Taivas levittäytyi niin pitkälle kuin silmä kantoi ja katosi lopulta tumman turkoosinsiniseen mereen. Verkkaiset aallot löivät valkoiseen hiekkarantaan auringon hellästi kutittaessa rannalla makoilevien ihmisten paahtuvaa nahkaa. Paratiisimaisema lähes kenelle tahansa. Minea istui rannalla kirkkaankeltaisissa bikineissä aurinkovarjon suojassa ja tuijotti eteensä kulmat kurtistettuna. Avattu lehti oli hänen sylissään, mutta hän ei jaksanut keskittyä siihen.
Surille oli järjestynyt uimapukukuvaukset Costa del Soliin ja Minea oli lähtenyt samalla vaivalla mukaan. Hän toki maksoi oman matkansa ja majoituksensa, mutta loma tuli ihan tarpeeseen. Gaian ainoista aurinkorannikosta puhuttiin aina haaveksivasti ja kun mahdollisuus matkaan tuli, Minea ei halunnut kieltäytyä siitä. Jonkin aikaa Shin-Ran ja Midgarin ulkopuolella sopi hänelle muutenkin mainiosti.
Sephiroth olisi pitänyt Costa del Solista. Taivas oli syvänsininen ja illalla näkyi tuhansittain tähtiä, enemmän kuin Midgarissa koskaan. Ja miten kirkkaita ne olivatkaan! Ihmiset olivat muutenkin täällä paljon avoimempia ja ystävällisiä. Rannalla oli bongannut jo useamman tunnetun naaman ja he saivat olla yllättävän rauhassa ilman vieressä toljottavia ihmisiä tai kameroita. Tai ehkä paparazzit vain väijyivät kauempana tai kenties olivat hienotunteisempia kuin Midgarissa? Vain kolmenkymmenen metrin päässä näkyi nytkin yksi TV:n visailujuontaja grillaavan nahkaansa. Minea huokaisi syvään. Miltä olisi tuntunut olla täällä Sephirothin kanssa? Minea oli ollut onnellinen. Heidän suhteensa ei ollut aikoihin tuntunut järjestetyltä ja kenraali oli tuntunut vastaavan hänen omiin tunteisiinsa. Oliko hän rakastunut? Kenties. Korviaan myöten ihastunut kuitenkin. Ehkä sen takia nyt tuntuikin pahalta.
Musta sulka pilkisti kirjanmerkkinä lehden välistä, eikä siipi Sephirothin selässä kadonnut Minean mielikuvista. Hän oli nähnyt sen nyt ainakin kolmesti ja viimeistään sulat löytäessään, Minea oli varmistunut asiasta. Mutta kenraalin selässä ei tavallisesti ollut siipeä. Ei mitään mystistä pahkuraa tai tynkää, minkä kautta siipi välillä ilmestyisi paikalle. Sephirothin iho oli tasainen, lihakset säännöllisen muotoiset, eikä selässä ollut edes minkäänlaista arpea. Minean oli ollut pakko koskettaa siiven paikkaa useamman kerran vakuuttaessaan itselleen, ettei sitä ollut siinä. Ja silti se ilmestyi välillä ja katosi yhtä äkisti. Ne hetket, joina hän oli siiven nähnyt, olivat olleet sangen intohimoisia ja Sephiroth oli ollut voimakkaiden tunteiden vallassa. Minea pohti liittyikö se asiaan jollakin tapaa. Hän ei kyennyt katsomaan kenraalia silmiin, eikä puhumaan tälle luontevasti ennen kuin olisi selvittänyt asian itselleen.
Anna sille mahdollisuus olla tavallinen ihminen, yo
Renon sanat palasivat takaisin hänen mieleensä ja kulmat painuivat vielä voimakkaammin kurttuun. Häntä oli huijattu. Niin, tavallinen ihminen. Sitä Sephiroth ei ollut. Oliko edes ihminenkään? Mutta jos ei ollut ihminen, niin mikä sitten? Hirviö? Enkeli? Mikä? Olivatko kaikki SOLDIERit samanlaisia, vai oliko kenraali vain poikkeus? Mikä muutenkaan sai sen kaiken aikaan? Mako? Ne kokeet, joita mies oli joutunut läpikäymään? Vai oliko se ihan syntyperäistä?
Suri mätkähti viereiselle aurinkotuolille ja veti sen aurinkoon. Kuvaukset olivat ohi siltä päivältä ja nainen saattoi nyt nauttia lomasta rannalla. Minea hylkäsi hetkeksi mietteensä ja yritti keskittyä itse tarkoitukseen eli hauskanpitämiseen. Senhän takia tänne oli tultukin. Vähän etäisyyttä asioihin, biitsille ja ilo irti. Ikävät mietteet kyllä odottaisivat, eivätkä katoaisi minnekään. Hän tarttui uudestaan aloittamaansa lehteen.
"Oletko muuten kuullut, että LOVELESSista on tullut näytelmä? Sitä esitetään parhaillaan Midgarissa" Minea luki lehdestä. "Se olisi kiva käydä katsomassa." Suri puuskahti pitkään ja Minea jäi tuijottamaan serkkuaan.
"Ikävä kyllä olen", Suri totesi. "Kävin katsomassa sen Genesiksen kanssa."
"Ai hän todella soitti?"
"Joo." Suri vastasi melkein penseällä tavalla. Hänen äänensävynsä ei ollut lainkaan niin ilahtunut kuin olisi voinut kuvitella.
"No?"
"Käytiin viime viikolla treffeillä ja se oli täysi fiasko."
"Aijaa?" Minea oli yllättynyt. Hän oli ollut aivan vakuuttunut siitä, että jos Genesis soittaisi, niin noilla kahdella menisi vähän aikaa todella lujaa. Ja huomattavasti pidempään kuin yksien treffien verran.
"Ja se siitä. SOLDIERit eivät ole minua varten", Suri puhahti ja puristi aurinkorasvaa kädelleen. Minea tuijotti edelleen serkkuaan. Suri katsoi takaisin, liikautti päätään äkäisesti ja sai Minean kumartumaan eteenpäin kuin kysyen, mistä mätti. Vaalea nainen tuhahti ja pyyhkäisi ilmaa käsillään.
