Pari päivää myöhemmin, Sunna
"Miten helvetissä päähän voi sattua näin jumalattomasti vielä kahden päivän jälkeenkin?!" oli ensimmäinen asia, jonka aina niin aamuvirkku Eustass Kidd ärähti pamauttaessaan sisään ruokasaliin. Muljautin silmiäni.
"Hei, tiedoksi vain, ettet ole ainoa täällä, jolla on paikat kipeänä", näpäytin takaisin ennen kuin kerkisin saada kieleni kiinni. Eustassin silmät kapenivat uhkaavasti.
"Kuulehan rääpäle, haluatko ne paikkasi vielä kipeämmiksi vai -?"
"Sunna, Kidd", Killer jylähti yllättävän kovalla äänellä pöydän toiselta puolen. Eustass vilkaisi kakkosmiestään tottumattomana tämän äänenkorotukseen, mutta antoi sitten periksi ja istui alas valmiina iskemään kiinni Goljatin kasaan loihtimaan aamiaiseen. Se oli hämmästyttävän hyvä huomioon ottaen olosuhteet; olimme viruneet Bernudan alueella yhteensä melkein neljä päivää ja suurin osa ruuista oli kadonnut taivaan tuuliin, tai ehkä paremminkin merenpohjaan myrskyn aikana. Tosin vaikka Goljat ruoan kanssa melkoinen taikuri olikin, hyväkään kokki ei mahtanut mitään sille, että maistoin leivässäni voimakkaan merisuolan ja ummehtuneen lattian aromit. Onneksi olimme juuri edellisenä iltana päässeet Bernudan häilyvien rajojen yli, ainakin jos Rocketin karttoihin oli luottamista. Vilkaisin nimeltä mainittua navigaattoria, jolla tuntui taas kerran olevan oma vitsailunsa Juanin kanssa meneillään.
"Killeristähän on tullut varsinainen kanaemo", irokeesipäinen mies naurahti lasiensa takaa. Voihkaisin hiljaa.
Joku ottaa kohta NIIN turpaansa.
"Jep, koko ajan vahtimassa etteivät pomo ja Sunna tapa toisiaan", Juan säesti välittämättä siitä, että huoneessa oli jo yhteensä kolme murhaavasti mulkoilevaa silmäparia, omani mukaan lukien.
"Muistan kun penskana tapeltiin aina systeri kanssa", Rocket naurahti haaveksien, "Ihan samanlaista kähinää. Ainoo vaan, että systeri voitti aina."
"Auts, taisi olla aika tulinen sisko vai?" Juan naurahti iskien silmää.
"Ei, kun niitä oli sen lisäksi vielä viisi pienempää ja kaksi vanhempaa. Se haki ne aina apuun. Se oli välillä aika pelottavaa, varsinkin jos niillä oli vielä kavereitakin kylässä."
Hetken aikaa pöydässä oli tyystin hiljaista kaikkien sulatellessa tätä karmeaa lapsuudenmuistoa. Sitten Juan sai äänensä takaisin ja rykäisi.
"Njäh, minulle tulee enemmänkin mieleen semmoinen, tiedätkös..." muusikko mutristi suutaan hakien sopivaa sanaa, "vanha, kaikkeen kyllästynyt aviopari, joka riitelee siitä, kuka saa istua ensin keinutuolissa ja lukea lehdeeEEENN..!?"
"Kapteeni, laske heti Juan ja Rocket alas, kukaan täällä ei ole vielä kunnolla toipunut siitä sekopäätohtorin kokeiluista..!" Jambo huudahti juosten Juania ja Rocketia niskavilloista roikottavan Eustassin perään. Minä, Killer, Wire, Heat ja Goljat jäimme ääneti istumaan äkisti puoliksi tyhjentyneen ruokapöydän ääreen. Kannelta kuului vaimeita huutoja, ja lopulta kaksi pontevaa molskahdusta kapteenimme opettaessa omalaatuisia käytöstapojaan eräälle kahdelle henkilölle.
Kapteenimme..? Tsk, minähän jo melkein kunnioitan häntä...
