HUOM! Tämän luvun ikäraja on sitten vähintäänkin M! Menikö jakeluun? Hyvä. Ette voi väittää traumatisoituneenne takiani, teitä on varoitettu ;)
Fiilistelymusaa: Enrique Iglesias - Ring My Bells
Luku 10 – Passione
Oli kulunut muutama päivä Antonion ystävän Francisen saapumisesta. Kaksikko vietti melkoisesti aikaa keskenään, ja Romano soi heille sen (vaikkakin hiukan vastahakoisesti). Felicianokin oli tavallista useammin sen perunapaskiaisen kanssa, heidän oli päätettävä yhdessä aikoiko Feliciano tosiaan ottaa sen Itävallan taidekoulupaikan vastaan. Toistaiseksi Felicianolla ei ollut hajuakaan mitä aikoisi tehdä. Mutta totta puhuen Romanokaan ei tiennyt miten hän itse aikoisi selvitä ravintolan kanssa ilman veljensä apua, mutta ei oikeastaan jaksanut juuri nyt välittää.
Romano oli nimittäin läpeensä uupunut painajaistensa takia. Hän ei tiennyt miksi hän näki niitä, mutta huono unenlaatu alkoi käydä pikkuhiljaa hermoille. Hän ei ollut kertonut unista kenellekään, ei edes Antoniolle, vaikka Espanjalainen tuntuikin niihin kovasti liittyvän. Romano ei vain halunnut huolestuttaa vanhempaa miestä. Kaikki oli tuntunut viimeaikoina niin täydelliseltä. Romano tiesi Antonion rakastavan häntä ja hän itse tunsi pitävänsä miehestä todella paljon. Ehkä... hänkin saattoi olla rakastumassa. Romano tunsi jonkin ikään kuin hiljalleen puhkeavan kukkaan sisällään. Hän tunsi olonsa tyyneksi ja varmaksi. Ja hän huomasi ajattelevansa Antoniota paljon entistä useammin ja hieman... erilaisemmalla tavalla kuin ennen. Romanosta tuntui kuin hän olisi tarvinnut jotain. Hän ei vain osannut nimetä sitä.
Romano laittautui hiljaa kotonaan (Feliciano ei ollut taaskaan paikalla). Hän oli kokeillut suunnilleen kaikki vaatekertansa läpi, hyläten ne toinen toisensa jälkeen. Romanolla oli hyvä syy vaatenirsoilulleen: tänään hän ja Antonio menisivät viimein treffeille, tai jotain sen suuntaista vanhempi mies oli ainakin sanonut.
"Olen ollut niin paljon Francisen kanssa viimeaikoina, että sinä olet jäänyt taka-alalle. Huomenna olen koko illan vain sinun kanssasi!" – Antonio oli ilmoittanut eilen puhelimessa. Romano oli mielissään. Kokonainen ilta Antonion kanssa ilman mitään häiriköintiä! Siksi hän halusi valmistautua huolella.
Romano puki ylleen ohuen beessin pellavakauluspaidan, jonka hihat hän kääri kyynärvarteen. Tavalliset farkut saivat kelvata housuiksi. Hän muotoili hiuksiaan peilin edessä tietämättä oikeastaan mitä niille tekisi. Lopulta hän antoi niiden olla kuin ne normaalisti olisivat. Romano kumartui lähemmäs peilin ääreen ja tutkaili kasvojaan tarkasti kauttaaltaan. Onneksi hänen ihonsa päätti kerrankin olla tasainen ja virheetön ennen tärkeää tapausta.
Romanosta tuntui kuin hän olisi näyttänyt nykyään jotenkin erilaiselta kuin ennen. Johtuikohan se siitä etteivät hänen silmänsä näyttäneet niin vihaisilta enää? Hänen meripihkan väriset silmänsä näyttivät melkein... lempeiltä. Romano tuhahti ja kääntyi peilin ääreltä pois.