"Se ilta alkoi ihan lupaavasti. Sillä miehellä on todella hyvät puhujanlahjat", Suri aloitti ja Minea nyökkäsi. Sen hän oli huomannut heti juteltuaan Genesiksen kanssa. Jos punapään antoi puhua, huomasi jossain vaiheessa vain toivovansa, että korvia miellyttävä ääni vain jatkaisi. Aiheella ei niin väliä.
"Mutta...?"
"Se näytös oli aivan kuolettava tylsä! En jaksanut keskittyä siihen yhtään ja taisin jopa torkahtaa kesken kaiken. Genesis lähti sinne aivan erilaisena kuin tuli ulos. Minä luulin, että hän tympääntyi minun laillani siihen turhakkeeseen, mutta ei. Koko illan hän jauhoi siitä, miten väärin LOVELESS oli toteutettu. Miten jotkin kohdat oli tulkittu aivan päin persettä ja miten joitain hänestä tärkeitä kohtia oli jätetty pois tai sovitettu aivan erilailla", Suri valitti ja levitti rasvaa iholleen. "En minä jaksa niin syvällisiä tyyppejä."
"No mitä se haittaa, vaikka teatterireissu menikin päin mäntyä?" Minea kysyi. Hänestä Genesis oli omalla tavallaan hyvin hurmaava tyyppi, eikä nähnyt serkun kuvauksessa ongelmaa. Eivätkö vastakohdat muutenkin täydentäneet toisiaan?
"No enhän minä nyt jaksa lukea mitään niin tylsää ja Genesis olisi vaan halunnut puhua siitä kuivasta kirjasta. Argh! Mennään niin eri aaltopituuksilla sen tyypin kanssa, ettei mitään rajaa!" Suri vuodatti ja siirtyi rasvaamaan jalkojaan. "Punkan puolella sanoisin, että se mies on täysien pisteiden arvoinen, mutta ei sen kanssa voi mitään muuta puhua tai tehdä. Ihme runoilija."
"Sääli", Minea sanoi ja ajatteli ruokalassa Genesiksen kanssa jaettuja keskusteluja, syvällisiä analyyseja ja teorioita.
"Ja vielä lähtiessäänkin aamulla, heitti jonkun ihan ihme läpän."
"Niin?"
"Jotain, että hänen olisi parempi lakata teeskentelemästä ja sitten heitti jotain outoa siipien katkeamisesta ja lentämisestä... äääh, mistä helvetistä minä voisin muistaa?"
"Ylpeyteni on mennyttä. Siipeni murtunut. En voi enää lentää?" Minea siteerasi LOVELESSia.
"Just tuo! Miten ihmeessä sinä muistat nuo?" Suri kysyi ja sulki aurinkorasvapullon korkin. "Otatko?" Hän tarjosi purtiloa Minean suuntaan.
"Nääh, laitoin ihan vähän aikaa sitten", Minea sanoi ja nyki bikiniensä yläosaa. Kaarituki tuntui kaivautuvan ikävästi nahkaan ja oli jo hangannut kainaloiden puolelle aristavat punaiset jäljet. "Olenko minä muuten lihonnut? Ihan kuin tämä rintsikkaosa ei oikein istuisi enää. Tursuan täältä todella törkeästi."
"Jos olet vain vähän turvoksissa? Vedit aika satsin niitä nachoja eilen", Suri sanoi asettuessaan mukavasti aurinkotuolilleen. Hän haki sopivaa asentoa, jotta voisi maata paahtavassa lämmössä mahdollisimman pitkään.
"Turvoksissa tisseistä?" Minea naurahti, käänsi sivua lehdestä ja törmäsi pieneen Sephirothin kuvaan. Ajankohtaisartikkeli käsitteli Shin-Ran menestystä Wutain sodassa ja jutussa hehkutettiin SOLDIERien panosta asiaan. Minea tuijotti hieman epätarkkaa kuvaa hopeisista hiuksista ja mustasta nahkatakista. Kenraali näytti kylmältä ja välinpitämättömältä. "Siinä olisi kyllä yksi, joka pitäisi ajatuksesta. Sen pahemmin tissifiksoutunutta miestä en ole kyllä- ÄÄÄ! En minä halunnut edes ajatella koko tyyppiä täällä!"
"Näytä", Suri sanoi. Minea vilautti sivua serkulleen, jonka naama venyi hieman hänen tunnistaessaan kenraalin hahmon. "Ai tuo."
"Ei siinä, etteikö mies näyttäisi hyvältä, mutta..." Minea jäi pohtimaan, miten monessa paikassa olikaan törmännyt Sephirothin kuviin. Muutama oli ollut Shin-Ran virallisia PR-kuvia, mutta suurin osa oli satunnaisia räppäisyjä paparazzi-tyyliin. Kenraali oli nostanut lehtimiehet ja kuvaajat varsin korkealle inhokkilistallaan, eikä Minea enää ihmetellyt sitäkään, mikseivät he koskaan käyneet missään. Aluksi hän oli harmitellut sitä, ettei mies juurikaan halunnut lähteä ulos syömään, elokuviin tai mihinkään. Kuvaajia oli kaikkialla ja kenraalin jokainen liike Shin-Ran ulkopuolella rekisteröitiin tarkkaan. Hetken Minea kuvitteli itsensä kuviin Sephirothin viereen ja värähti inhosta. Liikaa julkisuutta.
"Treffailetko edelleen sitä mulkkua? Enkö sanonut jo, että ne tyypit ovat ihan syvältä. Olet sanonut itsekin niin jo ties kuinka monta kertaa!"
"En minä nyt niin tiedä..." Minea oli monta kertaa rähissyt turhautumistaan ääneen kotona Surille. Ei hän ollut aivan täysin niitä asioita tarkoittanut, mutta sanojen takana piili kuitenkin totuus. Suhde Sephirothiin ei ollut helppo. Kenraali pyrki jatkuvasti kontrolloimaan Minean elämää ja tekemisiä, eikä edelleenkään ollut mikään diplomatian kukkanen, vaikka parannusta oli tapahtunut huomattavissa määrin. Kompromissi taisi silti olla miehelle aivan tuntematon käsite.
"Kenellä on jatkuvasti käytetty olo ja paha mieli? Ketä pompotetaan ja kenen tekemisiä yritetään rajoittaa? Oikeasti, se mies ei ole sen arvoinen. Oli se minkä näköinen hyvänsä." Suri nosti päätään ja loi serkkuunsa väsyneen katseen aurinkolasiensa yli.