Nojasin taaksepäin tuolissani ja hymähdin. Fearin saarelta lähdön jälkeen olimme sopineet Eustassin kanssa sanattomasti eräänlaisesta löyhästä aselevosta, joka ainakin toistaiseksi oli toiminut. Jos nyt toimimiseksi saattoi sanoa sitä, ettei kumpikaan yrittänyt kuristaa toista. Kuulin etäisesti Juan ja Rocket sadattelevan seinän takana jossain vesirajan lähellä, ja sen, kuinka Jambo piti Eustassille luentoa potilaiden hyvästä kohtelusta. Killer mutisi väsyneen oloisesti jotain epämääräistä Heatin yrittäessä piristää häntä epätoivoisesti kliseisellä hyväntuulisella sanaparrella. Goljat oli alkanut mekaanisin liikkein korjata astioita kohti keittiötä ja Wire tuijotti hiljaa liikkumatta eteensä.
Äkkiä huomasin hymyileväni. Olin jotenkin omituisen kieroutuneesti alkanut pitää tästä sekopäisestä porukasta. Toki Eustass oli edelleen yltiöpäisen rasittava ja Heat välillä ällöttävyyteen asti kiltti, Jambo oli pari päivää aiemmin yrittänyt listiä minut, vaikkakaan ei omasta tahdostaan ja toisinaan Goljatin iänikuinen puhumattomuus alkoi pelottavasti riipiä selkäpiitäni. Silti olin epäsäännöllisen säännöllisesti alkanut saada itseäni kiinni ajattelemasta sitä, millaista elämäni olisi, jos en olisi koskaan törmännyt pakomatkallani punapäähän nimeltä Eustass Kidd.
"Mikä nyt noin myhäilyttää Sunna?" Heat kysyi iloisesti huomatessaan typerän virneeni.
"Vähän kaikki", suostuin myöntämään ja tungin ummehtuneen leivänkannikan suuhuni.
Kidd
"Kapu hei, jeesaa nyt vähän!"
"Me ei ikinä enää puhuta mitä sylki suuhun tuo... Oikeasti, tämä vesi on aika kylmää!"
"Ja montako kertaa te olette tuota samaa 'ei ikinä enää' -sontaa jauhaneet, montako?"
Molemmat miehet hiljenivät hiukan häpeissään. Osasivat hekin sentään joskus olla vaiti.
"Kapteeni, nosta heidät ylös, kylmä vesi ei tee pitkän päälle yhtään hyvää terveydelle", Jambo sanoi naputtaen jalkaansa kärsimättömänä vieressäni. Puuskahdin ja päätin kerrankin leikkiä kilttiä.
"Onko teillä mitään metallista mukana?" kysyin nojaten reelingin yli vedessä räpiköivän kaksikon yläpuolelle. Juan vetäisi tikarin vyöltään ja nosti sen voitonriemuisena vedenpinnan ylle. Rocket tarrasi muusikkoa käsivarresta ja molemmat kohosivat vedestä magneettivoimani vetäessä tikaria puoleensa. Jambo nyökkäsi tyytyväisenä.
"Hyvin tehty kapteeni."
Juuri hetkeä ennen kuin Rocketin ja Juanin jalat osuivat kanteen, käänsin magneetin suunnan päinvastaiseksi. Tikari hylki minua lennähtämällä toiselle puolen laivaa, vetäen samalla pahaa-aavistamattomat miehet mukaansa. Rääkäisyn saattelemana kaksikko rymähti suoraan juuri kannelle astelleen Wiren päälle. Tukeva lääkärimme vilkaisi ensin kasaksi hautautunutta kolmikkoa ja sitten minua omituinen ilme naamallaan.
"Mitä?" kysyin hiukan häijysti virnistäen ja Jambo vain tuhahti.
"Auh...! Kiitti vaan kapu!" Rocket huudahti kasan päältä, "On se vaan ihanaa kun voi edes jonkun apuun luottaa..."
"Öhöm."
Ilmaa hiekkapaperina raapiva ääni sai sekä Rocketin että Juanin nielaisemaan. Wire ei ollut mikään erityisen aggressiivinen kaveri, mutta kaikki laivallani tiesivät, ettei häntä kannattanut ärsyttää. Virnistin vahingoniloisesti vettä tippuvien miesten könytessä ylös hiljaa mulkoilevan lepakkomiehen päältä.
