Edward Elricin Koulutus
Osa Kaksitoista
Edistys
Kuluneen viikon aikana Edin nopea edistyminen on jämähtänyt jotenkin paikalleen. Tiedän, että olen kirjoittanut tästä aiheesta useita kertoja mutta se vain on päälimmäisenä mielessäni. Olemme olleet täällä kaksi viikkoa. Vauhti, jolla hän eteni, oli huomattava. Mutta sitten se vain pysähtyi.
Jos katsotaan taaksepäin, tutkimus oli varmaankin yksi suuri tekijä. Olin niin tyytyväinen joihinkin Eddien valintoihin sen aikana. Tuntui todella siltä, kuin hän olisi alkanut edetä. Mutta sen jälkeen Ed ei ole edistynyt enempää, ja välillä olemme luisuneet tämän viikon aikana taaksepäinkin - takaisin äksyilyyn ja itsepäisyyteen. Minun on täytynyt rangaista häntä monesti mitä naurettavimmista asioista. Ehkei hän ollut valmis askeliin, joita otimme Knoxin ollessa täällä tai ehkä odotukseni olivat liian korkealla. Yhdessä viikossa Eddie on päässyt pisteeseen, jonka saavuttaminen vie monilta muilta koulutettavilta kuukauden tai enemmänkin.
Huolimatta siitä mitä Knox sanoi, en usko olevani liian pehmeä Eddielle. Olen hänen kouluttajansa; tiedän, mitä hän tarvitsee. Tohtori Knox on saattanut olla tässä laitoksessa pitkään, mutta hän on nähnyt tästä kaikesta vain osan. Hän ei ole alkemisti eikä hän tiedä, miten armeija toimii tämän laitoksen ulkopuolella. Hän ei ole koskaan ottanut C-3-koulutusta, eikä tule ottamaankaan. Sen lisäksi että minä olen käynyt koulutuksen ja hän ei, minulla on myös etunani se, että tunnen Edin. Ymmärrän häntä. Tiedän, että valitsemani polku on oikea.
Ainoa monotonisuuden rikkoja tällä viikolla oli raportti johtajalle. Hän on hyvin kiinnostunut Eddien etenemisestä, kuten oletinkin. Eddie on totisesti erityinen tapaus... Hän on nuorin koulutettava, joka ikinä on jalallaan laitokseen astunut. Lisäksi se, että hän tuli vapaaehtoisesti (joskin eittämättä lapsellisesti) näyttää kiinnostavan monia.
Mutta olen jo käynyt sitä läpi edellisissä merkinnöissäni, enkä tahdo toistaa itseäni. Luulen, että kirjoitan nyt pelkästään siksi, että olen tylsistynyt. Minulla ei saa olla kirjoja koulutuksen ensimmäisessä osassa. Oletettavasti siksi, että huomioni pysyy tehtävässä.
Myönnän, että olen käyttänyt tämän kirjan sivuja kehien piirtelyyn... Ei ehkä tämän kirjan tärkein käyttötarkoitus, mutta minun tarvitsi vapauttaa itseäni hieman. Tässä huoneessa jumissa oleminen on alkanut todella kuluttaa minua ja olen varma, että se on alkanut kuluttaa myös Ediä. Tähän asti Ed on pärjännyt hyvin. Luulen hänen väsyneen rajojaan testatessaan ja ollessaan pieni kakara, tai mikä syy hänen viimeaikaisen tottelemattomuutensa taustalla ikinä onkaan.
Luulen niin, tai ehkäpä haluan vain uskoa niin. Ehkä se on ainoa motiivini saada tämä koulutuksen osa päätökseen. Ja toistaiseksi... hän näyttää melko aloilleen asettuneelta.
Ehkäpä minun pitäisi testata tuota teoriaa...
Ed kääntyi kyljelleen ja tuijotti kaltereiden välistä Mustangia, joka kirjoitti taas siihen typerään kirjaansa. Ei ollut reilua, että Mustangilla oli tekemistä ja hänen piti vain maata häkissään...
Tietenkin Mustang saattoi olla yhä tyytymätön siihen, miten Ed oli toiminut viimeyönä... Mutta eihän hän ollut tehnyt mitään todella tuhmaa... Okei, hän oli ollut todellinen ääliö ja aloittanut sadattelun Mustangin saadessa hyvän ruokansa samalla, kun Edin piti syödä vain paskaa armeijan muonaa, mutta se nyt ei ollutkaan reilua...