"Mmph."
"Sinä muuten olet levinnyt rintojen kohdalta", Suri sanoi ja kohotti aurinkolasejaan. "Loman jälkeen laihikselle, nainen!"
"MMPH!"
**
Puhelimen pirinä havahdutti Sephirothin unesta. Käsi ojentui hapuilemaan äänen lähdettä yöpöydältä. Vuosien rutiini pisti kehon reagoimaan, liikkumaan lähes itsekseen, vaikka pää oli vielä täysin nukuksissa. Kenraali vilkaisi kelloa sivullaan. Näyttö vilkutti numeroita 03.45. Hän naksautti puhelimen auki, huomasi vieraan numeron ja vastasi puhelimen piristessä toista kertaa. Uninen mieli pohdiskeli muutaman sekunnin kuka soittaja voisi olla, sillä vain hyvin harvalla ihmisellä oli hänen suora numeronsa. Sephiroth ei pitänyt häiriöistä, eikä varsinkaan yöaikaan. Kuka hänet herättikin, hänellä olisi parasta olla hyvä syy soittaa.
Puhelimen toisesta päästä ei kuulunut muuta kuin ihmisten hälyä ja rennon letkeää tanssimusiikkia. Sephiroth kurtisti kulmiaan. Joku nauroi kauempana ja kenraali päätteli puhelun tulleen jostain baarista. Hän sulki puhelimen ärtyneenä uniensa katkeamisesta. Tämä olikin vasta kolmas kerta, kun hänen kohdalleen oli osunut vahinkopuhelu. Mikä hemmetin tarve ihmisillä oli ylipäätään soitella toisilleen keskellä yötä?
Sephiroth ehti juuri laskea puhelimen takaisin yöpöydälle, kun se soi uudestaan. Hän vilkaisi näyttöä ja totesi puhelun tulevan samasta numerosta. Hän mietti sulkisiko koneesta virran, mutta tiesi sen olevan mahdottomuus. Tilanteet Shin-Ralla saattoivat muuttua niin nopeasti, että hänen tuli olla jatkuvasti tavoitettavissa. Olivathan he edelleen sodassa Wutaita vastaan. Ifrit vieköön. Jos Reno oli nyt toisessa päässä, hän olisi seuraavana aamuna varmasti päätä lyhyempi. Ei Turk normaalisti kyllä kenraalille soitellutkaan, mutta mistä sen sekopään mielenliikkeistä oikein tiesi, varsinkin jos se idiootti oli baarireissulla? Sephiroth haukotteli ja vastasi puhelimeensa.
"Vitun mulkku! Löit luurin korvaan!" Kuului kiukkuinen naisen ääni toisesta päästä. Kenraali veti puhelinta kauemmas korvastaan. Baarin taustahäly vyöryi kohti Sephirothin tärykalvoja ja naisen ääni kuulosti täysin vieraalta.
"Kenelle luulet puhuvasi?" Sephiroth kysyi kylmästi. Jo vain, tämä oli väärä numero. Hän oli jo sulkemassa puhelinta, kun nainen jatkoi.
"Jos siellä on se helvetin Shin-Ran paskakenraali, niin sitten on oikea numero!" Nainen oli selvästi humalassa. Hänen äänensä oli hieman sammaltava ja äänenvoimakkuus oli turhan kova.
Paskakenraali?
"Identifioi itsesi", Sephiroth vaati. Ei sittenkään vahinkopuhelu. Mistä nainen oli saanut hänen numeronsa ja kuka hän oli?
"Vitut siitä", nainen ärähti. "Anna minun serkkuni olla rauhassa! Helvetin mulkku, pilaat koko loman meiltä kummaltakin! Yritä nyt viettää lomaa vittu saada kunnon rusketus kun vittu yksi on naama mutrulla koko ajan! Vittu!" Kenraali nousi istumaan sängyllään.
"Mitä?"
"Kuuntele, senkin kusipäinen paskiainen. Tästä lomasta ei vittu tule mitään saatana, kun Minealla on niin saakelin paha mieli. Se on kokenut jo ihan tarpeeksi paskaa, että sitä tartteisi kohdella noin!"
Tämä varmisti asian. Kenraali nousi sängystä ja käveli pimeässä työhuoneeseensa. Hän napautti katkaisijasta valot päälle ja kaivoi yhdestä laatikosta Minea Koyan tiedustelutiedot.
"Missä Minea on?" Hän kysyi.
"Tossa se äsken oli, mutta taitaa olla nyt tanssimassa yhden kivan tyypin kanssa. Ja... mitä vittua! Ei se kuulu sinulle paskaankaan vertaa!" Nainen kirahti. Sen jälkeen seurasi armoton haukkuryöppy siitä, miten huono, surkea ja ääliömäinen ihminen Shin-Ran kenraali naisen mielestä oli. Sephiroth selasi kansion sisältöä pidemmälle ja löysi etsimänsä; naisen serkun tiedot. Tseng oli jossain vaiheessa puuskahtanut, että Renoa oli ollut vaikea saada tehtävästä irti, kun punapää olisi halunnut tutkia Minean serkkua lähemminkin. Ja Renon lähemmät tutkimukset kyllä tiedettiin... Sephiroth tuijotti kauniin vaaleatukkaisen naisen kuvaa ja hänen oli myönnettävä, että ainakin ulkoisesti Minean serkku oli hyvin miellyttävä katsella. Mutta käytöstavat ja puhekieli taas olivat ilmeisesti suoraan slummeista peräisin. Sephirothin silmät kapenivat sitä mukaan, mitä pidemmälle nainen vuodatuksessaan meni.
"Suri Koya, haluat ilmeisesti kuolla?" Nainen linjan toisessa päässä vaikeni ja vain baarin möly kantautui kenraalin korviin.
"Just tollaista paskapuhetta tarkoitin!" Suri älähti sulateltuaan asiaa hetken. "Voi jumalauta, millainen mulkku!"
Sephiroth tuhahti. Suri tosiaan taisi olla niin humalassa tai niin tietämätön, ettei ymmärtänyt oikeasti leikkivänsä hengellään. Kenraalille oli aivan yksi ja sama, vaikka kyseessä oli hänen Naisensa serkku, mutta hänelle ei kukaan, kukaan puhunut tuohon sävyyn.
