Wuu! Vihdoin uusi luku! Ja jopa mukavan pitkä! Ainakin minun mittakaavallani :3 Rakastan teitä kaikkia jotka jaksatte kommentoida 3 Kaikille keksi siitä. Mutta ei Tino keksi. Se on Berwaldin. Lukemaan siis :D
.
.
Berwald ja Mathias seisoskelivat kolmosasuntolan aulassa odottamassa seuraansa. Mathias hermoili hiuksistaan ja Berwald oli lakannut kuuntelemasta aikoja sitten. Hän ajatteli vain kuinka saisi Tinon suostumaan tanssimaan kanssaan. Hän oli pukeutunut tummansiniseen kauluspaitaan ja mustiin farkkuihin ja hiukset hän oli kammannut hieman piikikkäiksi, jotka tekivät hänestä kyllä hyvännäköisen. Toisaalta Berwald ei oikein uskonut, että Tino kellahtaisi kenen tahansa komean tai kauniin ihmisen syliin vain ulkonäön perusteella, mutta kai siitä nyt joku etu oli. Itse tanssiminen hänen kanssaan ei tulisi olemaan ongelma. Koska Powersin koulu oli ennen ollut vain pojille ja koulun oppilaista yli puolet olivat poikia, oppilaat olivat aikoja sitten alkaneet pyytää kavereitaan tanssimaan discoissa ja muissa juhlatilaisuuksissa. Kukaan ei ajattelisi pahasti kahdesta tanssivasta pojasta.
"Nyt on se ilta!" Mathias hihkaisi ja läimäisi Berwaldia selkään niin että pojan silmälasit meinasivat lentää päästä.
Berwald suoristi lasejaan ja kääntyi katsomaan ärtyneenä kaveriaan.
"Mikä ilta?" hän kysyi ja Mathias vaan virnuili ilkikurisesti.
"Tietenkin se, jolloin sinä tunnustat suuren rakkautesi prinsessa Tinoon ja te elätte elämänne onnellisina loppuun asti. The End."
"Miten niin tunnustan?" Berwald sanoi ja muksautti Mathiasta päähän, "Jos kerron hänelle ja hän ei pidäkään minusta, asioista tulisi todella hankalat."
"Pyh", Mathias heilautti Berwaldin huolet pois kämmenellään, "Hyvin se menisi. Tino on sulaa vahaa sinun edessäsi. Kai sinä nyt olet sen huomannut?"
Berwald kohautti olkiaan. Olihan Tino hieman punainen välillä hänen seurassaan, mutta se ei välttämättä merkinnyt mitään. Toisaalta heillä oli ollut se hetki silloin aamulla ennen lääkärintarkastuksia. Ehkä se menisi hyvin. Tai sitten siitä tulisi täysi katastrofi ja he eivät voisi enää koskaan edes katsoa toisiaan, tuntematta vaivaantuneisuutta. Olipa hankalaa ihastua ystäväänsä.
"Oho!" kuului ovelta. Berwald ja Mathias kääntyivät katsomaan Alexia, Isakia ja Tinoa, jotka olivat tulleet hakemaan heitä.
Alex tuijotti ihmeissään Mathiasta. Poika oli todella laittanut kaikkensa näyttääkseen hyvältä sinä iltana. Hänellä oli oikeastaan aika samanlaiset vaatteet kuin Berwaldilla, mutta hänen kauluspaitansa oli tummanpunainen ja hänellä oli aukinainen liivi päällä. Mathiaksen housuista riippui vielä lompakkoketju, jossa oli pieni hopeinen tähti koristeena.
"Hei kærlighed!" Mathias sanoi ja hyppelehti punastuneen Alexin luokse.
Isak katsoi ärtyneenä kaksikon aivan selvää flirttailua. Näytti siltä kuin he olisivat sopineet etukäteen että laittavat samantyyliset vaatteet. Alex vaan viihtyi paremmin sinisessä. Tino Tuli esiin Isakin takaa ja hymyili ujosti Berwaldille aikaisempi keskustelu Feliksin, Toriksen, Raiviksen ja Eduardin kanssa yhä mielessä. Berwald hymyili takaisin, vaikkakin paljon vienommin. Tino näytti niin söpöltä. Isak kääntyi tuijottamasta veljeään ja Mathiasta ja huomasi katsovansa heti toista kyyhkysparia. Jestas!