Hän meni alakertaan ja puki kengät jalkaansa. He olivat sopineet näkevänsä Antonion kanssa tämän talolla. Oli nostalgista kävellä tuttua reittiä peltojen suuntaan, vaikka Romano ei siellä enää työskennellytkään. Espanjan kadut olivat taas täynnä elämää vaikka oli jo myöhähkö ilta ja aurinko laski hyvää vauhtia. Taivas oli kirkkaan punertavanoranssi ja ilma oli sopivan lämmin. Romano kulki nauravien ihmisten ohi eikä enää tuntenut ärsyyntyvänsä muiden ilosta.
Tuttu reitti kului nopeasti ja Romano saapui Antonion talolle. Hän koputti ovea ja jäi odottamaan. Ei kulunut kuin alle minuutti kun Antonio saapui avaamaan. Espanjalainen oli myös laittautunut hiukan tavallista paremmin. Tällä oli valkoinen t-paita ja tummat farkut ja Romano haistoi saman huumaavan hajusteen, jota Antoniolla oli ollut silloin Danza passionalessa.
"Hei." Romano sanoi ja hymyili vienosti.
"Hei." Antonio vastasi ja kumartui suutelemaan Romanoa, joka vastasi eleeseen mielissään.
"Joten." Romano jatkoi, kun he irrottautuivat ja astuivat sisään. "Mitä sinulla on mielessä täksi päiväksi?"
"No..." Antonio aloitti ja hieraisi niskaansa kädellään, hymyillen kiusaantuneena. "Minulla olisi kyllä yksi ehdotus."
Romano pyöräytti silmiään, osaten odottaa Espanjalaisen ehdotuksia.
"Minä..." Antonio aloitti kangerrellen. "Tahtoisin tanssia kanssasi, Romano. Onko se okei?"
"Tyypillistä, sinä – täh, mitä?" Romano aloitti, tajuttuaan ettei ollutkaan arvannut vanhemman miehen ehdotusta. Antonio naurahti heleästi.
"Tahtoisin tanssia kanssasi jotain." Espanjalainen jatkoi ja siveli samalla Romanon kasvoja sormillaan. "Olit ihan mahtava silloin kun olimme ulkona Elizabetan kanssa, mutta se ilta meni vähän... no, tiedät kyllä. Olisi kiva tanssia nyt uudestaan."
"J- joo, toki." Romano vastasi hiukan ihmeissään, värähtäen Antonion lempeälle kosketukselle. Vanhempi mies oli kyllä oikeassa, he olivat olleet aika mahtavia tanssiessaan yhdessä.
Antonio tarttui Romanoa kädestä ja ohjasi hänet mukanaan ulos kuistille ja siitä talon taakse. Romano ei ollut aikaisemmin käynyt siellä. Hän henkäisi. Talon takana oli iso ruusupuutarha. Joka puolella kasvoi nyrkin kokoisia, verenpunaisia ruusuja joiden tuoksu leijui ympäristössä.
"Pidätkö niistä?" Antonio kysyi kuiskaten Romanon korvaan. Italialainen nyökkäsi, ne olivat kauniita.
"Joten..." Antonio aloitti ja antoi käsiensä vaeltaa Romanon kehon yli, kietoen ne lopulta nuoremman miehen ympärille. "Miten olisi taas tango?"
Romano hymähti ja kääntyi ympäri, luoden tiiviin katsekontaktin Antonion kanssa perääntyessään itse samalla monta askelta. He seisoivat vastakkain ja alkoivat sanattomasti kiertää toisiaan myötäpäivään. He lähestyivät kunnes olivat kasvokkain ja Antonio nosti kätensä Romanon vyötärölle. He pyörivät ympäri ja Romano kohotti oikean kätensä sivelläkseen sillä Antonion poskea. Hän veti heidän kasvonsa aivan kiinni toisiinsa ja oli vain alle millistä kiinni etteivät heidän huulensa koskettaneet.
Sitten Romano vetäytyi nopeasti ja heilautti kätensä Antoniota kohti, joka tarttui siihen pysäyttäen Italialaisen liikkeen. Antonio pyöräytti Romanon ympäri ja veti kiinni itseensä, vangiten hänet halausta muistuttavaan tanssiotteeseen. He hyväilivät toistensa kehoja hengittäen raskaasti ja Romano henkäisi kun Antonio kuljetti kättään hänen takareittään pitkin. Sitten Antonio tarttui jälleen Romanon käteen ja pyöräytti Italialaisen selkä rintakehäänsä vasten. Romano liikkui sulavasti liikkeen tahdissa ja he astuivat pari askelta eteenpäin, kummankin kehon liikkuessa virheettömästi eteenpäin.
