8. luku
J Pov
Olin hermostunut, enemmänkin. Olin melkein paniikissa. Olin miettinyt puoleenyöhön asti suunnitelmia Alicen ja minun treffeille ja olin keksinyt täydellisen suunnitelman. Sen jälkeen olin nukahtanut rauhattomaan uneen. Sänkyni oli tuntunut oudon tyhjältä, kun Alice oli mennyt nukkumaan omaan huoneeseensa, mutta toisaalta se oli antanut minulle mahdollisuuden suunnitella rauhassa.
Olin aloittanut suunnitelman toimeenpanon jo aamulla ja sen toteuttaminen hillitsi hieman hermojani. Olin soittanut tarvittavat puhelut illallista varten, jotta kaikki olisi täydellistä. Olin myös keittänyt kaakaon Alicen aamiaista varten, jonka aion tarjoilla hänelle sänkyyn, ellei hän heräisi ennen sitä, mikä vaikutti epätodennäköiseltä. Olin melkein valmis. Tarjottimelta puuttui enää maljakko, johon olisin laittanut kukan, mutta katsottuani tarjotinta tarkemmin päätin jättää kukan makaamaan sille, enkä laittaisi ollenkaan maljakkoon.
Hymyilin itsekseni. Tiesin, että Alice ilahtuisi tästä, olin täysin varma siitä, kuten myös päivän onnistumisesta. Mikään ei voisi mennä vikaan. Tartuin tarjottimeen, jonka kanssa tasapainoilin Alicen huoneen ovelle.
Koputin ovelle ja sain vastaukseksi unisen muminan, jonka oletin antavan minulle luvan mennä sisälle,
"Huomenta, Pixie", tervehdin häntä ja katsoin kuinka uninen pää nousi pystyyn. "Saisiko olla aamiaista?"
Sanani upposivat nopeasti Alicen päähän ja hän ponnahti pystyyn. Hän näytti todella suloiselta flanelliyöpaidassaan, hiukset pörröllään ja silmät vielä puoliksi kiinni nukkumisen jäljiltä.
"Toivottavasti nukuit hyvin, koska meillä on pitkä päivä edessä", hymyilin ja laskin tarjottimen hänen syliinsä. Istuin itse sängynreunalla ja katselin kuinka Alicen ilme muuttui yllättyneestä hymyileväksi auringoksi.
"Voi kiitos!" hän otti kukan käteensä ja haistoi sitä. "Tämä on jo aivan liikaa."
"Keijukaiset ansaitsevat parasta ja sinä olet sellainen", sanoin ja painoin leikkisästi hänen nenänpäätään. Alice hymyili vieläkin enemmän. "Syödään nyt, että pääsemme jossain välissä lähtemäänkin."
Olin kasannut tarjottimelle aamiaisen kahdelle. Oli kaakaota, paahtoleipää, ja mysliä, sekä paljon muuta. En ollut tiennyt mistä Alice pitäisi, joten otin vähän kaikkea. Emme juurikaan puhuneet, vaan söimme mukavan hiljaisuuden vallitessa. Oikeastaan katselin Alicen piirteitä ja painoin niitä muistiini, kuinka hänen kulmansa rutistuivat söpösti, kun hän mietti mitä ottaisi seuraavaksi, sitä kuinka hänen suupielensä kohosivat ja vasemmalla puolen ilmestyi pienen pieni hymykuoppa. En tajunnut kuinka sitä ei olisi voinut olla rakastamatta.
"Olen täynnä", Alice puuskahti, kun tarjotin ammotti tyhjyyttään.
"Hienoa", nostin tarjottimen pois hänen päältään. "Sitten jaksat koko päivän."
"Ehkä", Alice hymyili, kun nousin ylös. Annoin hänelle pikaisesti suukon otsalle.
"Nähdään tunnin päästä alakerrassa", mieleni olisi tehnyt suudella häntä kunnolla, mutta se ei tuntunut oikealta. "Laita jotain mukavaa päälle."
"Saanko edes jotain vihjettä minne olemme menossa?" Alicen katsoi minua suoraan silmiin ja räpytti muutaman kerran omiaan.
