Oli kulunut kaksi viikkoa siitä, kun ryhmä oli alkanut Ryuun tehtävänannon mukaisesti siepata lähialueella asuvia arkkitehteja leiriin. Rakentajia olikin kertynyt jo pienen ryhmän verran, kunkin käytyä ensin sieppaamassa yhden. Ensimmäisten sieppausten jälkeen oli jonkun kuitenkin aina jäätävä vartioimaan leiriä ja samalla sinne jätettyjä rakentajia, jotta vangitut ammattilaiset eivät pääsisi karkaamaan. Kaikki tähän mennessä vangitut tuntuivat suhtautuvan sieppaajiinsa pelokkaasti ja vaikka Azusan hieman kävikin heidän vankejaan sääliksi, hän pyrki silti vahvistamaan pelon tunnetta käyttämällä omia vahtivuorojaan tuulijutsujen harjoitteluun, ikään kuin näyttääkseen voimiaan ja tehdäkseen selväksi, että pakenemista olisi turha yrittää, sillä hän pystyisi hyökkäämään pitemmänkin matkan takaa. Eräästä, heidän ensimmäisen leirinsä lähistöllä kasvavasta puusta oli jo alkanut kaarnakin kuoriutua, Azusan ammuttua aikansa kuluksi ilmaneuloja sen runkoon ja hioessa tekniikkaansa terävämmäksi ja terävämmäksi. Tuulijutsujen kun oli oltava mahdollisimman leikkaavia, ollakseen tehokkaita.
Ryhmän ensimmäiset kolme iskua olivatkin sujuneet ongelmitta, mutta pian sen jälkeen uutinen kadonneista arkkitehdeista oli alkanut levitä, mikä puolestaan oli alkanut vaikeuttaa tehtävää, sillä osa rikkaimmista ja vaikutusvaltaisimmista rakentajista oli viime aikoina palkannut henkivartijan, jotkut jopa useampia. Niinpä he olivat tehneet enää yhden kierroksen alkuperäisen leirinsä läheisyydessä, ennen kuin olivat keränneet siihen mennessä kerätyt rakentajat kokoon ja kuljettaneet nämä kauemmas pohjoiseen, missä heillä olisi uusia pahaa, aavistamattomia kohteita siepattavanaan.
Parhaillaan Azusalla olikin vahtivuoro heidän uudessa leirissään ja ajatuksiinsa uppoutuneena, kulutti aikaansa taas ilmaneulojen ampumiseen, kohdistaen sen tällä kertaa puun rungon sijasta lähimpänä häntä istuvan vangin jalkojen viereen. Neulan osuessa maahan ja lennättäessä ilmaan hieman soraa ja muuta tomua, vanki säpsähti silminnähden ja perääntyi, samoin kuin tämän takana istuvat vanhemmat miehet, jotka olivat nähneet mitä tapahtui. Azusan olisi tehnyt mieli kääntyä poispäin ollakseen näkemättä pelokkaita silmäyksiä, joita sai ampumansa neulan vuoksi osakseen. Sen sijaan tyttö kuitenkin terästi itsensä ja virnisti ylimielisesti, ennen kuin ampui taas uuden neulan, tällä kertaa kuitenkin taas puun runkoon. Tehtävä oli aina tehtävä, oli kyseessä sitten kuinka epämieluinen tehtävä tahansa.
Äkisti Azusa havaitsi kuitenkin liikettä suunnasta, johon muut olivat aikaisemmin lähteneet. Varuillaan ja valpastuneena, Azusa nousi seisomaan kiveltä, jonka päällä oli istunut ja tarttui sitten viuhkaansa, valmiina hyökkäämään ja häätämään tulijan pois mikäli tämä osoittautuisi ulkopuoliseksi. Huomatessaan tulijan olevan kuitenkin vain Kirikaze, Azusa rentoutui ja päästi irti viuhkastaan, kävellen sitten lähemmäksi miestä, joka pysähtyi jonkin matkan päähän hänestä. Azusan päästessä puhe-etäisyydelle, Kirikaze kumartuikin vaimeasti puhumaan hänelle, haluten selvästikin, että vangit eivät kuulisi heidän sananvaihtoaan.