Sitten Romano potkaisi jalkansa suoraan ylös ja kääntyi ympäri Espanjalaista kohti, painaen tämän maahan polvilleen. Hän siveli Antonion käsivarsia ja olkia ennen kuin vetäytyi kauemmas, vetäen Espanjalaisen mukanaan takaisin jaloilleen. Antonio kiersi pyörien Romanon taakse ja laski kätensä hänen vyötärölleen, nostaen hänet käsillään ilmaan. Laskettuaan Romanon alas Italialainen pyörähti ympäri ja siveli Espanjalaisen rintakehää miehen huohottaessa. Antonio nappasi Romanon tanssiotteeseen ja he tanssivat ympäri ruusutarhaa. Lopulta Antonio pyöräytti Romanon ympäri ja laski Italialaisen käsiensä varaan.
"Sinä taidat todella tykätä lopettaa tanssin tähän asentoon." Romano totesi hengästyneenä, pyyhkäisten ohimennen hikiset hiukset pois kasvoiltaan. "Senkin machoilija."
"Se tuli jotenkin luonnostaan." Antonio vastasi yhtä hengästyneenä.
Antonio nosti Romanon pystyyn ja Italialainen liehytteli käsiään kasvojensa edessä uupuneena.
"Huh, en tiedä sinusta, mutta minulle tuli kauhea jano." Romano sanoi. "Mennään hakemaan juotavaa."
"Joo..." Antonio vastasi vaimeasti ja lähti kävelemään taloaan kohti sanomatta sen enempää.
Romano räpäytti silmiään ihmeissään. Mikä Antoniota vaivasi? Äsken vanhempi mies oli ollut vielä innostunut, mutta nyt tämä vaikutti etäiseltä. Romano murahti ja kiiruhti Antonion perään, tarraten Espanjalaisen käteen. Hän ei tiennyt mistä oli kyse, muttei kyllä aikonut antaa minkään pilata heidän iltaansa.
Antonio vilkaisi sivusilmällä Romanoa, joka käveli nyt hänen tahdissaan, pitäen samalla määrätietoisesti heidän kätensä kiinni toisissaan. Antonio mumisi jotain itsekseen ja käänsi katseensa takaisin taloa kohti oudon pingottuneena. Romanoa alkoi ärsyttää, mikä ihme vanhempaa miestä oikein vaivasi?
He saapuivat kuistille eikä Romano enää siinä vaiheessa kestänyt vaan tarrasi molemmilla käsillään Antonion käteen ja pakotti Espanjalaisen pysähtymään. Antonio lakkasi kävelemästä, muttei kääntynyt Romanoon päin.
"Hei nyt saa riittää tuo ihme käytös." Romano kivahti ja marssi aivan Antonion eteen ettei tämä voinut vältellä hänen katsettaan. "Mikä sinua oikein vaivaa? Teinkö jotain väärin vai -?"
Antonio liikahti niin nopeasti, ettei Romano ehtinyt reagoida. Vanhempi mies veti Italialaisen itseään vasten, vangiten hänet käsiensä väliin. Heidän kasvonsa olivat vain muutaman sentin päässä toisistaan. Antonio hengitti raskaasti ja Romano vilkaisi tätä huolestuneena.
"Romano..." Antonio henkäisi ja painoi päänsä Italialaisen kaulaa vasten. "Olen pahoillani. En voi enää hillitä itseäni..."
"Mitä tarkoitat?" Romano kysyi hiljaisella äänellä, värähtäen hiukan kun Antonio suuteli hänen kaulaansa.
"Lupasin itselleni etten painostaisi sinua." Antonio jatkoi ja nosti päätään niin, että heidän otsansa nojasivat toisiinsa. "Mutta en kestä enää... Romano, quiero hacerte el amor."
Romano tunsi punastuvansa ja nielaisi kireästi. Antonion normaalisti tuikkiva katse oli nyt tumma himosta.
