A.N: Pikainen sananen anonyymille kirjoittajalle: Eka kerta kun kuulen Rachelin olevan Mary-Sue. Tosin kun mietin noita mainitsemiasi piirteitä, niin huomaan kyllä, että ehta Mary-Suehan siitä tuli (ja minä inhoan niitä). Roy ja Riza ovat Rachelin vanhemmat juuri siksi, että se on iso osa tämän tarinan juonta (myönnän kyllä, että muuten se on aika kliseistä). Niistä nimistä vielä: onkos niillä nyt niin kauheasti väliä? (Mielipide kysymys.) Ed tykkää Rachelistä? Sanoo kuka? Siis tietty ihan kaverina, mutta mistä sait sellaisen käsityksen, että tykkää muutenkin? Ja se, miksei kukaan tienny Rachelista, paljastuu kyllä vielä. Kielioppi, kielioppi… se nyt ei vaan oikeen mene mun päähän. Yritän kyllä välttää kirjoitusvirheitä, mutta sillointällöin niitä eksyy tänne. Lisää Ediä ja kissoja Alille? Onnistuu, luulisin (ainakin se jälkimmäinen). Lopuksi huomautan, että kirjoitan nyt lukua 18, joten muutoksissa voi mennä aikaa. Mutta voin kyllä yrittää nyt laittaa jonkun vihaamaan sitä Rachelia.
Ja sanon vielä, etten pidä itsekään tästä luvusta, joten haukkukaa se maanrakoon kaikessa rauhassa. :D Parempaan en vain pystynyt.
Luku 10: Elossa vielä kaiken sen jälkeenkin
Roy katsoi Rachelin, tyttärensä, kasvoja.
"Onko… onko hän tosiaan Rachel? Jos on, niin kuinka hän oikein on selvinnyt nämä vuodet? Ja ennen kaikkea missä hän on ollut?" Roy ajatteli. Hän pudisti päätään.
"Ei minulla ole aikaa miettiä moisia. Täällä on kylmä. Hänet täytyy viedä sisälle." Roy lähti kävelemään vanhaa taloaan kohti Rachelia kantaen.
XXXXX
Hieman aiemmin Saksassa:
"Mitä tapahtui?! Mikä se portti oikein oli ja mihin Rachel katosi!?" Noah panikoi.
"Rauhoitu, Noah. Se oli totuuden portti ja se varmaan vei Rachelin mennessään. Mutta saamme hänet vielä takaisin." Edward sanoi.
"Ed, miten voit olla noin varma?" hänen veljensä kysyi.
"Koska vain olen. Ja minähän en täältä lähde ennen kuin Rachel palaa ." Edward vastasi.
Alphonse ja Noah tuijottivat Edwardia hetken ennen kuin he tajusivat mitä tämä oli sanonut.
"Mitäh!?" molemmat huusivat.
"Kyllä te kuulitte." Edward sanoi ja jatkoi: "Hankkisitteko minulle teltan ja muita tarvikkeita?"
"Aiot siis tosiaan jäädä odottamaan Rachelia?" Alphonse kysyi. Edward nyökkäsi.
"Jos Rachel palaa, en halua hänen ajattelevan, että hylkäsimme hänet." Edward selitti.
Alphonse ymmärsi tämän. Ei tarvinnut olla nero huomatakseen, että Rachel oli epäileväinen ja yksinäinen ihminen. Ja eihän se mikään ihmekään ollut ottaen huomioon hänen menneisyytensä.
XXXXX
Roy aukaisi vierashuoneen oven. Hän meni sisään huoneeseen ja asetti Rachelin vuoteelle.
"Voiko hän tosiaan olla Rachel?" Roy mietti jälleen.
"No, asiat täytyy panna tärkeysjärjestykseen. Tarvitsen apua tytön kanssa.." Roy ajatteli ja mietti hetken. Sitten hän sai ajatuksen.
"Ei kai tässä muu auta…" hän mutisi ja poistui huoneesta.
Hän meni olohuoneeseen, jossa oli puhelin.
XXXXX
Majuri Hawkeye eli Riza kuuli puhelimen soivan. Hän nousi ylös ja meni vastaamaan siihen.
"Kenraali Mustangin toimisto, majuri Hawkeye puhelimessa." Riza sanoi.
"Toivottavasti tämä ei ole mitään tärkeää, kenraali kun on lomalla." hän ajatteli.
"Majuri? Hyvä, että vastasit. Tarvitsen apuasi." Roy sanoi linjan toisesta päästä.
Riza huokaisi.
"Mitä nyt, kenraali? Teillähän piti olla vapaata." hän kysyi.
"Niin onkin, mutta jotain odottamatonta tapahtui. Tulisitko tänne? Ja mieluiten niin nopeasti kuin voit." Roy sanoi.
Riza huokaisi taas.
"Hyvä on. Missä olette?" hän kysyi.
Roy piti pientä taukoa, ennen kuin vastasi: "Vanhalla talollamme."
Riza pudotti puhelimen luurin.