"Ääh! Mennään nyt jo!" hän ärähti ja marssi ovista ulos. Muut tulivat perässä ja he suuntasivat askeleensa kohti päärakennusta.
Isak avasi oven ja he jäivät tuijottamaan ihmeissään näkymää edessään. Disco pidettiin koulun juhlasalissa ja oppilaskunta oli koristellut sen todella näyttäväksi. Komeat discovalot roikkuivat katosta ja ympäriinsä salin reunoja oli siroteltu pöytiä ja tuoleja. Saliin oli jopa saatu pieni baaritiski, vaikkakin alkoholia siitä ei saanut. Viisikko astui sisään ja menivät peremmälle kohti ihmismassaa joka tanssi jo tanssilattialla täydessä menossa. Rome oli vängännyt itselleen DJ:n paikan ja kaikkien piti kyllä myöntää, että tämä osasi hommansa. Germy seisoskeli seinään nojaten ja katseli tarkkaan, ettei kenellekään tullut mieleen alkaa riisua vaatteitaan. Näin oli käynyt.
Tino äkkäsi Feliksin, Toriksen, Raiviksen ja Eduardin seisomassa vähän matkan päässä heistä. Nelikko hymyili ja vinkkasivat Tinolle silmää. Tino mulkaisi heitä ja kääntyi sitten taas toisten puoleen, jotka olivat alkaneet etsiä hyvää paikkaa istua. Mathias raivasi tietä tanssivan ihmismeren läpi ja löysi pian heille paikat ison pyöreän pöydän ympäriltä. Kolme kahden hengen sohvaa oli ängetty pöydän ympärille ja Tino ja Berwald istuivat samalle sohvalle, kun taas Mathias veti vastustelevan Alexin perässään toiselle sohvalle. Isak istahti yksin omalle sohvalle. Hänestä tuntui hieman ulkopuoliselta. Miksi kaikki olivat niin pirun rentoja? Olisi edes Kaoru jossain, mutta poikaa ei näkynyt missään.
"Mennäänkö hakemaan jotain juotavaa?" Berwald ehdotti ja muut suostuivat tulemaan mukaan. Tosin Isak sanoi jäävänsä pitämään paikkaa. Häntä ei liiemmin kiinnostanut juuri nyt olla heidän lovey-dovey seurassaan.
Mathias kulki taas edeltä ja he pääsivät hänen ansiostaan vaivatta baaritiskille. Juomille oli annettu samanlaiset nimet kuin oikeille alkoholidrinkeille. Tino tilasi valkovenäläisen ja Berwald hot kiss goodnightin, Mathiaksen tilatessa itselleen pina coladan ja Alexille sex on the beachin. Tyytyväisinä valintoihinsa he lähtivät takaisin ja löysivät Isakin katoavan juuri ihmisvilinään Kaorun kanssa.
"Minä en huomioi häntä tarpeeksi", Alex sanoi katuvaisena.
"Minäkin kaipaan huomiota!" Mathias sanoi ja veti Alexin istumaan vierelleen sohvalle.
"Miksi me ei voida saada oikeaa alkoholia?" Tino mankui ja heilutteli lasiaan, "Vodka tekisi terää."
Mathias kurottautui katsomaan Tinoa tätimäinen ilme kasvoillaan.
"Noin nuori ja nyt jo juoppo! Hyvä nuori herra, sinun iässäsi ei sellaiseen paholaisen juomaan kannata koskea.", hän valisti ja heristi sormeaan Tinon nenän edessä.
"Paraskin puhuja!" Alex sanoi ja hymyili jopa.
"Sinulla ei ole mitään varaa puhua senkin syntymähumalainen!" Berwald sanoi yhtyen kiusoitteluun.
He juttelivat aikansa ja hörppivät juomiaan rentoina. Tinon tanssijalkaa alkoi kuitenkin vipattaa ja hänen ohitseen teknotangoa tyylikkäästi tanssivat Feliks ja Toris hymyilivät hänelle merkitsevästi. Tino kääntyi katsomaan Berwaldia. Hän ei vieläkään oikein tiennyt mitä tekisi asian kanssa. Jospa Berwald ei kuitenkaan pitänyt hänestä enemmän kuin ystävänä. Tinon pitäisi saada ensin pohjaa Feliksin ja muiden vakuutuksille pidemmän pojan tunteista.
