taas paria tuntia myöhemmin, Arakin chakran alkaessa loppua ja Kirikazen katsoessa, että oli tarpeeksi turvallista jatkaa jalkaisin. Hitaasti lintu laskeutui Kusagakuren puolella olevaan metsikköön ja ryhmäläisten poistuttua linnun selästä, Araki kutisti sen takaisin normaaliin kokoonsa, minkä jälkeen otti saven talteen ja sujautti sen takaisin tarvikelaukkuunsa.
"Yuu, alkaisitko irrottaa neuloja?" Kirikaze pyysi samalla kun tarttui varovasti Azusan toiseen käteen. Jo tämä kosketus sai tytön värähtämään kivusta ja vei tehokkaasti huomion jalkapohjissa tuntuvalta pistelyltä, kun Yuu ryhtyi nyppimään neuloja irti. Kirikazen tutkiessa mistä kohtaa sormet oli väännetty sijoiltaan ,Azusakin tarkasteli käsiään nyt ensimmäisen kerran sen jälkeen kun oli ollut kidutettavana. Hän muisti katsoneensa käsiään jo aikaisemmin sellissä, mutta nyt kun hän näki ne kirkkaassa auringonvalossa, tyttöä alkoi nopeasti heikottaa ja tämän oli pakko kääntää katseensa pois.
"Yuu, kun olet valmis niin kasvattaisitko jonkin suukapulaksi kelpaavan luunpalasen. En halua herättää koko Kusagakuren huomiota", Kirikaze pyysi lopulta katsottuaan Azusan sormenpäitä, jotka ilman kynsiä näyttivät Azusan silmiin täysin luonnottomilta.
"Hetki vain", Yuu vastasi, samalla kun nyppäsi irti viimeisen neulan Azusan vasemmasta jalasta ja siirtyi sitten oikean jalan pariin. Kun jalkapohjat vihdoin oli saatu taas paljaiksi, Yuu päätyi repäisemään pienen palan vaatteistaan ja kaatoi sitten repäisemänsä kangastilkun päälle vettä, jolla puhdisti Azusan jalkapohjat. Arakin ja Kirikazen odottaessa ja seuratessa toimitusta vierestä, Kaguya sitoi Azusan jalkojen ympärille sideharsoa, ennen kuin lopulta alkoi kasvattaa sormenpäästään kapeaa luunpalasta. Saatuaan työnsä valmiiksi, Yuu ojensi palasen Kirikazelle, joka puolestaan siirtyi seuraavaksi Azusan viereen ja tarjosi suukapulaa tytön hampaiden väliin purtavaksi.
"Keskity vain pitämään sitä hampaidesi välissä sillä välin kun laitan sormet paikoilleen. Yritän hoitaa tämän nopeasti", Kirikaze sanoi rauhalliseen sävyyn, joskin Azusa ei silti voinut mitään sille, että alkoi tuntea olonsa hermostuneeksi. Tämä tulisi sattumaan, aivan varmasti.
"Pidä häntä aloillaan, ihan vain varmuuden vuoksi", Kirikaze kehotti Yuuta, joka siirtyikin pian Azusan toiselle puolen ja tarttui tämän vapaaseen käsivarteen, sillä välin kun Kirikaze taas tarttui toiseen käteen ranteen kohdalta. Ennen kuin Azusa ehti edes henkisesti valmistautua siihen mitä oli tulossa, Kirikaze oli jo ryhtynyt tuumasta toimeen ja naksautti etusormen kovaäänisen rusahduksen saattelemana paikoilleen. Azusan huulien välistä pääsi huudahdus, jota Yuun tekemä suukapula kuitenkin onneksi vaimensi tarpeeksi, jotta huuto ei houkuttelisi kaikkia lähialueen ninjoja katsomaan mitä täällä oikein tapahtui. Azusan helpotukseksi kipu kuitenkin laantui nopeasti sormen päästessä takaisin luonnolliseen asentoonsa. Tästä huolimatta, kun Kirikaze seuraavaksi tarttui tytön keskisormeen, Azusa tajusi refleksinomaisesti jäykistyvänsä ja valmistautuvansa toisen sormen naksauttamiseen. Henkisestä valmistautumisesta huolimatta äkillinen kipu tuntui lähes lamauttavalta.
