11.osa - Tylyaho

Lily heräsi lauantaiaamuna siihen, että Arianna ravisteli häntä rajusti olkapäistä. Hän tönäisi Ariannan kauemmas ja nousi istumaan.

"Mitä?" hän mutisi vihaisesti. "Paljonko kello on?"

"Vartin yli kuusi", Arianna ilmoitti hilpeästi. "Nouse ylös!"

"Vartin yli kuusi?" Lily kysyi epäuskoisena. "Lauantaina? Nouse ylös? Sinä olet kahjompi kuin luulinkaan."

Hän heittäytyi selälleen ja yritti jatkaa nukkumista, mutta Arianna ei antanut hänen olla. Arianna tarttui hänen käsivarteensa ja kiskoi hänen päättäväisesti ylös sängystä.

"Nouse tai minä suihkutan kylmää vettä sinun niskaasi", Arianna uhkasi. "Sirius käyttää kuulemma sitä temppua Peteriin. Ja se toimii."

Lily mulkaisi Ariannaa murhaavasti, mutta nousi joka tapauksessa ylös silmiään hieroen. "Oletko sinä seonnut vai mistä tässä on kyse?"

Arianna pyöritti silmiään. "Mistä tässä on kyse? Lily, tänään on lauantai! Sinä menet Tylyahoon Jamesin kanssa!"

"Joten?" Lily kohotti kulmiaan. Arianna näytti tuskastuneelta.

"Lily, tiedätkö sinä edes, mitä aiot laittaa päällesi?" Arianna kysyi. Lily ravisti päätään ihmetellen, mihin Arianna oikein pyrki. Arianna näytti voitonriemuiselta.

"Minä herätin sinut ajoissa, että ehdit valmistautua. Painu nyt suihkuun, niin minä etsin sinulle vaatteet."

"Arianna!" Lily huudahti turhautuneena. "Minä en ole menossa ULOS Jamesin kanssa! Me menemme vain Tylyahoon!"

"Painu sinne suihkuun!" Arianna komensi ja tyrkkäsi Lilyn suihkun suuntaan. Lily totteli pyöritellen silmiään ja kirosi mielessään Ariannaa, joka selvästi oli päättänyt saada hänet seurustelemaan Jamesin kanssa vaikka vastoin hänen tahtoaan. Hän riisui vaatteensa ja avasi suihkun saaden jääkylmää vettä päälleen.

"ARIANNA MINÄ TAPAN SINUT!" hän kirkaisi. Arianna virnisti penkoessaan Lilyn vaatevarastoa. Alice ja Cinnamon nousivat istumaan silmiään hieroen.

"Mistä on kyse?" Cinnamon kysyi.

Arianna hymyili. "Lily ei ilahtunut siitä, että päätin vähän auttaa häntä Tylyahoon valmistautumisessa."

"Tänäänkö se on?"

"Mikä teitä kaikkia oikein vaivaa? Olenko minä meistä ainoa, joka välittää siitä, että Lily menee Jamesin kanssa ulos?" Arianna kysyi.

Cinnamon pyöritti silmiään. "1) Sinä olet meistä ainoa, joka ei suostu uskomaan, että he menevät YSTÄVINÄ ja 2) sinä olet meistä ainoa, joka on lyönyt vetoa heidän kustannuksellaan."

Arianna kohautti harteitaan. "Minä vain otan tilanteesta kaiken irti."

"Sinä olet viettänyt liikaa aikaa Siriuksen seurassa. Ja siitä puheenollen, etkö sinä menekin Siriuksen kanssa Tylyahoon tänään?" Alice Prewett kysyi kohottaen kulmiaan. Arianna nyökkäsi. "Mitä siitä?"

"Ihmettelen vain, miksi et pynttää itseäsi yhtä innokkaasti kuin Lilyä."

"Alice, älä viitsi! Lily on erikoistapaus! Vai väitätkö sinä muka, ettet ole ikinä toivonut, että Lily alkaisi seurustella Jamesin kanssa?"

"Minä kuulin tuon!" Lily ilmoitti terävästi astuessaan pyyhe ympärillään suihkusta. "Kuinka monta kertaa minun pitää sanoa, etten minä ole kiinnostunut Jamesista sillä tavalla?"

Arianna ei välittänyt hänen sanoistaan. "Minä löysin sinulle vaatteet", hän ilmoitti ja nakkasi Lilylle leveälahkeiset farkut sekä tiukan, tulenpunaisen paidan. Lily murisi itsekseen alkaessaan vetää paitaa päänsä ylitse.

"Sinä koidut vielä minun tuhokseni", hän valitti.

"En, vaan sinun rakkauselämäsi pelastukseksi", Arianna napautti. "Pue nyt päällesi! Meidän pitää vielä laittaa sinun hiuksesi ja kasvosi."

"Arianna, kello on puoli seitsemän - " Lily voihkaisi.

Cinnamon virnisti noustessaan sängyltään ja kävellessään suihkun suunnalle. "Minä melkein säälin sinua, Lily", hän sanoi. "Sinulle tulee pitkä päivä. Minä sentään pääsen viettämään rentoa päivää Remuksen ja Peterin kanssa."

"Kaksi miestä yhdellä kertaa? Sinä olet ehtiväinen", Arianna virnisti. Cinnamon vilkaisi häntä paljonpuhuvasti.

"Samaa voisi sanoa sinusta. Äkkiä sinä olet sen Siriuksen iskenyt", Cinnamon huomautti. Arianna punastui tahtomattaankin, vaikka tiesikin, että hänen ja Siriuksen välillä oli vain näyttelyä. Ainakin Siriuksen mielestä. Hän itse ei voinut kieltää sitä, että oli huomannut Siriuksen hengenheimolaisekseen. He olivat kumpikin rohkeita ja kaksimielisiä ja - ja - Arianna piti Siriuksesta ja oli todellisuudessa innoissaan siitä, että sai olla päivän kahdestaan Siriuksen kanssa.

Lily puki vaatteet päälleen ja Arianna hyökkäsi hänen hiustensa kimppuun unohtaen ajatuksensa Siriuksesta.

James meni aamupalalle aikaisin - suurimmaksi osaksi siksi, ettei saanut unta. Hän tiesi kyllä, että Lily oli luvannut mennä hänen kanssaan Tylyahoon YSTÄVÄNÄ, mutta siitä huolimatta hän oli innoissaan mahdollisuudesta viettää kokonainen päivä Lilyn kanssa ilman ylimääräisiä keskeytyksiä (kuten Siriusta). Hän luuli olevansa ainoa aamiaisella niin aikaisin, mutta hänen yllätyksekseen Remus oli ehtinyt paikalle ennen häntä.

"Huomenta, Kuutamo", James sanoi hilpeästi ja lysähti Remuksen viereen istumaan.

Remus vilkaisi häntä inhoavasti. "Sinä näytät ällöttävän pirteältä."

James kohautti harteitaan. "Aikainen lintu nappaa madon."

"Sarvihaara, Lily on ihminen eikä kastemato", Remus muistutti. James virnisti.

"En minä Lilyn ahdistelemista suunnittele. Minä puhun paahtoleivästä!"

Remus pyöritti silmiään. "Minä en tajua, minne sinä ja Sirius tungette kaiken tuon ruoan", hän valitti. James vilkaisi häntä tutkivasti. Hän huomasi, että Remus oli tavallista huonommalla tuulella tänä aamuna. Se oli epätavallista, sillä täysikuu ei ollut tulossa vielä vähään aikaan ja yleensä Remus oli täydenkuun aikaa lukuunottamatta hyvällä tuulella.

"Mikä nyt?" hän kysyi vaivautumatta teeskentelemään huoletonta, kuten Remus aina teki urkkiessaan häneltä hänen yksityiselämästään.

Remus kohautti harteitaan. "En tiedä. Yleinen masennus. Se kuuluu osaksi minun 'sairauttani'", hän totesi, käyttäen kiertoilmaisua lähellä istuvien kuudesluokkalaisten vuoksi.

"Tuskin tässä siitä nyt on kyse", James huomautti.

Remus ravisti päätään. "Tavallaan, kyllä. Tai siis, mieti nyt vähän - tänään on Tylyahopäivä. Sinä menet Lilyn kanssa. Sirius menee Ariannan kanssa. Ja - "

"Ja sinä menet Cinnamonin ja Peterin kanssa."

"Pointti kohdalla Peter", Remus huokaisi.

James tajusi, mikä oli vikana. "Eli sinä haluaisit mennä jonkun tytön kanssa kahdestaan? Miksi et sitten mene?"