Berwald huomasi sivusilmällä Tinon vilkuilevan häntä. Ehkä Mathias tosiaan puhui vaihteeksi asiaa ja Tino tosiaan oli ihastunut Berwaldiin. Jos he alkaisivat olla yhdessä, ehkä Tino oppisi luottamaan häneen ja kertoisi viimein menneisyydestään. Berwald hymyili itsekseen, mutta hänen hymynsä valahti pian pois. Joku jota hän suojelee. Niinhän Foshtell oli sanonut. Berwald ei vain voinut jättää asiaa mielestään. Hän vilkaisi Tinoa. Tämä oli kääntänyt katseensa kiireesti pois ja nauroi nyt Mathiaksen jutulle Franciksen, Antonion ja Gilbertin vierailusta tyttöjen asuntolassa. Elizabeta ja Bella olivat ajaneet heitä takaa pitkin pihaa. Tino näytti niin upealta. Salin valot saivat hänen ihonsa hehkumaan eri väreillä ja hän nauroi hymyssä suin. Berwald katsoi Tinoa ja teki päätöksensä. Hänen pitäisi voittaa Tinon rakkaus puolelleen! Berwald uskoi että hän voisi huolehtia Tinosta parhaiten.
"Mennään tanssimaan!" Mathias hihkaisi ja kiskoi sekä Alexin että Tinon ylös ja potkaisi Berwaldia sääreen nauraen ja hypellen tanssivien ihmisten sekaan.
Berwald liittyi heidän seuraan ensin kostettuaan Mathiakselle mojauttamalla tätä takaraivoon. Musiikki oli korvia huumaavan kovalla ja basso jylisi niin että sen paineen pystyi tuntemaan tanssilattialla. Valot väläyttelivät kuvioita ja Tino tuntui humaltuvan pelkästä tunnelmasta. Hän hyppi muiden mukana tanssin tahtiin ja hymyili iloisena vieressään olevalle Berwaldille. Berwald kurotti kättään Tinoa kohti ja tämä ojensi myös kätensä.
"TINO! TANSSI MINUN KANSSANI NYT! WUHUU!" Elizabeta tuli kirkuen Tinon luokse ja nappasi tätä kädestä ja raahasi tämän mukanaan.
Berwald jäi seisomaan paikoilleen kuin puulla päähän lyötynä, käsi yhä kohotettuna edessään. Mathias kätteli häntä ja taputti sitten poikaa säälien selkään.
"Huono mäihä Ber."
Berwaldin teki mieli huitaista Mathiasta, kun ei arvoiltaan voinut Elizabetaa. Alex pudisti päätään huvittuneena, kun hän näki pari tuttua hahmoa hiiviskelemässä ihmisten seassa. Hän kurotti ottamaan Mathiaksen ja Berwaldin ranteista kiinni ja veti heidät lähemmäksi.
"Katsokaa", hän sanoi heille ja nyökkäsi lentopallojoukkueen kapteenia Karia ja tämän kaverinaan Markia kohti. Berwaldin ja Mathiaksen silmät kaventuivat.
"WUHUU! TINO SÄ TANSSIT SIIS TOSI STYLESTI! HAHAHAHAA!" Feliks nauroi viilettäessään Tinon ja Elizabetan ohi Toriksen kanssa. Tino näytti hänelle kieltä ja käänsi huomionsa taas sädehtivään Elizabetaan.
"Anteeksi nyt kun vein sinut sieltä sillä lailla, mutta kun haluan tehdä erään mustasukkaiseksi", Elizabeta kihersi ja yritti sovittaa askeleensa musiikin tahtiin.
"Kenet?" Tino kysyi ja Elizabeta kuiskasi pojan nimen. Tino kääntyi katsomaan Gilbertiä epäuskoisena. Hänkö?
"Katsooko hän tänne?" Elizabeta kysyi innoissaan ja selvästikin taisteli vastaan vaistoa vilkaista itse taaksepäin. Tino hymyili ja taivutti Elizabetan tangotaivutukseen. Gilbert salin toisella puolella oli pysähtynyt nähdessään Tinon ja Elizabetan tanssivan ja nauravan yhdessä. Hän katseli heitä silmät levällään.