"Ryuulta tuli käsky, että lähden toisaalle. Hito tulee paikkaamaan minua, hänen pitäisi olla täällä hetkenä minä hyvänsä", Kirikaze kertoi. Azusa nyökkäsi vastaukseksi, näyttämättä päällepäin, kuinka vähän piti tästä ajatuksesta. Jos hän ei väärin muistanut, Hito oli se genjutsuja käyttävä poika, jonka Yuu oli halunnut seivästää aikaisemmin, silloin kun kaikki Ryuun alaiset olivat olleet koolla Iwagakuren vuorilla. Vaikka Azusalla itsellään ei mitään henkilökohtaista poikaa vastaan ollutkaan, ei hänkään silti tästä erityisemmin pitänyt ja vielä vähemmän hän piti ajatuksesta, että joutuisi olemaan lapsenvahtina ja estämään Hitoa ja Yuuta käymästä toistensa kimppuun.
"Hito on genjutsujensa vuoksi hyvä vahti, kenties jopa parempi kuin sinä tai Araki. Ryuu ohjeisti kuitenkin olemaan päästämättä Hitoa vahtivuoroon, ihan vain varmuuden vuoksi", Kirikaze lisäsi vielä, saaden Azusan näyttämään hetken ajan yllättyneeltä, sillä mitä tahansa ohjeita hän olikin olettanut saavansa niin ei ainakaan tällaisia. Kirikazen sanojen perusteella Hito ei tainnut nauttia kovinkaan suurta luottamusta, Ryuun tai tämän alaisten silmissä, mutta toivoa sopi, että Rikimaru oli silti onnistunut takomaan edes vähän järkeä pojan päähän, sinä aikana kun oli suorittanut omia tehtäviään tämän kanssa.
"Pidetään mielessä", Azusa vastasi. Hetken verran Kirikaze näytti siltä kuin olisi halunnut vielä sanoa jotain, mutta lopulta mies vaikutti tulevan kuitenkin toisiin ajatuksiin. Heilautettuaan vielä kättään hyvästiksi, mies katosi näkyvistä, lähtien omille teilleen nopeudella johon vain tasokas taijutsuninja saattoi pystyä. Azusa ei voinut kuin jäädä odottamaan Hiton saapumista, joten niinpä kunoichi istuutui jälleen kivelle ja vilkaisi vankejaan, jotka näyttivät nyt entistäkin hermostuneemmilta. Azusa arvasi jokaisen heistä varmasti miettivän mistä äskeisessä hiljaisessa sananvaihdossa oli oikein ollut kyse. Azusan ei tarvinnutkaan odottaa erityisen kauan, sillä noin puolta tuntia myöhemmin heidän leirinään toimivalle pienelle aukiolle laskeutui puiden oksilta jälleen yksi ninja, jonka Azusa tunnisti nopeasti Hitoksi, huolimatta siitä, että edellisestä lyhyestä tapaamisesta oli jo jonkin aikaa.
"Missä muut ovat?" Luulin, että teidän piti liikkua ryhmässä", Hito kysyi ensitöikseen, mihin Azusa vastasikin vain viittaamalla kädellään lyhyesti puun alle sidottujen vankien suuntaan. Hito käänsi katseensa vankeihin ja näytti vasta nyt huomaavan nämä yhdessä puiden alla kyyhöttävät siviilit, jotka puolestaan katselivat hermostuneesti takaisin, tietämättä oliko tämän uuden naaman ilmestyminen heidän kannaltaan hyvä vai huono asia.
"Hakemassa lisää vankeja", Azusa sanoi sitten ääneen, seuraillen samalla Hiton ilmettä, josta ei päällepäin voinut päätellä lainkaan mitä tämä ajatteli heidän osakseen koituneesta tehtävästä.
"Noh, nyt kun minä olen täällä, niin voit vaikka mennä sen toisen koiran avuksi. Mitä nopeammin saadaan tarpeeksi ihmisiä kasaan niin sen parempi?" Hito sanoi, koettaen selvästikin ottaa jonkinlaista johtajan asemaa itselleen. Normaalisti Azusa olisi hyvinkin voinut tehdä kuten pyydettiin ja jättää vangit Hiton huoleksi, mutta Kirikazen varoitus siitä, ettei Hitoa olisi hyvä idea laittaa vahtivuoroon, kaikui kuitenkin Azusan päässä ja niinpä tyttö pudisti kieltävästi päätään.