Sormi kerrallaan Kirikaze kävi Azusan käden läpi, kunnes vaihto paikkaa Yuun kanssa ja toisti saman operaation myös toiselle kädelle. Kirikazen vihdoin nyökätessä Yuulle ja ilmaistessa, että tämä saattoi vihdoin päästää irti, Azusa päästi helpottuneena huokaisten suukapulan tippumaan suustaan.
"Miten on, pystytkö kävelemään?" Kirikaze kysyi ja nyökäytti seuraavaksi kohti Azusan jalkoja, jotka Yuun oli hetki sitten hoitanut.
"Olen pahoillani, mutta en usko... Jalkapohjat tarvitsevat aikaa parantua", Azusa sanoi aidosti pahoillaan siitä, että joutuisi olemaan jalkojensa vuoksi rasitteena muille. Kirikaze miettikin hetken miten ratkaista tilanne, kunnes lopulta käänsi huomionsa Yuun ja Arakin puoleen.
"Te kaksi odotatte täällä. Minä otan Azusan mukaani ja vien hänet erään tuttavani vilkaistavaksi. Ellen ole aivan väärässä, meidän ei pitäisi olla kovin kaukana Kusagakuren kylästä", Kirikaze sanoi lopulta. Sentään Kusagakuren kaltaisissa pienissä kaupungeissa oli se hyvä puoli, että kylään pääseminen olisi kohtalaisen helppoa, toisin kuin isommissa kylissä, missä ninjat panostivat puolustukseen ja kulkijoiden valvontaan huomattavasti enemmän.
"Jos tulee ongelmia, osaatte kyllä hankkiutua paikalta pois. Jos Arakin chakrat riittävät, voitte vaikka paeta takaisin ilmaan siihen asti, että minä ja Azusa palaamme", Kirikaze lisäsi vielä, ennen kuin nojasi maassa istuvan Azusan käsivarsilleen ja katosi nopeutensa turvin Yuun ja Arakin silmistä. Miehen kannettavana oleva Azusa koettikin jonkin aikaa seurata ympäristöään heidän edetessään puiden lomassa kohti Kusagakuren kylää, mutta vähitellen väsymys alkoi taas voittaa ja tyttö sulki hetkeksi silmänsä, pyrkien lepäämää ja keräämään voimia kaiken viimeisen vuorokauden aikana koetun jäljiltä.
Lopulta tyttö kuitenkin taas havahtui väsyneestä horroksestaan hereille, kun he viimein saivat metsän keskelle rakennetun kylän näkyviinsä. Kirikazen edetessä kylää kohti, Azusa katsoi hetken näkymää ihaillen, mutta ihailu vaihtui kuitenkin pian hermostuneisuuteen ja syystäkin, sillä he lähestyivät parhaillaan kylän pääporttia, joka olisi heidän ainoa reittinsä kylään, jos he halusivat todella päästä sisäpuolelle. Hetken verran näytti jopa onneksi siltä, että portilla seisovat vartijat antaisivat heidän kulkea kylään vapaasti, mutta juuri kun Kirikaze oli pääsemässä näiden ohi, yksi vartijoista tarttui miehen olkapäähän ja katsoi tätä tiukasti. Azusa tunsi jännittyvänsä Kirikazen kääntyessä hieman ja kiinnittäessä huomionsa kysyvästi vartijaan.
"Mitä tytölle on tapahtunut?" vartija tiedusteli. Azusa tunsi helpottuvansa kun asia ei ollut sen vakavampi. Hetken hän oli ehtinyt jo epäillä, että vartija oli tunnistanut joko hänet tai Kirikazen.
"Pelastin hänet bandiiteilta. Tarkoitus on viedä hänet lääkintäninjan tarkastettavaksi", Kirikaze sanoi, valehdellen kuitenkin vammojen syyn. Vaikka vartija Azusaa vilkaistessaan näytti selvästi epäluuloiselta, katsoi tämä kuitenkin onneksi parhaaksi päästää heidät jatkamaan matkaansa.
"Vaikutti epäluuloiselta... Onko tämä varmasti hyvä idea?" Azusa kysyi vaimeasti taivuttaessaan väsyneesti päätään hieman taaksepäin ja katsoessa Kirikazen ohitse vartijaan, joka seurasi heidän etenemistään.
