Anteeksi että olette saaneet odottaa jatkoa, minun piti kirjoittaa viime viikolla, mutta on ollut vähän idea pulaa. Enkä ole myöskään jaksanut kirjoitella. No tämä on nyt minun kymmenes luku tämän tarinan kanssa. Upeaa vai mitä?

kiitän kaikkia jotka ovat lukeneet tätä tarinaa, ja muitakin minun tarinoitani, arvostan sitä. Jos olette ihmetellen, miksi minun tarinassa ei ole rumia sanoja, niin en tykää niistä, mieluummin minä kirjoitan lievää tekstiä.

Ja pahoittelen kirjoitus virheistä, toivottavasti ne eivät ole kauheasti häirinnet. No nyt jatkuu tämä tarina, mutta jatkosta en ole varma, en ole vielä keksinyt jatkoa tälle. Voitte antaa ideoita.

"Selvä, tulkaa istumaan." Iron Man sanoi kohteliaasti Mestari Tikkulle, ja opasti hänet ja kilpikonnat sohvalle. Kilpikonnat seisoivat mieluusti, mutta Tikku istui sohvalle.

Peter istui Tikkun viereen, ja muut taas kerääntyivät heidän ympärille.
Iron Man, kapteeni Amerikka, Nick Fury, toimivat puhemiehinä.

"Niin luulen että on hyvä esitellä perheeni, Tässä on Mestari Tikku, minun Isä, ja tässä ovat veljeni: Leonardo, Raffaello, Donatello, ja Michelangelo," Peter sanoi ja osoitti jokaista erikseen.

"Kas...veljiesi nimet, ovat renessanssi taiteilioden nimet." White Tiger huomautti.

"Niin ovat," Leo sanoi lyhyesti.

Ja niin alkoi selittely, Tikku alkoi kertoa heidän tarinaansa, hän kertoi Hamato Yoshista, ja silppurista. Hän kertoi miten hänestä ja kilpikonnista tuli mutantteja, ja kuinka hän oli löytänyt Peterin.

"Sen jälkeen Peter, on asunut luonamme, ja hän on ollut tärkeä osa perhettämme." Tikku sanoi, ja Peter punastu vähäsen. Tikku myös selitti miksi Peterin piti kähveltää tärkeitä tietoja kilpikonnista, ja Spider-Manistä.

"Meillä on paljon vihollisia, jos joku vihollisistamme saisi käsiinsä nuo tiedot, niin hän pystyisi saamaan selville piilopaikkamme, tai käyttämään hyväkseen sen tiedon, että Peter on Spider-Man, sillä olisi vakavat seuraukset." Tikku selitti.

"Käy kyllä järkeen," White Tiger totesi mietteliäästi, ja moni muukin joka oli kuunlelut Tikkua tarkasti, sai uuta ajattelemisen aihetta.

"Mutta miksi otitte myös minun tietoni?" Kapteeni Amerikka kysyi.

" No minä voin selittää, se oli tarkoitus olla hämäystä, mutta sen lisäksi, veljeni ovat jo pitkän aikaa kiinnostuneet sinusta." Peter seliti, ja nyt oli kilpikonnien vuoro punastua.

"Ai?" sanoi Kapteeni Amerika yllättyneenä. Ja muutkin Kostajan ryhmä oli yhtä yllättyneitä.

"Niin, olemme jo pitkän aikaa, tahtoneet tavata sinut ja muut Kostajat, samoin olemme halunnet tavata Peterin ystävät." Leonardo sanoi ja katsoi tutkivasti Peterin nuoria ystäviä.

"Niin...ja nyt kun tiedätte meistä, niin olen siitä huolissani, näen kyllä että olette kunnon ihmisiä, mutta silti, voimmeko luotaa siihen, että ette aiheuta meille harmia, ettekä anna meitä vihollisillemme ilmi." Tikku sanoi raskasti huokaisten.

Nick Fury, joka oli ollut koko keskustelun ajan hiljaa, mieti ja punnitsi tarkoin, kaikkea sitä mitä oli kuulut. Ja tässä ilmeisesti koetettiin luottamuksen hakemista. Hän nousi tuolista, ja katsoi Tikkua.

"Ole huoleti Mestari Tikku, minä takaan sen, että kukaan meistä ei ole teille uhka, nyt kun tiedän että te ette ole mikään uhka, niin luulen...että voimme auttaa toinen toisiamme." Fury sanoi juhlavasti.

"Ja minä myös vakuutan, että yksikään Kostajista, ei aiheuta teille harmeja." Iron Man lisäsi.

Joten kaikki oli nyt hyvin...vai voiko olla? Kuka tietää, mutta ainakin Peter oli hyvillään siitä, että hänen perheensä salaisuus oli taas kunnossa, vaikka se oli nyt pääsyt vuotamaan, mutta vieläkään ei oltu selvillä vesillä, oli paljon puhuttavaa, ja selvittävää. Sillä hänen oli hoidettava keskeiset asiat, ystäviensä kanssa, ja kaiken muun kanssa.

JATKUU...