"Mene itse. Minun tehtäväni on vartioida vankeja ja sen minä myös aion tehdä", Azusa sanoi tiukasti, vailla minkäänlaista aikomusta ryhtyä tanssimaan Hiton käskyjen mukaan. Hetkessä Hiton silmät kapenivatkin uhkaavasti viiruiksi, aivan kuin tämä olisi halunnut kysyä aikoiko Azusa todella ryhtyä niskoittelemaan hänelle ja kyseenalaistaa johtoaseman, jonka poika selvästi olisi halunnut itselleen.
"Minusta tuntuu, että täällä pitää opettaa hieman kuria", Hito sanoi lopulta uhkaavasti ja astui jo askelen lähemmäs Azusaa kun tyttö itse nousi seisomaan. Käsi hakeutui vaistomaisesti valmiiksi viuhkan kahvalle ja tämän huomatessaan Hito pysähtyi epäröivän näköisenä.
"Sinä tässä kuria tarvitset jos joku. Rikimarun piti opettaa sitä sinulle tehtävänne aikana, mutta ilmeisesti oppi ei tainnut mennä perille vai kuinka?" Azusa sanoi. Oli hänen vuoronsa siristää silmiä uhkaavasti ja astua lähemmäs, osoittaakseen, ettei hän aikonut alistua Hiton käskytettäväksi, vaikka poika selkeästi ajatteli olevansa jotenkin heitä muita parempi. Hetken ajaksi Hito vaikuttikin menevän sanattomaksi ja kiristeli hampaitaan, kuin keksiäkseen jotain sopivaa vastaväitettä. Mitään poika ei kuitenkaan vaikuttanut keksivän ja Azusa ajatteli Hiton jo luovuttavan, kunnes yllättäen poika alkoi tehdä käsimerkkejä.
"Mitä sinä...?!" Azusa huudahti ja otti askeleen lähemmäksi, mutta joutui pysähtymään kesken askeleen, kun yllättäen hänen taakseen alkoi kasvaa puu, joka ryhtyi sitomaan häntä aloilleen. Sama hemmetin tekniikka, jolla Hito oli sitonut kaikki aiemminkin, Ryuun kutsuttua kaikki koolle Iwagakuren vuorille.
"Hito, päästä minut irti. Nyt heti!" Azusa käski, silmät salamoiden. Vastaukseksi hän sai kuitenkin pojalta vain ylimielisen, halveksivan katseen osakseen.
"Tai muuten?" tuo kysyi, samalla kun otti kunain käteensä ja kääntyi, lähtien kävelemään vankeja kohti. Ei tarvinnut miettiä pitkään tajutakseen, että Hito suunnitteli vapauttavansa kaikki nuo vangit, joiden keräämiseen he olivat käyttäneet jo niin paljon aikaa ja vaivaa.
"Hito!" Azusa huusi vihaisesti, koettaen rimpuilla häntä paikoillaan pitäviä puun oksia vastaan, mutta turhaan. Hän tiesi sen vallan hyvin olevan genjutsua, mutta aistit eivät kuitenkaan suostuneet käsittämään sitä samalla tavalla kuin hänen aivonsa. Eikä hän voinut siinä tilanteessa purkaa tekniikkaa, sillä kädet olivat kuin liimattuina hänen kylkiään vasten. Lopulta Azusa turvautui ainoaan käsimerkittömään temppuun, jonka hallitsi ja kerättyään hieman chakraa suuhunsa, tyttö puhalsi suustaan voimakkaan tuulenpuuskan kohti Hitoa. Voimakas, takaa päin lähestyvä tuuli saikin Hiton paiskautumaan kauemmas Azusasta ja samalla myös genjutsu purkautui, Hiton keskittymisen herpaantuessa ilmalennon seurauksena.
Azusa liikutti helpottuneena käsiään ja tarttui seuraavaksi viuhkaansa, tietäen, että se olisi nyt parasta pitää käsillä, ennen kuin Hito koettaisi pysäyttää hänet uudelleen. Tytön katsellessa, poika kohottautuikin parhaillaan jaloilleen, törmättyään ilmalennon päätteeksi tielle osuneeseen puuhun. Hiljainen kiroilu kantautui pojan suusta hänen korviinsa ja varuillaan Azusa tarkkaili Hiton liikkeitä. Jos poika tekisi yhtäkään käsimerkkiä, hän ei epäröisi iskeä saman tien. Azusa sai kuitenkin havaita, ettei suinkaan ollut ainoa, joka kykeni taistelemaan myös ilman käsimerkkejä, sillä seuraavassa hetkessä tyttö sai huomata ympärillään useita kymmeniä Hiton klooneja, jotka saman tien ilmestyttyään lähtivät hyökkäykseen häntä kohti. Tietämättä varmasti oliko kyseessä jälleen uusi harhakuva vai lauma oikeita klooneja, Azusa iski kokoon taitetun viuhkansa kohti lähimmän kloonin kasvoja. Klooni hajosikin osuman saatuaan saman tien lätäköksi maahan, minkä jälkeen Azusa napsautti viuhkansa auki ja oli jo aikeissa hoidella useamman kloonin kerralla, kun sai havaita äsken hajottamansa kloonin alkavan koota itseään jälleen kasaan.