Ed tiesi, että hän oli ollut kohtuuton, mutta se vain oli... Hän huokaisi ja kääntyi jälleen selälleen tuijottaakseen häkin kattoa. Kun Tohtori Paskiainen oli käynyt viime viikolla, Mustang oli vaikuttanut tyytyväiseltä Ediin; ja Ed oli toisaalta tullut hieman vaivautuneeksi joistain tekemistään asioista, joita ei olisi tehnyt ennen heidän tulemistaan tänne. Oli myös ahdistavaa huomata, että jotkin niistä asioista alkoivat vaikuttaa täysin normaaleilta, ihan kuin olisi ainoa mahdollisuus pyytää Mustangilta apua ja kutsua häntä isännäksi.
Mutta se ei ollut normaalia.
Se ei ollut!
Edistä tuntui kuin hän olisi menettämässä itseään ja muuttumassa joksikuksi, jota ei tunnistanut. Hän pystyi näkemään sen tapahtuvan, mutta oli voimaton pysäyttämään sitä. Hän ei halunnut olla voimaton... Hän ei tahtonut muuttua... Edistä tuntui kuin hän olisi valunut alaspäin liukasta rinnettä. Vaikka oli vain helpompaa liukua alaspäin, hän jatkoi taistelua päästäkseen takaisin huipulle.
Mutta yritettyään viikon ajan pakottaa itsensä takaisin sellaiseksi kuin oli ollut, Ed oli tajunnut sen olevan mennyttä... Hän ei ollut täällä enää. Ei tuntunut enää yhtä helpolta väittää Mustangille vastaan tai loukata häntä. Se tuntui... väärältä. Ja sen lisäksi Ed oli alkanut tulla tietoiseksi katseesta Mustangin silmissä, kun hän aikoi rangaista häntä. Se oli pettynyt. Ei vihainen, mutta pettynyt...
Ed hieroi silmiään ja istui sitten ylös siirtyen kalteriputkien luokse. Hän katsoi ulos Mustangiin yrittäen muistaa, miksi hän vastusteli. Miksi hän tahtoi päästä takaisin sellaiseksi, kuin hän oli ollut? Eikö Mustang yrittänyt auttaa häntä?
Huokaisten Ed painoi päänsä kaltereita vasten ja mietti, miksi hän teki tästä niin vaikeaa itselleen. Muistot hänen mielessään olivat hämäriä ja yritys selvittää niitä toi hänelle päänsäryn.
"Mu..." Ed aloitti, mutta korjasi sitten. "Isäntä?" Hän odotti ärsyyntynyttä tunnetta, jonka tunsi aina kutsuessaan Mustangia siksi. Hän tunsi sen yhä, mutta se muuttui heikommaksi joka päivä.
Mustang katsoi ylös uteliaasti ja sanoi sitten lempeästi, "Niin, Eddie?" Ed pysähtyi hetkeksi paikalleen antaen mielensä tuntea nimen aiheuttaman vastenmielisyyden; antaen itsensä paistatella tunteiden seassa ja lopulta hän löysi sen. Hän ei tahtonut hyväksyä nimeä, mutta samaan aikaan hän ymmärsi sen vaivaavan häntä vähemmän jokaisena päivänä. Ed käänsi katseensa pois sängystä. Mustang katsoi häntä odottavasti; mutta oikeastaan Ed oli vain halunnut rikkoa hiljaisuuden, eikä nyt keksinyt mitään sanottavaa.
"Öh..." hän sanoi yrittäessään keksiä jotain. "Öh... no... ei mitään." Ed sanoi lopulta. Nyt hän tunsi itsensä typeräksi, koska ei ollut keksinyt sanottavaa. Hän tunsi olonsa myös vähän syylliseksi tuhlattuaan Mustangin aikaa johonkin niin joutavaan huolimatta siitä, ettei Mustang näyttänyt oikeasti tekevän mitään.
Sulkien kirjan ja asettaen sen yöpöydälle, Mustang nousi seisomaan ja käveli häkin luokse. Hän katsoi Ediä hetken, työnsi sitten kätensä häkin sisään ja kosketti kevyesti Edin päätä.
"Luulen, että on jälleen hiustenleikkuun aika", Mustang sanoi mietteliäästi.