"Minä en koskaan puhu paskaa, lainaten käyttämääsi alatyylistä ilmausta", kenraali sanoi matalasti.
"Haista paska!"
"Kenen kanssa sinä puhut?" Minean iloinen ääni kuului taustalta.
"Sen vitun mulkun!" Suri ärähti.
"Mulkun...?" Minea selvästi mietti serkkunsa sanavalintaa. "Voi eiii..."
"Anna puhelin Minealle", Sephiroth murahti kuullessaan tutun äänen. "Nyt!"
"Ei se halua puhua sinun ka-" Surin sanat katkesivat kesken, jotain kolisi ja taustaäänet sulautuivat yhtenäiseksi kakofoniaksi.
"Sephiroth?", Minean hyvin humaltunut ja hätäinen ääni kuului toisesta päästä hetken kuluttua. Naisen puheesta sai juuri ja juuri selvän. "Mitä Suri sanoi?"
"Allekirjoitti juuri kuolemantuomionsa", Sephiroth vastasi hyvin kylmästi. "Missä sinä olet?"
"Ei ei ei ei ei. Hei ihan tosi. Ei Suri varmaan tarkoittanut sitä", Minea yritti puolustaa serkkuaan. "Se yrittää vaan suojella minua ja on liian lärvit tajutakseen kunnolla." Kenraali hymähti vastaukseksi.
"Missä. Sinä. Olet?" Puhelimesta kuului tukahdutettu hihitys.
"Mestoilla."
"Costa del Sol?" Sephiroth sanoi hetken kuluttua. Suri oli puhunut rusketuksesta ja ainut paikka, jossa sitä kunnolla sai tähän aikaan vuodesta, oli Gaian ainut aurinkorannikko. Loppu oli helppo päätellä. Hetken puhelimesta kuului taas hälinää, musiikki vaihtui toiseen ja Surin painokelvottomia kommentteja kuului taustalta.
"Älä. Kuule hei, älä laita Turkeja minun perääni nyt. Ethän!" Minea kuulosti suorastaan ahdistuneelta.
"Riippuu sinusta", Sephiroth mutisi."Mistä serkkusi sai puhelinnumeroni?"
"Öööö... minun muistikirjastani kai... Mnääh. Hei. Minä vaan tahtoisin olla nyt vähän aikaa rauhassa ja - eikun minä puhun nyt puhelimessa." Minean huomio kiinnittyi johonkuhun muuhun. Taustalla miesääni kysyi, mitä Turkit olivat ja Minea selvitti hyvin epämääräisestä tiedustelupalvelusta.
"Minea!" Kenraali ärähti. Hän sammutti työhuoneesta valot ja suunnisti takaisin makuuhuonetta kohti. Huomenna olisi taas uusi työpäivä ja kello herättäisi hänet, kuten aiemminkin, klo 06.00.00 Tämän yön unet jäisivät vähäisiksi.
"Aijoo. Sori."
"Identifioi seurasi?"
"Odota vähän – Mikä nimesi olikaan?" Minean ääni haipui taas ja kenraali kuuli hänen puhuvan jonkun miehen kanssa. Sitten oli taas hetken hiljaista ja kenraali suorastaan kuuli, miten iso ratas pyörähti Minean alkoholin sumentamassa päässä. Sephirothin leukalihakset nykivät. Oli jo tarpeeksi paha tulla herätetyksi keskellä yötä humalaisen naisen soittoon ja kuunnella kirosanoin höystettyä haukkumaratonia, mutta vielä todeta kaupan päällisiksi, että hänen naisellaan taisi olla joku muu kierroksessa.
"Sinä olet sitten kuitenkin mustis?" Minea kysyi hitaasti. Nainen taisi ymmärtää, että kuka hyvänsä heidän seurassaan oli, olisi kuollut, jos Minea paljastaisi nimen. Sephiroth ei vastannut. "Sephy?" Kenraali painoi silmänsä kiinni ja laski mielessään kymmeneen. Hän vihasi tuota lyhennettä nimestään.
"Niin?" Sana tuli oikestaan vain murahduksena.
"Et tainnut oikein arvostaa tätä juttua?" Nainen kysyi varovaisesti. Linja pysyi hiljaa. "Odota vähän." Minea taisi painaa luurin olkaansa vasten. Vaimeasti hän kuuli Minean pyytävän muita vähän kauemmaksi, että saisi puhua rauhassa. Linja rahisi, kun Minea nosti kuulokkeen takaisin korvalleen. "No niin."
"Kello on neljä aamuyöstä ja minulla on aikainen herätys. Aion nyt sulkea puhelimen", kenraali totesi katsottuaan yöpöydällä nököttävää kelloa ja istui sängylle.
"Eeeeei. Ei vielä, Odota - hei turpa kiinni siellä nyt!" Minea ärähti jonnekin taustalle. Hän suojasi ilmeisesti puhelinta nyt paremmin, sillä taustahäly ja musiikki eivät kuuluneet aivan niin voimaakkasti läpi. "Minä olen tässä miettinyt..."
"Kerro asiasi."
"Minä en halunnut rakastua sinuun, mutta... äääh, en minä tiedä, mitä minun pitäisi edes sanoa..." Kenraali istui sängyssä ja tuijotti mykkänä vastakkaista seinää. Rakastua? Joku rakasti häntä? Minea... Voi Gaia. Ajatus iski tajuntaan sellaisella voimalla, että Sephiroth oli kiitollinen siitä, että oli jo istumassa, eikä kukaan nähnyt sitä tyrmistyneen hölmöä ilmettä hänen kasvoillaan. Kukaan ei ollut koskaan välittänyt hänestä niin, että sitä olisi voinut kutsua pitämiseksi, saati sitten rakkaudeksi.
"Sephy?"
"Sephiroth!" Kenraali korjasi äkäisemmin kuin oli tarkoittanut. Hän ei halunnut kuulla tuota naurettavaa lyhennystä nimestään enää kertaakaan, eikä ainakaan noin julkisella paikalla lausuttuna.
"Minä... sori..."
"Jatka."
"Sinä olet oikeasti tosi ihana, mutta pidät liian tiukasti kiinni. Anna minun hengittää, jooko? Anna minulle välillä omaa aikaa ja vapautta. Enkä minä puuhaa täällä mitään sellaista, mistä tarvitsisi olla mustasukkainen. Voit luottaa siihen."
"Minun täytyy ajatella asiaa", Sephiroth sanoi ja sanat tulivat vaikeasti hänen suustaan. "Meidän pitää puhua ...tästä. Meistä." Meistä? Hän oikeasti puhui heistä kahdesta me-muodossa? Hän hämmästyi itsekin sanomaansa. Se oli vain tuntunut luonnolliselta ja jotenkin sopivalta. Minea oli vaiti hetken.
"Sinä tahdot oikeasti puhua?" Naisen ääni oli kummastunut.
"Mmm."
"Mutta kun minä en voi puhua vähään aikaan. Minä tarvitsen nyt aikaa. Anna minun tulla sinun luoksesi sitten kun pystyn, jooko?"
"Hyvä on", Sephiroth sanoi.
"Okei, hyvää loppuyötä sitten. Tulen takaisin Midgariin kyllä ihan pian", Minea sanoi ja sulki puhelimen. Sephiroth laski puhelimen yöpöydälle ja laskeutui makuulle. Hän muistutti itseään siitä, että aamulla hänen pitäisi laittaa joku Turk varjostamaan Mineaa. Reno ja Rude olivat naiselle jo liian tuttuja kasvoja, joten jonkun muun pitäisi hoitaa tehtävä. Kenraali halusi tietää, mitä Minea teki, keiden kanssa ja että tämä pysyisi varmasti turvassa. Jos ja kun oli ihminen, joka välitti Sephirothista, hän ei saisi kadota mihinkään.
Minua rakastetaan?
Ajatus kieppui kenraalin mielessä ja hän vietti pitkän tovin tuijottaen valkoiseksi maalattua kattoa. Hän ei kunnolla hahmottanut, mitä rakkaus edes sanana piti sisällään, mutta tiesi sen olevan jotain tärkeää. Minea oli käyttänyt sitä jo useamman kerran puhuessaan asioista, joista piti erityisen paljon, mutta silti sanan perimmäinen tarkoitus ei ollut Sephirothille selvä. Aikansa pyörittyään, hän nappasi puhelimen käteensä, mutta laittoi sen kuitenkin takaisin. Genesis oli ollut viimeisen kuukauden hyvin kireä ja haluton keskustelemaan yhtään mistään Sephirothin kanssa. Silti tämä todennäköisimmin olisi se ihminen, joka ymmärtäisi parhaimmin naisten mielenliikkeitä. Kenraali haki punapään numeron ja soitti vuorokaudenajasta huolimatta.
"Genesis."
"Sephiroth?" Pehmeä ja ärtynyt ääni vastasi. "Onko sinulla aavistustakaan mitä kello on?"
"Tiedän, mutta tarvitsen apuasi." Hetken hiljaisuus.
"Sinä tarvitset minun apuani?"
"Sinä ymmärrät naisia ja -"
"Mitä?"
"Selvitä minulle mitä tarkoittaa se, että joku ilmoittaa rakastavansa? Ja sitten sanoo, ettei pysty kohtaamaan, eikä puhumaan kasvotusten."
"Voi Minervan nimeen... Olet sitten todella pihalla", Genesis haukotteli kuuluvasti. "En aio kyllä ruveta nyt selittämään sinulle mitään."
"Tiivistä."
"Ai selitä rakkaus kolmella sanalla? Ei onnistu. Minä jatkan nyt unia ja niin pitäisi sinunkin."
"Genesis..."
"Ja pistän puhelimen nyt äänettömälle. Öitä!" Sephiroth kuunteli hetken puhelimen tuuttausta ja pamautti sitten ärtyneenä koneen pöydälle. Hän pyöri hetken sängyssään ja muisti Minealta kuukausia sitten jääneen elokuvan. Hän muisteli sen olevan joku romanttinen komedia ja hän nousi uudestaan sängystä. Ehkä se valottaisi asiaa vähän enemmän.
**
Minea tuijotti hississä omaa peilikuvaansa. Loman jälkeinen rusketus oli aika kiva ja konttorilla moni työkaveri olikin ihastellut hänen pehmeänsävyistä väritystään. Aurinko tarttui häneen helposti ja teki ihosta hehkuvan kullanhohtoisen. Silti peilikuva ei miellyttänyt. Mikään vaate ei näyttänyt hyvältä ja kaikki rintaliivit tuntuivat kutistuneet kaapissa. Tämä typerä Shin-Ran tummansininen jakkukaan ei enää istunut kunnolla päälle, vaan veti napit aivan solmuun rinnan kohdalta. Näytti harvinaisen törkeältä, Minea ajatteli ja avasi pari ylimmäistä nappia. Ei paljon parempi ratkaisu, nyt hän suorastaan vyöryi silmille muuten tyköistuvasta takista. Oliko ollut pakko laittaa vielä näin poikkeavan värinen paita jakun alle? Ja sekin tuntui olevan liian tiukka. Voi perse. Miten hän ei ollut kotona sitä tullut ajatelleeksi?
Mitä hän sitten oli syönytkään Costa del Solissa, niin se oli selvästi lävähtänyt tiukasti kiinni. Onneksi ei sentään takapuoleen tai reisiin, hän lohdutti itseään. Useimmat naiset kaipasivat enemmän tavaraa rintavarustukseen ja nyt sitä tosiaan tuntui olevan. Mikä tissi-ihme hänestä oli tullut ja ihan puolihuomaamatta? Minea huokaisi ja tarkasteli peilikuvaansa sivusta. Nyt pitäisi vielä mennä SOLDIERin kerrokseen. Todella mahtavaa. Ihan kuin siellä ei normaalistikin töllötettäisi. Suurin osa armeijasta oli alle tai juuri vähän päälle kaksikymppisiä nuoria miehiä ja kuka tahansa, joka oli pukeutunut hameeseen, tuntui saavan kiinnostusta osakseen. Olisi aivan hyvin voinut pukea chocobolle hameen ja miehet olisivat toljottaneet sitäkin silmät kiiluen. Minea lähetti Minervalle pienen rukouksen siitä, että Shinran armeija olisi sillä hetkellä tiiviisti kiinni harjoituksissa tai täysin muualla.
