Laitoin Oliverille antibioottitipan ja lähdin hakemaan tarvikkeita läheisestä kaapista. Näin Felicityn yrittävän tehdä Oliverin olon mahdollisimman mukavaksi. Oli turhauttavaa olla toimettomana ja vain odottaa. Oli vaikea sanoa, millainen Oliver olisi herättyään. Otin varmuuden vuoksi kaapista erilaisia kipulääkkeitä ja rauhoittavaa. Laitoin ne valmiiksi ruiskuihin ja vein ne Oliverin läheisyyteen.

Felicity siirtyi tietokoneensa ääreen. Hän oli selvästi turhautunut ja huolissaan. Menin Felicityn luokse ja kysyin: "Miten voit?"

Hän kääntyi katsomaan minua silmiin ja vastasi: "John, minua pelottaa ja olen huolissani Oliverista."

Nyökkäsin. "Me kaikki olemme huolissamme hänestä. Kaikki menee varmasti hyvin."

Felicity nyökkäsi. "Toivon niin."

Kuului tuskainen vaikerrus. Me kaikki syöksyimme Oliverin luokse. Viitoin kädelläni muita pysymään kauempana. Menin hänen luokseen ja katsoin häntä silmiin. Oliverin silmissä näkyi sekaannusta. "Oliver?" kysyin.

"Dig…" hän vastasi tuskaisella äänellä.

Huokaisin helpotuksesta. Oliver tiesi missä hän oli. Oliver liikahti ja vaikerrus pakeni hänen huuliltaan.

"Rauhoitu. Annan sinulle kipulääkettä." Otin valmiiksi laittamani ruiskun, yhdistin sen Oliverin kädessä olevaan kanyyliin ja annoin kipulääkettä.

"Riittää", Oliver sanoi.

En ollut vielä antanut hänelle kovin paljon lääkettä. Vähemmän kuin olisin halunnut. Näin selvästi, että hänellä oli enemmän kipuja kuin hän myönsi. "Sinulla on yhä kipuja."

"Pystyn käsittelemään niitä", Oliver sanoi. Hänen äänensä kuulosti edelleen tuskaiselta. Irrotin ruiskun kanyylista myöhempää käyttöä varten.

"Thea? Onko hän kunnossa?" Oliver yritti katsella ympärilleen. Thea tuli hänen luokseen ja kosketti veljensä kättä. "Olen kunnossa."

"Hyvä", Oliver sanoi kuulostaen hengästyneeltä.

Hänen hengityksensä oli vaivalloista kipujen takia. Thea hieroi hellästi hänen kämmenselkäänsä ja pyysi melkein kuiskaten: "Ollie, anna Digglen antaa sinulle enemmän kipulääkettä. Me kaikki olemme kunnossa ja turvassa."

Oliver nyökkäsi pienesti. Thea taputti hänen kättään ja katsoi minuun. "Diggle, lääke."

Nyökkäsin ja annoin Oliverille lisää lääkettä. Oliver räpytteli silmiään, hän selvästi yritti taistella lääkkeen vaikutusta vastaan. Felicity tuli hänen vierelleen ja kosketti miehen poskea. "Shh, kaikki on hyvin. Lepää vain."

Oliver näytti rentoutuvan ja vaipuvan lääkkeen alaiseen uneen.

"Voimmeko nyt irrottaa hänet?" Thea kysyi.

Nyökkäsin vastaukseksi. En uskonut Oliverin enää yrittävän satuttaa meitä. Autoin Theaa vapauttamaan veljensä. Felicity haki laatikosta kuumemittarin. "Aioin nyt mitata Oliverin lämmön."

Nyökkäsin ja annoin hänelle tilaa.

Felicity asetti kuumemittarin miehen kainaloon. Oliver näytti nukkuvan rauhallisesti tietämättä, mitä hänen ympärillään tapahtui. Muutaman minuutin päästä mittari piippasi. Felicity otti kuumemittarin ja katsoi sitä hiljaisena.

"Paljonko?" Thea kysyi.

"41,5 °C" Felicity vastasi ja katsoi minua huolissaan.

Nyökkäsin hänelle. "Seurataan tilannetta. Toivottavasti kuume alkaa laskea."

Thea haukotteli.

Katsoin nuorta naista. "Olet varmasti väsynyt. Roy voi viedä sinut asunnolleen nukkumaan. Muutaman tunnin päästä on aamu."

"Haluan olla Ollien luona", Thea sanoi väsyneenä."

"Tarvitset lepoa. Minä ja Diggle jäämme tänne. Soitan jos jotain tapahtuu", Felicity sanoi.

Thea haukotteli. "Selvä."

Katselin Thean ja Royn perään heidän noustessaan metalliportaita yläkertaan. Nuorempi Queen kääntyi vielä katsomaan meitä ennen kuin hän katosi näkyvistä. Olin iloinen, että Roy vei Thean pois valimolta. Thealla oli ollut rankka yö, enkä halunnut hänen väsyttävän itseään valvomalla veljensä vierellä. Vilkaisin Oliveria, hän näytti olevan edelleen unessa. Hyvä niin. Felicity oli hänen vierellään. Siirryin heidän luokseen ja katsoin vaaleaa naista. "Miten sinulla menee?"

Felicity katsoi minuun. "Olen kunnossa. Vain hieman väsynyt."

Nyökkäsin. "Haluatko levätä?"

Hän pudisti päätään. "Ei minun tarvitse. Jaksan kyllä."

Nyökkäsin uudelleen.

"Sinä?"

"Kaikki on hyvin", vastasin. Huomioni kiinnittyi Oliveriin, joka mumisi jotain unissaan, mutten saanut siitä mitään selvää. En voinut sanoa varmaksi edes kieltä millä hän mumisi. Se saattoi olla venäjää tai jopa kiinaa. Tai mitä tahansa muuta kieltä mitä hän mahtoi osata.

Noin tunnin päästä Felicity mittasi Oliverin kuumeen uudelleen. Hän katsoi minua huolestunut ilme kasvoillaan. "John, se on 42,2 °C"

"Se ei ole hyvä", sanoin rauhallisesti, vaikka olinkin huolissani. Oliverin kuume oli epätavallisen korkea. Yritin miettiä, mikä voisi aiheuttaa korkean kuumeen antibiooteista huolimatta.

Jatkuu...

Kommentit tekevät minut iloiseksi =)