"Me muero de ganas... " Antonio jatkoi hiljaa, hengittäen entistä raskaammin. "Romano, jos nyt vastaat myöntävästi, en usko että pystyn lopettamaan myöhemmin vaikka muuttaisitkin mielesi. Kiltti, sinun on sanottava nyt jos et halua minun jatkavan. En tahdo satuttaa sinua..."
Romano nuolaisi mietteliäänä huuliaan, mutta nosti samalla molemmat kätensä Antonion kasvoille ja veti Espanjalaisen lähemmäs suudellakseen tätä.
"Höpsö." Romano mumisi Antonion huulia vasten. "Facciamo l'amore."
Antonio ei näyttänyt aluksi ymmärtävän mihin Romano oli antanut hänelle luvan. Lopulta tämä naurahti nopeasti ja veti Italialaisen kiihkeään suudelmaan. Romano ähkäisi aluksi hiukan yllättyneenä Espanjalaisen intohimon alta, mutta suuteli tätä takaisin tuntien perhosten lepattavan mahanpohjassaan. Hän ei kuitenkaan ehtinyt ajatella sitä sen enempää, kun Antonio työnsi kielensä hänen suuhunsa. Romano otti vanhemman miehen omalla kielellään vastaan, märkien äänien täyttäessä ilman. He kietoivat kätensä toistensa ympärille, hyväillen toisiaan kiihkeän suudelman lomassa.
"Sisälle..." Antonio onnistui lopulta henkäisemään märkään suudelman.
He hivuttautuivat ulko-ovea kohti irrottautumatta kuitenkaan kertaakaan toisistaan. Se olisi voinut olla hullunkurista, ellei tilanne olisi ollut niin intensiivinen. He lähes paiskautuivat ovea vasten Antonion hamuillessa kahvaa kädellään, Romanon äännähtäessä tyytymättömänä kosketuksen kadotessa hänen kyljeltään. Lopulta Antonio sai oven auki ja he haparoivat sisälle eteiseen.
Antonio painoi Romanon seinää vasten, tutkien Italialaisen suuta kielellään niin kiihkeästi ettei Romano ollut saada henkeä. Espanjalainen upotti kätensä Romanon hiuksiin, joka puolestaan kietoi omat kätensä Antonion kaulan ympärille. Espanjalaisen kosketus poltti kuin tuli.
"Hmh..." Romano tuhahti ja hengitti raskaasti kun Antonion irrottautui hänestä niin, että kumpikin sai hengähdettyä vähän. "Urpo... me ollaan vieläkin eteisessä, pahus soikoon."
"Ah, olen pahoillani." Antonio vastasi naurahtaen hiukan. "Saas nähdä päästäänkö me sängylle asti ollenkaan..."
"Typerys..." Romano murahti.
Antonio nosti Romanon syliinsä Italialaisen henkäistessä samalla yllättyneenä. Antonio alkoi kantaa Romanoa makuuhuoneeseen, kaapaten nuoremman miehen huulet samalla uudestaan suudelmaan. Italialainen vinkaisi tuntiessaan Antonion käsien eksyvän hänen takapuolelleen.
"Et voi olla tosissasi..." Romano huohotti protestoivasti Antonion huulia vasten. "Voin ihan hyvin kävellä itsekin..."
"Mutta se on hauskempaa näin." Antonio naurahti Romanon kääntäessä päänsä nyreästi pois suudelmasta. "Naamasi todella näyttää ihan tomaatilta juuri nyt."
"Grr..." Romano murahti läpeensä kyllästyneenä tuohon lempinimeen. Hän kyllä tiesi olevansa tulipunainen, mutta ei sitä silti tarvinnut koko ajan toitottaa.
He saapuivat makuuhuoneeseen ja Antonio kaatoi Romanon selälleen sängylle, seuraten heti itse perässä. Espanjalainen ei jäänyt turhia odottelemaan, vaan kaappasi Romanon huulet uuteen intohimontäyteiseen suudelmaan ja repi Italialaisen paidan auki. Romano huohotti vavisten ja katseli kuinka Antonio kohottautui hetkeksi polvilleen riisuakseen oman paitansa. Sitten Espanjalainen nakkasi vaatteen huolimattomasti sivuun. Romano nielaisi kireästi ahmiessaan katseellaan vanhemman miehen upeaa vartaloa. Antonio ilmeisesti tiedosti hänen katseensa, sillä tämä antoi Romanon rauhassa nauttia näkemästään. Ja hänhän nautti.
