Heeei!
Olen takaisin täällä! Minulla on nyt hurjasti ideoita tähän ja niiden myötä kirjoitushaluni on palannut! Jei! Hyvä minä :D Tässä siis uusi luku siis:
.
.
.
Lukas kuuli tutun, ja kovan, äänen puhuvan iloisesti, heidän palattua Tinon ja Berwaldin mökin pihaan. Mathias istui verannalla juttelemassa puuta veistävän Berwaldin kanssa. Tino meni heti miehensä luokse ja istuutui tämän viereen. Berwald hymyili tälle pienesti ja Mathias sinkosi katseensa Lukakseen.
"Hei Lukas, Isak! Olette näköjään käyneet uimassa", hän sanoi ja Isak hymähti ja painui istumaan lähelle Tinoa. Lukas jäi nojaamaan katoksen tukipilaria vasten.
"Mathias, se oli puhdistautumisrituaali. Noitien juttuja", Tino sanoi hyväntuulisena.
"Wou! Kaoru tykkäisi varmaan nähdä sellaisen", Mathias sanoi ja Tino ja Berwald olivat samaa mieltä.
Kaoru oli hulluna magiaan.
"Kaoru on kylämme kauppiaan toiseksi nuorin lapsi. Hänellä on yksi pikkusisko ja kaksi isoaveljeä", Mathias selvensi Lukaksen ja Isakin äänettömään kysymykseen, "Tosin vanhin heistä on tällä hetkellä Tinon isoveljen Ivanin kanssa matkassa!"
"Madam Natalia kertoi, että veljesi Ivan yrittää vallata Witchlormentia takaisin", Lukas sanoi ja Tino huokaisi.
"Niin… Hän muistaa sen paljon paremmin kuin minä. Se kaupunki oli hänelle rakas. Nyt hän yrittää kerätä voimakkaita noitia ympäri maailmaa koulutettavaksi, jotta voisi vallata Witchlormentin takaisin noidille ja nostaa se entiseen loistoonsa. Tiedän, että jonain päivänä hän tulee takaisin tänne ja…"
Tino vaikeni ja Berwaldin ilme synkkeni. He katsahtivat toisiaan ja käänsivät sitten katseensa takaisin Berwaldin vuolemiseen. Lukas pani merkille, että he olivat nähtävästi puhuneet aiheesta ennenkin ja se mitä Tino oli aikonut sanoa, ei ollut kummastakaan mieluisaa.
"Olisi kyllä hienoa nähdä se paikka, mutta ei meitä tavallisia ihmisiä varmaan päästettäisi sinne sitten enää", Mathias naurahti paikaltaan.
"Miksi ei? Sinähän olet Tinon kaveri ja hän on sentään suurnoita", Isak kysyi.
"Ajattele nyt Isak. Noitia on vainottu jo ties kuinka kauan, ja melkein kaikki 'normaalit' ihmiset vihaavat ja kammoksuvat teikäläisiä. Mitä luulet heidän sanovan siihen, että tällainen kuin minä, haluaisi käydä siinä kaikkein tärkeimmässä kaupungissa, joka heillä on? Jos, Ivan siis saa vallattua Witchlormentin takaisin. Kuninkaalla on aikamoinen ylivoima…", Mathias selvensi ja Lukas huomasi olevansa samaa mieltä Mathiaksen kanssa.
Noidat eivät taatusti hyväksyisi Mathiasta kaupunkiinsa, vaikka tämä vaikutti oikein mukavalta ihmiseltä.
Tino nousi ylös silloin ja marssi sisälle mökkiin, sanoen samalla:
"Minä taidan keittää kahvit ja alkaa samalla tekemään ruokaa. Meillä meni siellä lammella enemmän aikaa kuin mitä luulin!"
Berwald nousi myös ja meni mitä luultavammin auttamaan kumppaniaan. Isak silmäili Mathiasta hetken ja painui sitten Berwaldin perään. Lukas arvasi, että Mathias oli turhan liian iloinen ja äänekäs hänen makuunsa. Lukasta miehen ääni ei haitannut, vaikka puunhakkaaja puhuikin vähän turhan paljon tarpeetonta höpötystä. Nytkin Mathias oli alkanut selittämään jostain kauppiaasta, joka oli eksynyt johonkin suureen kaupunkiin ja eikä ollut meinannut päästä pois. Lukas istuutui portaille Mathiaksen yhä höpöttäessä.
Kaikki oli muuttunut niin nopeasti ja niin erilaiseksi. Vielä pari päivää sitten hän oli asunut Alldinin ja Delminden luona heidän kirjakaupassaan ja piilotellut kykyjään ja omaa itseään muilta ihmisiltä. Nyt hän oli tavannut enemmän noitia, kuin oli koskaan uskonut tapaavansa. Hän asui itsensä suurnoidan kotona ja tämä oli suostunut opettamaan heitä. Hän oli jopa huomannut magiansa käyttäytyvän erilaisesti nyt, kun hänen ei enää tarvinnut pelätä, että joku huomaisi kuka hän oikeasti on. Hänen ei tarvinnut piilotella taikuuttaan edes kylän tavallisilta ihmisiltä! Lukas huokaisi syvään ja äkkiä hän tunsi käsivarsien liukuvan hänen olkiensa yli, kun Mathias istuutui hänen taakseen ja nojasi noidan selkään.
"Mitä sinä huokailet noin syvään? Onko kaikki hyvin? Voit kertoa minulla iiiiihan kaiken! Olen tässä!"
Lukas mulkaisi miestä jäisesti ja kumautti tätä naamaan. Mathias veti heti kätensä nenänsä päälle ja älähti Lukaksen noustessa ylös ja peruessa kaikki hyvät asiat mitä oli sanonut miehestä. Puunhakkaajahan oli ihan idiootti!
Lukas lampsi sisään mökkiin Mathiaksen tullessa perässä pidellen toisella kädellä nenästään kiinni ja toisella heilutellen Lukasta pysähtymään.
"Lukaaas, anteeksi! En tee niin enää!" mies nauroi ja Tino ja Berwald pyörittelivät silmiään keittiössä.
Mitä ikinä Mathias oli tehnytkin, hän taatusti tekisi niin uudelleen.
Mathias viipyi mökissä melkein iltaan asti ja Lukas tunsi olonsa hyvin ärsyyntyneeksi. Välillä mies tuntui olevan todella miellyttävä, ja välillä Lukas tahtoi vain kumauttaa Mathiaksen kasvoilla olevan virneen pois tämän naamalta. Isak oli karannut vinttikerrokseen ja kurkisteli aina välillä alakertaan nyrpeä ilme kasvoillaan.
Mathiaksen viimein tehdessä lähtöä, tämä vielä sieppasi Lukaksen halaukseen ja pakeni sitten paikalta ennen kuin mies ehti hyökätä. Tino ja Berwald naureskelivat Mathiaksen käyttäytymiselle ja menivät sitten istumaan ulos kuistin portaille juomaan kuumaa mehua. Lukas katseli rakastavaisia ikkunasta ja tunsi olonsa hieman kateelliseksi. Hän ei ollut koskaan ajatellut ketään henkilöä romanttisessa mielessä. Miten hän olisi voinutkaan, kun hän oli joutunut aina valehtelemaan ja piilottelemaan itseään Nordicamassa? Nyt kaikki oli toisin. Täällä hän voisi ehkä, ehkä, löytää jonkun ja alkaa vihdoin elää.
Mathiaksen kasvot kävivät hänellä mielessä, mutta Lukas pyyhkäisi moisen kuvan heti mielestään. Mathias osasi olla mukava, mutta se tuntui olevan todella harvinaista.
Lukas nousi ylös vinttiparvelle ja huomasi Isakin olevan jo sikeässä unessa. Lukas asettui pikkuveljensä viereen ja nukahti myös itse pian.