Vaistomainen halu vastustaa tarttui Ediin, mutta hän ei sanonut mitään. Hän voisi pistää vastaan, mutta hänellä ei oikeastaan ollut tarpeeksi energiaa juuri nyt, ja hän oli jo väsynyt rangaistuksiin. Hänen viimeaikainen tottelemattomuutensa ei ollut auttanut häntä mitenkään ja hän oli alkanut miettiä, pitäisikö hänen vain luopua siitä. Lisäksi hän halusi päästä pois häkistä. Häkki oli tarpeeksi pitkä siihen, että sen sisällä pystyi seisomaan, mutta se oli pieni ja siinä oli vaikea liikkua, ja joskus hän tunsi olonsa hieman klaustrofobiseksi. Lisäksi kovalla lattialla istuminen oli epämukavaa, eikä häkissä ollut sileitä kylkiä joita vasten istua. Metalliset seinämät olivat kaltereiden ulkopuolella, joten niistä ei ollut hyötyä. Joskus Ed mietti, että oliko ne mahdollista poistaa. Olisi todella mukavaa, jos näkisi ulos useammaltakin sivulta kuin yhdeltä.
Ed katsoi kun Mustang keräsi kasaan tuolin ja joitakin hiustenleikkuu-välineitä, ennen kuin avasi häkin oven kurottaen kätensä kohti Ediä. Palkintoni, Ed ajatteli tarttuessaan Mustangin käteen. Auttaminen tuolille oli palkinto siitä, ettei hän ollut esittänyt vastaväitteitä ja oli ollut tottelevainen niin kuin pitikin. Hän oli miettinyt kuviota parin viime viikon ajalta. Kun hän oli valittanut tai ollut jollain tavalla tottelematon, tuntui aina, kuin kaikki olisi ollut paljon vaikeampaa. Se ei ollut välttämättä mitään suurta. Joskus se oli ollut jotain hyvin yksinkertaista, mutta se kuitenkin aina tapahtui.
Samalla hän oli huomannut, että kun hän oli 'hyvä' ja totteli kyselemättä, ei valittanut tai pyysi apua, niin hänen elämänsä oli yleisesti paljon helpompaa. Hän saattoi saada palan hedelmää, tai Mustang saattoi auttaa häntä vessassa, tai että Mustang oli vain... mukavampi hänelle yleisesti ... tavoilla, joita ei ollut helppo selittää.
Ed istui hiljaa tuolissa Mustangin leikatessa hänen hiuksiaan. Se ei ollut läheskään niin traumaattista kuin ensimmäinen leikkaus, mutta hän ei voinut mitään sille, että se tuntui hieman surulliselta. Ei sillä, että tukan kasvattaminen palauttaisi hänet sellaiseksi, kuin hän oli ennen... Hän tunsi pieniä haituvia paljailla olkapäillään, niskassaan ja kaulassaan, mutta yritti olla kiemurtelematta vaikka ne kutittivat.
Partakoneen mekaaninen surina lakkasi ja hetkeä myöhemmin hän tunsi Mustangin käden ihollaan lakaisevan hitaasti irtohiukset pois. Ed nielaisi ja yritti olla ajattelematta kosketusta, mutta se oli vaikeaa. Viime viikon aikana hänen oli täytynyt herättää itsensä useasti ajattelemasta fantasiaa itsestään ja Mustangista. Joskus hänen piti jopa kääntyä selkä mieheen päin peittääkseen erektionsa.
Se oli nöyryyttävää ja hän halusi sen loppuvan, mutta hänen kavalat aivonsa muistuttivat häntä, että juuri siksi Ed ei voisi unohtaa sitä. Ed kuvitteli sen olevan sama asia kuin se, että kun joku kielsi sinua ajattelemasta jotain ja kun tajusit ajattelevasi sitä, kiistit sen.
Ed ei voinut ymmärtää sitä. Hän ei ollut koskaan ollut kiinnostunut Mustangista ja silti hän huomasi jatkuvasti tuntevansa vetoa mieheen. Ei vain seksuaalisesti, mutta... se oli jotain, mitä Ed ei voinut kuvailla. Tämä magnetismi Mustangia kohtaan myös näytti saavan hänet käyttäytymään ja olevaan kunnioittava. Mutta turhauttava asia oli, ettei Ed tosiaankaan ymmärtänyt mistä tämä johtui. Ei edes tarvinnut tapahtua mitään suurta, että hän tunsi olonsa tällaiseksi. Niin kävi joka päivä ... Ei ollut mitään huomattavaa muutosta.