Remus näytti turhautuneelta. "Unohda koko juttu, jooko?"

"Kuutamo - "

"Anna vain olla", Remus pyysi. James nyökkäsi vastahakoisesti. Hän tiesi, ettei Remus halunnut puhua ongelmistaan. Tosin Remuksen suurin ongelma tuntui olevan se, ettei hän pystynyt hyväksymään ihmissutena olemista. Remus ajatteli aina, etteivät muut ihmiset halunneet olla hänen kanssaan, koska hän oli ihmissusi.

James pelastui masentumiselta, kun Sirius loikki sisälle Suureen Saliin leveä virne kasvoillaan.

"Mitä nyt?" James kysyi.

"Odota niin näet."

Hetken kuluttua James tajusikin, miksi Sirius oli niin hilpeällä tuulella. Kalkaros astui sisään naurunremakan saattelemana, vaikka hän ei itse selvästikään tajunnut, miksi kaikki nauroivat hänelle. James kuitenkin tajusi heti Kalkaroksen kääntyessä selin. Kalkaroksen kaavunselässä luki suurin, punaisin kirjaimin: "Minä sydän Kelmit". James irvisti.

"Kalkaros sydän me? Sinä alat pelottaa minua!"

Sirius pyöritti silmiään. "Myönnä pois, että se oli loistava pila!"

"Sinä olisit ainakin voinut ottaa minut mukaan pilaan", James sanoi hieman loukkaantuneesti.

"Minä olisin, mutta sinä et ollut paikalla", Sirius puolustautui. "Sitä paitsi meillä on Halloween jäljellä."

James virnisti ajatukselle Halloweenistä ja kääntyi katsomaan Kalkarosta, joka istui luihuisten tupapöydässä selin heihin, punainen teksti kaapunsa selässä.

James katseli, kuinka Arianna hyppelehti portaat alas kaksi askelmaa kerrallaan. Hänen kannoillaan tulivat Lily ja Cinnamon - tosin huomattavasti vähemmän innokkaasti. James näki tuskastuneen ilmeen Lilyn kasvoilla, mutta sitä ei ollut kuitenkaan suunnattu häneen vaan Ariannaan. Lily oli pukeutunut tiukkaan, punaiseen puseroon ja farkkuihin. Hän oli yhtä kaunis kuin aina, ellei kauniimpikin. James virnisti typerästi ja tunsi Siriuksen tönäisevän häntä kylkeen.

"Hillitse itsesi, Sarvihaara", Sirius sihahti ja korotti sitten ääntään kääntyen Ariannan puoleen. "Kerrassaan viehättävää, että olet täällä, Arianna-kulta", Sirius virnisti. "Menisimmekö me vaunuihimme ennen kuin McGarmiwa tulee ja mätkäisee minua?"

Arianna hymyili Siriukselle ja käveli Siriuksen kanssa Tylypahkan ulkopuolella oleville vaunuille. James pyöritti silmiään Lilylle.

"Nuo kaksi ovat toivottomia", hän huomautti.

Lily huokaisi. "Ja sinä et ole edes ollut Ariannan tämänaamuisen hyökkäyksen kohteena", hän mutisi.

"Minkä hyökkäyksen?" James kysyi uteliaasti. Lily kuitenkin pudisti päätään.

"Usko pois, et halua tietää."

He menivät vaunuihin Siriuksen ja Ariannan seuraksi ja jättivät Cinnamon Remuksen ja Peterin seuraan. James katsoi Remuksen teeskennellyn iloista ilmettä heidän ajaessaan poispäin Tylypahkasta kohti Tylyahoa ja mietti, mitä tuon teeskennellyn ilmeen takana mahtoi olla.

"Meidän pitäisi hoidella Peter pois Remuksen ja Cinnamonin luota", hän sanoi ääneen.

Sirius kohotti kulmiaan. "Ja miksiköhän, Sarvihaara?" hän virnisti.

"En usko, että kumpikaan heistä on erityisen kiinnostunut Peterin kanssa seurustelemisesta, joten - " James sanoi kohauttaen olkapäitään. Sirius virnisti ja vilkaisi paljonpuhuvasti Ariannaa. Jamesin sanat toivat hänen mieleensä heidän oman paritussuunnitelmansa. Arianna vastasi hymyyn ja Lily pyöritti silmiään tietämättä, mitä noiden kahden päässä oikeastaan liikkui.