Isak heräsi hyvin levänneenä ja kapusi alakertaan hiipien Tinon ja Berwaldin ohi. Berwald oli kietonut pitkät ja lihaksikkaat käsivartensa Tinon ympärille suojelevasti ja Isak hymyili hieman. Tinoja Berwald olivat todella mukavia. Isak meni istumaan sohvalle ja nosti jalkansa ylös. Hän huomasi pöydällään edessä yhden Tinon loitsukirjoista ja nosti sen ylös. Hän selaisi kirjaa, mutta se oli kirjoitettu jollain muinaisella kielellä, jota hän ei osannut lukea. Kirja oli kuitenkin kuvitettu, joten Isak huomasi viihtyvänsä sen parissa aina siihen asti kun muut kaksi noitaa ja puunhakkaaja heräsivät ja tulivat alas. Berwald meni keittiöön tekemään aamupalaa ja Lukas tarjoutui auttamaan häntä. Tino tuli Isakin luokse ja vilkaisi kirjaa tämän käsissä.
"Tiedätkö sinä mistä tuo kertoo?" Tino kysyi ja Isak pudisti päätään, "Tuossa kirjassa puhutaan kahdesta hyvin vanhasta taidosta. Toinen on nimeltään Verenseisautus ja toinen Mielentie."
Tino istuutui Isakin viereen ja osoitti Isakille kuvaa, jossa mies, jonka kädet hehkuivat punaisina, oli kumartunut loukkaantuneen naisen ylle.
"Verenseisautus on voimakas taito, joka parantaa ihmisiä, jos sen tekee oikein. Se on vaarallista ja siinä voi kuolla, joten se pitää osata kunnolla ennen kuin sitä alkaa harjoittaa", Tino kertoi, "Aion opettaa teille tämän. Se vie aikaa oppia, mutta minun vanhempani sanoivat, että mitä aikaisemmin sitä alkaa harjoitella, sen parempi. "
Tino käänsi pari sivua kirjasta eteenpäin ja napautti sitten kuvaa naisesta, jonka silmät olivat kiinni ja tämän pään yläpuolelle oli piirretty sininen usva.
"Tuo usva on vain kuvainnollinen, mutta haluan, että sinä Isak opit hallitsemaan tämän. Mielentie on jotain, jonka vain lahjakkaimmat ja voimakkaimmat voivat oppia ja se vie paljon kauemmin aikaa oppia kuin verenseisautus."
Isak tuijotti Tinoa suu auki.
"Mutta en kai minä voi..?"
"Isak hei", Tino sanoi hymyillen, "Sinun taitosi on nähdä ihmisten ajatuksiin. Sinä osaat mielentietä jo! Minä vain opetan sinua hallitsemaan kykysi. Sinä pääset kuule helpolla, koska sinä voit jättää väliin kaikki ne hankalat alkuharjoitukset! Joskus voit hallita kykysi niin hyvin, että voit läpäistä minkä tahansa mielimuurin ja kävellä miten mielesi tekee heidän mielensä syövereissä…mutta…", nyt Tinon ilme muuttui vakavaksi, "En opeta sinulle tätä kaikkea ennen kuin olen itse tehnyt retken mieleesi."
"Mitä!?" Isak sanoi kauhuissaan, "Ettäkö sinä tutkisit mieleni ja katsoisit kaikki muistoni ja ja…!"
"Älä huoli Isak. En loukkaa yksityisyyttäsi, mutta tämä on tärkeää. Mielentie on vaarallinen taito. Sen hallitsija voi tuhota toisen koskemattakaan häneen ja minun täytyy tietää, että sovitko sinä siihen. Mielentie on tarkoitettu hyvään!" Tino sanoi ja Isak rentoutui hieman.
"Sinäkö siis osaat mielentietä?" nuorempi mies kysyi, mutta Tino pudisti päätään.
"Se on liian vaikea minulle. Olen harjoitellut sitä, mutta se on… hyvin hankalaa… Sitä ei ihan joka noita opi", Tino sanoi ja hieraisi niskaansa, "Minä käytän eräitä suitsukkeita, jotka avaavat minulle häilyvän todellisuuden mieleesi. Se toimii vain ja ainoastaan sinun suostumuksellasi, joten sinun ei tarvitse pelätä, että törmään johonkin, jota et halua näyttää minulle."
