HEEIISSAAAN! Kiva olla taas tääl. Anteeksi kauheasti! mull on ollu hiveästi kaikkea, mutta tässä tää nyt on! Lähestytään loppua! Vielä yksi kappale ja sit kaksi erillaista loppua! tulee olemaan surullinen ja onnellinen ja julkaisenne samaan aikaa! ;)) lupaan saada tämän kaiken ennen marraskuuta, DA!

KIITOS KOMMENTEISTA!

Varoitus: Yaoita ja kiroilua!

"Aah! Tuntuu hyvältä olla taas puhdas!" Danny sanoi kuivaten samalla tukkaansa. Heidän vuoronsa oli ohi, joten he olivat matkalla takaisin leiriin.

"Niin, onneksi sääkin parani." Tino vastasi hymyillen. Hän ja Danny kävelivät iloisesti jutellen rinnakkain. Heidän takanaan tallusteli Ice. Icen takana kulki hiukan masentuneen oloinen pari. Molemmat, Berwald ja Nor, tuijottivat tiiviisti rakkaitaan, heidän kävellessään ilman heitä. Danny vilkaisi olkansa yli nähden näin molempien murhaavan katseen. Danny virnisti ja kietoi kätensä lyhyemmän pojan harteille. Tämä sai toiset reagoimaan. Molemmat pojat kiristivät tahtia, saavuttaen näin kaksikon. Berwald tönäisi Dannyn käden pois, laittaen tilalle omansa. Nor taas otti Danny kädestä ja vetäisi tätä kauemmas. Danny iski salaa silmää Tinolle. Se toimi…

Noin puoli välissä matkaa, vastaan tuli loput leiriläiset. Pieniä tervehdyksiä kuului sieltä täältä. Anttonio vety ylävitosen Franciksen kanssa ja sitten Gilbertin. Feli jäi hetkeksi puhumaan Ludwigin kanssa. Ei mitään ihmeellistä. Ainoa asia mikä pisti silmään, oli se että Matthew jutteli iloisesti muille. Myös veljelleen. Aivan kuin mitään ei ikinä olisikaan tapahtunut. Ice tervehti Matthewta tämän ohittaessaan hänet. Nor huomasi Icen huokaisevan syvään. Tämä haki pikku veljensä muiden joukkoon. Ice soi pienen hymyn poikasen veljelleen palkinnoksi "tarkkaavaisuudestaan".

Päästyään takaisin leiriin, Berwald ja Tino päättivät viettää viimeisen kokonaisen päivän kaksisten. He istuivat teltassa sylikkäin. Berwald luki kirjaansa. Tino vain nautti tilanteesta ja sen rauhallisuudesta. Jossain kohtaa hiljaisuus alkoi kumminkin käydä suomalaisen hermoille. Tino teki muutaman venytys liikkeen. Lopulta hän ei enää kestänyt.

"Onko sinulla sisaruksia?" Tino kysyi tylsistyneenä. Berwald ei näyttänyt kuulevan. Tino oli aikeissa toistaa kunnes…

"Kyllä, minulla oli. Mutta hän kuoli, keuhkokuumeeseen. Hän oli kahdeksan." Berwald sanoi tutun kylmällä äänensävyllä. Tino katui oitis sanomaansa. Hän jäi kumminkin tuijottamaan Berwaldin kasvoja ääneti. Niillä ei näkynyt minkäänlaisia tunteen merkkejä. Berwald ei vältellyt aihetta, muttei mielellään puhunut siitä. Muisto vain sattui, ei sen enempää.

"Isoveli!" nuori pikku tyttö huusi viljapellon keskeltä. Tytöllä oli vaaleat hiukset palmikoilla ja päällä vanhan aikainen punainen mekko. Tyttö juoksi veljensä luokse. Berwald nosti pikkusiskonsa syliinsä. "Minä rakastan sinua." tyttö sanoi halaten samalla veljeään tiukasti.

"Minäkin sinua. Nyt ja aina." Berwald vastasi hymyillen leveästi.

Niin Berwald oli hymyillyt enemmän ennen. Muisto oli niitä harvoja onnellisia siskonsa kanssa. Tämä oli viimeinen yhteinen sellainen. Hänen sisarensa oli sairastunut tämän jälkeen ja kuollut pari kuukautta myöhemmin. Berwald itse oli silloin vasta 13. Ja niin kuin hän oli luvannut, hän rakasti siskoaan edelleen ja tulisi aina rakastamaan. Vasta nyt hän huomasi Tinon tuijottavan häntä säälivästi.