Mustangin käsi oli pysähtynyt ja se lepäsi nyt Edin olkapäällä. Hän pystyi tuntemaan miehen peukalon hierovan hitaasti niskaansa kaulapannan alla. Se tuntui hyvältä. Ed ei halunnut sen tuntuvan, mutta hän ei voinut kieltää sitä. Osa hänestä halusi enemmänkin jotain, mutta hän ei ollut varma, mitä...
Hiljaisuus laskeutui huoneeseen ja Ed tunsi itsensä yhä hermostuneeksi huomatessaan, mitä hän ajatteli kosketuksesta. Hän saattoi kuulla Mustangin huokaavan hiljaa takanaan ja ihmetteli, mitä mies oli ajatellut. Oliko hän ajatellut häntä? Voisiko hän ajatella jotain vastaavaa, mitä Ed ajatteli? Hän ei uskonut, mutta...
"Tarvitset suihkun", Mustang sanoi lopulta.
Ed nyökkäsi tuntien olonsa pettyneeksi. Mustang ei sitten ollutkaan miettinyt häntä; tai ei ainakaan sillä tasolla, kuin Ed oli kuvitellut. Ja suihku oli tosiaan hyvä ajatus, ehdottomasti parempi kuin hiusten palaset hänen ihollaan. Hän katsoi, kun Mustang tarttui seinään nojaavaan kainalosauvaan ja ojensi sen hänelle.
"Mene suihkuun."
Ed räpäytti silmiään ja tuijotti sauvaa ihmeissään. Hän oli nähnyt sen vain seistyään koko yön, jonka oli joutunut kokemaan vain kaksi päivää sitten. Mustang oli aina hänen mukanaan suihkussa, koska Edillä oli vaikeuksia suoriutua siitä yhden kätensä ja jalkansa kanssa.
Hän vilkaisi ylös Mustangiin ja näki miehen katsovan häneen. Kuin hän olisi tarkkaillut miten Ed reagoisi tähän muutokseen. Ed oli aikeissa sanoa jotain, mutta hylkäsi sitten ajatuksensa. Hänen oli käsketty käydä suihkussa ja tehdä se itse. Edinhän piti olla iloinen siitä. Ainakin hän saisi käydä suihkussa itsekseen. Oli aina hieman epämiellyttävää käydä siellä Mustangin kanssa - varsinkin, kun heidän täytyi yleensä koskettaa toisiaan jollain tavalla, ja koska hänen piti pestä myös Mustang.
Mutta nyt hän kävisi suihkussa yksin. Vaikka se tulisi olemaan vaikeaa, hän saisi olla yksin! Hän ei ollut saanut olla itsekseen edes käydessään kusella! Viimeksi hän oli saanut olla yksin kun... Ed häkeltyi hieman muistaessaan sen ja pakotti ajatuksen pois mielestään. Hänen pitäisi olla iloinen tästä odottamattomasta käänteestä, mutta jostain syystä hän ei tuntenut lainkaan niin. Hän tunsi olonsa... hämmentyneeksi... epävarmaksi...
Nyökäten Ed nousu seisomaan, mutta pysähtyi sitten kun Mustang asetti kätensä hänen olkapäälleen. "Nyökkäys ei ole tarpeeksi hyvä", hän sanoi ja odotti sitten.
Ed tuijotti häntä hetken ja sanoi sitten äänellä, joka oli miltei muminaa, "Kyllä, isäntä." Hän tunsi olonsa hieman tyhmäksi joutuessaan vahvistamaan suullisesti, että aikoi tehdä mitä Mustang käski häntä tekemään. Hän ei ymmärtänyt, miksei nyökkäys ollut riittävä.
Mustang otti kätensä pois ja odotti hiljaa, joten Ed alkoi edetä hitaasti kohti kylpyhuonetta. Hän tarkasteli hetken itseään täyspitkästä peilistä, mutta oli liian tympääntynyt näkemäänsä viipyäkseen kauaa sen edessä. Hän ei tuijottanut takaisin peilistä. Se oli joku muu... Se oli tämä Eddie, ei Ed.