Romanosta oli tosin hiukan ironista että Antonion kaulassa roikkui vieläkin tämän rukousnauha. Varsinkin kun otti huomioon ne tabut joita he aikoisivat nyt yhdessä tehdä. Koru oli kyllä tosi kuuman näköinen Antonion muuten alastomalla ylävartalolla. Romano punastui hiukan tuntiessaan oikeastaan tykkäävänsä tuosta seksikkäästä ristiriidasta. Antonio kumartui innokkaasti takaisin Romanon ylle ja välittömästi Italialainen unohti kaiken muun.
"Okei, levitä jalkojasi vähän -" Antonio mumisi kehräten, painaen samalla Romanon jalkoja haralleen. "Ne ovat tiellä."
"M- mitä...?" Romano aloitti nolostuneena. "Antonio..."
"Turha ujostella." Antonio sanoi viettelevän matalalla äänellä ja alkoi avata samalla Romanon housuja, vetäen niitä alemmas. "Tahdon sen tuntuvan hyvältä sinullekin, joten anna minun valmistella sinut..."
"Älä puhu sekavia, ääliö!" Romano kivahti, punastuen kirkkaasti nähdessään Antonion vetävän hänen housunsa kokonaan pois. Espanjalainen vilkuili tyytyväisen oloisena Romanon lantion seutua ennen kuin kohottautui takaisin ylös näykkäisemää Italialaisen alahuulta. Romano kuljetti omia käsiään Antonion selkää pitkin hiukan hämmentyneenä siitä mitä muuta hänen pitäisi tehdä.
Antonio alkoi silloin painaa kosteita suudelmia Romanon rintakehälle, laskeutuen koko ajan alemmas ja alemmas. Romano puri hammasta, vanhemman miehen kosketus tuntui taivaalliselta. Häntä tosin pelotti kuinka jokaisen Antonion kosketuksen myötä hän itse menetti pikkuhiljaa kehonsa kontrollia. Antonio alkoi olla vaarallisen matalalla suudelmiensa kanssa...
"Ei..." Romano aloitti lopulta sihisten hampaidensa välistä. "Antonio, älä koske siihen paikkaan..."
"Hm?" Antonio äännähti kysyvästi, jatkaen Romanon alavatsan suutelemista. "Miksi? Se tuntuu hyvältä, eikö tunnukin?"
Romano henkäisi tuntiessaan Antonion koskettavan seuraavaksi hänen miehuuttaan. Hän tunsi Espanjalaisen tarttuvan siihen ja nuolaisevan sitä kokeilevasti. Romano nosti kätensä suunsa eteen, yrittäen vaimentaa ääntelyään. Oli todella vaikea pysyä hiljaa ja Antonio tuntui huomaavan sen.
"Käsi pois suun edestä, mi amor." tämä komensi virnistäen Romanolle. "Tahdon kuulla kun huudat nimeäni."
Romano huudahti Antonion ottaessa hänen miehuutensa kokonaan suuhunsa. Romanon aivoissa humisi hänen vaikertaessaan. Tämä tunne, tämä mielihyvä oli aivan uutta hänelle.
"Gah..." hän aloitti hiukan pelästyneenä. "Ah... An- Antonio...!"
"Rauhoitu, mi amor. " Antonio vastasi ja kohottautui hetkeksi Romanon kasvojen eteen. "Sinun on totuttava tähän ensin että voit nauttia enemmän myöhemmin."
Antonio otti Romanon uudestaan suuhunsa ja alkoi hyväillä häntä entistä kovempaa. Romano tarrautui läheiseen tyynyyn valtavan mielihyvin ravistellessa hänen kehoaan Antonion taidokkaan suun liikkeiden tahdissa. Romanon pelot alkoivat väistyä äänekkään vaikerruksen tieltä vanhemman miehen tuottaessa hänelle sanoinkuvaamatonta mielihyvää. Ei Antonion kosketus tuntunut pahalta, oudolta vain. Hän tunsi Antonion nuolaisevan hänen miehuuttaan vielä kerran ennen kuin vetäytyi istumaan Romanon jalkojen juureen. Romano näki kuinka Espanjalainen pyyhkäisi ohimennen märän suunsa kämmenselkäänsä, hymyillen viettelevästi hänelle.
