Tiedän tiedän, uskomatonta mutta totta! MINÄ TEIN PÄIVITYKSEN! ;D Kyllä te sen jo ansaitsittekin, olen vähän pantannut sanaista arkkuani viime aikoina... mikä (kuten Liljan updatessa jo sanottua) hävettää, koska parin viime kuukauden aikana lukijoita on ollut enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tämän pätkän kirjoittamisesta on jo hetki, joten käydessäni tätä läpi en ihan muistanut mitä olin kirjoittanut... onko se väärin nauraa omille tarinoille ja niistä syntyville mielikuville? :'D


CHAP9!

"Sephyyy, eikö tämä jo riitä?" Zack huohotti ja nojasi uhkarohkeasti miekkaansa Sephyn vielä pomppiessa hänen ympärillään. "Tai hanki toinen sparrailukaveri!"

Sephy pysähtyi äkisti, miekanterä muutaman millin päässä Zackin kaulasta.

"Jos tämä olisi ollut oikea taistelu, olisit kuollut", Sephiroth läksytti Zackiä jo rentoutuneesti ja veti miekkansa pois Zackin luota.

"Njäh, olen paras miekkamies sinun jälkeesi näillä kulmilla, et uskaltaisi vahingoittaa minua", Zack näytti kieltään. "Jäisit sitten ilman leikkitoveria!"

"Katsotaanko?" Sephiroth uhkasi miekka yhä kädessään, mutta hänen äänessään kupli nauru. Yöunien ahdistavuus oli ehtinyt haihtua. Zack vaistosi ilmapiirin kevenemisen helposti ja uskalsi virnistää. Yhtäkkiä Cloud palasi Zackin mieleen. Jos Zack onnistuisi houkuttelemaan pedon Cloudin sisältä esiin, Cloudista voisi tulla yhtä hyvä kuin Zack jonakin päivänä. Cloudista voisi tulla jopa parempi kuin Zack hyvällä valmennuksella. Joku päivä se voisi olla Cloud, joka ottaisi mittaa Sephyn kanssa. Harmi, että Cloud näytti armeijasta puhuttaessakin täysin eksyneeltä ja oli ottanut hippiasenteen sitä kohtaan. Ja harmi, että Cloudin itsetunto oli lytätty aikoja sitten. Sitä voisi olla vaikea kasvattaa takaisin.

Zackin maha kurisi kovaäänisesti.

"Umm. Aamupalaa, Seph?" Zack virnisti uudestaan Sephylle, joka pudisteli hiekanjyväsiä takistaan.

"Tahdon hampurilaista", marisi Sephiroth, saaden Zackin nauramaan.

"Ei kai heti aamusta?? Tuo on jo addiktio, kuule!"

Cloud puristi yhä kissaa, kun miehet lähtivät kulkemaan sisäänkäyntiä kohti keskeltä kenttää.

He lopettivat jo? Cloud tunsi pettymyksen hulvahtavan ylitseen ja sen jälkeen paniikin. Hänenhän piti kiiruhtaa oppitunneilleen, eikä vakoilla kenraalia. Toisaalta samaan aikaan hän myönsi itselleen, että jos hänelle annettaisiin uusi mahdollisuus valita, hän olisi ehdottomasti halunnut nähdä shown uudestaan.

Nopeasti Cloud kääntyi kannoillaan ja ryntäsi ulos kentältä hiukset heilahdellen.

"Huh, oliko tuo alokas Strife?" Sephiroth pälyili juoksevaa hahmoa kauempana.

"Baby?" Zack älysi katsoa juuri oikeaan suuntaan ja jatkoi huvittuneena: "Enpä usko. Ei hänkään joka paikkaan sentään ehdi, vaikka yritys onkin kova!"

Sitten Zack loi uteliaan silmäyksen Sephirothiin. Miten Sephy oli heti yhdistänyt vaalean tukan Cloudiin?


"Blondi", Cid veti kiivaasti henkeä ja osoitti kissaa Cloudin käsivarsilla, "mitä TUO tekee täällä?!"

Cloud riiputti päätään, mutta huomatessaan, ettei käytävällä ollut enää ketään muita paitsi hän ja Cid, hän nosti päänsä ylpeänä pystyyn ja kohtasi Cidin vihaiset silmät.

