~*~Halauksen voima~*~
~XII~
Katselin muita, kun olin lopultakin selittänyt uteliaalle Kyolle mistä oikein oli kyse minun ja Yukin faniklubin kanssa. Katselen nyt miten Kyo nauraa hekotti, Tohrun hymyillessä (vaikka hän yrittää kohteliaasti salata sen), Arisan kertoessa miten 'hyvä jätkä olen', Sakin hymyillessä omituista hymyään minulle, Momijin tirskuessa, Harun ollessa passiivinen ja Yuki…No, jos tämä olisi jokin anime sarja, niin Yuki olisi juuri nyt jossain pimeässä nurkassa mököttämässä.
"Mut ihan tosi, Laine-kun, en tiennytkään että olet kolmannen vuosiluokan opiskelija! Miten sitten on, että päädyit meidän vuosi luokalle? Mokasko joku?" Arisa kysyy kun hymyilen anteeksipyytävästi, syöden Tohrun nuudeleita, mitkä ovat muuten todella hyviä.
"Ei. Se nyt vain meni niin. Yleensä vaihto-oppilaiksi tullaan kun on toisen vuoden opiskelija. Mutta halusin mennä toisen vuoden omassa maassani ennen kuin tulen vaihtoon…opettajat sitten päättivät, että olisi parasta jos tulisin vasta toiselle vuodelle; se helpottaisi edes jonkin verran…" selitän kun Arisa nyökkää ymmärtäväisesti.
"Toisena vuotena tapahtui jotain suurta, eikö?" Saki kysyy minulta mystisellä äänellään, nyökkään päätäni kun Momiji kysyy innoissaan: "Mitä, mitä, mitä?"
"Äh…" sanon ja tunnen punastuvani. En todellakaan halua puhua siitä!
"No kerro nyt kun aloititkin!" Arisa kannustaa kun katson apua anellen Tohrua. Huono valinta. Tohru katsoo minua yhtä innoissaan kuin muutkin. Käännän katseeni Haruun päin, mutta näen pilkahduksen kiinnostusta myös hänen silmissään. Ei kai hänkin!
"Äh, no hyvä on!" sanon ärtyneesti kun mussutan Tohrun nuudeleita. "En tiedä onko japanissa näin, mutta meillä ainakin on. Toisen vuoden opiskelijat järjestävät sellaiset tanssiaiset, mihin olin aina halunnut mennä kun pääsin lukioon…"
"Oooh!" Momiji sanoo silmät säihkyen kun Arisa rypistää kulmiaan.
"Joten, et mennyt vaihtariksi siksi, koska halusit mennä tanssiaisiin? Mikä ihmeen syy toikin on?" Arisa kysyy kun huokaisen.
"Just niin!" Kyo myöntelee kun Tohrun silmät säihkyvät.
"Si-silloinhan teillä on poikaystävä odottamassa teitä, eikö totta Laine-san?" Tohru kysyy innoissaan kun melkein tukehdun nuudeliini.
"Vaistoan negatiivisia aaltoja", Saki sanoo kun Arisa alkaa puhua Kyon kanssa siitä miltä Yuki näyttäisi tuollaisissa tanssiaisissa. Yuki näyttää valmiilta tappamaan jonkun.
"Onko se totta? Onko, onko?" Momiji kysyy minulta innoissaan.
Haru sanoo yllättäen: "Sellaisessa mekossa täytyy olla aika laiha…Yuki todellakin näyttäisi hyvältä sellaisessa."
Tuntuu että kaikki hiljenevät ja katsovat Harua. Hetken aikaa olen ihan hiljaa kun tajuan. Laiha. Sellaisessa mekossa. Laiha. Silloinhan-…!
Tunnen miten kiukku kuohahtaa sisälläni kun nousen pystyyn yllättäen, saaden vain vaivoin hymyn kasvoilleni kun kiitän Tohrua ja sitten lähden. En ole läski! Vain lievästi ylipainoinen, mikä on tutkitusti hyvä asia! Naisella pitää olla muotoja! Kuka pitäisi luusäkistä?! Häh?!