"Heidän vanhalla talollaan…? Mitä Roy siellä tekee?" hän ajatteli. Hän pudisti päätään ja nosti luurin uudelleen.
"Selvä, tulen sinne." hän sanoi.
"Hyvä. Jos joku kysyy, niin lähdit minun käskystäni." Roy sanoi ja katkaisi puhelun.
XXXXX
"Hohhoijaa…" Roy mutisi. Hän ei halunut kertoa tytöstä Rizalle puhelimessa, ettei hän järkyttäisi tätä.
"Mutta ei ole varmaa, että tyttö olisi Rachel. Miten hän edes olisi selvinnyt nämä vuodet?" Roy tuumi. "Toisaalta… hän näyttää kyllä samalta ja hänellä on Rachelin riipus… äh, liian vaikeaa. Parempi vain odottaa, että tyttö herää ja kysyä sitten häneltä hänen nimeään."
Roy meni takaisin vierashuoneeseen ja näki rauhallisesti nukkuvan Rachelin.
"Ei se voi olla sattumaa.." Roy ajatteli katsellessaan Rachelia.
XXXXX
Viiden tunnin kuluttua Riza saapui. Hän katsoi taloa, jossa hän ennen asui.
"Ah, majuri. Tule sisään." juuri oven avannut Roy sanoi turhankin iloisesti. Kai hän yritti keventää tunnelmaa…
"En tarkoita olla töykeä, kenraali, mutta teillä on paras olla hyvä syy kutsua minut tänne." Riza sanoi ilmekkään värähtämättä. Royn kasvot vakavoituivat.
"Seuraa minua", hän sanoi ja meni sisälle taloon Riza perässään.
Riza huomasi heti, että he olivat menossa vierashuoneeseen.
"Onko teillä vieras?" Riza kysyi, vaikka oikeasti hän epäili jo kaikenlaista.
"Niinkin voi sanoa…" Roy mutisi. Hän avasi vierashuoneen oven.
Riza näki vuoteella nukkuvan Rachelin.
"Voin varmaan kysyä kuka hän on?" Riza kysyi yhävain ilmekään värähtämättä.
Roy raapi päätään.
"En oikein tiedä itsekkään…" hän sanoi viimein. Riza katsoi häntä oudosti, jonka vuoksi hän jatkoi: "Menin paikkaan jossa… yritimme ihmissynteesiä." Roy vilkaisi Rizaa, joka näytti hiukan järkyttyneeltä, mutta joka silti pyysi häntä jatkamaan.
"Ollessani siellä sinne ilmestyi samanlainen portti kuin 16 vuotta sitten." Roy vilkaisi taas Rizaa.
"Jatka, Roy." hän sanoi vakavana.
"Roy? Siitä onkin aikaa, kun hän viimeksi kutsui minua etunimellä." Roy ajatteli. Hän mietti hetken, miten kertoisi loput Rizalle. Lopulta hän sai kuitenkin kaiken kerrottua.
Riza oli järkyttynyt. Oliko tyttö vierashuoneessa tosiaan heidän tyttärensä?
"Missä riipus on?" Riza kysyi.
"Yhä tytön kaulassa. Kuvakin on vielä siellä." Roy vastasi. Riza nyökkäsi ja käveli vuoteen viereen. Hän tarttui varovasti riipukseen ja otti sen Rachelin kaulasta. Hän avasi sen ja otti kuvan käteensä. Se oli tosiaan sama kuva, jonka hän oli omin käsin riipukseen laittanut.
"Luuletko tosiaan, että hän voisi olla Rachel?" Riza kysyi tarkastellessaan valokuvaa.
"Melko varmasti. Hänellähän on Rachelin riipus ja hänellä on samanlaiset silmät kuin sinulla." Roy kertoi.
Riza hymähti ja sanoi: "Rachelissa oli kyllä sinunkin näköäsi."
"Taas hän sinuttelee. Hän taitaa itsekin uskoa tytön olevan Rachel." Roy pohti.
"Niinpä niin. ``Äitinsä silmät ja isänsä hiukset´´ oli mitä Hughes tapasi Rachelista sanoa." hän sanoi huokaisten. Hän muisti, miten Hughes oli aina baarissa luennoinut hänelle, että hänen pitää olla hyvä isä. Ja joka illan päätteeksi Hughes oli sanonut: "Ja kyllä minäkin vielä joskus saan suloisen tyttären."
"Heh, ja oikeassahan tuo oli." Roy mumisi, mutta Riza ei kuullut sitä. Hän vain katseli nukkuvaa Rachelia.
"Kai meidän täytyy odottaa, että hän herää ja kertoo meille nimensä." Riza sanoi.
"Sitähän minäkin ajattelin." Roy mumisi ja nyökkäsi.
"Tässä odotellessa voin vaikka keittää teetä", Riza sanoi. Juuri kun hän oli astumassa ulos vierashuoneesta, Roy laittoi käden hänen eteensä ja sanoi: "Jos minä nyt kuitenkin keittäisin sen."
Pieni hymy levisi Rizan huulille.