"Valitettavasti et. Se on yllätys", hymyilin salaperäisesti ja lähdin tarjotinta kantaen pois huoneesta. Maria oli jo siivoamassa keittiötä, kun tulin sinne. Hän oli ilmeisesti taas ollut omissa maailmoissaan, koska hätkähti kuullessaan askeleeni.
"Jasper- herra", hän niiasi ja jatkoi siivoamistaan.
"Maria, minulla on pieni pyyntö sinulle. Olisiko mitenkään mahdollista, että laittaisit takkahuoneeseen kynttilöitä ja takkaan puita valmiiksi ennen kuin lähdet kotiin?" varmistelin jo suunnitelmani viimeistä vaihdetta. "Ja veisitkö cd-soittimen huoneestani sinne?"
"Kyllä, Jasper-herra", hän niiasi taas ja piti katseensa alhaalla, mutta olin varma että hän nostaisi sen heti, kun kääntäisin hänelle selkäni ja lähtisin huoneesta.
"Hienoa", hymyilin hänelle valoisasti, enkä enää ollut ollenkaan hermona. Kaikki tulisi sujumaan täydellisesti.
"Etkö voisi jo kertoa minne olemme menossa?" Alicen äänessä kuului turhautuminen, kun istuimme jälleen kerran Porchessani, tosin tällä kertaa minä ajoin ja Alice istui pelkääjänpaikalla.
"En", kieltäydyin tahallani. "En tietenkään, muutenhan siinä ei olisi mitään iloa."
"Hyvä on", Alice puuskahti ja käänsi katseensa ulos.
"Jos yhtään helpottaa, me olemme perillä", hymähdin ajaessani parkkipaikalle, joka oli jo täynnä autoja, vaikka päivä ei ollut vielä edes puolessa.
"Toitko sinä minut kiertävään tivoliin?" Alice hypähti autosta ulos. "Tämä on mahtavaa."
"Arvasin, että pitäisit siitä", hymähdin, kun kävelimme tivolin sisäänkäynnille.
"Pitäisin? Rakastan sitä. En ole ollut tivolissa moneen vuoteen", hän tarttui käteeni ja lähti juoksemaan. "Tule nyt!"
Minulla ei ollut ollenkaan käsitystä, minkälaisen hirviön olin luonut tuodessani Alicen tivoliin. Hän juoksi laitteelta laitteelle vetäen minua perässään. Hän huusi ja kiljui kaikissa laitteissa, joissa kävimme, pitäen samalla kädestäni ja minä rakastin jokaista hetkeä. Alice käyttäytyi kuin pikkulapsi, oli yhtä innokas ja leikkimielinen. Hänen silmissään oli innostunut pilke ja hymy hänen huulillaan kertoi, että hän nautti siitä kaikesta pyörityksestä. Jossain välissä hänen riemunsa tarttui minuunkin ja olin yhtä lailla kaikessa mukana, mitä Alice keksikin.
"Oi, pinkkiä hattaraa", Alice huudahti käveltyämme hattarakojun ohi.
"Haluatko sinä sitä?" en ollut koskaan erityisemmin pitänyt hattarasta, mutta Alicen puolesta olisin tehnyt mitä tahansa. En edes odottanut hänen vastaustaan, vaan puhuin jo kojun naismyyjälle. "Yksi hattara, kiitos"
"Sinä olet aivan liian kiltti minulle", Alice huomautti mutustellessaan hattaraa. "Haluatko sinä?"
"Kiitoksia", otin itsellenikin palasen hattaraa, kun harhailimme siellä täällä ympäri tivolia katsoen seuraavaa kohdetta. "Miten kukaan voisi olla ilkeä keijukaiselle?"
Alicen kasvoille nousi hento puna.
"Helposti", hän mutisi ja painoi katsettaan hieman alemmas.
"Miten helposti? Ei kukaan voisi olla ilkeä tuollaiselle ruskeasilmäiselle, kaunokaiselle", tartuin hellästi hänen leukaansa ja nostin sitä hieman, jotta katseemme kohtaisivat. Alicella oli minun mielestäni maailman kauneimmat silmät.
"Minä...", Alice katkaisi katsekontaktimme. "Katso kummitusjuna!"
