Tähtien sammuessa
oOo
Reissu oli ollut melkein liiankin helppo. "Helppo nakki", Luke väläytti hampaitaan ohittamansa ikkunan heijastamalle peilikuvalle. Tsen'barin vartioiden asuste oli tummanharmaa, täydellinen maastoutumisväri hänelle. Hänen teki mieli jälleen kerran virnistää.
Poika liukui käytäviä pitkin varjosta varjoon pysytellen näkymättömissä niin elollisilta, droideilta kuin talon turvakameroiltakin. Luke seisahtui yllättäen ja jäi odottamaan T-risteyksen nurkan taakse, otti muutaman askeleen taakse edes sitä huomaamattaan. Hän nosti pistoolinsa ylös, painautui lähemmäs seinämää. Melkein saman tien hänen korviinsa alkoi kantautua askeleita. Ne lähenivät, ja poika vetäytyi mahdollisimman syvälle seinämän uppokoristeisten ornamenttien kätköön. Hän kuitenkin tiesi, että jos lähestyvät henkilöt – askeleista päätellen heitä oli enemmän kuin muutama – päättäisivät kääntyä risteyksestä, he näkisivät Luken, piilossa tai ei.
Luken onneksi ryhmä harmaaviittaisia vartijoita jatkoi suoraan kulkuaan.
Huh, se oli lähellä, hän päästi pitkän huokauksen.
Peter Daalan antama superkoodaaja ja holokartta olivat toiminut odotusten mukaisesti elleivät paremminkin. Luke oli ollut todella onnekas tavatessaan Danan isän. Silti, pojan kulmat kurtistuivat mietteliäästi hänen jatkaessaan matkaansa, jokin miehessä oli ollut vaivannut häntä.
Luke puristi sädepistoolin kahvaa tiukemmin käsissään, kuin odottaen näkevänsä mustaviittaisen Sith-lordin odottamassa itseään kulman takana.
Vieläkin vuosien jälkeen Kuolemantähden tapahtumat saattoivat herättää hänet öisin. Muistot Benin kuolemasta sekottuivat Luken viimeisiin mielikuviin hänen lapsuudenkodistaan.
Owen-setä ja Beru-täti ilmestyivät Luken uniin, ojensivat käsivarsiaan häntä kohden ja anoivat Lukea auttamaan. Kaikkialla heidän ympärillään paloi, liekit kohosivat räiskähdellen yhä ylemmäs. Samalla Darth Vader ja Ben Kenobi ottivat vastakkaisella puolella yhteen. Darth Vader ajoi säälimättömillä iskuillaan Beniä yhä ahtaammalle, lähemmäs tulireunaa. Luke seisoi liekkien ulottumattomissa, keskuksessa, otti askeleen kohti setäänsä ja tätiä, pyörsi taas ympäri osaamatta koskaan tehdä päätöstään. Jos hän auttaisi Beniä, hänen setänsä ja tätinsä kuolisivat. Jos hän auttaisi perhettään, Ben kuolisi.
Uni loppui aina samalla tavalla. Tulimuuri nielaisi Owen ja Beru Larsin samaan aikaan kun Vader kohotti lasemiekkansa viimeiseen iskuun ja iski punahehkuisella sapelillaan vanhan miehen maahan. Luken sydän tuntui pysähtyvän. Hän parkaisi, ja Darth Vader kääntyi ase yhä kädessään katsomaan poikaa, hänen mekaanisen hengityksensä täyttäessä tilan heidän välissään.
Mies otti askeleen lamaantunutta poikaa kohti, kohotti sapelinsa ylös... Ja Luke pomppasi istualleen hiestä märkänä pimennetyssä huoneessa.