"Ihan kuin se sinua kiinnostaisi."

"Ei eläimiä armeijan tiloissa, BLONDI. Taisit pitää luuttuamisesta", Cid naureskeli ja kaiveli taskujaan löytääkseen tupakkansa. Harmikseen hän huomasi, että ne olivat loppu. Juuri tämän takiahan hän oli lähtenyt huoneestaan, ostamaan lisää tupakkaa, mutta törmännyt käytävässä Cloudiin. Juuri nyt Cloud näytti hymyilevän tietoista hymyä. Hitto.

"Painu tunnille, nulikka", Cid urahti. "Minulla on menoa. Mutta älä luulekaan, että tämä jää tähän!"

Cid heilutteli vielä tehokkaasti keskariaan Cloudille poistuessaan.

Cloud huokaisi, laski kissan maahan ja puolihuolimattomasti mutisi "paikka", jottei se seuraisi häntä ja koputti yhteen käytävän ovista. Kummallista, miten Cid oli noin vain päästänyt Cloudin menemään - Cidin tupakanhimo oli ilmeisesti tavallista kovempaa sorttia. Cloud hymyili uudestaan. Kyllä hän tunsi sen tavan, jolla Cid kaiveli taskujaan ja reppuaan kun oli todella tarpeessa. Tai ehkä Cid oli tuntenut edes hivenen huonoa omaatuntoa, kun oli bitchannut Cloudille edellisenä päivänä. Niin tai näin, huomenna olisi taas treenipäivä, ja hän joutuisi vastatusten Cidin kanssa.

"Salasana?" joku sanoi oven toiselta puolelta vahingoniloisena ja Cloud värähti ja kääntyi katsomaan harmaata kissaa, joka tuijotti surkeana Cloudia vähän matkan päästä. Olikohan tämä edes oikea luokka? Cloud ei ollut juurikaan vaivautunut ottamaan selvää aineistaan. Jopa kissa näytti tietävän saman.

"Öö, sori?" Cloud korotti ääntään samalla kun kallisti päätään ja luki pienen lapun ovesta: historia.

"Huono arvaus", tämä joku sanoi huvittuneisuutta äänessään oven toiselta puolelta. "Lähemmäksi olisi osunut 'olen niin kovin pahoillani, sir, mutta kaikista yrityksistäni huolimatta olen myöhässä tunniltasi, ja tähänkin minulla on erittäin pätevä syy ja kirjallinen paperi asiasta, sir, ole niin kiltti äläkä anna minulle liikaa jälki-istuntoa,vaikka tiedän, että olen ansainnut sen'."

Cloud tuijotti suu auki ovea. "Täh?"

Nyt tämä joku suvaitsi avata oven ja tirkisti Cloudia uteliaana. Tällä jollakulla oli vaalea hiuspehko ja siniset silmät, aivan kuten Cloudillakin. Opettajakin taisi huomata saman, koska hän virnisti.

"Ainakin suosittelen omaa esimerkkivastaustani kaikille muille opettajille, joidenka ovia aiot seuraavaksi koputtaa", kyseinen opettaja sanoi.

Cloudin teki kovasti mieli toistaa älykäs "täh" -vastauksensa, mutta onnistui hillitsemään itsensä ja vaihtoa painoa jalalta toiselle. Hän näki opettajan olan yli, kuinka koko täysi luokka tuijotti Cloudia uteliaasti.

"Olet alokas, kylläei?" blondi opettaja jatkoi. "Minä en opeta alokkaita, joten tuntisi on jossain muualla."

"Äh, hitto", Cloudilta lipsahti ja hän nosti kätensä suun päälle. "Sir."

Blondi vain nauroi. "Minä olen Tidus. Toivottavasti näen sinua tunneillani ensi vuonna. Siihen saakka... adios."

Sitten Tidus läjäytti oven kiinni mahtavan rymäyksen kera. Cloud tuijotti ovea, sitten hymy hiipi takaisin hänen huulilleen. Mikä tollo opettaja. Ensi vuoteen mennessä hän olisi varmasti jo erotettu - niin, puhumattakaan Cloudista.