"Ei hätää. Pienet kylät eivät halua ongelmia isojen kanssa, joten Amegakurea lukuun ottamatta niissä pääsee kulkemaan melko vaivattomasti. Vaikka toki heilläkin on omat erikoisosastonsa vieraiden tarkkailua varten", Kirikaze kertoi, kääntyessään lopulta pääkadulta hieman hiljaisemmalle pikkutielle, jota pitkin lähti etenemään. Azusan yllätykseksi mies ei suunnannutkaan suoraan sairaalaan kuten hän oli olettanut vaan kulki katua pitkin eteenpäin kohti kylän reunaa, kunnes kääntyi eräälle syrjäisemmälle kujalle. Päästettyään Azusan jalat alas, mies jatkoi tytön kannattelemista toisella kädellään sillä välin kun koputti oveen. Tämän jälkeen kujalla olikin hiljaista jonkin aikaa, ennen kuin kaksikko kuuli oven toiselta puolen lähestyvät askeleet. Kun ovi viimein aukesi, Azusa näki suurin piirtein Kirikazen pituisen arpisen miehen, joka vilkaisi ensin Kirikazea ja käänsi sitten katseensa hitaasti Azusaan, jonka tämä oli taas nostanut käsivarsilleen koputettuaan oveen.
"Tuo hänet peremmälle", mies kehotti lyhyesti ja vastaan väittämättä Kirikaze kantoi Azusan sisälle ja lyhyen eteiskäytävän päässä olevaan olohuoneeseen, sillä välin kun lääkintäninja sulki oven heidän perässään. Päästyään olohuoneeseen, Kirikaze laski sylissään olleen Azusan sohvalle istumaan ja perääntyi sitten taemmas, niin että lääkintäninja saattoi tulla istumaan Azusan viereen ja ryhtyä tarkastelemaan ensimmäisenä tytön sormia paremmin.
"Naksautit ne ilmeisesti takaisin paikoilleen?" mies varmisti, saaden Kirikazelta myöntävän vastauksen.
"Hyvin toimittu. Näiden pitäisi kyllä tulla kuntoon", mies totesi ja arpiseen, kovia kokeneeseen ulkonäköönsä nähden otti yllättävän varovasti kiinni Azusan toisesta kädestä, ennen kuin toi toisen käden sen yläpuolelle parantamaan sormien vammoja ja nopeuttamaan niiden takaisin asettumista. Kipu vihloi sormia vain hetkellisesti, ennen kuin se laantui lääkintäninjan ohjatessa chakraansa oikealle kohdalle. Kivun tilalle tuli vain lämmin tunne, aivan kuin olisi pitänyt kättään lämpimässä vedessä. Huolimatta siitä, että Kirikaze oli naksauttanut sormet paikoilleen, mies kulutti Azusan käden parissa pitkän aikaa, ennen kuin lopulta päästi siitä irti ja siirtyi parantamaan toista kättä.
"Koeta varo niitä viikko tai pari. Vaikka sainkin vammat hoidettua, ne saattavat kovemmasta iskusta mennä uudestaan", arpinaama varoitti lopulta saadessaan Azusan toisenkin käden viimeisteltyä ja käänsi sitten Azusan jalkoihin, joissa arvasi myös olevan jotain hoidettavaa, sillä muuten Kirikaze ei olisi kantanut tyttöä tänne asti.
"Näytähän jalkojasi", mies kehotti ja varovasti Azusa hivuttautui sohvalla hieman kauemmaksi, niin että saattoi nostaa jalkansa ylös miehen tutkittaviksi. Jos tämä huomasikin neulanpistoista muodostuvat kirjoitusmerkit, tämä ei näyttänyt sitä päällepäin vaan alkoi tyynen rauhallisesti ohjata parantavaa chakraa myös tytön jalkapohjiin. Azusa tunsi jaloissaan taas saman lämmön kuin hetki sitten käsissään ja olo alkoi pian tuntua paremmalta kun neulanpistot alkoivat umpeutua ja hävisivät viimein kokonaan. Hoito oli jalkojen suhteen ilmeisesti paljon helpompaa, koska vammat eivät ulottuneet luihin asti, kuten sormien kanssa.