"Tykkäätkö?" Antonio kysyi pilke silmäkulmassa.
"Joo..." Romano mumisi punastuen. "A- Antonio... ota housut pois..."
Antonio hymyili hänelle uudestaan, ja laski kätensä housuilleen. Espanjalainen alkoi avata nappeja ja vetoketjua hitaan kiusoittelevasti. Siinä kesti liian kauan. Lopulta Romano murahti tyytymättömänä hidastelun takia.
"Nopeasti nyt, ota vain kaikki pois." hän jatkoi ja nousi istumaan vetääkseen itse Antonion housut tieltä.
"Täh?" Antonio naurahti yllättyneenä. "Romano, mites sinä nyt yhtäkkiä noin innokas olet?"
"Ä- älä luule..." Romano aloitti nieleskellen, yrittäen kasata äänensä mulkaistessaan samalla Antoniota. "Älä luule että olet ainoa joka saa tehdä kuten tahtoo..."
"Sinä senkin..." Antonio naurahti. "Yritän parhaani etten ota sinua tässä ja heti, ja nyt sanot tuollaisia..."
"Kyllä minäkin tahdon sinut...!" Romano aloitti ja nappasi yllättyneen Antonion kasvot käsiinsä ja veti heidän otsansa toisiaan vasten, tuijottaen intensiivisesti vanhemman miehen smaragdisilmiin. "Minua jännittää, mutta teen silti parhaani. Yritä sinäkin nyt vähän hidastaa tahtia..."
"Teet aina niin vaikeita vaatimuksia." Antonio sanoi ja naurahti ennen kuin suuteli Italialaista kiihkeästi. "Hyvä on. Käänny ympäri, autan sinua valmistautumaan vielä vähän lisää..."
Romano vastasi Antonion suudelmaan ennen kuin nousi kontilleen ja kääntyi ympäri. Hän tunsi Antonion liikkuvan takanaan tämän heittäessä kahinasta päätellen housunsa jonnekin. Sitten Romano tunsi Antonion alkavan hyväillä hänen alaselkäänsä ja hän huokaisi.
"Romano, tämä saattaa tuntua vähän oudolta aluksi, mutta koita kestää, okei?" Antonio kuiskasi matalalla äänellä.
Mikä tuntuu oudolta? Romano ajatteli kummissaan, kun tunsi äkkiä jonkin työntyvän sisäänsä. Hän laski päänsä ja näki sen olevan Antonion sormi. Tunne oli äärimmäisen outo, mutta ei kivulias. Sitten hän tunsi Antonion lisäävän toisen sormen ja hän vinkaisi vähän. No okei, tuo oli vähän epämiellyttävää. Hän huohotti tuntiessaan Antonion liikuttelevan sormiaan, tutkaillen häntä sisältäpäin. Kolmannen sormen kohdalla Romano huudahti hiljaa ääneen. Se alkoi jo hiukan sattua.
"Olen pahoillani, mi amor." Antonio sanoi, hyväillen vapaalla kädellään Romano kylkeä. "Tämä on välttämätöntä, mutta lupaan ettei se satu enää pitkään."
"P- parempi olisikin..." Romano murahti takaisin.
Antonio jatkoi sormiensa liikuttelua äärimmäisen varovaisesti, yrittäen saada Romanon tottumaan uuteen tunteeseen. Vähä vähältä kipu alkoi turtua ja Romanon hengitys tasaantui vähän. Silloin Antonio veti sormensa ulos.
"Romano, otatko minut sisällesi?" Espanjalainen kysyi käyden selvästikin jo malttamattomaksi suudellessaan Italialaisen alaselkää. Romano värähti hiukan, mutta pakottautui pitämään itsensä rentona.
"Anna tulla vaan." hän vastasi tietäen kyllä mikä olisi seuraavana luvassa ja valmistautui henkisesti.