"Nyt ainakin katsoo", Tino kuiskasi ja Elizabeta kikatti. Pian Tino tunsikin koputuksen olallaan ja kääntyi kohtaamaan albiinon ärtyneen ilmeen.
"Hei Tino-muru. Francis tahtoo tanssia kanssasi!" Gilbert sanoi ja Francis putkahti kuin tyhjästä hänen viereensä. Poika nappasi Tinon tiukkaan syleilyyn ja raahasi hänet pois Gilbertin ja Elizabetan luota. Elizabeta kikatti taas Gilbertin pyytäessä tätä tanssimaan. Tino suostui Franciksen kutsuun tanssimaan, mutta varoitti tätä, että jos hän tuntisi yhdenkin epämääräisen koskettelun, Francis saisi katua. Kiharahiuksinen poika vakuutti pitävänsä näppinsä erossa. Ainakin toistaiseksi.
Francis pysähtyi kappaleen lopussa äkkiä ja katsoi Tinon ohitse.
"Berwald? Mitä sinulle on tapahtunut?"
Tinokin kääntyi katsomaan.
"Berwald!"
Poika näytti hieman rähjääntyneeltä. Hänen tukkansa oli pystyssä ja hieman sotkuinen ja hänen huulensa näytti haljenneen. Hänen housuissaan oli myös hieman likaa. Tino irrottautui Franciksesta ja juoksi ystävänsä luokse. Hän otti Berwaldin kasvot käsiensä väliin ja tutki tarkoin tämän naamaa. Haljennut huuli näytti olevan ainoa haava pojassa.
"Mitä sinulle on käynyt?" Tino tivasi ja nyppäsi Berwaldin olalta lehden. Berwald kohautti olkiaan.
"Nähtiin vain pari tuttua Mathiaksen ja Alexin kanssa ja päätettiin mennä moikkaamaan."
"Nyrkeillä?" Tino kysyi epäuskoinen ilme kasvoillaan.
"Painittiin vaan vähän", Berwald vakuutti ja otti Tinoa kädestä. Tinon ajatukset sinkoutuivat heti nykyhetkeen ja hän tunsi perhosia mahassaan. Omituinen tunne kerrassaan.
"Haluaisitko tanssia?" Berwald kysyi ja Tino kohotti päänsä vastaamaan pitemmän pojan katseeseen.
Hän epäröi pienen hetken kunnes nyökkäsi. Tinosta se tuntui päätökseltä. Hän hyppäisi nyt kalliolta tuntemattomaan. Tino oli aina ennen ottanut ensin asioista selvää millä tahansa keinolla, ennen kuin oli ryhtynyt mihinkään, mutta nyt se vain ei toiminut. Hän päätti mennä vain virran mukana ja katsoa mihin päätyisi. Berwald olisi kuitenkin hänen kanssaan.
Tino ja Berwald alkoivat huojua hitaasti pientä ympyrää lattialla. Kumpikaan heistä ei ollut mikään parkettien partaveitsi, joten he tyytyivät yksissä tuumin pitämään tanssinsa minimaalisena. Berwald piti käsisään Tinon lanteilla ja keinui hiljaa, samalla painaen nenäänsä Tinon hiuksiin. Berwald ei oikein enää halunnut teeskennellä välinpitämätöntä. Tino tunsi punan kohoavan kasvoilleen Berwaldin keinuttaessa heitä. He olivat olleet oikeassa. Berwald ihan varmasti piti hänestä. Ei kai poika muuten tanssisi hänen kanssaan niin intiimisti. Tino veti kätensä Berwaldin käsivarsilta ja kiersi ne hänen ympärilleen. Berwaldin piti muistella hetki miten taas hengitettiin Tinon painaessa päänsä hänen rintaansa vasten.
"Tule", Berwald kuiskasi Tinon korvaan ja alkoi johdattaa häntä pois ihmisvilinästä. Hän kulki ulko-ovia kohden.
Mathias näki Berwaldin vievän Tinoa pois. Hän hymyili ja palasi takaisin Alexin kanssa jutteluun sohvalla, jonne he olivat palanneet. Mathias oli kokeillut onneaan ja kiertänyt toisen kätensä pienemmän pojan harteille. Suureksi yllätykseksi Alex ei ollut ravistanut kättä pois vaan antoi Mathiaksen vetää hänet lähemmäs. Mathias otti hörpyn uudesta pina coladastaan ja toivoi että Berwaldilla kävisi yhtä hyvä tuuri kuin hänellä.