"Anteeksi…" Tino kuiskasi ja käänsi katseensa toiseen suuntaan. Hän ei voinut kuvitella miltä se tuntui, kun menetti jonkun niin rakkaan. Tino hautasi kasvonsa käsiinsä. Berwaldin teki mieli pamauttaa itseään kirjalla. "Tunnelman tappaja" niin kuin Dannyn oli tapana haukkua häntä. Berwald kumminkin päätti laskea kirjan käsistään.

"Anteeksi, ei ollut tarkoitus pahoittaa mielesi. minä-"

"Ei! Minähän se kysyin." Tino keskeytti ruotsalaisen nopeasti. Yksi tyhmä kyynel pääsi karkaamaan Tinolta. Tino nopeasti kuivasi kyyneleen ja toivoi, ettei Berwald olisi huomannut sitä. Berwald nosti Tinon paremmin syliinsä ja kietoi kätensä tämän ympärille. Tino laittoi omat kätensä toisen käsien päälle.

"Onko sinulla siskoja?" Berwald kysyi niin epäluontevan huolettoman kuuloisella äänellä, että Tino melkein mietti kuka sen sanoi. Sitten hän ymmärsi, että Berwald yritti vaihtaa aihetta.

"Joo! Minulla on pikkusisko Aino. Aino täyttää kohta seitsemän. Hän menee tänä syksynä kouluun." Tino alkoi puhua pälpättää suorana viivana. Mikä oli tietenkin luontevaa häneltä. "Hänellä on samanväriset hiukset ja silmät kuin minulla. Ja sitten hänellä on ärrävika, mikä on super söpöä!" Tino hihkaisi kuin pikkutyttö. "Minulla on kuva hänestä, voisin näyttää sen!" Tino sanoi innoissaan ja alkoi kaivaa puhelintaan rinkasta. Tinon puhelin oli Nokian vanha, simpukka mallinen. Tinon katse lasittui hetkeksi, kun puhelimen näytölle ilmestyi taustakuva. Siinä oli hän ja Ivan. Kuva oli otettu muutama viikko sitten. Pitää vaihtaa taustakuva… Lopulta Tino muisti, että Berwald oli siinä. Tino selaili hetken puhelimen kuvatiedostoja. Lopulta hän löysi etsimänsä. "Siinä eikö olekin söpö!" Tino hihkaisi. Aino muistutti Berwaldista hiukan hänen omaa siskoaan, mutta Aino oli kuvassa paljon pienempi, melkein taapero. Aino näytti kovasti Tinolta. Saman väriset hiukset ja silmät.

"On." Berwald sanoi hymyillen. Hänestä oli mukavaa nähdä Tino iloisena. Tino käänsi päänsä toisen puoleen. Nyt hänkin hymyili. Silloin Tino sai Neronleimauksen. Tino meni Berwaldin luokse, laittoi kätensä Beraldin hartioille.

"Katse kameraan!" Tino sanoi ja nappasi kuvan puhelimellaan. Tämä kaikki tapahtui 5 sekunnissa. Berwald jäi tuijottamaan hölmistyneenä eteenpäin. "Oiku söpö!" Tino hihkaisi katsoessaan kuvaa. Berwald hymyili kuvassa yllättävän leveästi. Hän myös näytti hyvin lempeältä.

"Sinä.. Senkin…" Berwald sanoi. Sitten hän nappasi Tinon syliinsä.

"Berwald älä nyt… MITÄ! HAHA! EI SAA! HAHAHA! BERWALD! HAHAHAH!" Tino nauroi. Berwaldin kutittaessa häntä. Tino yritti paeta, mutta siitä ei oikein tullut mitään. "L-LOPETA! AHAHAAH! OLE KILTTI!" Tino aneli naurun ohella.

"Berwald! Älä tapa ketään, jooko?" Danny sanoi äiti maisella äänellä. Teltan suulta. Berwald jäi tuijottamaan tunkeilijaa murhaavasti, mikä antoi Tinolle tilaisuuden paeta.

"Berwald kiusaa." Tino leikillä uikutti ja tarrautui Dannyyn. Berwaldin ilme synkkeni.

"No voi… tule tänne! Mä suojelen sua tolta möröltä!" Danny sanoi kaapaten samalla Tinon itseleen. Pieni naurun tirskahdus arkasi Tinolta. Berwaldin katse alkoi olla murhayrityksen tasoa. "Älä nyt! Se oli pelkkä vitsi pullasein!" Danny sanoi päästäen Tinon pois, joka meni istumaan Berwaldin viereen.