Ed käynnisti vedentulon ja astui lämpimän suihkun alle. Tuntui hyvältä nauttia hetki lämmöstä ennen kuin hän tarttui saippuaan. Hän vilkaisi ovelle odottaen näkevänsä Mustangin, mutta hän ei ollut siellä. Kurtistaen kulmiaan Ed korjasi asentoaan ja alkoi sitten pestä kömpelösti itseään.
Muutaman sekunnin välein Ed silmäili ovea kohti, mutta ei nähnyt Mustangia kertaakaan. Se oli... outoa... Se tuntui oudolta. Ikään kuin jotain olisi puuttunut ja hän oli yllättynyt siitä, kuinka pettyneeksi miehen poissaolo hänet sai.
Peseytyminen ei kestänyt kauaa ja kun hän oli valmis, Ed tarttui pyyhkeeseen ennen kuin jähmettyi paikoilleen. Mustang oli käskenyt häntä käymään suihkussa... mutta hän ei ollut puhunut kuivaamisesta... Ed oli todella hämmentynyt. Oli järkeenkäypää kuivata itsensä suihkun jälkeen, mutta... mutta... Mustang ei ollut käskenyt häntä tekemään niin!
Ed vilkaisi jälleen ovelle. Mustang olisi kuullut suihkun sammuneen. Hän saattaisi ihmetellä, miksi Ed oli yhä kylpyhuoneessa... Tuntien olonsa hirveän päättämättömäksi, Ed ojensi kätensä kohti pyyhettä ja pysähtyi jälleen. Lopulta hän pudisti päätään ja nilkutti ulos kylpyhuoneesta. Hän tajusi murehtivansa veden tippumista lattialle. Olisiko Mustang vihainen siitä? Ed tiesi, että jos Mustang päättäisi painaa kämmenensä metallilattialle ja lähettää shokin matkaan, vesi hänen ympärillään vain pahentaisi tuskaa.
Miksi hän teki tämän minulle? Ed ajatteli turhautuneena. Miksei hän tullut kanssani? Miksei hän anna minulle parempia ohjeita? Kun hän oli makuuhuoneessa, Ed pysähtyi ja katsoi Mustangiin katkerasti. Nyt vettä tippui lattialle ja hän oli vielä märkä, koska Mustang ei ollut käskenyt häntä kuivaamaan. Hän tunsi olevansa täydellinen typerys ja se oli Mustangin vika.
Sängyllä istuva Mustang vilkaisi ylös ja silmäili häntä hiljaisena ja vilkaisi sitten alas Edin jalkoihin, joiden alle oli muodostumassa pieni lätäkkö. Ed tunsi halua purkaa turhautumisensa ja vaatia vastauksia. Mutta röyhkeys ei auttaisi mitään, eikä Mustang koskaan vastannut vaatimuksiin.
Mutta joskus hän vastasi kysymyksiin, jos ne oli muotoiltu oikein...
"Isäntä..." Ed sanoi. "Sinä..." hän oli aikeissa sanoa "et kertonut minulle, että minun pitäisi kuivata", mutta keskeytti lauseensa. Sen sijaan hän sanoi: "Olen pahoillani, että minusta putoaa vettä lattialle, mutta minun käskettiin vain käydä suihkussa, ei kuivata." Kyllä, se kuulosti tarpeeksi nöyrältä, mutta Edin korviin myös säälittävältä. Ja kuitenkin, turhauttavaa kyllä, Ed tunsi olevansa tyytyväinen siihen, miten hän oli ilmaissut asian. Hän odotti toivoen, että Mustang selventäisi sanomaansa.
"Et kysynyt", Mustang sanoi yksinkertaisesti. Ed räpäytti silmiään. Hän ei kysynyt?! No tietysti, hänhän ei ollut pyytänyt! Hän ei ollut ajatellut kysyä! Mustang nousi seisomaan ja käveli häntä kohti. "Minun ei tarvitse kertoa sinulle kaikkea. Sinun täytyy tuntea minut tarpeeksi hyvin ymmärtääksesi mitä haluan sinun tekevän ilman, että joudun aina sanomaan sen. Ja jos et ymmärrä on tärkeää, että kysyt."
"Joten... sanotko, että halusit minun kuivaavan itseni?" Ed kysyi yrittäen saada äänensävynsä nöyräksi, vaikka tunsi olonsa turhautuneeksi ja sekavaksi.
Mustang kohotti kulmiaan. "Uskotko todella, että haluaisin sinun seisovan siinä märkänä ja tiputtelevan vettä?"