"Genjutsua siis, oikeat kloonit eivät pysty tuollaiseen", Azusa ajatteli, samalla kun irrotti toisen kätensä viuhkan kahvalta ja muodosti käsimerkin. Hetkessä hänen onnistuikin purkaa genjutsun vaikutus yltään ja erottaa taas ympäristönsä sellaisena kuin se todellisuudessa oli, kun kloonit eivät olleet enää peittämässä näkökenttää. Azusan ajoitus olikin täydellinen, sillä kloonien haihtuessa näkyvistä, tyttö sai havaita Hiton olevan leikkaamassa juuri erään vangin käsien ympärille sidottuja köysiä irti.
"Irti heistä!" tyttö huusi ja tiputti viuhkan jalkoihinsa hetkeksi tehdäkseen käsimerkit. Lopettaessaan lyhyen käsimerkkisarjansa, Azusa ampui suustaan pienehkön ilma-ammuksen, jonka tähtäsi Hiton päähän. Poika näytti kuitenkin ottaneen opikseen hänen aiemmasta hyökkäyksestään ja paiskattuaan vangin maahan suojaan, Hito hyppäsi sivulle, välttäen näin hiuksenhienosti ottamasta osumaa Azusan ilma-ammuksesta. Sen sijaan ohjus osui vankien takana olevan puun runkoon ja lennätti kaarnaa ja puunsäleitä maassa kyhjöttävien vankien niskaan. Pahin oli kuitenkin Azusan hyökkäyksestä huolimatta ehtinyt jo tapahtua. Hiton oli onnistunut ennen väistämistä sahata vangin käsien ympärillä ollut köysi poikki ja parhaillaan mies irrottikin jalkojensa ympärillä olleita köysiä, minkä jälkeen siirtyi auttamaan muita vankeja, mitä luultavimmin Hiton kehotettua häntä siihen.
"Teit viimeisen temppusi Hito", Azusa sanoi raivoissaan, vilkuillen vuoroin Hitoa ja vuoroin vankeja. Poika pitäisi hoidella nopeasti jos hän halusi sitoa vangit uudelleen, ennen kuin nämä pakenisivat joukolla. Niin kauan kuin Hito olisi pystyssä häntä häiritsemässä, hänellä ei olisi toivoakaan saada vankeja takaisin kasaan, ilman että Hito pyrkisi jotenkin häiritsemään häntä.
"Niinhän sinä luulet", Hito vastasi. Sanat tuntuivat enteilevän, että Azusan aikeet nopeasta taistelusta oli helpommin sanottu kuin tehty. Sanomatta enää enempää, Azusa nappasi jälleen viuhkansa maasta ja heilautti sitä sitten laajassa kaaressa, sillä seurauksella, että Hitoa kohti lähti laajalle ulottuva tuulihyökkäys. Poika ei lähtenyt edes yrittämään väistämistä, vaan sen sijaan kohotti vain kätensä kasvojensa suojaksi, Azusan tuulen leikatessa haavoja tämän kehoon ja viiltäessä syviä lovia ympärillä olevien puiden runkoihin. Tuulen lopulta laantuessa, Hito kuitenkin yllättäen muuttui puun lehdiksi, jotka jäivät pyörteilemään ilmaan laantuvan tuulen mukana.
