Tuijotin häntä kuin kummituksen nähnyt. En voinut uskoa hänen sanojaan edes vitsinä. Katselin häntä vieläkin kuin idiootti siinä penkkien välissä kun hän jo jatkoi ajamiseen keskittymistä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Istuin takaisin takapenkille sanomatta mitään: ajatukseni myllersivät kuin viimeistä päivää. Olisin halunnut vaatia häneltä lisää vastauksia ja täsmennystä, mutta mikään kokonainen lause ei noussut mieleeni. Ajatuksieni kilpa-ajo päässäni vain pahensi päänsärkyäni ja aloin todellakin kaivata sitä päänsärkylääkettä... päässä kolotti jo sen lailla kuin joku olisi vasaralla hakannut kalloa halki.
En huomannut Weskerin vilkuilua peilistä, mutta arvelin hänen tekevän sitä, kun hän tyytyi kysymään: "Oletko varma, ettei päänsärkysi ole migreeni?"
"Kai minä nyt sen tietäisin jos minulla olisi!" karjahdin hänelle taas vain pahentaen kolotusta. Yritin pidellä päätäni ja suljin silmäni haluamatta nähdä mitään valon tapaistakaan.
"Se siis on, vielä hetki menee ennen kuin pääsen apteekkiin." hän totesi tylsistyneen oloisena tai ehkä jopa helpottuneena siitä, etten nyt voinut enää vaatia hänen täsmennystään "rakkauteensa". En yhtään ihmettelisi, jos hän sanoi sen vain saadakseen minut hiljenemään. Tiedän kuulostavani hyvin vainoharhaiselta kun epäilen melkein hänen jokaista liikettään, mutta en yksinkertaisesti voi luottaa häneen niinkään, vaikka hän pelastikin minut (josta en voi olla varma vieläkään). Hän on kerran jo tuhonnut minut, en antaisi hänen tehdä sitä toista kertaa, jos se minusta riippuu.
Ja huomasin juuri, että kaunakin pahentaa särkyä, mutta se saattaa olla kyllä tämä ajattelukin.
Meni vielä monta tuskallista sekuntia ennen kuin ferrari kaahasi apteekin eteen. Weskerillä ei näyttänyt olevan mikään kiire käydä ostamassa minulle helpotusta tai sitten aloin jo nähdä kaiken hidastettuna. Se varmaan kuuluu tähän migreeniin,vai? Olen usein kuullut naisten valittavan migreenistä, mutten ikinä ole tullut ajatelleeksi, mikä se on. Claire varsinkin sanoi useasti migreenin olevan hyvin kivulias ja siksi hän ei ole voinut lähteä jonnekin kahville, kun olen joskus kysynyt (ennen Weskerin petosta).
Mieleni teki kiroilla pääni olemattomaksi, kun kipu tuntui vain yltyvän. Olen kokenut monenlaisia kipuja elämäni aikana, joitakin tappavia ja taas joitakin vähemmän tappavia, mutta minun oli pakko myöntää, että tällaista kipua en ollut ikinä ennen tuntenut: aivan kuin jokin olisi porannut aivoihini reikää usealta puolelta yhtäaikaa ja samalla kutistanut sitä kahden seinämän välissä. Uusi asia, miksi naisen elämä ei kadehdittanut sitten lainkaan, Clairella oli näitä hänen mukaansa joka kuukausi! Kuulostaa helvetilliseltä...
Wesker palasi mukanaan useampiakin lääkkeitä kuin päänsärkylääkettä Kuulin hänen istuutuvan viereeni, mutten ymmärtänyt hänen sanojaan: ne kuulostivat vain pelkältä muminalta vaikka kuinka pinnistin. Hän tökkäsi käteeni useamman kuin yhden pillerin, jotka vedin enemmän kuin mieluusti kurkkuuni ja sitten otin vielä vesihörpyn hänen ojentamastaan vesipullosta, jonka hän oli varmaan saanut apteekista.
Vesi helpotti hieman oloani, mutta lääkkeiden tehoamiseen kestäisi vielä aikaa. Wesker näytti huomaavan kuntoni hetkellisen paranemisen ja kuulin hänen toteavan jotain lähdön tapaista. Tartuin hänen käteensä ja kirosin ettei varmana lähdettäisi ajamaan, oksentaisin takuuvarmasti penkille.
"Menen ostamaan sinulle jotain päälle pantavaa. Koeta olla mahdollisimman huomaamaton, jos se suinkin on mahdollista." hän sanoi ennen kuin jätti minut sinne. Huomaamaton hyvinkin: upea kiiltävä ferrari, jossa makaa puolitajuton ja alaston mies takapenkillä. Huomaamaton hyvinkin...
"En ole varma koostasi, mutta kokeile näitä." hätkähdin hänen äänensä kovuudesta, kun hän palasi takaisin. En tiedä sitten lainkaan, kauanko hän oli poissa, mutta minusta se oli tuntunut ikuisuudelta oman pääni jyskytyksen vain jatkuessa.