Turha toivo. SOLDIERin kerros näytti olevan normaalia vilkkaampi ja Minea kirosi mielessään. Jokin operaatio olisi ilmeisesti alkamassa, miehiä juoksi varusteet päällään siihen malliin. Onneksi ei enää tarvinnut harhailla toimistoja etsimässä ja hän tunsi tismalleen, missä jokainen konttori olisi ja mistä kunkin löytäisi. Minea veisi järjestysvastaavalle kansiot pikapikaa, kävisi hakemassa allekirjoituksen yhteen paperiin ja sitten juoksisi portaat seuraavaan kerrokseen. Hänellä ei ollut mitään halua jäädä hissin eteen odottelemaan.
Minea pujotteli ihmisten välistä ja löysi järjestysvastaavan neuvottelemassa Sephirothin ja Angeal Hewleyn kanssa. Minean suunnitelma nopeasta etenemisestä ja paikalta poistumisesta pysähtyi kuin seinään. Hän oli sanonut kenraalille, että tulisi tämän luokse sitten, kun olisi valmis puhumaan. Nyt ei ollut vielä se hetki, eikä tämä ollut missään nimessä oikea paikka. Koko siipiasia ja ihmisyyskysymys olivat vielä totaalisen käsittelemättä hänen mielessään. Joskus saman työpaikan haittapuolet tulivat kirvelevän konkreettisesti ilmi. Hän seisahtui viiden metrin päähän kolmikosta ja odotti. Hyvällä tuurilla Sephiroth jatkaisi matkaa, eikä katsoisi taakseen.
Sekin oli turha toivo. Järjestysvastaava jatkoi selvennystään kenraalille, huomasi Minean silmänurkastaan ja nyökkäsi tälle tervehdyksen sillä seurauksella, että Sephiroth käänsi päätään. Turkoosinvihreät silmät eivät näyttäneet ulospäin mitään, mutta Minea tiesi, että hänet oli havaittu. Hän nielaisi, kun katse laskeutui hänen rinnalleen. Silmäterät liikahtivat aavistuksen ja palasivat vastentahtoisesti hänen silmiinsä. Minea nosti vaistomaisesti kansiot eteensä suojakseen ja käveli henkeään pidätellen heitä erottavat metrit.
"Anteeksi häiriö. Jos saan sotkea väliin, niin olisi pari nopeaa paperiasiaa", Minea sanoi anteeksipyytävästi ja yritti hymyillä. Miehet nyökkäsivät.
"Olet sitten palannut lomalta", järjestysvastaava sanoi ja otti Minean ojentaman kansion vastaan. "Sinua ei olekaan pariin viikkoon näkynyt."
"Joo, eilen tultiin", Minea sanoi ja osoitti paperista kohtaa, mihin kaipasi kuittausta. "Siihen toiseen tarvitsisin allekirjoituksen ja loput jäävät tänne."
"Ok. Costa del Solissako olit, kun olet noin ruskea?", mies jatkoi, vilkaisi papereita ja allekirjoitti niistä päälimmäisen.
"Sielläpä juuri. Oli hyvä ilmat", Minea sanoi ja tunsi kiusaantuvansa Sephirothin viileän katseen alla. Hetkonen. Hän vilkaisi nopeasti kenraalia ja tajusi erehtyneensä. Tuo katse ei missään nimessä ollut viileä, päinvastoin. Havainto sai hänen sydämensä sykkeen hieman kiihtymään ja hän tunsi itsensä saaliseläimeksi.
"Oliko hyvä reissu muuten?"
"Huippuhauskaa. Eipähän tarvinnut katsella yhtään SOLDIERia siinä päässä", Minea vinoili ja Angeal hörähti omalla puolellaan rinkiä.
"Noinko pahoja me olemme?" järjestysvastaava virnisti.
"Riittävän", Minea naurahti.
Sephiroth tuijotti Mineaa. Vaikka mentiin vasta viikon alkua ja makoinjektioihin olisi aikaa useampi päivä, hän tunsi nivusissaan elämän merkkejä. Hetken hän analysoi olotilaansa ja totesi, ettei hänellä ollut juurikaan ongelmia asian kanssa aiemmin. Sephirothin totuttua säännölliseen seksielämään, useamman viikon tauko ei ollut lainkaan mieluisaa. Tämä oli todennäköisesti se syy, miksi hänelle oli joskus nuorempana teroitettu sitä, ettei hänen kannattaisi sotkeutua vastakkaiseen sukupuoleen. Laboratorion ainut naispuolinen tutkijakin oli siirretty toisiin tehtäviin, kun hopeahiuksinen poika oli saavuttanut murrosiän. Huh. Siitäkin tuntui olevan melkein eliniän verran aikaa.
Seuraavaksi kenraali huomasi itsessään hämmentävän kaipuuntunteen. Minea oli ollut poissa kaksi viikkoa ja sitä aiemmin hän oli ollut itse Wutaissa parisen viikkoa. Lähes kuukausi oli kulunut miltei huomaamatta. Vasta nyt, nähdessään Minean uudestaan, Sephiroth tajusi ikävöinneensä naista. Sitä miltä Minea tuoksui, miten tämä hymyili tai puhui. Toki Sephrirothia oli häirinnyt fyysisen puolen puuttuminen, mutta hän ymmärsi kaivanneensa kuitenkin enemmän itse ihmistä kuin tämän kosketuksia. Tunnetila oli kummallinen ja kenraali vierasti sitä. Se tuntui selvältä heikkouden merkiltä. Todella häiritsevää.
"No niin, asia kunnossa", järjestysvastaava jatkoi ja ojensi Minealle allekirjoittamansa paperin. "Näytähän meillekin niitä lomakuviasi sitten." Mies vinkkasi silmää.
"Älä unta näe", Minea hymyili. Hän vilkaisi syrjäsilmällä nopeasti Sephirothin suuntaan ja totesi jatkavansa viemään seuraavat paperit Lazardin huoneeseen.
"Mukavan oloinen tyttö", Angeal kommentoi ohimennen, kun järjestysvastaava jäi katsomaan Minean perään. "Topakka."
"Ja hyvät tissit." Toinen mies kommentoi. "Millaisetkohan rusketusrajat -" Sephiroth karautti kurkkuaan ja SOLDIER kääntyi takaisin kenraalinsa puoleen. "Pahoitteluni, sir. Havainnoin vain ympäristöä."
"Pidä havainnot omana tietonasi. Olemme keskellä operaatiota", kenraali ilmoitti viileästi ja keskustelu palasi takaisin alkuperäisille uomilleen.