Isak väänteli käsiään, mutta kohotti sitten päättäväiset kasvonsa Tinoa kohti.
"Hyvä on. Minä suostun siihen. Milloin teemme sen?"
"Emme vielä vähään aikaan. Ensin haluan sinun ja Lukaksen oppivan perusloitsuja ja riittejä ja teidän alkavan verenseisautusharjoitukset. Kun perustus on tehty, alamme työstämään kanssasi mielentietä!" Tino lupasi ja Isak tunsi pienen jännityksen kuplivan sisällään.
Lukas katseli veljeään tyytyväisenä. Hän oli kuunnellut tarkkaan Isakin ja Tinon keskustelua ja huomasi odottavansa verenseisautuksen oppimista. Hän tunsi myös pientä ylpeyttä veljensä mahdollisuudesta oppia jotain niin vaativaa kuin mielentie. Jos Tinokaan ei osannut sitä, sen täytyi olla todella voimakasta!
He söivät aamupalan kaikki yhdessä ja sen jälkeen Berwald nappasi miekkansa ja jousensa ja lähti metsälle hyvästeltyään heidät. Tino kehotti veljeksiä istumaan sohvalle ja haki itse isosta arkusta kasan kirjoja ja papereita.
Tino kertoi heille noitien jumalista ja heidän palvomista ja hieman noitien historiaa. Sitten hän alkoi opettamaan heitä kasalla kiviä. Tino näytti ensin mallia ja otti kivenmurikan kämmenelleen. Hän istui hiljaa hetken ja sitten kivi muuttui juoksevaksi hiekaksi, joka valui hänen sormiensa lävitse.
"Magian perustuu luontoon ja jokainen noita aloittaa magian harjoittamisen eri luonnonvoimien muuntamisesta. Eli esimerkiksi kiven muunto hiekaksi tai mudaksi ja veden muuttaminen jääksi tai höyryksi. Kun, osaatte kohdella luonnonvoimia, voimme alkaa katsoa loitsuja kirjoista", Tino kertoi ja Isak ja Lukas katselivat kiveä kädessään ihmetellen.
"Magianne ydin on sisällänne sydämenne kohdalla. Se tuntuu sydämenlyöntien rinnalla ja sen voi tuntea lämpimänä sisällänne. Teidän pitää luoda itsellenne ajatus siitä. Siitä tulee kuin uusi raaja teille. Teidän ei tarvitse enää edes ajatella sitä, vaan voitte loihtia ilman tarvetta kutsua magiaanne luoksenne. Nyt alkuun kuvitelkaa se mitä äsken tein. Nähkää mielessänne kivi toisessa muodossa ja antakaa magianne virrata lävitsenne!"
Lukas tuijotti kiveä ja yritti kaikin tavoin saada muunnon tapahtumaan yhtä ylhäisesti, kuin Tino oli sen kuvaillut. Hän mietti kiveä ja sitten hiekkaa ja yritti samalla tuntea magian sisällään. Silloin se tapahtui. Hän tunsi sen! Hän tunsi magiansa ja oli kuin irronnut käsivarsi oli napsahtanut paikoilleen. Hän antoi sen virrata kiveen, ja yhtäkkiä kivi alkoi hapertua ja lopulta se muuttui hiekaksi. Lukas tuijotti hiekkaa kämmenellään ja tunsi suurta iloa sisimmässään. Magia oli osa häntä! Hän oli taikaa!
Lukas kääntyi katsomaan Isakia, jolle Tino kuiskaili neuvoja ja jonkin ajan päästä myös Isakilla näytti napsahtavan ja kivi muuttui hiekaksi. Tino hymyili heille iloisena ja käski heidän tehdä sama uudestaan.
Ja uudestaan.
Ja uudestaan.
Ja uudestaan.
He tuhosivat hiekaksi ainakin kaksikymmentä kiveä kumpikin, ennen kuin Tino oli tyytyväinen. Lukas ja Isak huomasivat jokaisen muuntamansa kiven myötä taikuuden liikkuvan yhä sulavammin heissä ja kaikkien niiden kivien jälkeen se tuntui helpolta ja kevyeltä kuin höyhen.