Tylyahossa Lily ja James erosivat Siriuksesta ja Ariannasta. Lily olisi mieluummin ehkä jäänyt ystäviensä seuraan, mutta Ariannan kasvoilla oleva ilme esti häntä edes ehdottamasta ajatusta. Hän katsoi, kuinka Sirius ja Arianna katosivat pahankurisesti virnistellen Tylyahon kaduille ja kääntyi sitten Jamesin puoleen.

"Minne mennään?"

James kohautti harteitaan. "Ei väliä. Kelmien kepposvälinevarasto on melko täynnä, joten voidaan minun puolestani jättää ainakin Zonko väliin. Missä sinä yleensä käyt Tylyahossa?"

"Istun suurimman osan ajasta Kolmessa Luudanvarressa Rian ja Cinin kanssa", Lily virnisti. "Ariannalla on tämä uskomus, että Tylyahossa liikkuu paremman näköisiä miehiä kuin Tylypahkassa ja hän haluaa istua niin kuin katsastamassa markkinoita."

"Mutta sinä et?" James kohotti kulmiaan kysyvästi. Lily pudisti päätään.

"Se on alentavaa. Minä elän siinä uskossa, ettei miehen perässä pidä roikkua. Miehen kuuluu roikkua naisen perässä", hän ilmoitti. "Mennäänkö käymään Hunajaherttuassa? Minun suklaavarastoni on lopussa."

James kohautti olkapäitään ja lähti johdattamaan Lilyä tungoksen läpi kohti Hunajaherttuaksi kutsuttua karkkikauppaa - parasta karkkikauppaa, jonka hän tiesi. Myös Lily näytti olevan samaa mieltä, sillä hänen kasvoilleen ilmestyi leveä hymy heti, kun he astuivat Hunajaherttuan ovesta sisään.

"Täällä on tungosta", Lily valitti irrotettuaan pussin rullalta ja tutkiessaan suklaavalikoimia.

"Viisaat ihmiset eivät tulekaan tänne Tylyaho-päivinä vaan omalla ajallaan", James virnisti. Lily kääntyi katsomaan häntä.

"Eli te hiippailette tänne keskellä viikkoa ja pihistätte karkkia?"

"Emme pihistä, me ostamme", James korjasi. "Tai no - pihistämme, välillä, mutta emme koskaan mitään arvokasta. Korkeintaan hapanpastilleja tai jotakin sellaista, kun meidän tekee kamalasti mieli polttaa reikä Kalkaroksen kieleen."

Lily pyöritti silmiään. "Te olette ilkeitä", hän sanoi.

"Emme ole. Kalkaros on ilkeä ja me kostamme."

"Ja sitten te ihmettelette, miksi maailmassa on sotaa?" Lily kohotti kulmiaan.

James kohautti harteitaan. "Ei siinäkään mitään ihmettelemistä ole. Meillä on sota, koska Voldemort on ilkeä ja me kostamme. Miksi tehdä yksinkertaisista asioista sen monimutkaisempia?"

"Monimutkaisuudesta on hyötyäkin", Lily huomautti.

"Ei minun mielestäni", James sanoi vakavoituen. "Eivät eläimetkään ole monimutkaisia. Ne tekevät niin kuin tuntevat oikeaksi, eivätkä välitä siitä, mitä niistä ajatellaan. Minä jos kuka sen tiedän", hän jatkoi.

Lily katsoi häneen yllättyneenä. "James Potter syvällisenä? Kuka olisi uskonut?" hän pilaili.

"Pakko kokeilla kaikkea mahdollista. Minä en kelpaa sinulle Kelminä, joten ehkä minä kelpaisin sinulle maailman parhaana filosofina", James virnisti.

"Haaveile sinä vain", Lily tuhahti ja siirtyi maksamaan suklaaostoksensa. Maksettuaan hän tunkeutui Jamesin kannoilla ulos Hunajaherttuasta. He pysähtyivät kadulle seisomaan.

"Mitä sinä nyt haluat tehdä?" Lily kysyi ja kohotti katseensa Jamesin kasvoihin.