Samassa kuului naurua. Kohotin katseeni ja näin lopunkin miehistöni etsiytyneen kajuutan ovelle katsomaan tapahtumia. Heat hirnui rastat heiluen ja osoitti märkänä seisovaa kaksikkoa Goljatin ja jopa Killerin virnistellessä taustalla. Pieni hihitys kakkosmieheni takana kuitenkin varasti huomioni. Sunna nauroi. Hänen kasvot kirkastuivat kerta heitolla ja tavallisesti silmillä roikkuvat etuhiukset pyyhkiytyivät sivummalle paljastaen kuparinruskean korkean otsan. Huomasin vasta nyt myös ensimmäistä kertaa, että hänellä oli pieni hymykuoppa vasemmassa poskessaan.
Pätkä ei kyllä hymyile turhan usein.
Yhtäkkiä Sunna käänsi katseensa ja tajusin tuijottavani suoraan tuhkanharmaisiin iloisiin silmiin. Niiden riemu kuitenkin katosi nopeasti takaisin sinne mistä oli tullutkin ja pätkä oli taas oma harmaa itsensä. Tuhahdin mielessäni.
Outo nainen.
"Juan, Rocket!" karjaisin keskeyttäen yleisen hauskanpidon ja osoitin pitkin kantta lainehtivaa vettä, "Kuivatkaa tuo ja vähän äkkiä!"
"Odota nyt, minä ainakin haluan ensin vaihtaa vaatteet", Juan protestoi ottaen liivin pois yltään, "Katso, tästä tippuu nopeammin vettä kuin kerkiää kuivata."
Vedin henkeä huutaakseni jälleen, mutta juuri silloin merellä kajahti tykinlaukaus ja koko laivamme tärähti.
Sunna
"Odota nyt, minä ainakin haluan ensin vaihtaa vaatteet", Juan protestoi Eustassille ottaen liivin pois yltään, "Katso, tästä tippuu nopeammin vettä kuin kerkiää kuivata."
Eustassin silmät kapenivat ja hän avasi suunsa varmistaakseen käskynsä painavuuden, kun tykinlaukaus löi meren yli. Koko alus vavahti ja takerruin hädissäni ovenpieleen pysyäkseni pystyssä.
"MITÄ HELVETIN HELVETTIÄ!?" Eustass karjui, "MISTÄ SE TULI!?"
"Kidd!" Killer huusi ja osoitti laivan taakse. Säntäsin muiden ohella reelingille roikkumaan ja tunsin pulssini kiihtyvän; peesissämme roikkui valkomusta suuri alus. Merivoimat.
"Miksi hemmetissä kukaan ei ollut vartiossa!?" Eustass karjui ei-suoraan-kenellekään-mutta-kuitenkin-kaikille-yleisesti ja kiroili heti perään pitkät litaniat.
"No kun piti uimassa käydä..." Rocket mutisi aavistus katkeruutta äänessään. Nyt ei ollut kuitenkaan aikaa syyttelyyn.
"Laiva ympäri, Sengokun rakit pitää saada tulilinjalle!" Eustass huusi paiskatessaan turkistakkinsa yltään, "TAISTELUUN!"
Seurasi äkillinen kaaos, kun kaikki lähtivät ryntäilemään omiin asemiinsa. Vilkuilin ärtyneenä ympärilleni.
Mitä hittoa minun pitää oikein tehdä?! Olen ollut tasan yhdessä meritaistelussa elämäni aikana ja silloinkin olin vähällä kuolla!
"Sunna!" Heatin huuto sai minut kääntämään pääni ja näin zombimiehen viittovan minua mukaansa kannen alle, "Tykit!"
Ampaisin hänen luokseen kannen poikki ja kierin loppumatkan kaaduttuani Goljatin pyöräyttäessä ruoria niin äkisti, että laiva tuntui käyvän melkein kyljellään meressä. Heat nappasi käsivarrestani tiukan otteen ja heitti minut kiireestä huolimatta melko hellästi lähimmän tykin luo.
"Sinä olet meistä ainoa, joka osaa tähdätä!" hän huusi ulkoa kuuluvan metelin ylitse ja osoitti ulos tykkiluukusta, "Yritä osua mahdollisimman lähelle vesirajaa, okei?!"
Nyökkäsin ja sysäsin kiväärin paremmin selkääni alkaessani asetella tykinpiippua parempaan kulmaan. Se ei yllätyksekseni eronnut liiemmälti aseella tähtäämisestä.
Mutta painavampi tämä kyllä on!
Vilkaisin olkani yli Heatiä, mutta hänellä oli tarpeeksi kiire ladata Jambon avustuksella uusia tykkejä. Purin hammasta ja ponnistin käyttöön kaikki ne Osaman orjuudessa hankkimani lihakset, joista ironista kyllä oli nyt hyötyä. Hitaasti nitkuttaen tykinsuu kääntyi niin oikeaan asentoonsa kuin vain jatkuvassa liikkeessä pystyi, ja saatoin vain toivoa, ettei aalto ponnauttaisi kumpaakaan laivaa väärällä sekunnilla väärään suuntaan. Heat ilmestyi taakseni ja puhalsi tulen sytytyslankaa. Pamaus löi korvani lukkoon, mutta onnistuin silti kompuroimaan seuraavalle tykille ja tähtäämään sen hiukan edellistä nopeammin. Uuden pamauksen kaikuessa uskaltauduin kurkistamaan ulos tykkiluukusta. Molemmat laukaukset olivat osuneet hiukan ylemmäs kuin olisin halunnut, mutta en voinut olla virnistämättä. Jambo näytti peukkua tunkiessaan uuden kuulan putkeen, mutta en ehtinyt vastata hänelle, sillä Merivoimien laiva rysähti äkkiä suoraan päin meitä ja kaikki mahdollinen irtaimisto ruumassa lähti liikkeelle. Rämähdin selkä edellä vastakkaiseen seinään ja joukko tykinkuulia pyöri perässä mukiloimaan jalkojani. Älähdin ja räpyttelin nopeasti kivunkyyneleet pois silmistäni, vaikka olinkin lähes varma, että vähintään pari varvasta oli murtunut. Huudot ulkona kuuluivat yhä kovempaa. Olin juuri kompuroimassa takaisin tykkien luokse kun Heat tarttui minua takinkauluksesta ja veti ylös.
"Tykeillä ei ole enää mitään väliä, olemme kylki kyljessä kiinni! Nyt pitää vaan taistella!" hän huusi kaaoksen yli ja veti minut itsensä ja Jambon jäljessä kohti kannelle vieviä portaita, "Ei hätää, pysyt vain lähellä ja kaikki menee hyvin!"
Tekopirteän äänen takaa kuulin kuitenkin Heatin olevan huolissaan. Edellisen kerran, kun olin tavannut Merivoimien sotilaita, olimme olleet Eustassin kanssa kahleissa. Nyökkäsin kuitenkin nopeasti zombimiehelle esittäen vakuuttunutta ja vedin pistoolit koteloistaan.
Kidd
"Helvetin paskiaiset kehtaavat tulla päin!" ärjyin laivojen kylkien ottaessa kosketusta vavahduksen saattelemana. Killer, Wire, Goljat ja muotoaan vaihtanut Juan olivat ryhmittyneet työntämään takaisin kaikki kannelle yrittävät sotilaat, mutta... En halunnut myöntää sitä, mutta tilanne näytti pahalta. Äkillinen ruumasta ilmestyvä tulisuihku helpotti hetkeksi tilannetta ja Jambo ja Heat liittyivät taisteluun. Vilahdus ruskeasta nahkatakista sai minut hetkeksi irrottamaan katseen vihollisesta.
Samperi, pätkähän aikoo ihan oikeasti taistella...!
Purin hammasta ja syöksyin eteenpäin.
"VÄISTÄKÄÄ!"
Killer ja Wire heittäytyivät taakseen katsomatta sivuun ja otin heidän paikkansa reelingin äärellä. Kohotin käteni ja sotilaiden aseet alkoivat nousta ylös.
"Hei! Mitä hel-!?"
"Minun kiväärini -!"
"Minun myös! Mitä täällä oikein-?"
Leveä virne nousi kasvoilleni. Kuka nyt oli niskan päällä? Sotilaat ottivat tahtomattaan perääntymisaskelia pyssyjen kohotessa yhä ylemmäs. Jotkut sinnikkäimmät yrittivät roikkua mukana, mutta he katuivat sitä hyvin nopeasti. Koukistin sormiani ja oikeat osat aseissa muuttuivat magneeteiltaan erimerkkisiksi. Alkoi jumalaton pauke, kun ties kuinka monta kymmentä asetta alkoi tulittaa yhtä aikaa. Sotilaat karjuivat kauhuissaan turvaa etsien ja Merivoimien aluksella puhkesi kaaos. En voinut olla nauramatta säälittäville pikku ihmisille, jotka kuvittelivat voivansa hyökätä kimppuuni noin vain.
Typerykset!
Yhtäkkiä jostain alkoi kuitenkin nousta paksua savua ja näkymä peittyi edestäni. Peräännyin vaistomaisesti pari askelta, mutta silti vesi nousi silmiini ja olin pakotettu yskimään melkein kaksinkerroin. Paha aavistus virisi mielessäni.
"Pitkästä aikaa Eustass 'Captain' Kidd", kuului tuttu ääni yläilmoista.
Sunna
Tiesin kyllä täsmälleen, miten typerältä näytin, mutten silti pystynyt sulkemaan auki loksahtanutta leukaani. Sikarimies, jolle olimme Eustassin kanssa jo kerran jääneet kiinni, leijui savun keskellä kuin aave.
Kaikista maailman ihmisistä juuri tuo tervakeuhko!
Olin kyyristynyt reelingin vähäiseen suojaan Eustassin sadistisen tulituksen alkaessa ja puristin pistooleja käsissäni. Viime kerralla Eustass oli jäänyt kiinni vain sen takia, että minä olin tullut tielle, joten toivoin että hänellä oli jokin savunpitävä suunnitelma.
Toisaalta hänkin juoksi silloin kyllä karkuun, joten...
"Paska!" Eustass ärähti ja levitti kätensä suunnaten kaikki sotilailta riistämänsä aseet kohti sikarimiestä. Luodit halkoivat ilmaa, ja jopa sikarimiehen päätä, mutta pisaraakaan verta ei vuotanut. Nielaisin vaikeasti. Tietoni pirunmarjoista olivat melko rajoittuneet, mutta eräs toinen Osaman mielivallassa ollut orja oli kertonut, että logia-marjat olivat niistä kaikkein vahvimpia ja vaarallisimpia. Tavalliset iskut eivät tehonneet sellaisten käyttäjiin.
"Kidd!" Killer karjaisi ja syöksyi sikarimiehen kimppuun alhaaltapäin. Hän ei kuitenkaan ehtinyt pitkälle, kun savu ikään kuin kuristui hänen ympärilleen ja jysäytti hänet takaisin kanteen. Eustass karjui raivoissaan ja aseet alkoivat jälleen tulittaa niin kauan, kunnes iskurit löivät tyhjää. Kaikki yrittivät taistella savulonkeroita vastaan, mutta ne yritykset olivat tuhoon tuomittuja. Juan mylvi ja heitteli häränsarviaan pyrkien pääsemään liikkeelle ja Goljat yritti repiä nyrkkejään vapaiksi, mutta turhaan. Heat oli ainoa, joka sai puolustettua itseään tulta syöksemällä, mutta savuseinämän kerääntyessä yhä tiiviimmäksi muuriksi zombimiehen ympärille, hänen tulensa suoraan sanottuna tukahtui. Eustassin silmät pyörivät päässä hullun lailla hänen yrittäessä pysyä selvillä, mitä ympärillä tapahtui. Sikarimies kurotti selkäänsä ja veti eriskummallisen näköisen miekan esille.
"Luovuta, Eustass Kidd. Sinä hävisit jo", hän sanoi monotonisella äänellä aivan kuin asia olisi ollut itsestään selvä. Eustass karjahti ja syöksyi silmittömästi miestä kohti.
"SENKIN RUOJA..!"
Sikarimiehen silmät kapenivat ja hän törmäsi Eustassiin tismalleen samalla mitalla. Savu kietoutui punapään jäseniin ja kaksimetrinen mies rojahti selälleen kannelle. Sikarimies painoi tylpän miekkansa Eustassin rintakehälle ja sai punapään kakomaan henkeään. Puristin pistooleja nyt jo rystyset valkoisina.
Merikiveä... Tuon on pakko olla merikiveä.
"Tiedätkö, mitä minä eniten inhoa teissä tulokkaissa?" sikarimies kysyi Eustassilta ja pölläytti savupilven suustaan sanojensa jatkoksi, "te olette niin järkyttävän naiiveja. Kuvittelette voivanne voittaa kaikki ja selvittää tienne Grand Linen loppuun saakaa. Mutta tiedätkö vielä mitä?"
