13. osa - katoamisia ja välttelyä
Lily ei ollut kunnolla puhunut Jamesin kanssa eilisiltaisen tapahtuman jälkeen, vaikka tiesikin, että James olisi halunnut puhua hänen kanssaan. Hän vain ei pystynyt - hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä hänen pitäisi sanoa. Lisäksi hän pelkäsi Jamesin kuvittelevan nyt, että hän halusi seurustella Jamesin kanssa. Eikä hän halunnut. Tai sitten halusi - hän ei itsekään tiennyt.
Hän meni aamiaiselle väsyneenä. Hän oli nukkunut tuskin lainkaan edellisenä yönä, enimmäkseen sen vuoksi, että hän oli ajatellut koko ajan Jamesia ja yritti päättää, mitä aikoi tehdä. Aamiaisen aikaan hän ei ollut kuitenkaan tehnyt minkäänlaista päätöstä ja siksi hän tunsikin itsensä erittäin hermostuneeksi astuessaan Suureen Saliin. Jamesia ja muita Kelmejä ei kuitenkaan näkynyt.
"Nukkuneet varmaan pommiin", Arianna tokaisi tajutessaan Lilyn ajatukset ja käveli reippain askelin heidän normaalille istumapaikalleen. "En ihmettelisi lainkaan", hän lisäsi istuessaan rempseästi penkille. "He ovat varmaan valvoneet koko yön ja juhlineet Jamesin ja sinun kunniaksi."
"Ei ole mitään Jamesia ja minua!" Lily sihahti hampaidensa raosta.
Arianna kohautti harteitaan. "Niin ne kaikki aina sanovat", hän sanoi muina miehinä. "Oletko muuten huomannut, että Dumbledore näyttää tavallista hilpeämmältä tänä aamuna? Ehkä hän tietää, mitä sinä ja James teitte eilisiltana ja on päätellyt, että hänellä on hyvät mahdollisuudet voittaa se veto - " hänen äänensä hiljeni, kun hän tajusi, mitä oli sanonut.
Lily kohotti päätään. "Mikä veto?" hän kysyi siristäen epäluuloisesti silmiään.
"Ei mikään", Arianna sanoi nopeasti ja keskittyi syömään aamiaistaan. "Unohda koko juttu."
Lily pudisti päätään ja tarttui Ariannan ranteeseen, kun Arianna yritti työntää leipää suuhunsa. "Kerro", hän vaati.
Arianna vilkaisi Cinnamonia. "Kerrotaanko?"
"Ihan sama minulle", Cinnamon kohautti harteitaan. "Toisin kuin sinä, minä en ole osallistunut mihinkään niin epäeettiseen."
"Sinä oletkin tylsä", Arianna ilmoitti ja kääntyi taas Lilyn puoleen. "No, katsos, Bertha Jorkins - kyllähän sinä Berthan tiedät - ?" Lily nyökkäsi. Arianna jatkoi puhettaan, kiroten omaa suurta suutaan. "No hyvä. Bertha sai tällaisen idean lyödä vetoa siitä, milloin sinä ja James alatte seurustella - "
"MITÄ?" Lily rääkäisi. Muutamat ensiluokkalaiset hätkähtivät ja katsoivat Lilyä pelästyneenä. Lily heilautti kättään ja kumartui lähemmäs. "Mitä sinä sanoit?" hän sihisi. Arianna pyöritti silmiään.
"Älä kiihdy, Lily, ei se ole mikään iso juttu. Pari tyyppiä vain löi keskenään vetoa sinusta ja Jamesista ja Dumbledorekin oli siinä mukana - "
"Pari tyyppiä? Montako?"
"Tuota - en ole ihan varma - suurin osa seitsemäs- ja kuudesluokkalaisista rohkelikoista - Dumbledore - pari korpinkynttä - puuskupuhit eivät tietenkään osallistuneet, koska heidän mielestään vedonlyönti kiristää ihmisten välejä tai sitten he ovat pelkureita. Ja luihuiset - no, luihuiset ovat luihuisia", Arianna laskeskeli.
Lily katsoi häntä murhaavasti. "Minä tapan sinut."
"Hei - se oli Jorkinsin idea", Arianna puolustautui.
Lily kohautti harteitaan. "Mutta sinä kerroit minulle huonot uutiset."
Arianna oli juuri aikeissa vastata pisteliäästi, kun hän näki Kelmien astuvan sisälle Suureen Saliin. Hän virnisti Lilylle merkitsevästi, mutta Lily oli vain haudannut kasvot käsiinsä ja teeskenteli nyt parhaansa mukaan näkymätöntä. Arianna pyöritti silmiään Cinnamonille ja Cinnamon hymyili kohauttaen olkapäitään. Hän tiesi kyllä, miten hankalassa tilanteessa Lily oli ja tunsi pelkkää myötätuntoa Lilyä kohtaan.
Myös Sirius oli alkanut töniä Jamesia nähdessään Lilyn istuvan ystäviensä luona. James vilkaisi Siriukseen huokaisten.
"Anturajalka, anna olla", hän pyysi kärsivällä äänellä. "Minä puhun Lilylle sitten kun meille molemmille sopii."
Remus nyökkäsi vahvistavasti vilkaisten Lilyä, joka oli peittänyt kasvot käsillään. "Lily ei näytä juuri nyt kovin puheliaalta."
Sirius vilkaisi heitä halveksivasti. "Te olette liian hienotunteisia mitä tyttöihin tulee", hän ilmoitti. "Tytöt inhoavat epävarmuutta."
"Minun käsitykseni mukaan tytöt inhoavat itserakkautta", Remus muistutti. "Muistatko, kun Lily melkein hyökkäsi Jamesin kurkkuun kiinni viidennen luokan keväällä? V.I.P-kokeiden jälkeen?"
"Että muistanko?" Sirius virnisti. "Yksi kurjan elämäni hohdokkaimpia hetkiä!"
"Ehkä sinun mielestäsi", James mutisi ja loi kaipaavan katseen Lilyyn. Sirius huomasi sen ja pyöritti silmiään. Sitten Sirius otti muitta mutkitta suunnan kohti Lilyä ja hänen ystäviään. James seurasi vastahakoisesti perässä. Hänen onnekseen Sirius ei kuitenkaan huomauttanut Lilylle mitään ärsyttävää, vaan hänen hymynsä ja sanansa olivat suunnattu Ariannalle.
"Arianna-kulta, voisitko sinä liittyä seuraani Tylypahkan käytäville?" Sirius kysyi kumartaen tummatukkaiselle tytölle. James vilkaisi Remusta merkitsevästi, mutta Remuksen kasvoilla oli lähinnä synkkä ilme. Salaa hän vihasi sitä tosiasiaa, että hänen ystävillään oli joku, jota ärsyttää. Hänellä oli vain Peter, eikä hän ollut kiinnostunut Peteristä sillä tavalla. Ei todellakaan ollut.
Arianna väläytti Siriukselle säteilevän hymyn ja ojensi Siriukselle kätensä mahdollisimman arvokkaasti. "Mielelläni, sir Sirius", hän sanoi.
"Sir Sirius?" Sirius rypisti otsaansa auttaessaan Ariannan jaloilleen. "Kuulostaa typerältä. Sir Hector kuulostaa paljon paremmalta."
"Miten vain, sir Hector", Arianna pyöritti silmiään. "Menemmekö me nyt vai haluatko sinä leikkiä tässä ritarillista koko aamun?"
Sirius virnisti. "Älä kuvittele. Minulla on parempaakin tekemistä." Hän kumarsi pikaisesti ystävilleen ja lähti sitten taluttamaan Ariannaa ulos Suuresta Salista. James katsoi heidän peräänsä otsaansa rypistäen.
"Noilla kahdella on jotakin meneillään", hän sanoi hitaasti.
Remus näytti tuskastuneelta. "Oikeasti Sarvihaara, missä säkissä sinä olet elänyt? Anturajalka itse myönsi, että heillä on jotain meneillään!"
"Joo, mutta minä epäilen, että heillä on jotakin VAKAVAMPAAKIN meneillään", James korjasi.
"Sirius? Vakava? Älä naurata minua", Remus tuhahti ja kiskaisi päivän lehden Lilyltä. "Voinko lainata tätä?"
Lily nyökkäsi poissaolevasti tuijottaen tiukasti lautastaan. James huomasi sen ja tunsi sydämensä vääntyilevän rinnassaan. Lily oli siis suuttunut hänelle siitä suudelmasta, eikä aikonut enää puhua hänelle. Hän keskittyi syömiseen, mutta sekään ei saanut hänen masennustaan poistumaan.
Hänen masennuksensa kasvoi entisestään, kun Amos Diggory ilmestyi puuskupuhien pöydästä Lilyn selän taakse.
"Lily? Onko sinulla hetki aikaa?"
Lily kääntyi ympäri ja hymyili Amokselle hieman väkinäisesti. Amos ei kuitenkaan huomannut hänen teeskentelyään vaan vastasi hymyyn.
"Niin, Amos?" Lily ei oikeastaan olisi halunnut puhua Amoksen kanssa. Hänen mielestään Amos oli ihan mukava, mutta turhan tarkka omasta kunniastaan. Kaiken lisäksi Amos oli vakava ja suhtautui etenkin ihmissuhteisiinsa kuolemanvakavasti. Mitä Lily ei todellakaan toivonut. Hän oli auttanut Amosta yhden kerran loitsujen vuoksi ja oli toivonut, ettei hänen täytyisi tehdä sitä enää uudelleen. Hänelle riitti se, että hänellä oli jo ongelmia yhden pojan kanssa.
"Minä vain - voitko sinä auttaa minua taas loitsuissa? Me harjoittelimme muuntautumisloitsua, enkä minä hallitse sitä - "
"Joo, kyllä se käy, Amos", Lily lupasi, vaikka todellisuudessa hänen tekikin mieli sanoa 'ei'. Amos hymyili hänelle kiitollisena ja he sopivat tapaansa perjantai-iltana kirjastossa. Sitten Amos katosi Suuresta Salista.
Cinnamon tuijotti Lilyä suu auki. "Sinä autat Amosta? Taas?"
Lily kohautti harteitaan. "Hän tarvitsee ilmeisesti apua ja olisi epäkohteliasta kieltäytyä."
"Amos tarvitsee apua? Luoja, sen pojan pitäisi kuulua korpinkynteen niillä aivoilla!" Cinnamon parkaisi ja nousi ylös. "Sen pojan pitää oppia keksimään parempi tekosyitä. Ja tekosyistä puheenollen, anteeksi, Lily - minun pitää nyt mennä - "
"Sinunkin!" Lily voihkaisi. "Mikä kiire sinulla on?"
"Bisneksiä, tiedäthän - " Cinnamon levitteli käsiään ja käveli ripein askelin Suuren Salin ovelle.
Lily ravisti päätään. "Bisneksiä, Cinillä - tuo jos mikä oli tekosyy."
"Ei tekosyy, vaan se Cinnamonin mies", James korjasi. "Minä tunnistan kyllä, milloin joku yrittää peitellä sitä, että on menossa nuoleskelemaan jonnekin."
"Sinullahan siitä on kokemusta", Remus mutisi synkästi. "No, joka tapauksessa, minäkin poistun. Unohdin pöllöni makuusaliin."
Lily jäi katsomaan Remuksen perään. Hän ihmetteli, minne Remuksella oli niin kiire.
"Ei kai Remus vain ole se Cinnamonin salainen poikakaveri?" hän mumisi itsekseen.
"En usko", vastasi James, vaikka kysymystä ei ollutkaan tarkoitettu hänelle. "Remus on ollut niin masentunut, että se on epätodennäköistä. Toisaalta, hänessähän on paljon yllättäviä piirteitä", hän jatkoi viitaten salaa Remuksen ihmissutena olemiseen. Lily kohotti katseensa ja hätkähti katsoessaan Jamesia suoraan silmiin. Hän kirosi ystäviään, jotka olivat hylänneet hänet tänne pahimman huolenaiheensa luokse. Hän ei todellakaan ollut vielä valmis puhumaan Jamesin kanssa - jos koskaan tulisi olemaan. Hän huokaisi.
"Minä menen hakemaan kirjojani", hän sanoi ja nousi ylös pöydästä, nähden sivusilmällä pettyneen ilmeen Jamesin kasvoilla. Hän arveli, että James olisi halunnut puhua hänen kanssaan siitä suudelmasta. Tai pyytää häntä ulos. No, Lily ei ollut valmis siihen ja James sai luvan ymmärtää sen. Hän väläytti hymyn, mutta ei katsonut Jamesia silmiin. Sitten hän säntäsi ulos Suuresta Salista.
James jäi katsomaan hänen jälkeensä ja huokaisi raskaasti. "Kukaan ei ainakaan voi väittää Lily Evansia helpoksi tapaukseksi."
"Sinun pitää oikeasti selvittää asiat Lilyn kanssa, kaveri", Peter neuvoi. "Sano hänelle suoraan mitä ajattelet!"
"Ai niin kuin sinä tekisit?" James hymyili vinosti.
Peter punastui korviaan myöten. "Tekisin, totta kai - mutta oikeasti, Sarvihaara, sinulla on nainen - tee jotakin asialle!"
James ei kuitenkaan saanut tilaisuutta tehdä asialle mitään. Lily ei tullut enää takaisin aamiaiselle ja taikajuomatunnilla hän istui ystäviensä kanssa luokan kaukaisimpaan nurkkaan mahdollisimman kauas Kelmeistä. Jamesia ärsytti Lilyn välttely - hän olisi vain halunnut puhua asiat selviksi Lilyn kanssa, mutta selvästikään sellainen ei ollut tyttöjen tapaista. Hän tuijotteli Lilyä synkkänä koko taikajuomatunnin, Sirius taas virnuili kaiken aikaa kuin vähäjärkinen.
"Sinulla taisi olla hauskaa Ariannan kanssa, vai?" James kysyi tarpeettomasti lisätessään koiruohoa heidän liemeensä. Liemessä näytti olevan jotakin pahasti vialla - se oli harmaata keltaisen sijasta. James huokaisi kyllästyneenä ja katseli kaipaavasti luihuisten noidankattiloita. Hän olisi aivan hyvin voinut hieman parannella luihuisten juomia jos olisi saanut mahdollisuuden.
"Minulla on aina hauskaa, Sarvihaara", Sirius huomautti arvokkaasti.
"Joo, ainakin kun lukitset jonkun tytön kanssasi luutakomeroon", James naljaisi.
Sirius kohautti harteitaan. "Ei Ariannalla ollut mitään sitä vastaan ainakaan."
"SIRIUS!" James parkaisi niin lujaa, että koko luokka kääntyi katsomaan heitä. "Ei yksityiskohtia, kiitos!"
Sirius avasi suunsa väittääkseen vastaan, mutta James siirtyi saman tien Remuksen ja Peterin luokse. Hänen onnekseen hänen ystäviensä liemi ei ollut onnistunut kovinkaan paljon paremmin. Remus yritti kärsivänä selittää Peterille, mikä heidän liemessään oli mennyt vikaan (Peter oli lisännyt koiranputkea koiruohon asemasta), mutta Peter oli liian keskittynyt tuijottamaan luihuisiin kuuluvaa ylpeännäköistä Jessica Laheneyta, eikä kuunnellut.
"Matohäntä", James sihahti ja tönäisi Peteriä kylkeen. Peter hätkähti ja rikkoi katseensa Laheneyn kanssa. Hän punastui tajutessaan ystäviensä huomanneen.
Remus pyöritti silmiään. "Oikeasti, Matohäntä - seuraavan kerran kun haluat tuijottaa tyttöä, älä tee sitä noin ilmiselvästi. Säikäytät hänet vielä:"
Peter katsoi häneen loukkaantuneena. "Jos sinä olet niin asiantuntija mitä tyttöihin tulee, miksi sinä sitten olet aina yksin?" Peter kysyi pisteliäästi. Remus hätkähti ja katsoi poispäin.
"En ole vielä löytänyt ketään tavoittelemisen arvoista", hän sanoi hiljaisella äänellä, mutta James näki hänen katseensa kulkeutuvan Cinnamoniin. Hän ravisti päätään ja huokaisi raskaasti - Remuksen olisi pitänyt tehdä asialle jotakin sen sijaan, että tyytyi vain kohtaloonsa. Toisaalta, ainahan Remus oli mieluummin alistunut kuin tapellut vastaan. Hän vain ei ollut raivoajatyyppiä, kuten James ja Sirius.
"Pärjäile, Kuutamo", James nyökkäsi päällään Remuksen suuntaan ja käveli takaisin hänen ja Siriuksen noidankattilan luokse. Sirius ei kuitenkaan enää ollut paikalla ja katseltuaan hetken aikaa ympärilleen James huomasi hänet keskustelemasta Ariannan kanssa. Hän pyöritti silmiään.
"SIRIUS, JOS ET OLE LIIAN KIIREINEN FLIRTTAILEMAAN ARIANNAN KANSSA, TULE TÄNNE JA PELASTA TÄMÄ LIEMI!" hän huusi. Kaikki kääntyivät jälleen katsomaan. Sirius virnisti ja kumarsi pienesti Ariannalle, joka virnuili aivan yhtä leveästi, tosin punaisena kasvoiltaan. Sitten Sirius näki professori Mahiskan luovan heihin murhaavan katseen ja palasi Jamesin luo jatkamaan liemen valmistusta (tai pilaamista). Sitä ennen hän kuitenkin työnsi kätensä Ariannan kaavuntaskuun ja pujotti pienen paperinpalan Ariannan taskuun.
"Mitä hän antoi?" Cinnamon kysyi uteliaasti heti kun Sirius oli lähtenyt. Arianna veti paperin taskustaan.
"Hän käskee tulla tähtitorniin vartin yli kymmenen illalla", Arianna sanoi virnistäen ja kääntyi sitten Lilyn puoleen. "Lils, mitä luulet, ovatkohan johtajatyttö ja -poika huolimattomia tänään ja jättävät tähtitornin tarkastamatta?"
Lily huokaisi raskaasti, mutta pakottautui hymyilemään. "En usko, että he muistavat tarkastaa sitä", hän sanoi ja Arianna hypähti hänen kaulaansa.
"Kiitos, Lils, olet paras!"
"Mikä minä sitten olen?" Cinnamon kysyi loukkaantuneena.
Arianna kohautti hartioitaan. "Sinä olet ihan yhtä hyvä, mutta minun pitää kehua Lilyä tai hän peruu päätöksensä."
Tunnin jälkeen Lily katosi luokasta mahdollisimman nopeasti nähtyään Jamesin luovan toiveikkaita katseita häneen. Hän keräsi tavaransa ja lähti jäämättä odottamaan edes Ariannaa ja Cinnamonia. Hetken kuluttua Arianna ja Cinnamon tulivatkin juosten hänen perässään.
"Mikä kiire sinulla on, Lils?" Cinnamon kysyi.
Lily kohautti olkapäitään. "Haluan ehtiä käydä vessassa ennen seuraavan tunnin alkua", hän valehteli, mutta otti joka tapauksessa suunnan kohti tyttöjen vessoja.
"Haluat ehtiä piileskelemään vessaan koko välitunniksi, ettei James vain voi puhua sinulle", Arianna korjasi virnistäen.
Lily vilkaisi häntä loukkaantuneena. "Enpäs", hän kiisti.
"No miksi sitten et puhu hänen kanssaan?"
"Ei ole mitään puhuttavaa", Lily tokaisi. "Oikeasti, Ria, mitä sinä odotat? Että minä julistan hänelle kuolematonta rakkauttani vai? Ria, me olemme ystäviä - me ehkä suutelimme vahingossa, mutta mitä sitten? Ei se tarkoita sitä, että jokin muuttuisi."
"Ei ehkä sinun mielestäsi, Lily, mutta ehkä jonkun pitäisi muuttua", Cinnamon sanoi. Lily vilkaisi häntä yllättyneenä. Ei ollut Cinnamonin tapaista antaa noin suuria neuvoja koskien jonkun elämää. Yleensä Cinnamon pysytteli enemmän taka-alalla ja antoi toisten tulla itse omaan päätelmäänsä. Hän ei ollut sitä tyyppiä, joka ohjaili ketään - toisin kuin Arianna ja Lily itse.
"Miksi jonkin pitäisi muuttua?" Lily kysyi pelaten aikaa samalla kun veti tyttöjen vessan oven auki. Hän astui sisälle vessaan, joka oli hänen onnekseen tyhjä - kovinkaan moni ei kestänyt murjottavan Myrtin uikutusta. Juuri nyt Myrtti ei kuitenkaan näyttänyt olevan paikalla uikuttamassa ja vessa oli hiljainen. Lily istui ikkunalaudalle.
"James ei selvästikään halua vain olla sinun ystäväsi", Cinnamon sanoi hiljaa. "Jos olisit suostunut katsomaan häntä edes kerran koko kahden tunnin aikana, olisit huomannut, että hän tuijotti sinua ja vain sinua."
"Tai sinua. Tai Ariannaa."
Cinnamon pyöritti silmiään. "James ei ole sitä tyyppiä, joka yrittää viedä ystäviensä tytöt", hän tokaisi. "Hänen moraalinsa saattaa olla välillä vähän alhainen, mutta ei hänkään sentään mikään täysi paskiainen ole."
"Sitten hänen ei olisi pitänyt suudella minua", Lily tokaisi. "Minä inhoan miehiä - miksi pitää aina mennä pilaamaan hyvä ystävyys jollakin enemmällä?"