Kun James katsoi Lilyä silmiin, hän tiesi täsmälleen, mitä halusi tehdä. Hän halusi suudella Lilyä, siinä ja nyt. Hän pystyi vain vaivoin hillitsemään itsensä muistaen, että ainoa syy, miksi Lily suostui puhumaan hänelle oli se, että he olivat nimenomaan vain ystäviä. Vain ystäviä - James alkoi todella vihata noita kahta sanaa.

Välillä hän mietti, miksi jaksoi roikkua Lilyn perässä, kun Lily ei selvästikään välittänyt hänestä. Oli typerää tuhlata aikaansa sellaiseen tyttöön. Mutta sitten hän yritti kuvitella jonkun muun tytön, jonka kanssa voisi kuvitella olevansa. Eikä koskaan keksinyt ketään. Hän muisti selittäneensä samaa joskus vanhemmilleen, kun nämä kysyivät, eikö hän koskaan aikonut alkaa seurustella vakavasti. Hän ei halunnut seurustella vakavasti ennen kuin (ja jos) saisi sen tytön jonka halusi.

"Tuota - James - ?" hän havahtui ajatuksistaan siihen, että Lily heilutti kättään hänen kasvojensa edessä.

James virnisti lammasmaisesti. "Anteeksi. Unohdin olla ruumiissani. Mitä sinä kysyit?"

Lily tuhahti. "Hyvä tapa saada tyttö itsellesi, James - olla kuuntelematta, mitä hän sanoo."

"Minkä minä sille voin, että sinä näytät noin pahuksen upealta?"

Lily punastui, mutta loi häneen ankaran katseen. "Kohteliaisuudet eivät tepsi minuun", hän ilmoitti.

"En minä sinusta muuten pitäisikään", James vakuutti ja vaihtoi sitten puheenaihetta. "Kävelläänkö vain ympäriinsä?" hän ehdotti. Lily kohautti harteitaan ja he lähtivät vaeltelemaan ympäri kylää. Lily oli yllättynyt siitä, miten varmasti James liikkui pitkin Tylyahon katuja. Hän itse tunsi vain pääkadun ja pari pienempää sivukujaa, joiden varrella oli hyviä kauppoja, mutta James kulki Tylyahossa yhtä varmasti kuin olisi asunut siellä aina.

"Liittyykö se jotenkin Kelminä olemiseen, että olet kuin elävä kompassi?" Lily kysyi.

James epäröi hetken verran, pitäisikö hänen kertoa Lilylle. Hän päätti, että saattoi aivan hyvin kertoa - Lilyhän tiesi jo Remuksesta.

"Kelmeillä on paljon aikaa vaellella ympäriinsä", hän sanoi. "Täydenkuun öinä. Emme jaksa aina pysyä Rääkyvässä Röttelössä."

"Te vaeltelette ympäri Tylypahkan maita? Se on vaarallista!" Lily huudahti.

James pudisti päätään. "Ei ole. Me tiedämme, mitä teemme. Minä ja Sirius saamme tarvittaessa Remuksen aisoihin ja Peter - no, Peter on Peter."

"Silti - ihmissusi irrallaan Tylypahkan pihalla - "

"Ole hiljempaa!" James sihisi. "Remus ei olisi mielissään, jos möläyttäisit hänen salaisuutensa."

"Anteeksi", Lily mutisi. "Minä järkytyin."

James kohautti harteitaan. "Unohda koko juttu. Ja puolustuksekseni voin muuten sanoa, ettei täysikuu ole ainoa aika, jolloin käymme Tylyahossa. Tiedän aika montakin salakäytävää linnasta tänne."

"Etkä tietenkään epäröi käyttää niitä?" Lily kysyi kuivasti.

James virnisti. "En tietenkään."

Hän kääntyi kujalla ja johdatti Lilyn takaisin pääkadulle. "Mennäänkö Kolmeen Luudanvarteen?" hän ehdotti. "Muutkin meikäläiset ovat varmaan siellä."

"Mennään vaan", Lily myöntyi. "Sinne jopa minä osaan ilman kompassia."

"Älä pelkää, Lily - minä olen sinun kompassisi, minne ikinä menetkin", James sanoi hymyillen leveästi. Lily pyöritti silmiään.

"Sinun pitää vielä vähän hioa noita iskurepliikkejäsi", hän ilmoitti.

James kohautti harteitaan. "Ovat ne aikaisemmin tyttöihin tepsineet. Sinulla vain on vaativampi maku."