"Älä tuki sisään käyntiä." Nor sanoi tönäisten samalla Dannyn pois edestä. Nor meni istumaan Tinon viereen.

"Nor…" Danny sanoi melodramaattisesti. Silloin Icekin astui sisään. Seuraten isoveljen esimerkkiä, hänkin tönäisi tanskalaisen pois tieltä. "Ice…"

"Pelattasko korttia?" Nor sanoi heilutellen samalla korttipakkaa kädessään.

"Joo!" Tino hihkaisi innoissaan. "Mitä pelataan?"

"Pokeria?" Danny ehdotti. Muut nyökkäsivät.

"Pelataan sitä nyt vaikka ekana." Nor sanoi alkaen samalla jakaa kortteja. Kaikki olivat tyytyväisiä illan ohjelmaan, paitsi Berwald, joka olisi halunnut olla Tinon kanssa kahdestaan.

Korttia oli pelattu jo kiitettävä tovi. Oli siinä välissä käyty jo syömässäkin. Pelikin oli vaihtunut. Pokerin oli tasaista. Kusetuksessa norjalaiset veljekset veivät voiton ylivoimaisesti, pokeri naamojen ansiosta. Berwald oli myös hyvä pokerissa. Tino voitti aina ristiseiskassa. Siis aina.

"Minä en ymmärrä! Se hän on tuuria mitkä kortit saa!" Danny marisi viimeisimmän tappion jälkeen.

"Niin, mutta se on taktikointia miten sä ne käytät!" Tino vastasi ylpeänä. Hän tiesi kuinka hyvä hän oli pelaamaan ristiseiskaa.

"Hei! Mitä te pelaatte?" sanoi Eduardin ääni teltan suulta. Eduard oli viettänyt aikaa uusien ystäviensä seurassa sanoilta tulosta lähtien.

"Ristiseiskaa." Nor vastasi väsyneenä. Hänelle korttipelit alkoivat riittää.

"Hah! Tino on tainnut voittaa kaikki pelit?" Eduard sanoi mennen samalla Tinon viereen istumaan. Pojat virnistivät toisilleen.

"Heh… Mistäs tiesit?" Tino vastasi sarkastisesti. Eduard tiesi Tinosta kaiken, myös tämän vahvuudet. Eduard tuli mukaan seuraavalle kierrokselle, joka saisi olla viimeinen. Tietenkin Tino sen voitti, enemmän muita kiinnosti toiseksi tulia. Tilanne oli tiukka Norilla ja Eduardilla oli kaksi korttia, muilla kolme. Paitsi Dannylla jolla taisi olla noin kymmenen. Lopulta Nor tuli toiseksi. Kello oli jo sen verran että porukka suuntasi kohti rantakallioita. Viimeisen illan kunniaksi iltapala pidettäisiin rannalla.

Porukka saapui kalliolle ajoissa. Maisema oli huikea. Meri kimmelsi kauniina, taustalla moni värinen auringon lasku, sekä purppuran väriset pilvet. Kalliolle oli laitettu pressuja, joiden päälle leiriläiset menivät istumaan. Rannan tuntumaan oli sytytetty pieni nuotio. Ludwig seisoi nuotion vieressä, odottaen että kaikki saapuisivat paikalle. Kaikkien saavuttua hän aloitti.

"Tervehdys! Toivottavasti teillä on ollut hyvä leiri." Ludwig sanoi. "Aina perinteisesti meillä on ollut pientä ohjelmaa viimeisenä iltana. No niin meillä on tänäkin kertana. Siis hyvä yleisö Bad toch trio" tämä sai yleisön taputtamaan ja hurraamaan hurjana.

"Iltaa hyvä yleisö!" Anttonio huudahti. Yleisö vastasi tietenkin riemukkain huudoin.

"Meillä olisi teille MAHTAVA esitys!" Gilbert huusi kuin mikäkin lämppäri. Totta kai hän onnistui siinä.

"Älkää huoliko se ei ole "pupu rautakaupassa" Francis sanoi saaden näin naurut. "No niin tämän esityksen meille esittää minä ja Anttonio." Francis sanoi astuen näin sivuun ja asettuen paikoilleen. Gilbert loikki muiden ohjaajien luokse. Anttonio jäi paikalleen odottamaan merkkiä. koko yleisö oli hiljaa. Sitten Anttonio aloittaa.

"Äiti kato millaisen madon mä löysin!" Anttonio sanoi tyttömäisellä äänellä, mikä sai osan yleisöstä tirskumaan.