"Sinnekö seuraavaksi siis?" petyin tilanteen nopeaan päättymiseen, mutta en antanut sen näkyä. Vastaukseksi Alice tarttui käteeni ja oli jo juoksemassa kummitusjunaa kohti.
Hän oli tosin unohtanut mainita minulle kuinka säikky oikeastaan oli. En tiennyt, oliko Alice ehdottanut kummitusjunaa vain päästääkseen pois tilanteesta, vai oliko hän oikeasti halunnut sinne, koska istuessamme vaunussamme ja mitä pidemmälle pääsisimme, sitä lähemmäksi minua Alice painautui. Minä kiedoin suojelevasti käteni hänen ympärilleen ja tunsin kuinka Alice aina välillä hätkähti pimeydestä ilmestyvän käden takia. Päästyämme pois pimeästä tunnelista, Alice huokaisi, mutta pysyi vieläkin kyljessäni kiinni, kunnes nousimme vaunusta pois. Ajattelin piristää häntä jotenkin ja mahdollisuus tuli heti ensimmäisen kojun osuessa silmiini.
"Tule, minä voitan sinulle nallekarhun", vedin vuorostani Alicen mukanani ja kuulin kuinka hän nauroi takanani. Kummitusjuna oli jo unohdettu asia. Maksoin kojun pitäjälle ja sain kolme tikkaa käteeni. Siitä tuli liiankin helppoa. Alicen käsi pysyi koko ajan omassa kädessäni kiinni, kun heitin ensimmäisen tikan suoraan napakymppiin ja muut kaksi hiukkasen huonommin. Alice kikatti vieressä, kun osoitin haluavani ison ruskean nallekarhun ja annoin sen hänelle. Hän katsoi sitä rakastuneesti ja toivoin joskus saavani samanlaisen katseen itsekin.
"Eiköhän meidän ole aika lähteä kotiin", ehdotin hiljakseen, kun Alicen huomio nallekarhusta alkoi herpaantua.
"Eiköhän", hän hymyili minulle sädehtien nallekarhun takaa. Kävelin hiljaa autolleni ja minä ajoin tälläkin kertaa. Alice nukahti nallekarhu sylissään. En viitsinyt herättää häntä, joten kannoin hänet ja nallekarhun sylissäni taloon ja Alicen huoneeseen.
Annoin hänen nukkua enimmän väsymyksensä pois, ennen kuin menin lopulta herättämään hänet. Katsoin huolestuneena välillä kelloa, ettemme vain myöhästyisi varauksestani, jonka takia olin joutunut käyttämään monia suhteitani.
"Alice, herätys", ravistelin Alicea hieman herätelläkseni hänet. Hän oli kietonut kätensä nallen ympärille, eikä tahtonut päästää irti.
"Onko pakko?" hän mumisi.
"On", vastasin pontevasti. "Ellet sitten halua syödä yksin täällä."
Se sai Aliceen vauhtia ja hän nousi nopeasti pystyyn.
"En", hän kavahti. "En todellakaan."
"Hienoa", virnistin. "Pue päällesi jotain hienoa, mutta kuitenkin jotain kevyttä."
Alicen silmät kirkastuivat, kun hän kuuli sanan hieno ja hänen uniset silmänsä avautuivat.
"Odottelen sinua alhaalla, kun olet valmis", huikkasin, kun menin itse vaihtamaan vaatteeni.
Paikka, jonne Alicen vein, oli erittäin hieno ravintola, johon oli erittäin vaikea saada paikkoja lyhyellä varoitusajalla. Suklaatehtailijana pystyin hyödyntämään suhteitani ja hankkimaan itselleni kaupungista melkein mitä vain lyhyessä ajassa.
Taksi pysähtyi ravintolan eteen, maksoin sen ja autoin Alicen kohteliaana herrasmiehenä taksista ulos, jonka jälkeen tarjosin hänelle kohteliaasti käsivarttani, johon hän innokkaasti tarttui. Alice näytti todella kauniilta syreeninvioletissa polveen asti ulottuvassa kellomekossaan ja kukka kiinnitettynä hiuksiinsa. Itse olin pukeutunut mustiin farkkuihin, valkoisen kauluspaitaan ja puvuntakkiin.
