Perhe
Oikeastaan on erittäin mukava nukkua kun tietää että aamuisin on talo täynnä elämää ja vilskettä. Minun ja Rizan töihin lähtiessä, Edward ja Alphonse valmistautuvat menemään korkeamman tason kouluun, johon ylipuhuin Edwardin. Alphonsehan suostui heti, ilman kiukkuamista ja huutamista.
Tänään on kuitenkin sunnuntai ja herään vain puoliksi kun Riza nousee sängystä, mennen alakertaan. Minulla ei ole pienintäkään aikomusta nousta sängystä hetkeen. Seuraavan kerran herään, kun joku hyppää sänkyyn ja kaikki alkavat laulaa…
"Hyvää isänpäivää Roy!" Alphonse hihkaisee jostain minun jalkojeni vierestä ja avaan silmäni. Edward seisoo pidellen korttia ja näyttäen harvinaisen ärtyneeltä.
"Ajattelimme että olisi ihan kiva yllättää sinut." Riza sanoo ja hymyilee pidellen tarjotinta jolla on omenapiirakkaa ja aamukahvi omassa mukissani…
Nousen istumaan hiukan hämilläni ja otan vastaan tarjotun tarjottimen. Ennen kuin ehdin tehdä mitään muuta Edward tyrkkää kätensä ja kortin naamani eteen, mutisten.
"Mikä oli?" Kysyn, mutta otan kortin tasapainottaen tarjottimen jalkojeni päälle, varoen tarkasti liikkumasta hiukkaakaan.
"Hyvää isän päivää… Senkin paskiainen…" Edward sanoo näyttäen yhtäkkiä erittäin nololta ja luo syrjä katseen Rizaan, joka näyttää epäilyttävästi siltä että Edward saattaisi saada tukkapöllyä, ellei olisi juuri isän päivä…
"Kiitos kaikille, minä en kylläkään odottanut teiltä tällaista…" Sanon ja viittaan tarjottimeen sekä korttiin, ei, kortteihin joita onkin kolme, yksi kädessäni ja kaksi tarjottimella. katson Edwardin kortin ensin ja huomaan sivusilmällä että poika näyttää erittäin hermostuneelta. Kortti näyttää ihan normaalilta kun ottaa huomioon että kyseessä on Edward.
"Onpas se hieno Ed." Sanon ja huomaan kuinka tuo pyörittelee käsiään vaivaantuneena. Alphonse näyttää kärsimättömältä jalkopäässä ja kömpiikin vierelleni, melkein keikauttaen koko tarjottimen nurin innoissaan…
"Katso minunkin kortti!" Alphonse sanoo ja päätän olla odotuttamatta poikaa sen pidempään. Avaan kirjekuoren jossa kortti on ja hymyilen kun huomaan että siinä on kissan pentu. Niin Alphonsemaista etten voi kuin hymyillä.
"Kiitos Alphonse…" Sanon ja otan Rizan kortin samalla kun aloitan jo kerran vaarantuneen kahvini. Kahvi on lempi juomani aikaisin aamulla, se on selkeästi Rizan keittämää, samoin kuin piirakkakin…
Avaan kortin otettuani juuri kunnon hörppäyksen kahvia ja alan lukea sen sisältämää tekstiä… Luen kohdan uudelleen. ja uudelleen… Vetäisen hiukan kahvia henkeen kun tajuan että olen lukenut sen kahdesti ja se mitä näen on todellakin kirjoitettu korttiin.
"Roy, älä nyt sentään tukehdu kahviisi.." Riza sanoo ja taputtaa minua selkään samalla kun pojat tuijottavat meitä kummeksuen. Tiedän mitä siitä seuraa kun kaksi ihmistä kohtaa ja niin edelleen, mutta en ollut ihan varautunut että minut herätetään yksi aamu ja Riza kertoo jotain tuollaista kortilla.
Katson ensin Rizaa, joka hymyilee. Sitten sekä Edwardiin että Alphonseen, jotka katsovat minua kummissaan.
Miten sanotaan adoptiolapsille että he saavat pikku-sisaren joka on alkujaankin adoptiovanhempien?
"No… tuota, meillä on ilmoitettavaa…" Aloitan ja molemmat katsovat minua hivenen oudosti. Tämä ei varmaan pääty hyvin..