"Noin, olen tehnyt mitä voin. Järjestänet minulle maksun heti kun pystyt?" arpinaama sanoi lopulta laskiessaan Azusan jalat takaisin lattialle. Sanat tosin oli selvästi suunnattu enemmän Kirikazelle, kuin Azusalle, joka parhaillaan nousi hitaasti seisomaan, lähinnä nähdäkseen kestäisivätkö jalat todella taas kävelemistä. Jalkapohjia aristi aavistuksen edelleen, aivan kuin olisi kävellyt juuri pitkän matkan, mutta tytön helpotukseksi hän kuitenkin pysyi taas jaloillaan ja arveli kykenevänsä poistumaan täältä omin jaloin, sen sijaan, että Kirikazen olisi pitänyt jatkaa hänen kantamistaan.
"Saat maksusi samantien", Kirikaze totesi vastaukseksi ja kaivoi varustelaukustaan pienen pussin, jonka arpinen lääkintäninja nappasi ilmasta, pienen kilahduksen saattelemana. Vilkaistuaan pussin sisälle ja laskettuaan nopeasti sen sisältämät kolikot ja setelit, Azusa näki pienen hymyn häivän käyvän lääkintäninjan kasvoilla.
"Kumpa kaikki taijutsuninjat olisivat yhtä nopeita maksamaan kuin mitä ovat taistelussa", arpinaama totesi laittaessaan pussin parempaan talteen taskuunsa. Kirikaze hymähti vastaukseksi ja vilkaisi sitten Azusaa. Todettuaan, että tyttö näytti pysyvän jaloillaan omin voimin, mies käveli tytön ohitse ja viittasi tätä seuraamaan häntä takaisin ulos.
"Kiitos avustasi Raizo, tiesin että sinuun voisi luottaa", Kirikaze hyvästeli lääkintäninjan heidän päästessään ovelle.
"Eipä kestä", mies vastasi vaatimattomasti ja katseli kuinka Kirikaze ja Azusa hyppäsivät talon seinän kautta katolle ja katosivat näkyvistä, lähtiessään etenemään kattoja pitkin takaisin kohti Yuuta ja Arakia.
oOo
Kaksikko pääsi Yuun ja Arakin luokse nopeasti, huolimatta siitä, että Azusa kulki jalkojen parantamisesta huolimatta vielä hieman hitaammin. Heidän lopulta pysähtyessä heitä odottaneen kaksikon eteen, Azusa huomasi Yuun kasvoilla helpottuneen ilmeen, tämän nähdessä, että Azusa kykeni taas kävelemään. Azusa puolestaan oli helpottunut siitä, että Kaguya oli tajunnut napata hänen kenkänsä ja viuhkansa mukaan Iwagakuressa, joten tyttö kiskaisi tyytyväisenä kengät jälleen jalkaansa ja kiinnitti viuhkan selkäänsä, minne se todella kuului.
"Sitten vauhtia pikkuiset. Etsimme sopivan leiriytymispaikan, ennen kuin otan yhteyttä Ryuuhun, jotta saamme uuden tehtävämme", Kirikaze kehotti ja hyppäsi sitten puiden oksille, lähteäkseen jatkamaan matkaa eteenpäin. Näin lähelle kylää he eivät voisi leiriytyä, ilman että herättäisivät epäilyksiä, joten oli parempi hankkiutua johonkin hieman syrjäisempään paikkaan, jossa viettää yönsä. Ilman vastaväitteitä, Yuu, Azusa ja Araki lähtivät seuraamaan mestarinaan toimivaa taijutsuninjaa, kunnes he lopulta päätyivät metsän halki kulkevalle joelle ja lähtivät seuraamaan sitä yläjuoksulle.
"Tuon juurella voisi olla hyvä paikka", Yuu huomautti heidän matkattuaan jo jonkin aikaa eteenpäin. Puhuessaan Kaguya osoitti jonkin matkan päässä joesta näkyvää korkeaa kalliota. Azusa tajusi oitis mitä tytön mielessä oli pakko liikkua, sillä kallion huipulta olisi helppo nähdä jo kaukaa jos joku lähestyisi heidän leiriään. Leirin pystyttäminen kallion juurelle näytti tosiaan ihanteelliselta idealta. Kirikaze nyökkäsi hyväksyvästi, ollen selvästikin samoilla linjoilla ja otti suunnan kohti kalliota, nuorempien seuratessa tämän perässä.
