A/N: Yllätin itsenikin sillä kuinka nopeasti tämä valmistui. Nyt minulla alkaa myös olla kuva tarinan lopun rakenteesta, joten toivon että nautitte. Yritän pitää tunnelman edelleen kevyenä vaikka ilmapiiri alkaakin tiivistyä. Kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet mukanani nämä vaikeammatkin ajat!

Tenken

Naruton viettäessä aikaa pitkittyneellä missionillaan, Itachi alkaa olla kurkkuaan myöten täynnä pikkutytön esittämistä ja uteliaan Naran kysymysten välttelemistä. Ehkä olisi vain helpompaa kertoa hänen identiteettinsä ja keskittyä siitä seuraavaan tilanteeseen, joka sentään voisi piristää tilannetta ja viedä Naran mielenkiinnon pois tuosta viheliäisestä shogista. Itachi oli aina nauttinut pelistä, mutta tämä alkoi olla turruttavaa. Ja sitä paitsi, hän on hävinnyt aivan liian monta peliä! Vähempikin riittäisi. Itachi murisi mielessään ja palasi ajatuksistaan kiinnittämään huomiota takaisin vastapelaajaansa.

"- osoittaa että olet sinut Konohan kaupungin kanssa. Tämä voi tarkoittaa vain sitä että olen ainakin jossain vaiheessa elämääsi asunut pidemmän aikajakson. Olen oikeassa, enkö olekin?" Shikamaru oli juuri päässyt viimeisimmän päätelmänsä loppuun ja nosti katseensa shogilaudasta vilkaistakseen vastapäätä istuvaa pikkutyttöä. "Ja toki, tunnet Naruton riittävän hyvin että suostut paikkaamaan häntä Shiiana…."

Itachi kirosi mainittua blondia perusteellisesti päässään ja lupasi ensimmäisen lapsensa sillä ehdolla että Nagato olisi se joka paikkaisi Naruton poissaoloa seuraavan kerran. Ainakin sitten hänellä olisi kohtalontoveri.

Syvään huokaisten Uchiha-klaanin vanhin jäsen piirsi ilmaan symbolin, joka erehdyttävästi muistutti sharinganin viimeistä tasoa, mangekyoa. Ilmeskaala joka välähti Naran kasvoilla oli niin viihdyttävä että Itachin tuuli nousi merkittävästi. Seuraten sitä kuinka Naruton ystävän ilme siirtyi ensin pohdinnasta yllätykseen, sitten takaisin pohdintaan lievästi epäuskoisen näköisenä oli huvittavaa lievästi sanottuna.

"Uchiha Itachi? Täytyy sanoa että sinä et ollut lähelläkään ensimmäisiä listassani. Ystävystyitkö vapaaehtoisesti vai tuliko sinustakin yksi Naruton pikku pakkomielteistä?" Shikamaru tiedusteli kevyt virne kasvoillaan.

"Luulen että hieman molempia…. Pein, tai Nagato mikäli olet jo kuullut tarinan, taisi olla yksi projekteista. Me muut tulimme vähän siinä samassa, Akatsukilaiset, tarkoitan. Naruto oli myös käynyt Sandaimen aikana penkomassa laatikoita ja saanut selville joitakin asioita historiastani, joiden takia hän erityisesti lähestyi minua. Osa minusta oli kiitollinen että minulla oli joku joka tiesi asioiden oikean laidan ja jonka kanssa sain jutella ongelmistani ja menneisyydestä sekä Konohasta. Olin ollut niin kauan poissa että oli vain mukavaa kuulla uutisia kotikylästäni, olivat ne sitten minkälaisia tahansa. Olin varmasti yhtä järkyttynyt kuin sinäkin kun kuulin mitä Narutolle oli tapahtunut kyläinneuvoston käsissä. Se ja mitä myöhemmin sain selville Danzosta. Mutta olin iloinen että Narutolla oli ystäviä myös Konohassa." Itachi itsekin yllättyi siitä kuinka paljon avautui lähes tuntemattomalle miehelle toisella puolen lautaa. Ehkä shogi oli vaikuttanut hänen aivoihinsa pahemmin kuin hän oli arvellut.

Tsunade huokaisi lukiessaan viimeisimpiä rapotteja. Kaikesta päätellen Tenken oli edelleen alueella, sillä tämä oli tehnyt monta korkean huomion missiota, eikä mikän niistä ollut kovin pitkän matkan päässä Konohasta. Ei ollut vieläkään varmaa oliko tämä alueella vain osana vaellustaan tai tavoitteena kerätä työtarjouksia. Synkempi vaihtoehto oli se että tunnetulla ninjalla oli jonkin suurempi työkeikka, jota tämä pohjusti alueella, samalla ottaen pienempiä keikkoja vastaan.

'Kirottu Sandaime. Et sitten keksinyt ketään muuta seuraajaksesi. Oli pakko hakea minut toiselta laidalta vain että ottaisin tämän kuihtuneen pestin vastaan, jossa eniten vaikeuksia tuottavat kaupungin sisäiset valtasuhteet. Ja sitten jostain vain sattuu ilmestymään mysteerinen ammattitappaja.' Tsunade päästi vielä yhden suuren huokauksen ja antoi otsansa kolahtaa pöytään turhautumisesta. 'Anna mun kaikki kestää…'

Poski vielä pöydällä, vaaleavierikkö vilkaisi pöydällään olevaa kuvaa Narutosta ja muisteli kaikella muulla tavalla kuin virallisesti hänen pikkuveljeään. Kylänneuvosto ei ollut tiennyt mitä he tekivät, kun he määräsivät pojan häädetyksi. Ja mitä Tsunade ei antaisi saadakseen tietää edes jotain blondin kuulumisista. Hän tiesi ettei poika, tai nyt kai jo mies, voisi lähettää hänelle mitään viestejä siitä pelosta että nykyisen Hokagen koettaisiin vehkeilevän niin kutsutun vihollisen kanssa.

Hahmo laski huppunsa alas paljastaen pitkän keltaisenblondin letin, jonka tämä sulavasti heilautti pois tieltään. Kaksi terävää tummansinistä kuulasta silmää vaelsivat pitkin edessä näkyvää aavaa aluetta kuin etsien jotain. Sinertävässä pimeydessä ei näkynyt mitään selvää liikettä, mutta jokin kiinnitti silmien huomion ja toi kevyen virneen kasvoille ja silmät välähtivät hopeanvalkoisiksi pienillä mustilla merkeillä hetkeksi. Tämän jälkeen hahmon mielihyvä vain vaikutti kasvavan. Hän oli löytänyt sen mitä oli etsinyt ja oli aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen.