Varoitukset: jos luit edellisen kappaleen, etkä saanut siitä pahoja unia, lue tämä aivan rauhassa…

Huomautukset: EN ole koskaan ollut raskaana, tietoni ovat huonot ja käytän nettiä asian tarkistamiseen. (helkkari, en tiennyt raskauskertomusten olevan näin mielenkiintoisia…)

Nyt on meneillään jo kahdestoista viikko Rizan raskaudessa. Kyllä, vasta kolmas kuukausi on täynnä ja jos katson tarkkaan huomaan hänen mahansa ehkä pyöristyneen. Olen yllättynyt, kun Riza ei ainakaan vielä ole osoittanut merkkejä himoista outoja ruokia kohtaan…

Riza on kai vaan niin päättäväinen että ei suostu alentumaan outojen ruokien pariin. Tänään on kuitenkin aika mennä käymään äitiysneuvolassa ja minä olen päättänyt mennä mukaan. Pelkään sitä kyllä hiukan.

Edward ja Alphonse huolettavat minua myös, koska olen jo huomannut miten Edward hakeutuu pois Alphonsen seurasta.

Sitä mietin kävellessäni Rizan kanssa kohti lääkärin vastaan ottoa, jossa meidät lasketaan pian tutkimus huoneeseen.

Riza asettautuu istumaan pöydälle ja minä seison siinä vieressä tutkaillen ympäristöäni. Huone on jotenkin karmiva monitoreineen ja outoine laitteineen.

Lääkäri tervehtii minua hiukan oudoksuen, mutta puhelee sitten Rizan kanssa rauhassa, alkaen kaivaa erilaisia vempeleitä, joista minä kykenen tunnistamaan vain stetoskoopin.

Ihmettelen ultraääni laitetta ja kuuntelen ihmeissäni kuinka sillä näkee lapsen pienimpiäkin yksityiskohtia myöten. Katson pientä olentoa, joka muistuttaa aika etäisesti ihmistä. Sehän liikkuukin. (O.O) Minä huomaan SEN ensimmäisenä ja osoitan monitorin reunaan jossa näkyy samankaltaista liikettä.

"Mikä tuo on?!" Huudahdan tahattomasti ja sekä Riza että lääkäri katsovat ensin minuun kummissaan. Olkiaan kohauttaen lääkäri siirtää laitetta Rizan vatsalla ja pysähtyy liikkuvan olennon kohdalle. Yksi + yksi on kaksi?

"Näitähän onkin kaksi!" Lääkäri ilmoittaa ja tutkii kumpaakin vuoron perään.

"Niinkö? Viimeksi ei kyllä näkynyt kuin yksi…" Riza selittää ja minua huippaa. Ei se nyt ihan normaalia voi olla, että mennään ultraan ja yhtäkkiä siellä onkin KAKSI lasta, yhden sijaan.

"Haluatteko tietää lasten sukupuolet?" Lääkäri kysyy ja huomaan että Riza nyökyttelee innoissaan. En vastaa mitään. En tiedä onko mukavampi tietää, kumpia ne ovat ennen syntymää, vai ei.

"Tämä tässä on selvästi poika, odotas, niin otan kuvan." Lääkäri painaa nappia ja kuva pysähtyy.

"Se on täysin kunnossa, katso, sormet ja varpaatkin ovat alkaneet erottua." Lääkäri sanoo ja painaa toista nappia jolloin kuva taas herää eloon.

"Tämä toinen on tyttö, se on kyllä hiukan pienempi mutta ei mitään hätää, kyllä se kasvaa ihan normaalisti." Lääkäri kommentoi ja pysäyttää kuvan taas.

"Lähetän nämä kuvat tulostimeen." Lääkäri selittää ja kuulen kuinka tulostin hurahtaa käyntiin viereisessä toimisto huoneessa, lääkärin pyyhkiessä hyytelöt Rizan mahalta. Olemme kuulemma valmiit menemään ja lääkäri kipaisee hakemaan kuvat ojentaen ne sitten Rizalle.

