Kävelin Thean kanssa Royn ja Digglen perässä Vehmasiin. Näpyttelin numerosarjan koodilukkoon ja avasin oven. Huomasin Thean tuijottavan ovea hämmästyneenä. Hän ei ollut tainnut nähdä kenenkään käyttävän sitä aikaisemmin. Laskeuduin metalliportaat kellariin. Roy ja Diggle kantoivat Oliverin alas ja siirsivät hänet metalliselle pöydä näytti katselevan ympärilleen hämmästyneenä.
Katselin kun Diggle riisui Oliverin vihreän nahkatakin. Takin alle jäänyt veri valui pöydälle. Olin huolissani Oliverista, hän näytti niin kalpealta. Autossa Oliverin tila oli näyttänyt vakalta. En ollut koskaan nähnyt häntä sellaisena.
Roy painoi Oliverin haavaa Digglen kiinnittäessä hänet erilaisiin laitteisiin. Näin Digglen sitovan Oliverin metallipöytään. Tiesin sen olevan välttämätöntä. Emme voineet tietää, millainen Oliver olisi herätessään. Silti se tuntui surulliselta.
"Miksi teet noin?" kuulin nuoremman Queenin kysyvän.
"Tämä on vain varotoimenpide", Diggle vastasi.
Menin Thean luokse ja yritin hymyillä hänelle rohkaisevasti. "Oliverin herääminen on välillä aika rajua, eikä hän aina tiedä missä hän on. Tällä tavalla estämme Oliveria satuttamasta itseään tai meitä", selitin Thealle.
Hän nyökkäsi minulle.
Toivoin Thean ymmärtävän, mitä me teemme.
Diggle laittoi veripussin telineeseen ja yhdisti sen Oliverin kädessä olevaan kanyyliin. Thea ei tuntunut saavan katsettaan irti veripussista.
"Onko tuo…?" hän kysyi.
"…Oliverin verta? On. Oliver on menettänyt verta", Diggle vastasi.
Mieleeni palautui ensimmäinen kertani valimolla. Oliver oli ollut verisenä autoni takapenkillä. Olin tuonut hänet tänne ja joutunut leikkimään lääkäriä hänen kanssaan. Tuntui hassulta etten jaksanut enää ihmetellä mitään. Tästä kaikesta oli tullut minulle arkea.
Näin Thean katselevan huolestuneena veljeään, halusin lohduttaa häntä ja kertoa hänelle Oliverin tulevan kuntoon. Minusta tuntui, etten löytänyt oikeita sanoja.
Diggle ompeli tikkejä Oliverin haavaan. Menin hänen luokseen ja katselin Oliveria surullisena. Käänsin katseeni Diggleen ja kysyin: "Miten hän voi?"
"En osaa sanoa. Syke on hieman koholla, mutta muuten hän vaikuttaisi olevan kunnossa. Emme tosin tiedä, miten huume vaikuttaa häneen", Diggle vastasi.
Nyökkäsin ja vein käteni hellästi Oliverin hiuksiin ja silitin hänen päätään. Minä rakastin häntä, mutten ollut sanonut sitä hänelle.
Oliverin iho tuntui kuumalta kättäni vasten, näin myös hikipisaroiden valuvan hänen otsalleen. Olin pahoillani Oliverin vuoksi. Hän oli mennyt suoraan Zytlen ansaan. Tunsin syyllisyyttä, koska olin johdattanut Oliverin sinne. Minun olisi pitänyt olla tarkempi.
Katsoin Diggleä ja sanoin: "Oliverilla on korkea kuume."
Diggle nyökkäsi minulle ja sanoi: "Annan hänelle pian antibiootteja."
Halusin auttaa Oliveria jotenkin. Halusin edes jotenkin helpottaa hänen oloaan. Löysin sopivan kulhon ja täytin sen viileällä vedellä. Sitten otin laatikosta puhtaan pyyhkeen. Kannoin kulhon Oliverin luokse ja laskin sen hänen vierelleen. Kastelin pyyhkeen ja rutistin ylimääräisen veden pois. Käteni tärisivät hieman kun pyyhin hikeä Oliverin kasvoilta. Siirryin varovasti pyyhkimään hänen paljasta rintakehäänsä. Minua jännitti koskettaa Oliverin paljasta ihoa. Onneksi kukaan ei tuntunut huomaavan sitä. Tunsin käteni alla hänen rauhallisen hengityksen. Olin iloinen saatuani pyyhittyä hikeä pois. Huomasin Royn tulevan Thean luokse ja katsovan häntä huolissaan. Lyhyen keskustelun jälkeen Roy vei Thean kellarin toiseen päähän.
Käänsin huomioni takaisin Oliveriin, toivoin hänen heräävän pian, koska halusimme tietää, mikä hänen vointinsa oli.
Oliverin pää näytti lepäävän epämukavasti metallipöytää vasten. Hain tyynyn ja asetin sen hänen päänsä alle. Nyt asento näytti mukavammalta. Lopuksi peittelin hänet huovalla. Otin Oliverin käden omaani, se tuntui lohduttavan minua. Halusin Oliverin tietävän, että olin hänen kanssaan.
Thea tuli luoksemme, hän katsoi minua ja sanoi yllättäen: "Sinä rakastat häntä."
Hätkähdin. En osannut odottaa hänen sanojaan.
"Näen miten katsot veljeäni", Thea jatkoi hymyillen pienesti.
En tiennyt, mitä minun olisi pitänyt sanoa. Me emme olleet yhdessä. Tosin olin toivonut sitä kovasti. Monet ajatukset pyörivät päässäni ja vastasin häkeltyneenä: "Niin… tuota… emme kuitenkaan ole yhdessä eikä välillämme ole mitään. Olemme vain ystäviä."
"Felicity, se on ok", Thea sanoi rauhoitellen.
Tunsin rentoutuvani. Hymyilin Thealle ja kosketin varovasti Oliverin sängen peittämää poskea. "Hän on tärkeä minulle."
"Tiedän", Thea sanoi ja hymyili minulle.
Olin iloinen, että tulimme toimeen.
Jonkin ajan kuluttua siirryin takaisin tietokoneeni ääreen. Minusta tuntui, etten voinut tehdä kovinkaan paljon auttaakseni Oliveria. Se oli turhauttavaa.
Jatkuu...