"Älä yritä, harhakuvasi eivät enää mene minuun täydestä!" Azusa huusi ja muodosti jälleen käsimerkin purkaakseen silmiään hämäävän illuusion. Lehdet katosivatkin hetkessä näköpiiristä ja tyttö huomasi Hiton ehtineen tässä ajassa jo hänen oikealle puolelleen. Siihen Azusa ei kuitenkaan ollut varautunut, että poika oli ehtinyt myös heittää häntä kohti jo viisi senbon neulaa. Parhaansa mukaan, Azusa heittäytyi sivulle, pyrkien välttymään neuloilta, mutta väistöyrityksestä huolimatta, kaksi neuloista upposi kuitenkin hänen reiteensä. Azusa päästi turhautuneen ähkäisyn laskeutuessaan lopulta maahan jaloilleen ja kiskaistessaan lopuksi reidessään olevat neulat irti. Aivan kuin tässä ei olisi jo ollut tarpeeksi, hän sai myös havaita neulojen osumakohdan ympärillä tummemman alueen ja sen mukana yltyvän kivun.
"Myrkkyä?" Azusa ajatteli ja hammasta purren teki varmuuden vuoksi jälleen käsimerkin, siltä varalta, että Hito yritti vain jälleen hämätä häntä illuusioiden avulla. Tummempi alue neulanpistojen ympärillä ei kuitenkaan hävinnyt ja vahvisti Azusan epäilyksen siitä, että Hiton todella oli onnistunut saada käsiinsä myrkkyä, jonka avulla pyrki nyt raivaamaan Azusan tieltä, saadakseen vangit onnistuneesti vapaaksi.
"Eiköhän tämä ollut tässä", Hito sanoi omahyväisesti, katsellessaan, kuinka myrkky sai nopeasti Azusan jalat pettämään tämän alta. Tytön lopulta kaatuessa kyljelleen maahan, myös näkökenttä alkoi hitaasti hämärtyä ja Azusa tajusi hävinneensä tämän erän.
"Olen pahoillani Yuu... Araki...", Azusa ehti ajatella sekavasti, ennen kuin menetti lopulta kokonaan tajuntansa Hiton myrkyn vaikutuksesta.
oOo
"Azusa? Azusa?!" kuin jostain kaukaa kuuluva ääni sai Azusan havahtumaan hereille tajuttomuudestaan ja lopulta pakottamaan silmänsä hitaasti auki. Puiden oksat heiluivat tuulessa hänen yläpuolellaan ja hetken verran Azusa arveli kuulleensa omiaan. Kääntäessään lopulta aavistuksen päätään, tyttö sai kuitenkin Yuun huolestuneet kasvot näköpiiriinsä. Aluksi tyttö ei käsittänyt mistä oli kyse, mutta vähitellen muistikuvat Hiton paikalle saapumisesta ja sitä seuranneesta taistelusta kuitenkin palautuivat ja Azusa nousi nopeasti ylös, katsellen ympärilleen. Kuten tyttö noustessaan oli pelännytkin, paikalla oli vain kaksi vankia, jotka Araki ja Yuu olivat tuoneet mukanaan edelliseltä sieppausmatkaltaan. Näitä kahta Araki oli parhaillaan sitomassa kiinni puun runkoon, mutta vaikka poika näyttikin keskittyneen köysiin, tämän kireä ilme silti paljasti, että tämä seurasi korva tarkkana kunoichien välistä keskustelua.
"Mitä täällä on tapahtunut? Missä muut ovat?" Yuu tivasi. Azusa käänsi hiljaa katseensa jalkaansa, jossa nyt oli vain kaksi neulanpistoa, mutta ei merkkiäkään myrkystä joka oli pakottanut hänet menettämään tajuntana. Neulat puolestaan lojuivat maassa, Yuun ilmeisesti kiskaistua ne irti Azusan jalasta.
"Hito", Azusa vastasi ensin lyhyesti ja pudisti sitten hieman päätään, kuin selvittääkseen ajatuksiaan. Lisäksi Azusa tunsi olevansa pettynyt itseensä. Hänellä oli ollut niinkin yksinkertainen tehtävä kuin vahtia vankeja, mutta hän oli kuitenkin mennyt ja tyrinyt sen pahemman kerran. Hänen takiaan rakentajien kerääminen pitkittyisi ja muuttuisi varmasti entistä vaikeammaksi, karanneiden vankien varoittaessa muita kunhan pääsisivät ihmisten ilmoille. Lisäksi tästä leiristä olisi lähdettävä pikimmiten, sillä Azusa ei uskonut sen paremmin Hiton, kuin vankienkaan pitävän suutaan kiinni heidän leirinsä sijainnista.