Cloud kääntyi ja huomasi edelleen kissan tuijottavan häntä. Uhmakkaasti Cloud sanoi: "Kyllä minä löydän sen luokan."

Ja koputti seuraavaan oveen.

Varttia myöhemmin, pyydeltyään anteeksi monenmonelta opettajalta tunnin keskeytystä, Cloud vihdoin ja viimeinkin päätyi oikeaan luokkaan. Ensimmäiseksi hänellä näköjään sattui olemaan alkeiskurssi materiasta, jossa käytäisiin läpi mitä se oli ja mitä se teki. Cloudin teki mieli itkeä, kun hän päätyi eturiviin istumaan. Opettaja näytti pelottavalta ja mulkoili Cloudia epäystävällisesti, mutta jätti rangaistukset sikseen, mistä Cloud oli kiitollinen. Cloud nosti varovaisesti katseensa pulpetista, jota oli yrittänyt kärventää katseellaan jo hetken, ja luki taulun ylänurkasta nimen "Leon". Leon, siinäpä outo nimi. Ihan yhtä tyhmä kuin Cloudkin.

Cloudin vierustoveri, ruskeahiuksinen poika, tökkäsi Cloudia yhtäkkiä kylkeen. Cloud hätkähti ja pälyili ympärilleen epäilevästi.

Leon tuijotti häntä.

Oh, scratch that.

Koko luokka tuijotti häntä.

"Alokas Strife, olet ilmeisesti vihdoinkin palannut takaisin keskuuteemme päiväunimaailmastasi", Leon sanoi hiven ivaa äänessään. "Jos olet varma että pystyt tekemään sen, mitä suuresti epäilen, lukisitko kirjasta sivulta 14 vihreän laatikon tekstin ääneen."

Kirjasta? Niinpä tietenkin. Kaikki Cloudin kirjat olivat jossakin matkalaukun pohjalla pinteessä, eikä Cloudilla ollut ollut vielä aikaa pelastaa niitä sieltä.

"Joskus epäilykset osoittautuvat todeksi, sir, olette erittäin tarkkakatseinen-" Cloud aloitti äänessään aivan yhtä paljon ivaa kuin Leonilla, mutta hänen vierustoverinsa tallasi hänen varpailleen, katkaisten Cloudin lauseen ähinään ja työnsi oman kirjansa Cloudin eteen. Cloud käänsi hämmästyneen katseensa poikaan, meinasi sanoa jotain, mutta kohautti olkiaan ja luki tekstin ääneen. Sitten, kun Leon oli kääntänyt katseensa muualle, Cloud selasi kirjasta ensimmäisen sivun esiin ja luki pojan itse kirjoittaman nimen. Sora.

Sora hänen vieressään katseli mitä Cloud teki, ja nyökkäsi. Sitten hän kallisti päänsä äänettömään kysymykseen: entä sinä?

Cloud selasi kirjaa hieman lisää ja osoitti pilveä eräässä valokuvassa. Sora kohotti kulmaansa ja virnisti. Cloud pyöritti silmiään. Sora tukahdutti naurunsa.

Tunti meni hitaasti, niin kuin aina, kun aiheena oli jokin asia, joka ei kiinnostanut ketään. Cloud sitä paitsi tiesi materiasta jo ennakkoon paljon; hänen sukunsa käytti sitä mielellään. Cloud ei ollut aivan varma, mutta heidän yllään oleva kirous saattoi olla osasyy, miksi materian käyttö oli niin helppoa heille. Tosin Cloud ei ollut ikinä saanut kokeilla materiaa ennestään, ei toki, hänenlaiselleen syntiselle lapselle ei asioita esitelty eikä heitä rohkaistu. Zack oli muutaman kerran kutsuttu perheen pään, Rufuksen, luo materiankäytön harjoitusten takia, mutta lopulta Zack oli kieltäytynyt kunniasta huomattuaan, ettei Cloudille aiottu tarjota samaa mahdollisuutta. Kuitenkin Cloud oli kuullut, että Zack oli heti alusta asti armeijaan liityttyään ollut taitava sen käsittelyssä.

Leon huokaisi luokan edessä. Joka vuosi oli häiriköitä. Joskus helpompia, joskus pahempia. Tämä alokas Strife taisi kuulua jälkimmäiseen ryhmään.