"Hyvä! Hienosti tehty! Voimme siirtyä nyt ulos ja mennä kokeilemaan veden muuntamista", Tino sanoi ja nousi ylös rientäen ulos ovesta. Isak ja Lukas tuijottivat hetken kaikkea sitä hiekkaa lattialla, mutta menivät sitten perässä ulos. Tino oli jo kyykistynyt vesisangon luokse ja ottanut vettä käsiinsä. Hän puhalsi vettä ja hänen kämmeneltään tippuvat vesipisarat muuttuivat lumihiutaleiksi, jotka leijuivat alas maahan. Lukas ja Isak liittyivät hänen seuraansa oppimaan vedestä lisää.
Berwald tuli jossain vaiheessa takaisin metsältä mukanaan pari säkkiä kaniineja. Hän oli saanut paljon saalista ja menisi seuraavana päivänä myymään suurimman osan kylään. Berwald hymyili salaa Tinon innokkaalle opetukselle ja meni sisään mökkiin viemään saaliinsa pois. Sisällä häntä odotti lattia täydeltä hiekkaa.
Berwald huokaisi ja meni hakemaan luudan kaapista. Tino ja tämän opetusmenetelmät…
.
.
.
Kaikenlaista taikahöpinää ja sellasta tässä luvussa. Olen kirjoittanut jo ensi luvun, joka tulee olemaan hieman lyhyt, mutta se on tärkeä tarinan kannalta :P
Kommenteissa kyseltiin hieman tarkennusta tuohon uhraamisjuttuun, joten selitän siitä nyt hieman tarkemmin. Uhraus on esiaikainen rituaali saada jumalien suosio, mutta se on kielletty noitien keskuudessa kauan sitten. Siinä isketään terävä esine uhrin sydämeen ja sen avulla odotetaan uhraajan saavan jumalten suosio. Näin ei kuitenkaan koskaan käynyt ja rituaali kiellettiin. Epätoivoisina aikoina jotkut noidat ottivat rituaalin uudestaan käyttöön.
Ja nyt, ne, jotka tulivat järkiinsä tai vain tajusivat tekonsa kauheudet, halusivat pelastaa lapsensa/ystävänsä/tuntemattoman, jolle uhraus oli tehty. Sydämen lävistämisen voi pelastaa vain verenseisautuksella. Vain harva uhrattu saadaan pelastettua ja vielä harvempi heidän parantajansa selviää itse. Uhratut henkilöt ovat jo puoliksi kuolleita, kun heitä aletaan parantaa, kun he pelastuvat, heille tarttuu tuonpuoleisesta suurta voimaa mukaansa. Tästä seurauksena uhrattujen henkilöiden taidot.
Uhrauksen tekijän täytyy olla taikavoimainen, eli jos joku random henkilö iskee tikarin jonkun sydämeen ja hänet onnistutaan pelastamaan verenseisautuksella, henkilölle ei tule mitään voimia.
Toivottavasti tämä selvensi hieman :) Kysykää ihmeessä, jos jokin jää epäselväksi.
anonyymi: "Kushtosmel väk'num Harte'vulws. Tarkitostd q's Tehmq! Tarkitostd q's Olm'a! Tarkitostd q's Livsra= Kunnia jumalille. Kiitos maasta! Kiitos ilmasta! Kiitos vedestä!" Ihan keksimääni höpötystä, joka luokitellaan tässä tarinassa noitien vanhaksi kieleksi. Käytetään loitsuissa ja riiteissä :)
TheOneWithYou: Yksi sekoileva Mathias tulossa! Paitsi saamme kyllä nähdä myös Mathiaksen vakavankin puolen tässä tarinassa ;)
Mirrormurderer: Tuttu tarinaa juu. Minunkin porukat on hieman kärmeissään minun koneenkäytöstäni. Varsinkin kun minulla ei ole tällä hetkellä töitäkään, niin kuulee vain ainaista jäkätystä.
mahtisninjatipu: Toivottavasti osasin selittää asian hyvin :)