"No hyi että! Vie se pois!" Francis sanoi naisellisella äänellä. Taas pientä hihitystä.

"Eks mä saa pitää sitä"

"No ett!"

"Mut kun Liisin äiti anto Liisin pitää sen löytämän madon!"

"No jos Liisin äiti… Okei sinä saat pitää sen."

"Äiti… Pese tää mato mulle?" Anttonio sanoi ojentaen samalla käsiään.

"No HYI! EN!"

"Mutku Liisin äiti pesi Liisin madon!"

"No hyvä on…" Francis vastasi ja otti "madon", joka oli siis karkkimato, Anttonion kädestä ja "pesi" sen. "Tässä ole hyvä."

"Kiitos!" Anttonio sanoi ja otti madon takaisin. "Äiti, paista tää mato mulle?" yleisöstä kuului pientä hihitystä.

"YÖK! EN"

"Mut ku Liisinkin äiti paisto Liisille sen madon!"

"No en mää… Hyvä on." Francis otti Anttoniolta "madon" ja "paistoi" sen. "Tässä. Oletko nyt tyytyväinen?"

"Joo. Kiitos. Äiti, syötää mato!" Anttonio sanoi ojentaen samalla "matoa" Francikselle. Kikatusta…

"HYI! EN!"

"Mutku Liisinkin äiti söi sen!"

"EN!"

"Äiti kiltti!" Anttonio sanoi ja polkaisi jalkaa.

"NO hyvä on!" Francis sanoi ja tarttui "matoon". Sitten hän söi sen. Hetken päästä hän kaatui maahan "kuolleena" Silloin Anttonio käveli tämän luokse ja osoitti tätä sormellaan.

"NIIN LIISINKIN ÄITI!"

Illan aikana esitettiin muitakin pieniä sketsejä. Sitten syötiin. Lopuksi laulettin muutama laulu yhdessä. Joita Anttonio säesti kitaralla. Juuri kun ilta oli saatu päätökseen Ludwig pyysi vielä viimeisen puheen vuoron.

"Tämä on viimeinen päivämme yhdessä, huomenna lähdemme kotiin." pieniä aww huokauksia kuului sieltä täältä. "Tämä leiri on myös meidän viimeinen leirimme. Ei, kyllä meillä on taas ensi vuonna, mutta tältä kesältä se on ohi." Ludwig sanoi hiukan haikeana. "Meille ohjaajille tämä kesä ja tämä leiri ovat olleet ikimuistoisia. Toivottavasti se oli myös teille. Kiitän teitä tästä mahtavasta leiristä ja toivotan hyvää loppu kesää. Kiitos." näillä sanoilla Ludwig lopetti puheensa. Pieni leiri yleisö alkoi taputtaa innokkaasti, myös ohjaajat. Kaikkien mielestä tämä oli ollut paras leiri ikinä. Ainakin yhden pariskunnan mielestä…

Berwald tarttui Tinoa kädestä. Tino käänsi katseensa kohti Berwaldia.

"Minä rakastan sinua. Nyt ja aina." Berwald sanoi suudellen samalla Tinon kättä. Tino punastui, mutta katsoi silti toista silmiin.

"Niin minäkin sinua. Nyt ja aina…"

Siinä se oli! Leiri on nyt ohi ;(( Mutta onneksi taarina ei :DD HEI! yleinen kysymys mitä te ette missään nimessä haluaisi lukea tästä ficistä?

Kiitos kommentoijille! RIKOTTIIN 40 RAJA! MULLE SE ON IHAN SAATANAN PALJON! KIIITOS!

vastaukset kommentteihin:

Colorful Black: Kiitos! Mä luulin ett se ei olis nii outoa ett Matthew viiltelee, mutt minä oon minä... Mutt kaikki käänty hyvin (kai...)

UtaChan: Kiitos! Hyvä jos saan nauramaankin!

SorelleItaliane/Roro: Kiitos!

Symbol of forever: anteeksi... Mä luulin ettei toi ollu edes paljon...

MeGoNuts: Kiitos! No puuro tuli! Toivottavasti luku kelpasi

Emppumamma: Kiitos! Anteeksi yritän olla tarkempi ensi kerralla! Joo voin ymmärtää että kaikki eivät voi siettää angstia, mutta onneksi se loppu! ^^

KIIITOS KAIKILLE LUKIOILLEKKIN! JA KOMMENTOIJILLE! JATKOA TULEE NYT NOPEAMMIN KUIN VIIMEKSI OKEI! NÄHÄÄ! :)