"Kerro kaikki... Hito siis teki tämän?" Yuu kysyi, ilme tiukempana kuin äsken. Azusa ei ollut varma johtuiko Yuun kasvoilla oleva ilme vain tehtävän kokemasta takaiskusta vai Hiton nimen mainitsemisesta. Todennäköisesti molemmista, kun otti huomioon, että Hito oli aiheuttanut tämän takaiskun. Todennäköisesti Kaguya parhaillaan muisteli kuinka oli aiemmin suuttunut Hitolle tämän epäkunnioittavasta käytöksestä Ryuuta kohtaan. Azusa huokaisi hiljaa ja sulki hetkeksi silmänsä kuin jäsennelläkseen kaikki yksityiskohdat päässään. Lopulta tyttö alkoi kertoa kuinka Kirikaze oli tullut leiriin ja ilmoittanut Hiton tulevan paikkaamaan häntä, sillä välin kun Kirikaze olisi muissa tehtävissä ja kuinka Hito saavuttuaan oli aloittanut taistelun hänen kanssaan ja lopulta vapauttanut vangit tainnutettuaan Azusan myrkyn avulla pois tieltä. Azusan päätettyä kertomuksensa, Yuu kiristeli hampaitaan ja Araki näytti siltä, kuin olisi halunnut räjäyttää koko leirin palasiksi. Azusan helpotukseksi kummankaan viha ja turhautuminen ei tuntunut kuitenkaan suuntautuvan häneen. Tästä huolimatta Azusa ei voinut kuitenkaan mitään sille, että tunsi epäonnistuneensa pahemman kerran. Vaikka Yuu ja Araki näyttivätkin luottavan siihen, että hän oli tehnyt parhaansa, miten Ryuu reagoisi kun saisi tietää tästä? Ja miten hänen oikean tehtävänsä kävisi? Entä jos Ryuu ajaisi hänet pois? Tai menisi niin pitkälle, että tappaisi hänet?
"Tästä on pakko ilmoittaa Ryuulle", Araki sanoi ääneen ajatuksen, joka oli varmasti jo käynyt heidän jokaisen mielessä. Arakin sanoja seurasi kuitenkin syvä hiljaisuus, kaikkien katsoessa vuoron perään toisiaan. Kukaan ei ollut erityisen halukas kertomaan Ryuulle tilanteesta, ei edes Yuu, joka normaalisti olisi varmasti enemmän kuin mielellään käyttänyt tilaisuuden saadakseen nähdä rakkautensa kohteen pitkästä aikaa. Lopulta Azusa kuitenkin päästi raskaan huokauksen suustaan.
"Minä ilmoitan. Minä olin kuitenkin vahtivuorossa kun se tapahtui joten... kannan seuraukset. Mitä ne sitten ovatkin", Azusa sanoi alistuneesti ja teki sitten käsimerkkisarjan. Tämän jälkeen tyttö sulki silmänsä ja keskittyi, koettaen tekniikkansa avulla saada yhteyden klooniin, jonka tiesi odottavan sovitussa päämajassa. Hetkeen Azusa ei nähnyt mitään, mutta vähitellen hänen silmiensä eteen kuitenkin aukesi pieni, hämärästi valaistu huone. Tytön silmiltä kesti hetken verran tottua hämärään valaistukseen, mutta pian hän kuitenkin erotti Ryuun hahmon istumassa huoneen seinustalla olevassa nojatuolissa. Ryuu ei ensin näyttänyt reagoivan mitenkään, mutta Azusan ottaessa varovaisen askeleen eteenpäin, kloonin silmät rävähtivät auki ja pistävä katse suuntautui Azusaan. Tai ennemminkin Azusan hivenen läpinäkyvään kuvajaiseen, jonka ainoastaan klooni kykenisi sillä hetkellä näkemään, johtuen siitä, että muita ei ollut osallistunut tähän tekniikan avulla käytävään keskusteluun.
"Kas, mikä tuuli sinut tänne lennättää?" klooni kysyi kylmän rauhallisesti. Hetken verran Azusa ehti olla varma, että Ryuu tiesi jo erittäin hyvin mitä oli tapahtunut, mutta nopeasti Azusa kuitenkin karisti tämän ajatuksen mielestään. Hito tuskin oli itse raportoinut hänen puolestaan.