Heidän päästessään kallion juurelle, Kirikaze tarkisti lähiympäristön, varmistaen näin, ettei paikkaa oltu varattu jo jonkun muun toimesta, ennen kuin lopulta jakoi tehtävät kullekin. Azusan ja Yuun tehtäväksi koituikin kerätä metsiköstä oksia polttopuiksi sekä hakea heille juomavettä, sillä välin kun Kirikaze ja Araki puolestaan lähtivät leiristä varmistaakseen leirin suojaamisen myös erilaisilla ansoilla. Kunkin heistä saatua lopulta oman osansa leirin pystyttämiseksi tehtyä, Kirikaze asettui lopulta istumaan kallion juurella kasvavan puun alle ja teki käsimerkit, joista Azusa arvasi tämän ottavan yhteyttä Ryuuhun, samalla tekniikalla kuin hänkin oli ottanut aiemmin yhteyttä Kabutoon. Tämän jälkeen Kirikaze istuikin pitkän aikaa hiljaa aloillaan, joskin silmien liikkeistä näki tämän selvästi olevan syventynyt pään sisäiseen keskusteluun Aaltojen maassa olevan Ryuun kloonin kanssa. Muut kolme eivät voineet kuin odottaa millaiset ohjeet he Ryuulta saisivat.
"Meidän tehtävämme on kerätä rakentajia", Kirikaze ilmoitti viimein päättäessään keskustelunsa Ryuun kloonin kanssa ja kiinnittäessään lopulta taas huomionsa ympärilleen kerääntyneeseen kolmikkoon.
"Rakentajia?" Yuu toisti hämillään, miettien selvästikin mistä tässä oli kyse. Mitä he rakentajilla tekisivät? Myös Azusa mietti samaa asiaa, mutta oli selvää, ettei Kirikaze paljastaisi heille muuta kuin sen, mitä heidän piti tämän tehtävän suorittamisen vuoksi tietää. Jos he halusivat tietää mihin näitä rakentajia käytettäisiin, olisi heidän vain odotettava ja katsottava mitä tehtävän suorittamisen jälkeen tapahtuisi, sillä mitä vähemmän he tietäisivät, sen vähemmän he voisivat kertoa eteenpäin kiinni jäädessään. Tosin Azusan oikean tehtävän kannalta ei ollut kovinkaan hyvä, että hän ei pystyisi kertomaan Kabutolle kovin paljon, kunhan saisi tilaisuuden raportoida tästä uusimmasta käänteestä.
"Niin, rakentajia. Arkkitehteja jos tarkkoja ollaan", Kirikaze tarkensi ja antoi sitten katseensa hetken verran kiertää Azusan, Yuun ja Arakin kasvoissa.
"On epätodennäköistä, että kukaan lähtee noin vain mukaamme vapaaehtoisesti, varsinkaan jos kuulee, että se on Ryuu joka heidän palveluksiaan tarvitsee, joten meidän on pakko napata rakentajat vastoin heidän tahtoaan. Hajaannumme heti huomenna ja selvitämme asuuko lähialueen kylissä arkkitehteja ja mikäli asuu, tarkkailemme heitä ja selvitämme heidän rutiininsa, kunnes tulee sopiva tilaisuus siepata heidät jälkiä jättämättä. Onko asia ymmärretty?" Kirikaze selvensi heidän tehtävänantoaan. Kaikkien kolmen nyökkäillessä myöntävästi, Kirikaze näytti tyytyväiseltä.
Tehtävänannon ollessa jokaiselle selvä, loppuilta kuluikin ruuan laitossa ja lepäämisessä, kunnes illan alkaessa laskeutua, Azusa tarjoutui ottamaan ensimmäisen vahtivuoron. Kirikaze vaikutti ensin vastahakoiselta päästämästä Azusaa vahtiin, mutta tytön onnistui kuitenkin lopulta vakuuttaa mies siitä, että jaksaisi kyllä, vielä hieman aristavista jaloistaan huolimatta. Niinpä Kirikaze lopulta myöntyi Azusan tarjoukseen ja muiden jäädessä alas leiriin nukkumaan, Azusa kiipesi leirin yläpuolella olevalle kalliolle, tarkkailemaan ympäristöä. Istuttuaan jonkin aikaa vartiossa ja varmistuttuaan siitä, että kukaan ei olisi tulossa häiritsemään, tyttö teki lopulta käsimerkit ja otti yhteyttä Kabutoon. Oli aika kertoa heidän tehtävästään eteenpäin, jotta Otogakure pysyisi Ryuun suunnitelmista ajan tasalla.