Antonio tarttui hänen lantioonsa molemmilla käsillään ja painautui aivan Romanon lähelle. Espanjalainen hyväili Romanoa hellästi käsillään ja vaikka Italialainen tiesi vanhemman miehen tarkoittavan hyvää, alkoi hän itse käydä jännityksestä kärsimättömäksi. Hän halusi tätä liikaa. Romano puri hammasta Antonion alkaessa työntyä lopulta hitaasti hänen sisälleen.
"Ah - Antonio..." Romano henkäisi vavisten. "Se on liian iso... ah!"
"Aah..." Antonio vastasi hammasta purren. "Koita jaksaa... vielä... vähän..."
Romano huudahti ääneen Antonion työntyessä kokonaan hänen sisälleen.
"En... voi..." Romano henkäisi vavisten.
"Ah... siinä tapauksessa..." Antonio aloitti. "Pieni hetki..."
Romano tunsi Antonion tarttuvan häneen ja nostavan hänet istumaan syliinsä. Romano huudahti yllättyneenä, sillä hän tunsi Antonion osuvan äkkiä johonkin hänen sisällään mikä lähetti rajun mielihyvänaallon hänen kehonsa läpi. Romano hädin tuskin tunsi Antonion käsien kietoutuvan ympärilleen, hädin tuskin tunsi tämän suutelevan hänen niskaansa mielihyvänsä lävitse. Mitä ihmettä Antonio oikein teki hänelle?
"Olen pahoillani..." Antonio kuiskasi Romanon korvaan. "Jos satutin sinua aikaisemmin... olen pahoillani... mutta se tuntuu paremmalta nyt..."
"Ei se haittaa, Antonio..." Romano henkäisi, mutta murahti tyytymättömänä kun vanhempi mies vaikutti poissaolevalta. "Kuuntele kun sinulle puhutaan... ah!"
Antonio käänsi Romanon ympäri niin, että he olivat nyt kasvokkain ja veti heidät tiukkaan syleilyyn.
"Kuuntelen sinua myöhemmin -" Antonio ähkäisi ja pakottautui hymyilemään pikaisesti. "- mutta hoidetaan tämä ensin pois alta. Suoraan sanottuna tuntuu niin hyvältä olla sisälläsi, etten jaksa enää odottaa..."
"Typerys..." Romano murahti punastuneena. "Tee kuten haluat..."
"Ah..." Antonio henkäisi ja painautui jälleen kiinni Romanoon. "Kiitos vain..."
Antonio painoi kuuman suudelman Romano huulille ja kaatoi heidät samalla hellästi makuulteen patjalle. Romano kietoi kätensä Antonion ympärille vanhemman miehen alkaessa varovaisesti liikkua hänen päällään. Romano vaikersi tuntiessaan Antonion työntyvän häneen uudelleen ja uudelleen, osuen joka työnnöllä siihen outoon kohtaan hänen sisällään. Se lähetti polttavia mielihyväaaltoja hänen kehonsa lävitse joka kosketuksella. Romano kuuli Antonionkin voihkivan hänen korvaansa, he kummatkin olivat aivan taivaan reunalla. Aivan kuten tanssissa, tässäkin heidän kehonsa liikkuivat virheettömästi yhdessä. He olivat kuin luotuja toisilleen.
Antonio tarttui hiukan kovakouraisesti Romanon hiuskiehkuraan ja alkoi nykiä sitä työntöjensä tahtiin. Romano huusi ääneen mielihyvästä ja alkoi huohottaa niin tiiviiseen tahtiin että häntä pyörrytti. Antoniokin alkoi vauhdittaa työntöjään. Romano ei tiennyt kuinka kauan hän enää kestäisi tätä.
"Heh, oletko – ah – rajoillasi, pikku tomaattini?" Antonio kysyi työntöjensä lomasta, kieputtaen Romanon hiuksen sormensa ympärille.
"A- Antonio – AH!" Romano vastasi ja tarrautui tiukemmin käsillään Espanjalaisen selkään. Se oli liikaa, Antonion liikkeet, hänen hiuksensa koskettelu ja koko tilanne – Romano ei enää kestänyt. Hän huusi Antonion nimeä tuntiessaan kehonsa antautuvan tajunnanräjäyttävälle mielihyvälle joka valtasi hänet kokonaan. Ympärillään hän tunsi Antonion jännittyvän ja tulevan myös.