**
Kuutta minuuttia myöhemmin Sephiroth tavoitti Minean omassa kerroksessaan, odottamassa hissiä. Kenraali ei kävellyt portaita kuin hätätilassa, eikä koskaan juossut mihinkään. Se oli jotenkin niin... rahvaanomaista. Ja ripeällä kävelyllä pääsi aivan yhtä nopeasti paikasta toiseen. Hän liikkui aina hissillä ja Minea sattui olemaan sopivasti hänen edessään, kun ovet aukesivat. Nopea yleissilmäys näytti myös sen, että koko kerros oli lähes autio. Kaikki olivat alemmassa kerroksessa valmistautumassa operaation alkuun.
"Työhuoneeni. Nyt."
Minea nyökkäsi ja seurasi kenraalin pitkää hahmoa. Sephiroth työnsi avainkorttinsa lukijaan, merkkivalo muuttui vihreäksi ja hän avasi oven. Minea käveli sisään ja kenraali sulki oven heidän takanaan. Kumpikaan ei sanonut mitään. Sephiroth kääntyi, kumartui ja heidän huulensa koskettivat. Minea ynähti ja kietoi omat kätensä miehen kaulaan. Kenraali työnsi jalkansa naisen reisien väliin ja polvimittainen hame nousi useamman tuuman ylöspäin.
"...ja ketä panettaa?" Minea tukahdutti naurahduksensa irrottautuessaan kuumasta suudelmasta useita hetkiä myöhemmin. Paskat. Aiemmat mietteet, epävarmuuden ja kammotuksen tunteet hautautuivat tehokkaasti ihan perinteisen ja puhtaan himon alle. Miten saattoikin tehdä näin hulluna mieli? Vaikka hän oli jo vannonut itselleen, ettei enää kertaakaan...
"Nämä... Ne näyttävät..." Sephiroth sanoi ja hopeiset kulmat kurtistuivat. Hän laski mustien hansikkaiden peittämät kätensä Minean rinnoille.
"Ihan hiton isoilta", Minea täydensi lauseen. "Arvaa onko kivaa, kun kaikki tuijottavat?" Sephiroth nosti kysyvän katseensa Minean silmiin. Ei hän vaan arvannut. "No ei ole! Olin kuolla SOLDIERin kerroksessa nolouteen!"
"Miten... mitä niille on tapahtunut?" Kenraali kysyi. Minea kohautti harteitaan. Sephiroth ei voinut vastustaa rintojen koskettelua. Sormet puristivat kevyesti ja Minea kirahti.
"Ovat helvetin kipeät!"
"Et ilmoittanut, kun tulit takaisin". Sephiroth huomautti ja hänen sormensa pyörittivät kevyesti rintaa käden alla. Uusi ulottuvuus vaati selvästi hänen henkilökohtaista tutkimustaan.
"Minä en... olisi ollut vielä ihan valmis puhumaan kanssasi." Miten sanoa miehelle, että tämän seura epäilytti, hirvitti ja silti se ei kuitenkaan estänyt sitä, että Minea halusi kaataa SOLDIERin tämän työhuoneen sohvalle ja naida tältä aivot pihalle. Okei, nyt hän oli virallisesti vinksahtanut.
"Ah, ymmärrän." Kenraali totesi. Ei hän oikeasti ymmärtänyt, mutta oli saanut sen käsityksen, että niin piti sanoa. Hän oli käyttänyt loput Minean loma-ajasta siihen, että oli katsonut puuduttavuuteen asti erinäisiä rakkautta käsitteleviä elokuvia, eikä ollut saanut kuin siirappimyrkytyksen ja kyllästynyt kuoliaaksi. Edes pikakelaus ei auttanut. Eikä itse pääkysymys ollut auennut Sephirothille yhtään enempää yrityksistä huolimatta. Ei ikinä enää yhtään romanttista elokuvaa. Ei ikinä! Ennemmin hän joisi pullollisen stabiloitua makoa ja viettäisi kynttiläillallisen Hojon kanssa.
"Vaikka ihan sama se nyt varmaan on", Minea sanoi ja sormet ujuttautuivat mustan nahkatakin sisään. Osasipa sitä tosiaan panettaa.
"Sinun täytyy selittää minulle asioita. Olen yrittänyt ottaa selvää -" Sephiroth aloitti, mutta keskeytti lauseensa, kun Minea päättäväisesti aukoi vyöt hänen housuistaan. "Minä yritän puhua sinulle!"
"Joo, hieno juttu", Minea vastasi ja työnsi määrätietoiset sormet kenraalin housujen sisään."Puhutaan myöhemmin."
**
Keskusvalvomossa eräs työntekijä havahtui siihen, että yksi näyttö ei toiminut kunnolla. Hetken kuluttua selvisi, että oli kyse SOLDIER kenraalin työhuoneesta. Valvontakameran edessä oli jotakin, mikä esti näkymän huoneeseen. Jotain vaaleanpunaista, mistä roikkui lappunen. Taustalla näki kyllä jotain liikettä, mutta kameraa oli mahdoton kohdistaa. Tarkennus riitti vain ja ainoastaan valkoiseen lappuun, missä luki 65D.
**
"Niin mitä sinä halusit minun selvittävän sinulle?" Minea huohotti maatessaan Sephirothin alla työpöydällä. Kenraali nosti päätään. Hän oli haudannut kasvonsa Minean kaulaa vasten ja oli hämmentyneempi kuin moneen viikkoon. Hän oli ollut ärtynyt naiselle siitä, että tämä oli lähtenyt lupaa kysymättä, seikkaillut ties missä hänen tietämättään ja vielä palannut takaisin ilman minkäänlaista ilmoitusta asiasta. Turkit olivat toki informoineet häntä asioiden käänteistä, mutta suoraa yhteydenottoa hän ei ollut saanut. Asia, mikä oli saanut kenraalin lähes raivon partaalle. Ja nyt kun Minea oli taas siinä... Gaia, miten hän oli kaivannut naista! Ikävän tunne oli niin voimakas, ettei Sephiroth ollut uskoa sitä todeksi. Eikä hän nyt pystyisi saamaan minkäänlaista kohtausta asiasta. No, kohtausta ja kohtausta. Ei hän saanut sellaisia hallitsemattomia tunteenpurkauksia, jollaisia oli muutaman alaisensa nähnyt tekevän, kun heiltä paloi pinna. Löytäisikö hän itsestään vielä lisää tämänkaltaisia heikkouksia?