Berwald johdatti Tinon ulos salista ja ulos pihalle. Kello läheni jo puolta yötä ja ulkona oli pimeää, mutta koulun ulkolyhdyt valaisivat campuksella mutkittelevia teitä. Berwald kuitenkin poikkesi polulta ja vei Tinon syrjäisempään paikkaan. Puiden katveessa oli pari penkkiä, joilla kaikki koulun pariskunnat yleensä kiehnäsivät valvojien katseilta suojassa. Berwald kiitti onneaan, että paikalla ei tuolloin ollut ketään. Kaikki viihtyivät discossa ja ainoa ääni joka kuului pihalla, oli vaimea musiikin jyly päärakennuksen suunnalta ja pari lintua puissa. Berwald istui penkille ja Tino istuutui hänen viereensä.
Nyt heidän välilleen kuitenkin laskeutui hiljaisuus. He kumpikin tiesivät että tästä ei ollut paluuta. He tunsivat muutakin kuin ystävyyttä välillään, mutta jotenkin nyt se tuntui olevan vaikea sanoa. Tai näyttää. Berwald kääntyi Tinoon päin joka katsoi häntä vakain silmin.
"Tino…"
Berwald kumartui lähemmäs ja Tino tunsi sydämensä käyvän ylikierroksilla. Berwald varmasti kuuli sen hakkaavan täysillä. Berwald nosti kätensä Tinon poskelle ja pysähtyi vain kahden sentin päähän Tinon huulista. Berwald pysähtyi tarkkaillakseen pojan reaktiota, mutta kun tämä ei työntänyt Berwaldia pois, hän ojentautui lähemmäs. Berwaldin huulet sipaisivat ensin varovasti Tinon huulia, sitten he painautuivat toisiaan vasten suudellen voimakkaasti. Tino voihkaisi suudelmaan. Hän ei ollut koskaan tuntenut samanlaista. Berwaldin huulet olivat kuin tulta ja jäätä samaan aikaan ja ne meinasivat pysäyttää Tinon hengen kokonaan. Hän nojautui lähemmäs ja Berwald kietoi toisen kätensä Tinon ympärille. Tino heitti kätensä pidemmän miehen kaulalle ja vei sormiaan tämän hiuksien lomitse. Berwald voihkaisi kuuluvasti ja veti kasvonsa hetkeksi antaakseen heille aikaa hengittää. Tino veti hänet kuitenkin melkeinpä heti takaisin suudelmaan. Tino ei voinut itselleen mitään. Hän ei koskaan ollut kokenut sellaista läheisyyttä. Tuntui hyvältä tuntea Berwaldin huulet hänen omillaan ja pojan kädet ympärillään. Tinosta tuntui omaksi kauhukseen melkein alkavansa itkeä. Hän ei osannut selittää itselleen miksi kyyneleet alkoivat valua hänen poskilleen. Berwald vetäytyi pois äkkiä huomatessaan kyyneleet.
"Tino!" hän sanoi hiljaa ja otti pojan kasvot käsiensä väliin. "Mikä hätänä? Jos et halunnut, että minä…"
"EI!" Tino sanoi nopeasti, "Ei… Ei se sitä… en tiedä itsekään miksi…"
Tino niiskaisi ja pyyhkäisi kyyneleet pois kämmensyrjällään.
"Minä vain…", hän nosti katseensa Berwaldiin ja hymyili sädehtien, "…niin onnellinen."
Berwald veti Tinon syliinsä ja painoi rajusti tämän raivokkaaseen suudelmaan. Berwald kietoi kätensä Tinon hiuksiin ja veti tämän yhä lähemmäksi, niin ettei heidän väliinsä jäänyt ollenkaan tilaa.
"Sinä olet onnellinen?" Berwald kysyi hengittäen raskaasti heidän erottua taas ottamaan happea.
"Olen", Tino vastasi ja hymyili taas, pieni kyynel vielä silmässään.
Berwald halasi Tinoa tiukasti.