"Roy.." hän aloitti pehmeästi "olen surkea kokki, mutta kyllä minä nyt sentään teetä osaan keittää."
Roy hymähti ja sanoi: "Tiedän sen, mutta jos minä nyt kuitenkin keittäisin sen teen. Pysy sinä täällä siltä varalta, että tyttö herää."
Riza katsoi hetken Royta ja sanoi sitten: "Hyvä on."
Roy hymyili ja poistui huoneesta sulkien oven perässään. Riza haki nurkasta tuolin. Hän laittoi sen vuoteen viereen ja istuutui sille. Hän katsoi Rachelia.
"Entä jos hän ei olekaan Rachel?" hän mietti.
"Ei… kyllä hänen on pakko olla! Hän on samannäköinen ja hänellä on Rachelin riipus! … mutta on silti parempi kysyä hänen nimeään varmistukseksi." Riza laittoi käden Rachelin otsalle. Siitä oli aikaa, kun hän viimeksi oli pohtinut jotain tällä tavalla.
Riza hätkähti huomatessaan tytön liikkuvan ja avaavan hitaasti silmiään.
Silmät olivat todentotta samanlaiset kuin Rachelilla ja hänellä.
XXXXX
"Missä olen?" Rachel mietti. "Viimeinen asia, jonka muistan, oli kun joku mies katsoi minua… kaikki meni mustaksi sen jälkeen."
Rachel huomasi makaavansa jonkin pehmeän päällä.
"Missä hitossa oikein olen!?" hän kiljui mielessään ja alkoi hitaasti avata silmiään.
Ensimmäinen asia, minkä Rachel näki, oli vaalea nainen joka katsoi häntä. Jokin hänessä kuitenkin kiinnitti Rachelin huomion.
"Nuo silmät…" hän ajatteli.
XXXXX
Riza huokaisi helpotuksesta Rachelin herätessä.
"Oletko kunnossa?" hän kysyi.
"Kyllä, luulisin." Rachel vastasi. Muuten hän olisi ollut aivan paniikissa herätessään vieraassa paikassa, mutta nainen ei vaikuttanut ilkeältä, joten hän päätti hillitä itsensä.
Rachel yritti vaistomaisesti tarttua riipukseen kaulassaan, mutta panikoi kun ei löytänyt sitä.
"Missä minun riipukseni oikein on?!" hän huusi paniikissa. Sitten hän katsoi vihaisesti Rizaa ja huusi: "Otitko sinä sen!?"
Riza katsoi Rachelia hetken ymmällään, kunnes tajusi tämän puhuvan riipuksesta.
"Otin. Se on tässä." Riza vastasi rauhallisesti ja näytti riipusta Rachelille.
Rachel katsoi häntä vihaisesti ja yritti riuhtaista riipuksen pois Rizalta, muttei onnistunut.
"Anna se takaisin!" hän kiljui.
Ja juuri silloin Roy paiskasi oven auki huutaen: "Majuri, onko kaikki kunnossa!? Kuulin huutoa!"
"Hemmetti! Onko hän jonkin sortin sotilas!? Voiko tämä tästä enää pahentua…." Rachel ajatteli. Yhtäkkiä hän tunsi kuinka nainen tarttui hänen ranteisiinsa ja työnsi hänet hiukan kauemmaksi.
"Kaikki on kunnossa, kenraali." Riza sanoi ja Roy huokaisi helpotuksesta.
"Kenraali? Hemmetti, nuo ovat taatusti jostain armeijasta!" Rachel mietti paniikissa.
"Mistä oikein sait tämän riipuksen?" Riza kysyi.
"Miksi hän kysyy tuollaista eikä nimeäni?" Rachel pohti ja vastasi: "Ei kuulu teille! Ja anna se tänne!" Rachel yritti saada riipuksen, mutta Riza väisti ja sen seurauksena Rachel putosi lattialle.
"Auts!" hän voihkaisi. Riza ojensi kättään Rachelille.
"Rauhoitu, me yritämme vain auttaa." hän sanoi.
Rachel katsoi Rizan kättä epävarmana. Hän ei tarttunut siihen, mutta nousi kuitenkin hitaasti pystyyn. Roy ja Riza olettivat tämän tarkoittavan, että tyttö oli rauhoittunut.
"Anna riipukseni takaisin!" Rachel ärähti taas.
Riza huokaisi. Riipus tuntui olevan tytölle tärkeä, mikä vain lisäsi hänen varmuuttaan. Hän vilkaisi Royta, ja tämä nyökkäsi.
"Saat sen kun olet kertonut nimesi", Riza sanoi tyynenä.
Rachel epäröi hetken. Minkä sortin ehto tuokin nyt muka oli?
"Olen Rachel", hän sanoi lopulta.
A.N: Ensinnäkin pyydän anteeksi, jos joku oli OOC. Ja toiseksi tiedän, ettei sellainen asia kuin huono kokkaustaito kulje suvussa, mutta tämä on ficci, joten älkää mainitko siitä jooko?