"Se puhelu...", kenraali aloitti tietämättä, miten jatkaa. "Mitä sinä tarkoitit?"
"Ai millä?" Minea kysyi ja siirteli päälleen valuvia hopeisia suortuvia kauemmas. "Hei, minä olin ihan lärvätsalot silloin, kun Suri soitti sinulle. En muista puoliakaan, mitä silloin sanoin", Minea pahoitteli. Sephirothin naama venähti.
"Et muista!"
"No osan... Meidän piti puhua jostain ja lupasin olla kiltisti. Ei sen puoleen, minä olen yhden miehen nainen, joten sitä sinun on ihan turha ajatella tai olla mustasukkainen. Ei käynyt mielessäkään kiivetä kenenkään muun punkkaan." Minea näytti epävarmalta.
"Sanoit, ettet halunnut... " Kenraali aloitti ja vaikeni. Jopas oli vaikea sana sanottavaksi. "Rakastua?"
"Ääh..."Minealta pääsi. Hän käänsi päätään ja yritti näyttää kiinnostuneelta siitä, miten työpöydän tavarat oli järjestetty. Voihan... Tätä hän ei muistanut päästäneensä suustaan. Ikinä ei pitäisi juoda ja tilittää puhelimessa asioita. Tuli sanottua ihan vääriä asioita. Olihan se ihan oikea asia, mutta sitä ei vaan olisi pitänyt sanoa ääneen. Ei edes ajatella. Aaargh. Tästä vielä puuttuisi se, että hän olisi puhunut hirviöistä ja siitä, että Sephiroth tuntui nyt todella vieraalta ja oudolta. Epämiellyttävä olotila alkoi palata vähitellen takaisin.
"Minä en hahmota koko sanaa", Sephiroth tunnusti ja jännittyi. Ei ollut enää muuta mahdollisuutta, koska hänen omat tiedustelunsa asian suhteen olivat epäonnistuneet, eikä hän varmasti kysyisi asiasta enää keneltäkään muulta. Genesis ei ollut suostunut myöhemminkään puhumaan koko asiasta ja lopulta SOLDIERien väliin oli laskeutunut taas jännittynyt hiljaisuus. "Sinä käytät sitä sanoaksesi pitäväsi jostain oikein kovasti?"
"Ei se ole ihan niin yksiselitteistä..." Minea mutisi ja yritti laskea kuinka monta niittiä nitojassa oli jäljellä, ettei olisi pyristellyt ylös ja pakoon. Eieieiei. Ei tätä keskustelua nyt!
Kauiuttimista kuului sähköinen kuulutus, jossa ilmoitettiin operaation alkavan kymmenen minuutin kuluttua. Kaikkia pyydettiin siirtymään helikopteritasoille lähtöä varten. Tämä taisi olla vain SOLDIER kerroksissa toimiva äänentoisto, sillä Minea ei ollut kuullut vastaavaa muualla. Sephiroth katsahti ovelle ja huoahti syvään. Hän vetäytyi kauemmas ja kiinnitti housunsa.
"Minun pitää mennä. Puhutaan, kun tulen takaisin", kenraali sanoi ja ojensi käden auttaakseen Minean pystyyn.
"Koska?"
"Riippuu operaation tilanteesta. Wutaista ei tulla kuitenkaan päivässä takaisin", Sephiroth ilmoitti ja kertoi heidän kohteensa. Sillä hetkellä melkein kaikki toiminta oli keskittynyt sinne, joten tämä ei ollut suuri paljastus. Hän kumartui kaivamaan jotain pöytänsä laatikosta ja painoi Minean käteen uudenkarhean kännykän. "Tämä on sinulle. Minä soitan."
"Kiitos", nainen sanoi ja käänteli puhelinta käsissään. Aika makea, uusin malli ja yllätyksettömästi mattamusta, jossa oli kirkkaat kromiosat. Sephiroth oli valikoinnut sen selvästi oman makunsa mukaan. "Mistä hyvästä tämä on?"
"Olet helpommin tavoitettavissa tällä tavoin."
"Olisi pitänyt arvata... Kai tässä on vielä jäljitinlaite tai jotain sellaista?" Minean äänessä oli hitusen kyynisyyttä.
"Luonnollisesti", kenraali sanoi itsestäänselvyyden, haroi pitkiä hiuksiaan selvemmiksi ja heilautti sitten latvoja. Minea räpäytti pari kertaa silmiään ja pudisti sitten hitaasti päätään.
"Ainakin se oli rehellinen vastaus." Hän huokaisi. "Mikset sinä vain voi luottaa minuun? Miksi pitää tehdä asiat näin vaikeiksi?"
"En näe asiassa mitään vaikeaa", Sephiroth sanoi ja etsi laatikosta vielä puhelimelle laturin ja käyttöohjeet.
"No minä näen. Minussa ei ole mitään näkymätöntä tai sen puoliin näkyvää ShinRan kenraalin omaisuutta- leimaa, enkä halua sellaista. Olisiko sinusta kivaa, että sinua tarkkailtaisiin koko ajan, mitä ikinä tekisitkin?" Paitsi, että se tilanne taisi olla miehelle todellisuutta. Minea lätkäisi itseään henkisesti päin näköä. Sephiroth hymähti.
"Se on eri asia."
"Eikä ole. Se on ihan sama asia." Minea puuskahti. "Eikö sinulle todellakaan tullut mieleen, etten minäkään halua sellaista kohtelua kuin sinä olet saanut?" Jatkuikohan se muuten vielä? Ja miten se liittyi siihen siipeen? Vatsanpohjassa muljahti taas ikävästi.
"Operaation alkuun viisi minuuttia. Täysi lähtövalmius", metallinen ääni kuului taas kaiuttimista. Sephiroth katsoi Mineaa hieman vinosti kulmiensa alta ja hänen suunsa vetäytyi viivaksi.
"Minun on nyt mentävä. Minä soitan. Katso, että pidät puhelinta mukanasi." Hopeisten hiusten virta pyyhkäisi Minean jalkoja, kun kenraali käveli ripeästi ulos. "Ja sulje ovi lähtiessäsi", hän sanoi vielä ovelta.