"Tiedätkö mitä? Minua hieman pelottaa tämä", Berwald kuiskasi Tinolle. Tinosta tuntui samalta, mutta silloin hän muisti Berwaldin kertoneen, että hän oli kerran menettänyt rakkaansa.
"Johtuuko se siitä rakkaasta jonka menetit?" Tino kysyi hiljaa. Tino ei ollut Berwaldin ainoa rakas. Hänellä oli ollut toinen.
Berwald tunsi tajuavan Tinon äänestä mitä hän mietti. Berwald kumartui suutelemaan Tinoa taas, joka vastasi epävarmana.
"Kyllä, se johtuu hänestä.", hän sanoi ja hymyili Tinolle, "Rakastin Noraa, luokallani ollutta tyttöä, mutta hän kuoli. En uskonut koskaan enää tuntevani samoin ketään kohtaan ja oli kuin en voisi enää milloinkaan tuntea niin. Mutta sinä Tino…", hän silitti vieressään olevan pojan poskea hellästi.
"Sinä tulit elämääni aika törmäyksellä"
Tino nauroi ja hymyili Berwaldin sylissä.
"Minä rakastan sinua Tino. Vaikka en aluksi voinut uskoakaan sitä, rakastan sinua jopa enemmän kuin Noraa.", Berwald tunnusti ja suuteli taas poikaa. Tino naama punastui räväkästi ja hän käänsi katseensa nolona pois.
"Entä sinä?" Berwald kysyi pitäen Tinoa otteessaan.
"Minä…", Tino änkytti, "Luulen että tunnen samoin…"
Berwald tuijotti Tinoa hetken ja purskahti sitten nauruun. Tino tuijotti poikaa edessään. Hän ei ollut koskaan nähnyt tätä nauravan niin rajusti ja oli aika varma, ettei kukaan muukaan ollut. Tinoa alkoi nolottaa yhä enemmän. Miksi Berwald nauroi?
"Voi Tino", Berwald naurahti ja hieroi Tinon poskea peukalollaan, "Luulet vai?"
Tino tajusi, että oli tainnut loukata Berwaldin tunteita.
"Anteeksi, en vain tiedä rakkaudesta oikein mitään…", hän mutisi anteeksi pyynnöksi. Berwald ei kuitenkaan näyttänyt vihaiselta, eikä edes loukatulta.
"Olen kyllä huomannut, että on asioita, joita et ole kokenut ja se on kyllä surullista. Mutta minä lupaan Tino, että voin näyttää sinulle mitä rakkaus merkitsee.", hän sanoi ja halasi Tinoa tiukasti.
Heidän välillään oli hetken hiljaisuus ja sitten Berwald nosti katseensa taas Tinoon.
"Haluaisitko kuulla hänestä? Norasta?", Berwald kysyi, "En ole koskaan kertonut hänestä sen jälkeen, kun hän kuoli, mutta nyt kun minulla on sinut. Haluaisin saada hänet vihdoin pois kummittelemasta mielestäni."
Tino nyökkäsi ja suuteli kevyesti Berwaldia.
"Kerro vain. Minä kuuntelen, mutta…", Tino painoi päänsä Berwaldin rintaa vasten, "Toivon ettet kysele minulta vielä mitään, vaikka kerrotkin minulle oman tarinasi. En tiedä, voinko vielä kertoa sinulle omaani."
Berwaldin täytyi myöntää, että häntä kalvoi saada tietää mitä Tinolle oli tapahtunut, mutta päätti luottaa Tinoon. Hän kertoisi kun hän olisi siihen valmis. Sillä välin, Berwald halusi omalta osaltaan kaiken selväksi. Hän myös todella halusi poistaa Noran pois painajaisistaan ja jättää tämän vain muistoihinsa.
"Hyvä on, kerro kun pystyt siihen.", Berwald sanoi ja otti paremman asennon penkillä, Tino yhä sylissään. "Tapasin Noran ollessani yläasteella. Me olimme onnellisia. Kunnes tapahtui jotain, mikä särki sydämeni."
.
.
.
Argh! Kirjoitin tämän putkeen tässä. En ole tehnyt mitään hyödyllistä. Paitsi siivosin huoneeni, kun siitä tultiin raivoamaan. Olen kuulemma possu. Mutta tosiaan ensi luvussa vihdoin saadaan selville Berwaldin edesmenneen rakkauden Noran kohtalo. Siihen asti :D