"Kyllä!" Ed tiuskaisi ajattelematta. "Kaiken sen jälkeen, mitä olen joutunut käymään läpi? Totta helvetissä!" Hän tiesi tämän olevan ehdottomasti väärä vastaus, mutta hän oli niin vihainen - vihainen Mustangille siitä, ettei hän ollut kertonut mitä tehdä ja vihainen itselleen siitä, ettei ollut tehnyt oikein. Hän oli myös hämmentynyt toimittuaan väärin. Hän tunsi itsensä niin riittämättömäksi juuri nyt.
Mustang painoi huulensa tiukasti yhteen ja istui sitten takaisin sängylle. "Hyvä on sitten", hän sanoi ilottomasti ja Ed odotti rangaistustaan. "Saat seistä siinä kunnes sekä sinä että lattia olette kuivia."
Ed katsoi häntä hetken, nyökkäsi sitten ja sanoi, "Kyllä, isäntä." Se tuli ulos enemmän murisemisena kuin minään muuna, ja Mustangin silmät kapenivat. Ed yritti pitää tuijotuksensa mutta huomasi pian, ettei pystynyt siihen ja antoi katseensa pudota alas. Hän näki lattialla olevan veden ennen kuin hänen silmänsä osuivat hänen nuutuneeseen penikseensä. Kylmyys ja märkä olivat saaneet sen kuihtumaan ja vetäytymään sisäänpäin hänen kehoonsa.
Ihanaa, Ed ajatteli sarkastisesti miettien kuinka hänen miehuutensa oli tarpeeksi pieni jo ilman, että se näytti vieläkin pienemmältä. No, ihan sama, hän ajatteli ja yritti löytää mukavan asennon sauvalle kainalossaan. Hän tulisi seisomaan tässä jonkin aikaa...
...Ja en ole ihan varma teinkö oikein vai en. Eddie teki oikean valinnan jättäessään tekemättä jotain mistä ei ollut varma. Harkitsin kehuvani häntä siitä. Hän ei ole saanut tehdä täällä mitään ilman erillistä käskyä, joten hänen tekonsa ei ollut odottamaton (ja itse asiassa olin toivonutkin jotain tällaista. Tämä näyttää sen, kuinka olemme edistyneet). Mutta hänen täytyy vielä päästä siihen pisteeseen jossa hän tietää vaistomaisesti, mitä minä haluan. Mutta se on hieman liian kaukainen tavoite juuri nyt.
Mutta se siitä. Minulla oli mahdollisuus kertoa hänelle, mitä odotin häneltä. Sekin on jo jotain. Toivon vain, että hän ymmärtäisi saavansa vastauksia kysyessään kohteliaasti.
Ed huokaisi hiljaa ja liikahti. Oli täytynyt kulua vähintään kaksi tuntia, mutta siitä oli vaikea olla varma. Makuuhuoneessa ei ollut ikkunaa eikä kelloa. Jo se olisi riittänyt ajamaan jonkun hulluuden partaalle... tai ainakin häirinnyt jotakuta suuresti.
Nostaen katseensa kuivuneesta lattiasta Ed sanoi hiljaa, "Isäntä?"
Mustang ei irrottanut katsettaan kirjastaan tai reagoinut mitenkään, mutta Ed tiesi saaneensa Mustangin huomion. Hän ei voinut tarkalleen selittää miten, mutta jotenkin hän vain tunsi sen...
"Olen pahoillani aiemmasta", Ed sanoi katuvasti.
"Mitä aiemmasta?" Mustang kysyi.
Tietenkin, Ed ajatteli väsyneesti itsekseen. Täsmennys... "Olen pahoillani, että käyttäydyin huonosti ja sanoin mitä sanoin." Oli pitkään hiljaista ennen kuin Mustang nousi tuolista, asetti kirjan syrjään ja siirtyi Edin luokse.
"Ja mitä muuta?" Mustang kysyi.
Muuta? Ed mietti aivonsa puhki yrittäen keksiä jotain muuta, mutta turhaan.
Ilmeisesti Mustang näki hämmentyneen ilmeen Edin kasvoilla, koska hän sanoi, "Sinun tulisi olla pahoillasi myös siitä, ettet tiennyt, mitä halusin. Lähetin sinut tekemään jotain, etkä vaivaantunut selvittämään ensiksi kaikkea siihen liittyvää informaatiota. Paitsi että olit löyhä siinä asiassa, sinulla ei myöskään ollut aavistustakaan siitä, mitä halusin sinun tekevän. Näitä asioita sinun täytyy harjoitella. Kaikkien tekojesi on miellytettävä minua."