"Minulla vain on aivot", Lily korjasi.

"Väitätkö sinä, ettei muilla Tylypahkan tytöillä ole?" James kysyi kulmat koholla vetäessään samalla Kolmen Luudanvarren oven auki. Hän katsoi ympärilleen ja näki Remuksen ja Peterin istuvan Cinnamonin kanssa pöydän ääressä lähellä nurkkaa. Hän heilautti kättään ystävilleen ja käveli tiskille Lily kannoillaan.

"En minä niin väitä. Vaikka on varmaan kyse arvostelukyvyn puutteesta, jos suostuu lähtemään ulos sinun tai Siriuksen kanssa", Lily vitsaili.

"Väitätkö Ariannaa tyhmäksi?"

"En. Hänellä vain ei ole arvostelukykyä."

James pyöritti silmiään eikä jatkanut enää keskustelua. "Mitä sinä haluat juoda?" hän kysyi.

"Kermakalja", Lily kohautti olkapäitään. James nyökkäsi ja kääntyi esittämään tilauksen matami Rosmertalle. Matami Rosmerta hymyili hänelle ja kysyi häneltä kuulumisia - Lily näki hyvin, että James kävi paikassa useamminkin kuin vain Tylyaho-viikonloppuina. James vastaili kohteliaasti matami Rosmertalle, vetosi sitten seuralaiseen ja poistui Lilyn kanssa Remuksen ja muiden seuraan.

"Missä Sirius ja Arianna ovat?" hän kysyi vetäessään tuolin Lilylle. Lily hymyili hänelle pikaisesti ja istui Cinnamonin ja Peterin väliin.

Remus kohautti olkapäitään. "Ei ole näkynyt. Varmaan liian kiireisiä nuoleskelemaan toisiaan jossakin nurkassa."

"Hei - älä aiheuta minulle pahoja mielikuvia", James irvisti.

Remus kohotti kulmiaan. "Ihan kuin et olisi ikinä nähnyt Siriusta itse teossa", hän huomautti.

"Kiitos kun muistutit", James ärähti. Remus kohautti olkapäitään ja virnisti.

"Ei kestä."

James ja Lily olivat molemmat hyvällä tuulella palatessaan takaisin Tylypahkaan. He olivat kuluttaneet suurimman osan ajastaan Kolmessa Luudanvarressa - tosin ilman Siriusta ja Ariannaa, sillä kumpikaan ei ollut ilmestynyt paikalle koko aikana. Heillä oli omat epäilyksensä siitä, missä heidän ystävänsä olivat olleet. Tai pikemminkin, mitä he olivat tehneet. He eivät kuitenkaan kyselleet mitään matkalla takaisin Tylypahkaan. Tosin Lily tiesi, että James kyselisi Siriukselta kaikki yksityiskohdat myöhemmin, mutta ainakin James sääli hänen korviaan ja antoi hänen olla.

Kello oli jo kuusi, kun James ja Lily seisoivat viimein Tylypahkan eteisaulassa.

"Minulla oli hauskaa tänään", Lily sanoi hymyillen. "Kiitos."

James virnisti. "James Potteriin voi aina luottaa", hän sanoi kumartaen. "Ja minullakin oli hauskaa."

Jo toisen kerran samana päivänä hänen teki mieli suudella Lilyä. Hän katsoi Lilyä epäröiden ja melkein nojautui eteenpäin Lilyä kohti, mutta tajusi sitten, että se olisi typerää ja astui taaksepäin hämmentyneesti hymyillen. Hän heilautti kättään Lilylle ja katosi Suureen Saliin. Salin ovelta hän kääntyi vielä Lilyn suuntaan:

"Nähdään illalla partioimassa!"

Lily hymyili ja nyökkäsi. Hän oli nähnyt ilmeen Jamesin silmissä, kun James katsoi häntä. Hän oli puoliksi helpottunut ja puoliksi pettynyt siitä, ettei James suudellut häntä - hän ei itsekään tiennyt, mitä ajatella. Pudistaen päätään hän hyppeli kohti makuusaliaan.

Lily tapasi Ariannan makuusalissa. Arianna istui sängyllään kammaten hiuksiaan ja virnuillen kuten ääliö.

"Miten meni?" Lily kysyi kulmiaan kohottaen. "Teitä ei näkynyt Kolmessa Luudanvarressa."