Luke päästi pidättelevänsä hengityksen pihisten ulos imitoiden huomaamattaan Vaderin hengitystä. Muistot korvensivat pojan sisintä. Ne polttivat häntä pahemmin kuin konsanaan Tatooinen kaksoisauringot sen aukeilla, paahtavankuumilla hiekkatasangoilla. Hän puri hampaansa lujemmin yhteen ja karkotti nämä ajatukset mielestään. Nyt ei ollut aika niille, mutta hän kostaisi Vaderille. Joku päivä, Luke lupasi, joku päivä hän kohtaisi Vaderin ja laittaisi tämän maksamaan kaikista teoistaan. Hän kostaisi perheensä, isänsä, Benin ja kaikkien niiden taitelutovereittensa ja olentojen puolesta, joiden kuolemasta ja kärsimyksistä Vader ja keisarikunta olivat vastuussa.
Ajatus piristi häntä ainakin hieman.
Luken silmät siristyivät hänen kiepsahtaessa jälleen syrjään vartijaryhmän ohittaessa hänet. Hän nuhteli itseään keskittymiskykynsä herpaantumisesta. Hänen tehtävänsä nyt oli löytää hänen ystävänsä ja paeta tältä kirotulta asemalta, ennen kuin jotain muuta vielä epämiellyttävämpää ilmaantuisi paikalle.
oOo
Vader oli ärtynyt. Ärtymys itsessään ei ollut hänelle uutta, mutta se ei tarkoittanut että hänen olisi siedettävä sitä. Normaalioloissa hän olisi tässä tapauksessa vain suoristanut haarniskoitua kättään, keskittänyt tahtoaan ja ojentanut ärtymyksensä aiheuttajaa – parhaimmassa tapauksessa ehkä jopa eliminoinut. Vader ei ollut hellämielinen mies ja uskoi vakaasti siihen, että vain raudankovalla kurilla saattoi pitää yllä raudankovaa järjestystä. Tähtituhooja Executorin miehistö oli moneen kertaan korvattu ja näin ajan myötä valikoitunut kahteen eri luokkaan: sellaisiksi, jotka osasivat toimia Vaderin toiveiden mukaan, sekä sellaisiksi jotka eivät osanneet. Sattuneesta syystä jälkimmäinen luokka tuntui uusintavan itseään varsin tiuhaan tahtiin.
Ainoa vain että tällä kertaa kyseessä ei ollut normaalitilanne, ja siksi hänen oli hillittävä itsensä. Naamionsa takana Vader puri hampaansa yhteen, viha leimahti jälleen hänen sisällään Vaderin tuijottaessa edessään väreilevää holokuvaa Tsen'barin nykyisestä johtajasta. Roskasakkia, Vader huomasi pohtivansa. Hän tiesi varsin hyvin Lady Selenen, Vader oli tuhahtaa naisen itsevaltaisesti omimalle arvonimelle, yhteydet niin Hutteihin kuin Mustaan Aurinkoonkin. Galaktisen rikollisyhteydet, joita Selene käytti häikäilemättä omaksi hyväkseen, eivät ainakaan kiillottaneet naisen kuvaa Vaderin silmissä. Kaiken lisäksi nyt hän oli alkanut kosiskella keisarikuntaakin tarjoamalla keisarin joukoille ilmaista oleskeluoikeutta asemallaan. Mikä oli samalla syy siihen, että hän oli nyt tässä. Vader päästi ulos pitkän sihisevän hengityksen. Voima tiesi mistä nainen oli tietonsa onkinut ja miten paljon imperiumin sisäisen tiedustelun päitä oli sen jälkeen pudonnut. Jopa Mustan Auringon Prinssi Xizor oli kieltänyt olleensa missään yhteydessä Lady Seleneen. Vaikka Vader ei liskomiehen sanaan luottanut, hän tunsi rikollislordin puhuneen tällä kertaa totta.
"Lady Selene", hänen sanojaan ei saattanut kuvailla ystävällissävyisiksi edes hyvällä tahdolla. "Laivani on saavuttanut aurinkokunnan rajat. Olemme perillä korkeintaan kahden standarditunnin sisällä. Olkaa valmiina luovuttamaan vanki."
Naisen hymy ei särkynyt, vaikka se muuttui huomattavaksi elottomammaksi.
"Onko asian suhteen jotain ongelmia?" Vader tiedusteli puolihuolimattomasti odottaen – ei, suorastaan vaatien mustapukuista naista paljastamaan huolenaiheensa.