"Hito... Kirikaze kertoi Hiton tulevan ryhmän neljänneksi jäseneksi hänen ollessaan poissa, mutta saapuessaan Hito tainnutti minut myrkyllä ja päästi jo keräämämme rakentajat pakoon", Azusa sanoi ja laski katseensa maahan. Hän ei uskaltanut katsoa Ryuun suuntaan, varsinkaan kun tunsi yllättäen pienen vihlaisun sinetissään, kloonin reagoidessa saamaansa tietoon hetkellisellä raivolla. Vihlaisu kuitenkin laantui nopeasti, sen sijaan, että olisi yltynyt raastavaksi kivuksi asti, kuten Azusa hetken ajan oli pelännyt.
"Epäilinkin hänen olevan riski suunnitelmilleni kun pääsi pois Rikimarun valvonnasta, mutta en uskonut hänen toimivan näin nopeasti...", Ryuu mutisi itsekseen, saaden sanoillaan Azusan tunteman hermostuksen hieman lievenemään. Vaikutti siltä, että Ryuu ei syyttänytkään häntä. Pian klooni kuitenkin suuntasi terävän katseen jälleen Azusaan ja naulasi tytön paikoilleen.
"Oletko vielä aktivoinut sinettiäsi?" mies vaihtoi yllättäen aihetta, saaden Azusan hetkeksi sanattomaksi. Miksi Ryuu nyt yhtäkkiä hänen sinetistään kysyi? Olisiko hänen pitänyt jo aktivoida se?
"En vielä... kuinka niin?" Azusa uskaltautui kysymään, saamatta kuitenkaan Ryuulta vastausta.
"Vai niin...", klooni mutisi jälleen ja hiljentyi hetkeksi omiin mietteisiinsä. Lyhyt hetki kului hiljaisuuden vallitessa, eikä Azusa tiennyt olisiko hänen pitänyt odottaa vai oliko hänellä jo lupa poistua, jotta he voisivat Yuun ja Arakin kanssa siirtää leirinsä ja jäljellä olevat kaksi vankiaan muualle.
"Ilmoita Yuulle ja Arakille, että heidän tehtävänsä on jatkaa rakentajien keräämistä kahdestaan. Kourallinenkin on jo enemmän kuin tarpeeksi, joten heidän ei tarvitse tehdä kuin pari kolme iskua lisää, kunnes ilmoitan mihin heidän pitää kuljettaa rakentajat", Ryuu sanoi lopulta ja katkaisi hetkeksi laskeutuneen hiljaisuuden. Azusa nyökkäsi myöntävästi ja oli jo aikeissa kysyä mitä hänen sitten oli tarkoitus tehdä, kun Ryuu jo ennätti vastaamaan tähän sanattomaan kysymykseen.
"Sinä taas tulet välittömästi tänne, tukikohtaan. Haluan aktivoida sinettisi ennen kuin saat uuden tehtävän ja ennen kaikkea tarvitset lisää tekniikoita ja voimaa. Keskitymme siis harjoitteluun kunhan pääset perille. Odotan sinun olevan täällä viikon sisällä", klooni sanoi ja liikautti sitten hyvin pienesti kättään, merkiksi siitä, että hänellä oli lupa poistua.
"En tuota pettymystä", Azusa lupasi ja päästi sitten tekniikkansa purkautumaan. Näkymä pienestä, hämärästi valaistusta huoneesta himmeni ja hälveni lopulta kokonaan pois, minkä jälkeen Azusa avasi silmänsä. Yuu ja Araki istuivat hänen edessään, odottaen kärsimättöminä kuulevansa, mitä Ryuu oli sanonut Azusan kertomista uutisista. Azusa kertoikin nopeasti Ryuun antamat ohjeet ja sai sanoillaan Yuun tuhahtamaan turhautuneena.
"Epäreilua... Minäkin haluan Ryuun luokse", Yuu protestoi ja Azusa oli naurahtaa ääneen havaitessaan Arakin pyöräyttävän silmiään. Vaikka Yuun tuntema ihailu Ryuuta kohtaan olikin tehtävän vuoksi pysynyt aisoissa, oli Yuun pakkomielle silti tullut Arakillekin jo selväksi.
"Lähden heti. Olkaa varovaisia ja ilmoittakaan suoraan kloonille jos tulee jotain ongelmia", Azusa kehotti, noustessaan viimein seisomaan ja noukkiessaan viuhkansa maasta, minne se oli tippunut hänen menetettyään tajuntansa. Heilautettuaan vielä kättään Arakille ja Yuulle hyvästiksi, Azusa hyppäsi puiden oksistoon ja lähti etenemään oksia pitkin hyppien kohti itää ja Aaltojen maassa sijaitsevaa tukikohtaa.