Kotimatkalla olemme molemmat hiljaa. Kumpikin varmaan omissa kuvitelmissaan. Poika ja tyttö… ja vielä yhdellä kertaa. On meillä selittämistä Edwardille ja Alphonselle!

Saavumme kotiin suunnilleen samoihin aikoihin kuin Edward ja hän kertoo meille että Alphonse on elokuvissa tytön kanssa. Erittäin häkellyttävää minusta ja vaihdettuani katseen Rizan kanssa päätän mennä juttelemaan Edwardin kanssa, poika kun on 'paennut' huoneeseensa.

"Edward. Onko sinun ja Alphonsen välillä tapahtunut jotain?" Kysyn aika varovasti ja Edward nyökkää hetken vaiti oltuaan. Istun pojan vierelle ja hämmästyn kun aina niin etäisenä pysytellyt Edward nojautuu kiinni minuun.

"Alphonse tykkää siitä tytöstä tosi paljon… Enkä minä voi kieltää häntä etsimästä onnea." Edward sanoo hiljaa ja kiedon käden hänen hartioilleen.

"Kuvittelenko vain vai, kuulostatko vanhemmalta joka katselee lapsensa lähtöä pesästä?" kysyn tietäen jo tavallaan vastauksenkin. Niinhän se oli että sinä huolehdit Alphonsesta ennen kuin tapahtui se traaginen virhe.

"Minä vain…En halua katsella vieressä kun Alphonse lähtee sen tytön mukaan…" Edward sanoo ja ymmärrän hyvin, tai en sittenkään.

"Miksi sitten annat Alphonsen olla rauhassa sen tytön kanssa?" Kysyn rauhallisena ja Edward huokaisee syvään, kuin kyllästyneenä minun tyhmyyteeni.

"Koska olen itsekäs kurjimus veljeksi, jonka pitäisi ajatella muitakin." Edward sanoo syyllisenä ja ottaa toisen käteni omiinsa leikitellen sormillani. Se on rentouttavaa ja nautin nykyään Edwardin seurasta vaikka useimmiten vain puhumme.

"Olet saamassa sekä pikku siskon että veljen, joten voin kyllä luvata että saat muuta ajattelemista." Totean lempeästi ja tunnen kuinka Edwardin sormet pysähtyvät kuin seinään.

"Mitä?!" Edward kysyy järkyttyneenä, mutta ei kauhistuneena kuten silloin kun Riza kertoi hänelle vauvauutisen isänpäivänä.

"Olin mukana ultra ääni kuvauksessa ja huomasin kuvan reunassa liikettä. Lääkärin tutkittua asiaa kävi selväksi että tähän taloon ei ole tulossa vain lapsi, vaan lapsia." Sanon Edwardille joka katsoo minua melko skeptisesti.

"Jos valehtelet ette Rizan kanssa saa enää ikinä lapsia…" Edward uhkaa ja minä hymyilen.

"Kysy vaikka Rizalta, jos et usko!" Vastaan ja katson kuinka Edward epäröi ennen kuin porhaltaa alakertaan. Pian sieltä kuuluu Edwardin huuto ja saavun paikalle juuri parahiksi katsomaan kuinka Edward halaa Rizaa. Se on ensimmäinen kerta kun Edward on hakeutunut läheisempään kontaktiin Rizan kanssa.

"Roy, luulin että ajattelit odottaa Alphonsen saapumista…" Riza sanoo hiukan toruen, mutta kohautan olkiani.

"Annetaan Edwardin kertoa Alphonselle. Miltäs Ed kuulostaa?" Kysyn ja Edward katsoo minuun hämmästyneenä, kuin kysyen olenko tosissani.

"K-käyhän se, mutta mistä moinen Mustang?" Edward kysyy epävarmana ja näyttää erittäin halattavalta.