Tuli pieni tauko Mustangin katsoessa häneen. Sitten hän jatkoi. "Myös niinkin yksinkertainen asia kuin suihkussa käyminen on tehtävä niin, että se on minun mieleeni. Sinun täytyy aina tietää mitä tahtoisin sinun tekevän ja ajatella aina, miten palvelisit minua parhaiten."
Ed tutki Mustangin kasvoja luullen ensin että Mustang vitsaili, mutta hän ei tehnyt niin... Mustang oli kuoleman vakava. Hän tarkoitti jokaista sanomaansa sanaa. Ja miksi ei olisi tarkoittanut? Sitä vartenhan Ed oli täällä, eikö ollutkin? Tullakseen lopulta Mustangin orjaksi? Mutta se oli vielä enemmän... Hänestä ei tulisi mikä tahansa orja.
Hän kuuli litanian mielessään.
Kun isäntäni on onnellinen, minä olen onnellinen.
Kun isäntäni on surullinen, minä olen surullinen.
Ilman isäntääni elämäni ei ole mitään, joten palvelen häntä uskollisesti.
Isäntäni on ainoa iloni. Hän pitää minusta huolen niin kauan kun olen lojaali.
Isännälläni on oikeus rangaista minua, jos en tottele tai miellytä häntä.
Mitä ikinä isäntäni käskee minun tehdä, teen sen.
Jos isäntäni käskee minun tappaa, minä tapan, ei väliä kuka se on.
Minun isäntäni sana on laki ja minä tottelen häntä, ja vain häntä.
Ei... armeija ei käyttänyt rahojaan alkemistien sylikoira-koulutukseen.
Jos isäntäni käskee minun tappaa...
Ed tunsi väristyksiä selkärangassaan noiden kauheiden sanojen vuoksi. Ei, ei tosiaankaan... Jotenkin tämän koulutuksen tarkoitus olisi tehdä hänestä parempi ase kuin tavallinen valtionalkemisti oli. Hänestä ei tulisi vain hyökkäävä koira, vaan hänet olisi koulutettu olemaan myös syvästi uskollinen...
Jos Ed olisi uskonut jumalaan, hän olisi voinut lausua pienen rukouksen ja pyytänyt jumalaa apuun. Mutta hän ei uskonut, joten hän yksinkertaisesti nielaisi ja nyökkäsi Mustangille.
"Harjoittelen vielä temperamenttini ja sanojeni hallintaa. Ja muistan kysyä sinulta asioita ja pitää sinut aina mielessäni", Ed sanoi säyseästi.
Mustang nyökkäsi hyväksyvästi ja siirtyi sitten häkin luokse avaten oven. Hän ei sanonut mitään, vaan katseli Ediä. Eikä Ediä tarvinnutkaan käskeä. Hän hypähteli ovelle, ojensi kainalosauvan Mustangille ja siirtyi sisälle.
Huokaisten raskaasti Ed kävi makaamaan lattialle ja yritti rentoutua. Hänen jalkaansa ja kainaloaan särki, mutta se oli toissijaista särkyä verrattuna siihen, mikä tuntui hänen sydämessään. Hän halusi uskoa, ettei koskaan, ikinä, tekisi mitään, mikä oli hänen periaatteitaan vastaan. Hän ei koskaan tappaisi ketään... Mutta eihän hän toisaalta ollut myöskään uskonut kutsuvansa Mustangia jonain päivänä 'isännäksi.' Hän ei ollut koskaan uskonut masturboivansa Mustang mielessään tai elävänsä elämäänsä täysin alasti.
Mutta Mustangin kutsuminen 'isännäksi' oli nyt miltei -joskaan ei ihan- luonnollinen asia, eikä alasti oleminenkaan ollut mitään. Hänen mielensä oli lakannut jo kauan sitten uskomasta säädyllisyyteen. Ja Mustangin ajattelu... Ed ravisti päätään. Hän ei halunnut uskoa sitä, mutta hänellä oli kamala tunne siitä, että jonain päivänä hän tekisi kaiken, mitä Mustang käski täysin ilman sivuajatuksia.