"Uhm.. kauanko.. milloin tämän pitäisi loppua?" mongersin tekemättä mitään elettä ottaa hänen tuomansa vaatteet. Sivusilmällä vilkaistuna niitä oli useampi kuin yksi kassillinen.
"Riippuu hyvinkin paljon sinusta itsestäsi: joillakin se kestää tunnin, toisilla jopa useamman päivän. Itse toivon jo sinunkin kannaltasi, että se kestäisi vain tunnin. Meidän on jatkettava matkaa."
"Minne edes olemme menossa! Ja puhu hiljempaa... saattuu päähän..." huusin hänelle aiheuttaen taas lisää kolotusta itselleni. Tiesin tulevani aina sairaana tai kipeänä aggressiivisemmaksi, mutta tämä turhautuneisuus tietämättömyydestäni teki kaiken vain pahemmaksi. En tiedä minne olimme menossa enkä edes voinut olla varma vieläkään Weskerin rehellisyydestä. Milloinkahan BSAA tai Jill edes lähtisi etsimään minua...
Taisin menettää tajuni jossain vaiheessa, kun tunsin herääväni taas ferrarin hurinaan. Oloni oli hieman parempi kuin aiemmin, muttei mitenkään kehuttava: päätäni särki edelleen ja joka puoleltani kuumotti. Nostin käteni otsalleni ja totesin sen olevan kuin tulessa, siltä minusta tuntuikin: aivan kuin olisin palanut kokolla.
"Chris, voitko yhtään paremmin?" hänen äänensä oli jopa hieman selkeämpi kuin aiemmin ja erotin siitä jopa hienoista huolta.
"Juu.. parempi.. luulisin." huohotin suorastaan sanat ulos suustani edelleen pidellen tulikuumaa otsaani. Hän kääntyi katsomaan minua pikaisesti kulmat kurtussa.
"Et näytä kovin hyvältä. Ehkä olisi parempi, jos jäämme yöpymään jo nyt?"
"Ei...ei! Voin jo paljon paremmin... usko pois."
En halunnut olla vaivaksi enempää kuin olin jo ollut tälle päivälle: hän oli yöstä asti saanut pitää minusta huolta kuin pikkulapsesta. Lupasin hiljaa mielessäni lopettavani kaikki pienetkin lapsellisuudet, jos tästä selviäisin vain korvaukseksi hänelle.
Vakuutteluni ei mennyt nimeksikään läpi ja hän käski navigaattorin viemään lähimpään hotelliin. En ollut ikinä kuullut navigaattoreista, jotka ottavat puheviestin käskynä, mutta tulipahan nyt sekin todettua mahdolliseksi. Weskerille ei kai mikään ole mahdotonta... pitäisihän minun se jo tietää...
Seuraavan kerran heräsin hotelli huoneessa pelkkä lakana päälläni. Weskeriä ei näkynyt, mutta hänen vaatteensa lojuivat sängyn viereisellä tuolilla, luulen hänen istuneen siinä vielä hetki sitten, koska minulla oli kaukainen muistikuva siitä, että hän olisi silittänyt hiuksiani. Kaikki oli niin outoa..
Nousin hitaasti ylös pumpulinpehmeästä sängystä ja vaelsin läpi upeasti koristeltujen huoneiden vessaa kohti: minun olisi aivan pakko saada pestä kasvoni tästä nihkeästä hiestä. Vessassa suhisi vesi ja kaikkialla oli vesihöyryä, mutten sillä hetkellä vain rekisteröinyt sitä mitenkään mielessäni: olin vain täysin keskittynyt tarpeeseen saada naamani puhtaaksi.
Huuhtelin kasvoni viileällä vedellä ja huokaisin helpotuksesta: oloni oli jo paljon parempi. Peilissä jokin häiritsi minua, aivan kuin kahdella sellaisella punapistelampulla olisi osoiteltu pelin lasiin, koska höyrypinnan alla kiilsi pari punaisia pisteitä. Nykäisin naulakosta käsipyyhkeen ja aloin sillä pyyhkiä höyryä pois, näin aivan varmasti näkyjä. Migreeniaaltoja tai jotain sellaisia.
Sydämeni taisi jättää useamman kuin yhden lyönnin välistä: ne kaksi punaista pistettä tapittivat minua pelistä takaisin ja en voinut olla toteamatta niiden kuuluvan minulle. Takaani kuului pienoinen kolahdus ja kierähdin salamana ympäri vain todetakseni sen olevan Wesker höyryävän kuumassa suihkussa hiukset silmillä ja selkä minuun päin.
Kuumotukseni palasi ja tiesin silmieni roihuavan yhtä kuumana kuin kehoni, kun nousin hiirenhiljaa hänen taakseen kuumaan suihkuun. Eikä hän huomannut minua.