Hovimestari tuli meitä vastaan ovelle ja johdatti suoraan yksityiskabinetin puolelle, jonka olin varannut ja pyytänyt laittamaan kaiken valmiiksi. Eivätkä he olleet pettäneet minua. Kabinetissa oli pieni takka, johon oli sytytetty tuli ja pöydällä oli viinipullo, astiat ja kynttilät jo valmiina. Hovimestari jätti meidät sinne sanoen tarjoilijan tuovan alkupalat tuota pikaa. Alice huokaisi ihastuksesta, kun näki sen kaiken. Autoin hänet istumaan ja istuin itse sitten vastapäätä. Katselimme hetken toisiamme, ennen kuin aloimme puhua.
"Jasper, kiitoksia tästä päivästä", Alice sanoi hiljaa ja tarttui käteeni. "Minulla ei ole ollut koskaan yhtä täydellisiä treffejä."
"Eikä ilta ole edes vielä ohi", suutelin hänen kättään ja Alice kikatti.
"Odotan innolla", tarjoilija toi alkupalamme ja sytytti kynttilät. Ilmassa oli jotain mitä en osannut määrittää. Juttelimme Alicen kanssa niitä näitä ja opimme tuntemaan entistä paremmin. Joimme viiniä ja viimeisen ruokalajin jälkeen olimme kummatkin juoneet kohtuullisen määrän. Pyysin tarjoilijaa tuomaan laskun ja tilaamaan taksin meille. Minulla oli vielä yksi yllätys jäljellä, enkä todellakaan suunnitellut illan vielä päättyvän.
Onnekseni olin käskenyt Mariaa laittamaan kaiken valmiiksi, kun saavuimme talolle. Johdatin Alicen takkahuoneeseen, jossa sytytin itse nopeasti kynttilät. Laitoin cd-soittimen päälle ja musiikki alkoi soimaan.
"Suotko minulle kunnian, my lady?" kumarsin Alicelle pyytäen hänet tanssimaan.
"Toki", hän hymyili minulle ja vedin hänet lähelleni. Tanssin huuma veti meidät heti mukaansa ensimmäisestä askelista alkaen ja me sovimme täydellisesti yhteen tanssiparina. Alicen nauru helisi, kun pyöritin häntä ensin ja lopulta suutelin. Se oli täydellistä, kynttilän valossa ja taustalla soi rauhallinen musiikki. Nostin Alicen varovasti syliini, mutten missään välissä katkaissut suudelmaamme. Kannoin hänet huoneeseeni, jossa aukaisin hänen kellomekkonsa ja annoin sen pudota lattialle. Alice hymyili ja riisui minulta takkini ja alkoi napittaa paitaani auki. Pian olimme kummatkin alastomana.
Halusin Alicea palavasti, enkä voinut enää odottaa, eikä ilmeisesti hänkään. Työnsin hänet hellästi sängylle makaamaan ja suutelin häntä ennen kuin työnnyin hänen sisäänsä. Se kaikki kesti vain hetken, mutta tunsin siltikin jotain syvempää yhteyttä Aliceen, kun kaikki oli ohi. Toivoin vain, että se olisi ollut ensimmäinen kertamme, eikä humalainen pikapano yli kuukausi sitten.
Alice hymyili minulle raukean oloisena, kun ehdotin suihkuun menemistä. Sen jälkeen voisimme käpertyä sänkyyni nukkumaan, jos vain hän halusi. Alice suostui siihen ja autoin hänet pystyyn. Suihkussa pesimme toisemme hellillä kosketuksilla ja opettelimme tuntemaan toisemme vartaloa. Se oli rentouttavaa, en ollut koskaan ennen tuntenut sellaista olotilaa. Tuntui kuin kaikki olisi ollut minulle mahdollista ja Alice vaikutti samalta. Kiedoin paksun pyyhkeen ympärillemme ja hipsimme takaisin huoneeseeni.
Annoin Alicelle yhden paidoistani yöpaidaksi, ennen kuin kävimme makuulle sängylleni ja hän käpertyi viereeni tuoksuen todella suloiselta. Kiedoin käteni hänen ympärilleni ja me kumpikin nukahdimme melkein heti.