Kävelen raivostuneena pitkin koulun käytäviä, tiedostaen jollainlailla että joku kutsuu minua. En välitä. Menen vain. Mutta lopulta tunnen miten joku tarttuu käteeni. Katson raivoissani henkilöä joka on uskaltanut koskea minuun, kun olen tällä tuulella.
"Ha-Haru-san?" sanon hämilläni kun pysähdyn. Katson poikaa joka huohottaa hieman, katsoen minuun intensiivisesti. Lopulta, Haru sanoo: "Et kai suuttunut siitä?"
"Mistä muka?" kysyn viattomasti, vaikka naamaltani pystyy varmaan lukemaan että 'painu kotiin siitä!'
"En tarkoittanut että sinä olisit läski", Haru sanoo kun suupieleni nykii. "Yuki nyt on vain laiha…"
"Aha", sanon kun alan kävellä taas, Harun seuratessa minua.
"Siis…tuota…" Haru sanoo kun pysähdyn. Mulkaisen Harua.
"Kuule Haru-san", aloitan kun Haru keskeyttää minut: "Haru vain."
"Okeii…Haru, en minä suuttunut siitä, nyt kun mietin sitä tarkemmin. Se oli vain reaktio, koska…äh, en osaa selittää…" sanon kun jatkan kävelyäni, Harun seuratessa minua. "Ne tanssit…Selvä, tämä on noloa, mutta se oli jotenkin 'hienoa'. Life time stuff, you know? Ja kun Tohru-san, pitäisi sanoa kai Tohru-kun, kysyi onko minulla poikaystävää, menin ihan kipsiin. En tiennyt mitä tehdä ja sitten se Yuki vertaus…Tollokin näkee että Yuki näyttäisi hyvältä mekossa."
"Ah. Joten teit niin Yukin takia?" Haru kysyy kun katson häntä.
"Kyllä ja ei. Näytän joskus kuvan kun minulla oli se mekko päällä", sanon kun jatkamme kävelyä ja pysähdyn luokkani eteen, missä minulla on seuraava tunti. Haru pysähtyy viereeni ja katsoo minua pari sekuntia hiljaa.
"No, onko sinulla poikaystävä?"
"Miksi kysyt?" kysyn haastavasti takaisin kun Haru laittaa nojaa kädellään seinää vasten, minun jäädessä seinän ja Harun väliin.
"Koska, jos on, en halua jotain vihaista tyyppiä perääni…" Haru selittää. Tuohan kuulostaa jo melkein anteeksipyynnöltä siitä, että hänestä tuli Musta!
"Älä huoli, ei minulla ole", sanon kun yritän työntää hänen kätensä pois. "Haru?"
Näen Harun yllättyneen katseen.
"Mutta…mutta…" hän sanoo kun huokaisen.
"Niihin tansseihin pyydetään poikia tanssimaan kanssaan. Sain kyllä yhden pojan tanssimaan kanssani, vaikka se olikin vaikeaa. Joten, voisitko nyt väistyä?" kysyin. En halua alkaa pillittää Harun edessä siitä, että olen sellainen luuseri jolla ei ole edes poikaystävää tässä iässä!
Mutta Haru ei väisty. Tuijottaa vain minua ja sitten kumartuu kasvojeni tasolle.
"Olisin pyytänyt sinua", hän sanoo kun päästän sarkastisen naurun.
"Et olisi", sanon kylmästi ja lopulta onnistun työntämään hänen kätensä pois. Kävelen luokkaan, kääntäen katseeni Haruun. "Et olisi edes huomannut minua, jos olisit ollut siellä."
Sen jälkeen kävelen luokkaan sisälle.
Miksi minusta tuntuu että sydän pakahtuu?