"Roy ja minä saamme vauvan." Riza päättää kärsimykseni ja Alphonse näyttää ilahtuvan samalla kun Edward muuttuu surullisen näköiseksi. Huomaan sen heti ja samassa poika jo juokseekin ulos huoneesta.
"Riza, olisikohan meidän pitänyt yrittää laskea Edward tähän hiukan pehmeämmin?" Kysyn ja toivon että ne muutama kuukausi joiden aikana olen saanut rakennettua hiukkanen kerrallaan suhdettani Edwardiin eivät valuneet tyhjiin…
"Ei se olisi ollut sen helpompaa ja Edward tietää että halusimme adoptoida, vaikka voisimme saada lapsia myöhemmin." Riza on aina niin suoraviivainen ajatuksissaan ja tiedän että Edward ei aina ole.
"Menen katsomaan miten hän suhtautui." Sanon samalla kun nousen seisomaan ja halaan Rizaa, ennen kuin kävelen poikien huoneen ovelle. Kuulen kuinka Riza ja Alphonse puhuvat tulevasta vauvasta. Alphonse on aina ollut Elricin veljeksistä se järkevämpi tapaus.
Koputan oveen ja astun sisään sulkien sen perässäni. Edward istuu työpöydän ääressä 'lukien' kirjaa.
"Edward, sinä tiedät kyllä että useimmiten kun kaksi ihmistä menee kihloihin, he haluavat lapsia…" Aloitan, mutta samassa Edward käännähtää ympäri.
"Onhan teillä jo meidät!" Edward sanoo selvästi loukkaantuneena. Ymmärrän sen hyvin, ensin adoptoimme heidät ja sitten melko heti Riza tulee raskaaksi. Samassa tilanteessa minä olisin jo pakkaamassa tavaroitani ja katoamassa paikalta.
"Ed… Sinähän tiedät että minä ja Riza rakastamme sekä sinua että Alphonsea. Se että saamme vielä yhden lapsen lisää vähälle aikaa…" Aloitan uudelleen, mutta en sano enempää, kun Edward näyttää haluavan lyödä minua.
"Mutta se on teidän lapsi ja Alphonse on vielä edes sen verran nuori että… minä en ole… Minä en ole oikein lapsi enää." Edward yrittää selittää varsin Edwardmaisella tyylillään.
"Edward. Luuletko että minä pystyn hylkäämään sinut?" Se on hiukan pelottava kysymys. Edward voi sanoa ettei luota minuun ja sanoa että pystyisin siihen… Suurimman osan aikaa olin huolissani siitä mitä Edward kohtasi etsintä reissuillaan. Nykyisin voin olla huoletta, kun hän on koulussa ja viettää sentään elämää joka muistuttaa normaalia.
"Sinä… sinä.. minä en tiedä, Roy. Luulin ettette ajatelleet hankkia vauvaa vielä aikoihin ja siksi minusta tuntuu hiukan… petetyltä." Edward tunnustaa lopulta.
"Tule tänne Ed." Sanon ja istun pojan sängylle, odottaen että tuo istuisi viereeni. Edward istuu hiukan epäröiden.
"Ihan miesten kesken Ed. Minua pelottaa, ettei Rizalla riitä aikaa minulle, kunhan teitä lapsia on kolme." Sanon ja pörrötän tyrmistyneen Edwardin hiuksia hellästi. Edward on pitkään vaiti, muttei tee mitään estääkseen minua istumasta vieressään.
"Sinä taidat olla tosissasi, VAIKKA MINÄHÄN EN OLE PÄTKÄ!!" Edward huutaa vieressäni ja sieppaan tyynyn jonka survaisen kiljuvan teinin naamaa päin. Edward ottaa sen ja pian saan tyynystä. Pian meneillään on suuri tyyny sota joka päättyy vasta, kun Riza ampuu tyynyn käsistäni, saaden höyhenet pöllyämään ympäriinsä huoneen lattioille…
"Roy, siivoa ne höyhenet." Riza sanoo ja katson parhaaksi hakea harjan ja rikkalapion. Tämä on parhain päivä koko elämäni aikana. Hymyilen ja huomaan, että Edward hymyilee Rizalle, koskettaa hänen kättään.
Tämä on pöljä, mutta koittakaa kestää minua… ^^'