Hän kumartui aivan punapään raivosta vääristyneen naaman ylle ja katsoi värähtämättä Eustassin punaisina palaviin silmiin.
"Ei onnistu minun vahtivuorollani, penska."
Eustass yritti saada sanaa suustaan, mutta savu kuristui hänen kaulalleen ja jätti ainoaksi mahdollisuudeksi katkonaisen hengittämisen.
"Tuokaa kahleet!" sikarimies huudahti ja viittoi nyt jo hiukan rauhoittuneille sotilailleen. Pari miestä marssi paikalle merikivikäsiraudat mukanaan ja iski ne Eustassin ranteisiin. Silmälasipäinen nainen - muistin hänet Tashigiksi - seurasi heidän jäljessään ja teki sikarimiehelle kunniaa.
"Eversti Smoker!" hän sanoi kirkkaalla äänellä ja jatkoi nyökkäyksen saatuaan, "Aluksemme on selvinnyt suuremmitta vaurioitta ja olemme ilmoittaneet lähimmälle tukikohdalle, että valmistautuvat vastaanottamaan vankeja."
"Mainioita. Tyrmään koko porukka", sikarimies, eversti Smoker sanoi ja katsoi maassa makaavia Kidd-piraatteja.
Kyyristyin tiukemmin reelingin vähään suojaan ja tajusin ensimmäistä kertaa kunnolla, kuinka vähäpätöisenä ja näkymättömänä minua pidettiin. Kukaan ei huomioinut pientä kyyhöttäjää, jopa savu kiersi minut kaukaa. Tuijotin Eustassin kiinni puristuneita silmiä ja tajusin miehen ihan oikeasti kärsivän. Hänen unelmansa oli murskattu, ja vain tuon sikaria tupruttelevan ylimielisen armeijapellen takia. Killerin kasvoja ei kypärän alta näkynyt, mutta hänen lysähtänyt olemuksena kertoi täystyrmäyksestä. Heat puri huultaan kuin itkua pidätellen. Kaikki muutkin välttivät katsomasta toisiaan silmiin, kukaan ei halunnut myöntää totuutta. Piraattien kohtalo ei oikeudessa ollut nätti. Silloin minulla keitti yli.
"HELVETTI SOIKOON NÄPIT IRTI TOVEREISTANI!" karjuin täyttä kurkkua ponkaisten ylös koko päätä huimaavaan pituuteeni. Kaikki liike molemmilla laivoilla pysähtyi ja Smoker kääntyi teatraalisen hitaasti katsomaan minua. Hänen mitäänsanomaton katseensa kulki kahden pistoolini väliä.
"Lapsi?"
"Ei kun muuten vaan lyhyt", tokaisin mahdollisimman itsevarmasti takaisin, "Kuulit kyllä mitä sanoin. Jätä toverini rauhaan!"
"Sunna, tuki nyt helkkari soikoon se turpasi -!" Eustass ärähti, mutta Smoker vaiensi hänet hiukan turhan kovalla saappaan potkulla.
"Piraatit hiljaa", eversti murahti ja säpsähdin hänen ilmestyessä yhtäkkiä aivan nenäni eteen. Hän ei ollut yhtä pitkä kuin Eustass, mutta sillä ei ollut väliä, jouduin kuitenkin kallistamaan niskaani nähdäkseni kunnolla hänen kasvonsa. Ne olivat kylmät ja kovat, vailla armoa. Savu kutitti ikävästi kurkkuani, mutta kieltäydyin yskimästä.
"Mitä sinä aiot tehdä tyttö? Oletko kenties aurankäyttäjä? Vai kuvitteletko todella voivasi ampua minut?" Smoker kysyi nojautuen hiukan enemmän puoleeni. Kohotin käteni ja osoitin pistoolin piipun keskelle hänen naamaansa.
"En ole tyhmä. Sinun ampumisesi tuhlaisi vain luoteja", mutisin ja annoin katseeni vaeltaa miehen ohi hiukan kauemmas, "mutta kaikki eivät ole ihan yhtä häilyviä kuin sinä."
