Luku 9 Myrskyisen yön vieraat
"Candy ja Terry, mennään jo nukkumaan, nyt on jo melkein keskiyö," Sisar Maria sanoi Candylle ja Terrylle. He olivat pysyneet jalkeilla puhumassa kaikesta ja eivät toisaalta mistään, siitä huolimatta että Ponyn kodin ulkopuolella riehui kauhea ukkosmyrsky.
"Okei, hyvää yötä!" Candy ja Terry vastasivat väsyneesti hymyillen. Se oli heidän toinen yönsä Ponyn kodissa, mutta he olivat silti tosi väsyneitä pitkän matkansa jälkeen ensin Englannista Amerikkaan ja lopulta Ponyn kotiin.
*KNOCK KNOCK*
"Kuka kumma siellä oikein koputtaa meidän etuovellemme tähän aikaan yöstä?" Sisar Maria kysyi kun hän meni avaamaan etuovea. Pony-neiti, Candy ja Terry vain seurasivat häntä nähdäkseen mitä oikein oli meneillään.
"Voisitteko te ystävällisesti auttaa meitä? Minun vaimoni on sairas ja me olemme täysin eksyneet tässä kauheassa ukkosmyrskyssä," nuori vaaleahiuksinen mies sanoi pidellen kaunista, vaaleahiuksista tajutonta naista käsivarsillaan.
"Kyllä, totta kai. Tulkaa sisään," Sisar Maria vastasi ystävällisesti ja alkoi johdattaa vierailijoita heidän pienelle sairastuvalleen.
Kun mies laski vaimonsa vuoteelle ja kaikki pystyivät näkemään tämän kasvot kokonaan, koko sairashuoneelle laskeutui raskas hiljaisuus.
"Ihan niin kuin minä katsoisin omia kasvojani peilistä tai jotakin," Candy kuiskasi katsellen tajuttoman naisen kasvoja lähemmin, tietämättä alkuunkaan mitä ajatella tai sanoa enää ollenkaan. Tämä oli kokonaan uusi tilanne ja se oli yksinkertaisesti ihan liian outoa hänelle.
"Candy… ajatteletko/ luuletko sinä että… hän ehkä… voisi olla sinun sisaresi? Jopa… kaksoissisaresi?" Terry kysyi varovaisesti kun hän lopulta sai äänensä takaisin.
Luku 9 päättyy tähän.
Jatkuu…