"Koska minun tekisi mieleni halata sinua ja pöyhiä muutama tyyny." Sanon ja tiedän Edwardin tajuavan että tyynyjen pöyhimisellä tarkoitan lähinnä tyyny sotaa.

"Te ette mitään sotkua ala järjestämään! Minä jään kuukauden päästä sitten pidennetylle äitiyslomalleni ja sitten voitte miettiä mitä teette tarkkaan, koska saatte tuta nahoissanne jos minä joudun siivoamaan…" Riza sanoo vaarallisen rauhallisesti ja minä sekä Edward hivuttaudumme kohti ulko-ovea turvaan.

Nytkö ne mielialojen vaihtelut sitten alkoivat?! Toivoin ettei Rizalle tulisi niitä…

"Ei ei, Riza!" Huudahdan ja valmistaudun henkisesti siihen mitä tuleman pitää sulkemalla silmäni.

Ilmeisesti mielialan ailahdus kuitenkin pelastaa minut kun Riza sittenkin tyytyy halaamaan minua ja Edwardia, joka yritti piiloutua minun taakseni.

"Niin ja Häät sitten pidetään heinäkuun kolmas päivä." Riza informoi minua ja muistan että kirkkoa ei saatu millekään muulle päivälle koko vuotena… onneksi siihen vielä enemmän aikaa kuin synnytykseen…

"Ed, haluaisitko tulla bestmanikseni, jollei Hughes pysty?" Kysyn Edwardilta joka näyttää olevan muuttumassa punaiseksi.

"Ei sinun pakko ole." Huomautan kun poika näyttää kiusaantuneelta.

"Ei EI! kyllä minä haluan, mutta… Voitteko lopettaa tuon?!" Edward kysyy ja tajuan että Rizan käsi on hivuttautumassa kohti… Muutun tuli punaiseksi ja tartun Rizan käteen ennen kuin se aiheuttaa minussa jonkin vieläkin nolomman reaktion…

"Anteeksi Ed, Riza on tainnut tapella mielen tila heilahtelujaan vastaan jo niin kauan että… Ei enää pysty hillitsemään itseään.." Sanon ja lähden kuljettamaan nyt kikattavaa Rizaa ylös ja kohti makuu huonetta. On vain Edwardin parhaaksi jos hän ei näe mitä Riza päättää tehdä…

Juuri ovelle päästyäni ja sen avattuani, Riza tuhahtaa ja lähtee marssimaan alakertaan.

Tuijotan hänen peräänsä ja pian kuulen kuinka hän alkaa kilistellä keittiössä. Hämmentynyt Edward tulee esiin portaitten alapäässä.

"Taisi muuttaa mielensä?" Ed vain kysyy ja nyökkään istuen rapulle.

"Taitaa olla parempi vain mennä mukana…" Totean hiljaa ja huokaisen. En ole koskaan tykännyt siitä että minua huijataan tai johdetaan harhaan… Mutta Rizalla on ihan hyvä syy olla hiukan epämääräisissä mielentiloissa.

"Odotas vain kunhan ne syntyvät, sitten et saa edes nukkua…" Edward sanoo pieni ilkeä pilke silmäkulmassaan.

"Nukun sitten töissä." Vastaan takaisin ja hymyilen. Eipä voisi kuvitella että ihminen odottaa innolla aikaa jolloin hän saa valvoa öitä siksi että joku parkuu ja tarvitsee huomiota. Kummallista tämä elämä on…

Lisää huomautuksia: Tykkään kiusata Edwardia... minä näen jo mitä tässä tulee tapahtumaan… Voitte tulla yllättymään muutaman kappaleen päästä.  En tiedä onko se positiivista yllättymistä vai ei… Ja en ole ajatellut syventyä Rizan raskauteen sen enemmän, se kävisi itselleni liian vaikeaksi.