Smokerin refleksi olivat tosi nopeat, pakko myöntää, mutta eivät ihan tarpeeksi nopeat. Siinä vaiheessa, kun savulonkerot olivat vasta puristumassa käteni ympärille, luoti osui Tashigin rintakehään ja nainen kaatui taaksepäin. Sotilaat huusivat jotain ja joku ryntäsi välittömästi hänen luokseen, mutten kerinnyt nähdä sen enempää, kun savu heitti minut korkealle ilmaan ja paiskasi sitten takaisin kanteen. Ulahdin ilman paetessa keuhkoista ja hampaitten pureutuessa vahingossa poskeen. Molemmat pistoolit olivat pudonneet ja samassa kaksi paria vahvoja käsiä tarrasi hartioihini pakottaen minut nousemaan polvilleni. Smoker asteli lähemmäs näyttäen jo huomattavasti vihaisemmalta.
"Alhainen juoni, tyttö", hän totesi uhkaava sävy äänessään.
"Yhtä alhainen kuin Maailmanhallitus itse", töksäytin takaisin voimatta vastustaa kiusausta. Smokerin silmät kaventuivat.
"Suuret puheet noin pienellä naisella. Katsotaan, miten paljon alat puhua pälpättää tyrmässä."
"Anna Sunnan mennä, hän ei ole edes kunnolla sekaantunut mihinkään!" Heat huudahti yhtäkkiä. Minä ja Smoker käännyimme katsomaan häntä yhtä aikaa.
Heat kiltti, pidä nyt kerrankin se suusi kiinni..!
"Hän liikkuu merirosvojen seurassa, joten hän on myös merirosvo", Smoker totesi lakonisesti, "mutta minä kyllä pidätän hänet ihan eri syystä tällä kertaa."
Nyt vatsaani alkoi vääntää.
"Miten niin eri syystä? Mitä Sunna muka on tehnyt?" Rocketkin kurtisti kulmiaan. Koko miehistöni katseet olivat nyt minussa. Tavoitin pieneksi hetkeksi Eustassin katseen, joka ei sanonut mitään. Hän tiesi jo. Hänellä ei ollut väliä.
"Sinä et ole tainnut liikoja huudella menneistä vai kuinka?" Smoker kysyi minulta. En vastannut mitään. Smoker suoristi selkänsä ja katseli kahlehdittuja piraatteja.
"Tämä nainen on herra Osaman henkilökohtaista omaisuutta ja olemme saaneet käskyn, että löydettäessä hänet tulee palauttaa viipymättä omistajalleen."
Tuntui kuin joku olisi juuri potkaissut minua mahaan ja hyvin kovaa. Pallea teki lakon ja auoin suutani yrittäen saada henkeä. Rocketin kulmakarvat nousivat irokeesirajalle asti ja Heatin leuka loksahti auki. Painoin pääni alas ja suljin korvani kaikelta mahdolliselta. En halunnut kuulla mitä muut ajattelivat. Minun pelini oli nyt pelattu.
Ihmisroska, työjuhta, alempi olento... orja. Ei. Ei. Ei. EI!
Tunsin käsien vetävän minut pystyyn ja lähtevän raahaamaan jonnekin. Jalkani eivät kantaneet, sillä päälläni oli liikaa tekemistä tajuta äkillistä kohtaloaan.
Minä helvetti sentään tein mahdottomasta mahdollista ja pakenin! Kaksi kertaa! Selvisin hengissä, pysyin järjissäni kaikki nämä vuodet ollakseni vapaa. Ja nyt...
"En ole ihmiskaupan kannattaja, jos yhtään lohduttaa", kuului etäinen ääni jostain äkisti kuuroutuneen kuuloni rajoilta, "mutta käskyt ovat käskyjä."
"Haista paska", sähähdin hiljaa ja tunsin selän arpien alkavan kirvellä. Enää minua ei ammuttaisi. Minut tapettaisiin niin hitaasti, että näkisin omat irtirevityt jäseneni. Orjan polttomerkki tuntui selässäni parin tonnin painoiselta kivenmurikalta, joka ilkkui Osaman äänellä.
"Sinun elämäsi ei ikinä kuulunut sinulle, eikä kuulu edes kuolemasi. Sinä kuulut minulle, Sunna."
Kuulin oven pamahtavan takanani kiinni ja auringonvalo katosi.
Huom. Kirjoittamiseni on viime aikoina jotenkin takkuillut hiukan enemmän kuin yleensä, liika ajateltavaa maybe XP Jos aletaan hiihdellä ihan pohjamudissa tarinan etenevyyden tai juonen kanssa, niin kertokaa ihmeessä. Omalle tekstilleen on yleensä aika sokea.