He makasivat sylikkäin hengästyneinä ja raukeina. Romano tunsi mielensä olevan läpeensä tyhjä, hän vain lojui Antonion alla. Hän tunsi Antonion sydämenlyönnit omiaan vasten, ne sykkivät samaan tahtiin. He makasivat niin vähän aikaa, mutta sitten Antonio vetäytyi pois Romanosta ja kurottautui vetämään peiton heidän molempien ylle. Antonio kaappasi Romanon tiukasti syliinsä, suudellen Italialaisen otsaa.
He tuijottivat toisiaan ja hymyilivät hiukan.
"Romano..." Antonio aloitti äkkiä hiljaa. "Te amo."
"Tiedän." Romano vastasi ääni väristen ja painoi päänsä nolona Antonion rintakehää vasten, piiloon Espanjalaisen lempeältä katseelta. "T- ti amo anche io..."
"Olen odottanut sinua koko ikäni." Antonio kuiskasi Romanon korvaan. "Nyt kun olet vihdoin minun, en aio koskaan päästää sinusta irti."
Romano ei osannut vastata siihen mitään, mutta ei hänen toisaalta tarvinnutkaan. Hän kuunteli kuinka Antonio kuiskasi noita suloisia sanoja hänelle uudelleen ja uudelleen, kunnes he lopulta nukahtivat toistensa käsivarsille. Romano ei nähnyt sinä yönä ainuttakaan painajaista.
Deve essere continuata ...
*Piiloutuu sohvan taakse* o.o
...
Sanoinhan että olen häveliäs... *kröhöm*. Tää Romanon ja Antonion eka kerta on kirjoitettu osittain erään youtuben doujinshi -videon pohjalta...
...
Mutta en voi vieläkään uskoa että oikeasti julkaisin jotain tälläistä tänne! (;_;)
Käännökset Italialaisille sanoille:
Passione: Intohimo
Facciamo l'amore: Rakastellaan (let's make love)
Ti amo anche io: Minäkin rakastan sinua
Deve essere continuata: Jatkuu
Käännökset Espanjalaisille sanoille:
Quiero hacerte el amor: Tahdon rakastella sinua (I want to make love to you)
Me muero de ganas: Kuolen himosta
Mi amor: Rakkaani
Te amo: Rakastan sinua
...
Lovekirppu: Hei mua ei haittaa lainkaan pitkät kommentit, ne on vaan tervetulleita! :) Ja kiitos tosi paljon noista kehuista, jos tää tarina on ees jonkun mielestä paras kaikista, nii sitten oon onnistunut paremmin kuin koskaan ees uskalsin kuvitella. Plus kaikki ne yöt joiden aikana kirjoitin tätä aamuneljään asti oli ilmeisesti sen arvoisia! *halaa takas* ^_^
Frantsu: Aww, kiitos tosi paljon kehuista :D Juu oon tosiaan pahoillani ton Gilbertin kanssa, mut luku ois oikeesti menny pilalle jos oisin sen väkisin siihen änkenyt :P
Zonnebloem: Kiitokset kehuista! :) En ilmeisesti päästä ketään helpolla tässä mun ficissäni...
Tekopupu: Kyllä, ilmottelen sitten kun se kuva on valmis! Kiitokset kehuista ja oon kai sitten onnistunut ton luvun kanssa jos ei oo mitään valittamista? :DD kattelin btw sun töitä ja tykkäsin erityisesti värityksistä, ne on jotenkin tosi raikkaat. Hienoa! :)
SorelleItaliane: Kiitos kehuista! :) Itse tiedän olevani hyvin paljon Elizabetan kaltainen ja siksi mun on helppo kirjoittaa siitä :D Noh, mä tosiaan kirjoitin tota lukua varmaan puoleen väliin niin et Preussi oli siin mukana, mutta sen läsnäolo vei jatkuvasti huomion siltä luvun oleelliselta sisällöltä, joten... :P
...
Nyt suokaa anteeksi kun menen ja kuolen tuonne kulman taakse... *punastuu kuoliaaksi*