"Miten itselläsi meni?" Arianna kysyi välttyen vastaamasta. "Oliko hauskaa?"

"Ei valittamista", Lily kohautti olkapäitään. "Minulla oli tosi kivaa, oikeastaan."

Arianna katsoi häneen odottavasti. "Suutelitteko te?" hän kysyi kärsimättömästi. Lily heitti Ariannaa tyynyllä ja virnisti.

"Me menimme sinne YSTÄVINÄ", hän painotti ties kuinka monennen kerran.

"Joten?" Arianna kohotti kulmakarvojaan. "Mitä se muka estää?"

Lily pyöritti silmiään. "Sinä olet kaksimielisempi kuin luulinkaan", hän ilmoitti. Arianna kohautti olkapäitään ylpeä hymy huulillaan. Sitten Arianna jatkoi taas aiheesta Lily ja James.

"Minä en tajua, miksi sinä et suudellut häntä", Arianna marisi. "Hän suutelee loistavasti."

"Joo, jos et muista niin sekin tuli testattua kun pelasimme pullonpyöritystä", Lily sanoi sarkastisesti. Sitten hän tajusi, mitä Arianna oli sanonut ja jäi tuijottamaan ystäväänsä suu auki.

"Missä välissä SINÄ olet suudellut Jamesia?" hän kysyi. "Olet jättänyt jotakin kertomatta!"

Arianna kohautti harteitaan välinpitämättömästi. "Ei siitä ollut mitään ideaa puhua. Se oli sellainen yhden suudelman juttu. Jamesia otti päähän, kun sinä olit alkanut seurustella Jordan Robertsonin kanssa ja hän halusi kostaa. Minä taas halusin tehdä Christian Vancen mustasukkaiseksi, joten suuteleminen vaikutti siinä vaiheessa parhaalta vaihtoehdolta." Hän piti tauon ja huokaisi. "Ikävä kyllä siitä ei ollut mitään hyötyä. Vance pyysi jotakin puuskupuhia ulos seuraavana päivänä."

"Mutta nythän sinulla on Sirius", Lily sanoi lohduttavasti.

Arianna tuhahti. "Sinä päivänä kun Sirius haluaa todella seurustella jonkun kanssa, minä laulan McGarmiwalle serenadin", hän vannoi.

"Sinulle voi käydä vielä huonosti, Ria", Lily varoitti.

James odotti Lilyä makuusaleihin johtavien portaiden alapäässä, kun Lily tuli viimein alakertaan partioimista varten. Lily oli vaihtanut punaisen paitansa ja farkkunsa vihreään, pörröiseen villapaitaan ja vekkihameeseen. Hän hymyili Jamesille leveästi ja hyppeli viimeiset portaat alas vauhdilla.

"Valmiina häiritsemään kuhertelijoita?" James kysyi.

Lily virnisti. "Voit olla varma siitä."

He lähtivät oleskeluhuoneesta rinnakkain, väitellen kiivaasti keskenään samalla. Oleskeluhuoneessa istuvat nuoremmat oppilaat katsoivat heidän peräänsä ja pudistelivat päätään. Johtajapoika ja -tyttö eivät koskaan oppisi tulemaan toimeen keskenään, he olivat varmoja siitä. Todellisuus oli kuitenkin aivan toisenlainen - Lilyllä oli todella hauskaa, kun hän kierteli Jamesin kanssa pitkin Tylypahkan hämäriä käytäviä. Partiointi oli nykyään ehkäpä illan paras hetki. Silloin hän sai vain rentoutua ja olla rauhassa kaiken metelin jälkeen.

"Arianna ei suostunut kertomaan mitään hänestä ja Siriuksesta", Lily ilmoitti heidän kävellessään alas tähtitornista.

James virnisti. "Siriuksella ei ainakaan ole mitään ongelmaa suutelemisessa ja kertomisessa. Sain turhankin yksityiskohtauksen kuvauksen heidän tekemisistään Tylyahossa. Olet onnekas, kun Arianna on liian hyveellinen kertoakseen."

"Arianna? Hyveellinen?" Lily kohotti kulmiaan ja James purskahti nauruun.

"Ole hiljaa", Lily sanoi tönäisten häntä kylkeen. "Menetämme yllätysmahdollisuuden."

"Sinä olet yhtä asiallinen kuin joku ministeriön vakooja", James sanoi päätään pudistellen.