"Ei ole, lordi Vader", Selenen ääni oli yhtä tyyni ja tumma kuin äskenkin, mutta Vader aisti muutoksen Selenen olemuksessa. Ei näkyvää, mutta Voiman kautta mies tunsi jotain olevan eri tavoin. Jotain outoa, lähes odottavaa väreili Voimassa. Yllätys, Vader tunsi sanan nousevan sisältään ja kuvaavan jotenkin tulevaisuutta.
Hän pohti hetken. Vader ei pitänyt suuremmin yllätyksistä, ne saattoivat räjähtää ikävällä tavalla kasvoille. Sen hän oli oppinut karvaasti nuoruudestaan; ei, Vader ei enää arvostanut odottamattomia ja yllättäviä paljastuksia, sillä liian usein ne kääntyivät kokijaansa vastaan. Kysymykseksi siis jäi mitä hän tekisi asian suhteen? Hän voisi aina painostaa naisen paljastamaan salaamansa asian, mutta toisaalta – Vader oli oppinut tämän vuosien, erehdysten ja katkerien kokemusten kautta – parempi oli jäädä odottamaan toisen virhettä kuin tehdä se itse.
Sitä paitsi keisari olisi raivoissaan, jos Vader ei tavoittaisi keisarillista insinööriä. Vader oli jälleen tuhahtaa miettiessään mestarinsa uutta lelua, jollaiseksi hän mielsi kaikki Palpatinen teknologiset kokeilut. Todella, eikö mies ollut oppinut mitään Kuolemantähdestä? Mutta keisari oli hänen herransa, eikä ollut hänen asiansa ojentaa mestariaan, mikä se taas tarkoitti, että Vaderin oli tyydyttävä tämänkertaiseen juoksupojan tehtäväänsä.
Ajatus sai Vaderin kiemurtelemaan haarniskassaan. Jos keisari olisi antanut hänelle vapaat kädet, hän olisi hakenut Peterin Daalan saman tien, palannut takaisin Coruscantiin aikoja sitten ja olisi nyt jatkamassa omia etsintöjään, jotka johtaisivat hänet Kuolemantähden räjäyttäneen nuoren pilotin kannoille – Luke Skywalkerin, Vaderin mieli oli nopeasti muistuttamassa miestä.
Vaderin hengitys ei muuttunut millään tavalla vaikka ajatus itsessään sai hänet tuntemaan olonsa melkein jännittyneeksi, mikä itsessään oli jo kummallinen tunne. Sithin musta lordi ei ollut jännittynyt, ei ollut tuntenut moista sitten nuoruusaikojen, jolloin hän ei ollut vielä ollut Vader. Vaan joku muu. Nuori, innokas, pelokas ja ymmärtämätön poika. Aina menossa, aina huolehtimassa, aina epäilemässä itseään.
Niin... Anakin olisi ollut kärsimätön ja vaatinut Seleneä selittämään itsensä, mutta hän oli Darth Vader, Sithin musta lordi, eikä keskenkasvuinen, kärsimätön lapsi. Hänellä oli varaa odottaa. Ja jos jostain syystä sattuisi niinkin, että keisarin kohde onnistuisi jälleen livahtamaan... Vaderin nyrkit puristuivat yhteen hänen sihahtaessa ääneen:
"Hyvä. Keisari ei ole nimittäin tottunut pettymään saamiinsa lupauksiin."
Holokuva sammui ja Vader jäi tuijottamaan hetkeksi sammunutta projektoria. Hänen hengityksensä tuntui yllättäen tavallista kovaäänisemmältä ja mies käännähti katsomaan ikkunoista aukeavaa näkymää. Jokin ääni, häiritsevästi tuttu, nakersi häntä sisältä ja söi hänen itsevarmuuttaan, mutta Vader työnsi sen päättäväisesti kauemmas. Hänellä ei ollut syytä epäillä itseän. Ja jos taas Lady Selene jostain syystä epäonnistuisi, nainen olisi se, joka maksaisi siitä hengellään. Ajatus ei saanut Vaderia edes pienimmissä määrin pahoilleen.