Vanha kunnon Jiraiya

Minato asteli haikein mielin ulko-ovelle opettajansa vanavedessä. Jiraiya oli vasta edellisiltana saapunut Konohaan, mutta oli tekemässä lähtöä jo nyt. Mies oli kertonut tulleensa vain pyörähtämään Naruton syntymäpäiväjuhlissa ja että hänellä oli kiire päästä jatkamaan "taustatutkimuksensa" tekoa. Mitä se taustatutkimus sitten käytännössä tarkoitti (tai piti sisällään), sitä Minato ei tiennyt eikä Jiraiyan tuntien välttämättä edes halunnut tietää.

"Mukavaa, että pääsit kuitenkin käymään", Minato sanoi Jiraiyalle, kun he olivat päässeet eteiseen asti.

"Pitäähän minun käydä aina välillä tarkistamassa, ettet ole aiheuttanut mitään kriisejä", Jiraiya totesi pilke silmäkulmassa. Minato kohotti toista kulmaansa. "Älä viitsi esittää tyhmää. Sinä kyllä tiedät, kuinka paljon tämän kylän naispolot perääsi kuolaavat. Yhdeksänkymmentä prosenttia konohalaisista miehistä on naimattomia ja se on sinun syytäsi. Toisaalta voisin kiittää sinua, sillä ne onnettomat raukat antautuvat kaiken tämän puutteen keskellä minun tulevan kirjani lohdulliseen syleilyyn."

Minato tuhahti huvittuneesti. Jiraiya oli puhellut uudesta, vielä keskeneräisestä kirjastaan aina silloin tällöin ja mainostanut sen olevan täysin eri luokkaa kuin hänen ensimmäinen teoksensa. Nimeä tai juonta mies ei ollut paljastanut, mutta lukuisista vihjeistä päätellen kirja tulisi olemaan aikuisille suunnattu.

Minato vilkaisi olkansa yli. "Naruto?" hän huhuili. "Tule sanomaan Jiraiyalle heihei."

Olohuoneesta kuului, kuinka Kushina yritti suostutella Narutoa jättämään lahjansa hetkeksi aikaa, ja pian poika kävelikin eteiseen äitinsä kädestä pitäen. Naruton silmät laajenivat kauhusta, kun tämä huomasi isänsä olevan ulko-ovella. Poika irrotti otteensa Kushinasta, juoksi Minaton luokse ja kietoi käsivartensa tiukasti tämän jalan ympärille.

Minato tunsi piston sydämessään tajutessaan, että Naruto pelkäsi hänen lähtevän pois. Poika tuijotti isäänsä suurin, surullisin silmin. "Ei isi ole menossa minnekään", Minato sanoi lempeällä äänellä ja silitti poikansa pehmeitä hiuksia. Hän tunsi, kuinka Naruto vain tiukensi otettaan hänen jalastaan.

"Oikea isän poika", Jiraiya totesi hymyillen. Mies kyykistyi ja ojensi kätensä Narutoa kohti. "Tuletkos vielä kummisetäsi syliin?" Poika pudisti päätään, ja Jiraiya nousi takaisin seisomaan.

Minato nosti Naruton syliinsä. Hän painoi huulensa poikansa poskea vasten. "Ei isi ole lähdössä minnekään", hän kuiskasi poikansa korvaan. Naruto kietoi kätensä isänsä kaulan ympärille. Jiraiya ja Kushina vaihtoivat huvittuneita katseita, mikä jäi Minatolta huomaamatta. Hokage kääntyi takaisin Jiraiyan puoleen: "Aiotko lähteä jo tänä iltana?"

"Näh. Käyn parilla ja otan selvää, mitä Konohan yöelämä voi tarjota minulle. Joko Kakashi on täysi-ikäinen? Siitä tulisi oiva naistenhoukutin…" Jiraiya vaikutti todenneen viimeisen lauseensa lähinnä itselleen, matalasta hekotuksesta päätellen.

Minato loi opettajaansa varoittavan katseen, eikä vaivautunut vastaamaan moiseen typerään kysymykseen. Kushina taas pyöritteli silmiään. "Sinä se et sitten ole muuttunut tippaakaan", nainen naurahti.

Jiraiya virnisti. "Suutari pysyköön lestissään. No, jäisin mielelläni seuraksenne pitemmäksikin aikaa, mutta työt kutsuvat. Kustantaja odottaa uutta materiaalia kieli pitkällä." Mies nyökkäsi Kushinalle, kääntyi sitten Minaton puoleen ja nosti kätensä tämän olkapäälle. "Pärjäile. Äläkä heitä niitä ihailijoidesi lähettämiä kirjeitä ja kuvia siihen onnettomaan paperikoriin, kuka tahansa voi nähdä ne! Aika arkaluontoisia viestejä. Ei varmaankaan haittaa, että otin muutaman itselleni", mies vilkuili vuoroin Minatoa, vuoroin Kushinaa ja oli aistivinaan nousevan myrskyn. Jiraiya pörrötti Naruton hiuksia nopeasti. "No, hei sitten!" tämä huikkasi ja poistui asunnosta ennätysnopeudella.

Kushina katsoi punastunutta Minatoa kaventunein silmin.. "Mitä kirjeitä ja kuvia? Minato?"

"Tuota…"