Lily vilkaisi häntä olkapäitään kohauttaen ja väläytti hänelle säteilevän hymyn. Sitten, varoittamatta, Lily työnsi sormensa Jamesin kylkiin. James älähti ja Lily alkoi nauraa.

"Vieläkö minä olen sinun mielestäsi asiallinen?" Lily kysyi virnistäen. James vastasi hymyyn.

"Sinä olet kuollut!"

Lily kirkaisi ja lähti juoksemaan portaita alas välittämättä siitä, kuuliko joku heidät. James seurasi hänen perässään ja saavutti häntä kaiken aikaa pidemmillä jaloillaan. Lily pujahti pienelle sivukäytävälle pakoon Jamesia, mutta pysähtyi nähdessään hahmon lähestyvän heitä sivukäytävän toisesta päästä murhaava ilme kasvoillaan.

Voro, Lily tajusi ja pysähtyi niin yllättäen, että James tömähti vasten hänen selkäänsä.

"Sain sinut - " James aloitti voitonriemuisesti, mutta tajusi sitten, mitä Lily katsoi. Hän tarttui salamannopeasti Lilyä ranteesta ja lähti kiskomaan Lilyä perässään pitkin käytävää. He kuulivat Voron tulevan kannoillaan ja säntäsivät juoksuun, kunnes James huomasi ovenkahvan käytävän varrella ja veti oven auki. Hän työnsi Lilyn tyhjään luokkahuoneeseen - muodonmuutosluokkaan - ja sulki oven heidän perässään. He nojasivat ovea vasten raskaasti hengittäen.

"Läheltä piti", Lily virnisti.

James väläytti hänelle omahyväisen hymyn. "Kutsutko sinä tuota läheltäpiti-tilanteeksi?" hän kysyi kohottaen kulmiaan ja kumartui lähemmäs Lilyä. Lily hymyili.

"Pahin läheltäpiti-tilanne, mikä minulla on ikinä ollut", hän totesi.

"Sinä olet elänyt suojattua elämää", James sanoi pyörittäen silmiään.

"Enpäs, vaan kunnollista elämää", Lily puolustautui.

James aikoi sanoa jotakin, mutta sitten hänen katseensa pysähtyi Lilyn silmiin. Lilyn vihreät silmät säteilivät iloa ja jännitystä ja hänen suunsa oli puoliksi auki, aivan kuin hän olisi koko ajan halunnut sanoa jotakin. Lily nojasi vasten luokan ovea ja tummanpunainen hiuspilvi valui pörrönä hänen olkapäilleen. Hän poskensa olivat punaiset ja -

James kumartui eteenpäin, tarttui Lilyä olkapäistä ja suuteli häntä. Ensin hän luuli, että Lily aikoi työntää hänet kauemmas tai lyödä häntä, sillä Lily liikahti yllättyneenä, mutta sitten Lily nousi varpailleen ja vastasi suudelmaan. Jamesin käsivarret laskeutuivat Lilyn vyötärölle ja hän veti tytön tiukasti lähelleen, nauttien tunteesta, jonka se sai aikaan. Lily kietoi käsivartensa hänen kaulaansa ja jatkoi suutelemista. James olisi hymyillyt, ellei se olisi tarkoittanut sitä, että hänen olisi pitänyt lakata suutelemasta Lilyä. Hän oli odottanut tätä hetkeä neljä vuotta. Hän puristi Lilyä tiukemmin lähelleen ja ihmetteli, miksi ei ollut tehnyt tätä aikaisemmin -

Sitten hän muisti. Lily halusi olla vain hänen ystävänsä. Hän veti pettyneenä päänsä taaksepäin ja katsoi Lilyä hämmästyneenä, yrittäen saavuttaa jonkinlaisen tasapainon itsensä kanssa. Lilyn vihreissä silmissä oli ilme, jota hän ei osannut tulkita.

"Voro on varmaan jo mennyt", James sanoi tavoitellen normaalia äänensävyä.

"Joo", Lily vastasi hieman hengästyneesti. "Joo, niin on."

He avasivat oven ja kävelivät hiljaisina takaisin rohkelikkotorniin. James olisi halunnut sanoa jotakin, mutta ei tiennyt, miten selittää tekonsa niin, ettei Lily alkaisi vihata häntä.