"Ihan kuin sinä olisit sitä suudelmaa vihannut", Arianna naljaisi. "Siinä tapauksessa James olisi nimittäin tullut aamiaiselle kämmenenjälki kasvoissaan ja se kämmenenjälki olisi ollut täsmälleen sinun kätesi kokoinen."
Lily ravisti päätään. "Minä vain - minä en halua ajatella", hän ilmoitti. "Ystävinä oleminen on OK. Olin väärässä Jamesin suhteen. Hän on kiva. Mutta pelkkä ajatus seurustelemisesta ahdistaa minua. Minä en halua mitään riippakiveä."
"Oletko sanonut tuota Jamesille?" Cinnamon kysyi hiljaa.
"Se ei kuulu hänelle", Lily kivahti.
"Kuuluu minun mielestäni", Cinnamon intti. "Anna poikaparalle edes mahdollisuus! Hän on räytynyt perääsi vaikka kuinka monta vuotta!"
Lily pyöritti silmiään. "Joten? Onhan Remuskin selvästi ihastunut sinuun, mutta ei tee mitään."
"Suu kiinni." Cinnamon punastui. "Oikeasti, Lily - sinun pitäisi puhua Jamesille. Asiat kasvavat, jos niitä viivyttää. Ja minun mielestäsi sinun ongelmasi on typerä. James pitää sinusta. Sinä pidät Jamesista. Te suutelitte. Nyt te voitte joko suudella uudelleen tai edes puhua asiasta."
Hän kääntyi kannoillaan ja lähti ennen kuin Lily sai tilaisuutta sanoa mitään. Arianna seurasi perässä ja he sulkivat vessan oven jättäen Lilyn yksin vessan ikkunalaudalle istumaan.
"Ugh", Lily mutisi turhautuneena ja korotti sitten ääntään. "MINÄ EN PIDÄ JAMES POTTERISTA!"
Murjottava Myrtti ilmestyi putkistosta hänen eteensä. "Tjaa", Myrtti sanoi ja päästi pienen murheellisen kikatuksen. "Niin minäkin sanoin, kun hän eksyi vessaani viime vuonna. Mutta olin väärässä - " Myrtti leijaili tiehensä uikuttaen.
"Pyydä nyt Lilyä juttelemaan", Sirius vaati, kun he seisoivat myöhemmin Suuren Salin ovella lounasaikaan. James loi epäröivän katseen Lilyyn, joka istui ystäviensä keskellä jutellen ja nauraen. Lilyllä ei ollut mustaa kaapuaan, vaan pelkkä hame ja kauluspaita, jonka hihat oli kääritty rennosti ylös. James ravisti päätään.
"Ei siitä tule mitään", hän sanoi. "Kyllä sinä huomasit - Lily ei edes katsonut minuun taikajuomatunneilla!"
Sirius huokaisi. "Sarvihaara, hän on kauhuissaan. Sitä se on! Hän tarvitsee vain vähän vakuuttelua - "
"Minä en halua tietää, mitä 'vakuuttelu' sinun suustasi kuultuna tarkoittaa", James naljaisi. "Minä puhun hänelle kun siltä tuntuu. Antaa hänen vältellä minua, jos haluaa."
Hän kääntyi kannoillaan ja ilmoitti olkapäänsä yli menevänsä keittiöön syömään. Sirius, Remus ja Peter jäivät kolmestaan seisomaan ovelle.
"Poikaparka", Sirius sanoi päätään pudistaen. "Hänen pitäisi lakata olemasta noin ällöttävän aikuinen. No, joka tapauksessa, minä menen varastamaan seurani - hauskaa ruokatuntia - "
Remus ja Peter katselivat, kuinka Sirius meni Lilyn, Cinnamonin ja Ariannan luo. Sirius laski kätensä Ariannan olkapäille ja kumartui sanomaan jotakin Ariannalle. Hetkeä myöhemmin Arianna ja Sirius kävelivät vierekkäin ovesta ulos.
"Luutakomero kutsuu", Peter mutisi Remukselle toisesta suupielestään.
Sirius ei kuitenkaan johdattanut Ariannaa luutakomeroon, vaan he kävelivät kaikessa rauhassa käytäviä pitkin Tuleemeneehuoneeseen. Arianna, joka ei ollut koskaan aikaisemmin ollut Tuleemeneehuoneessa tai edes kuullut puhuttavan siitä, katseli ihmeissään kuinka Sirius loi huoneen ravaamalla käytävän väliä edestakaisin. Sitten huoneen ovi ilmestyi ja hän seurasi Siriusta sisälle.
"Lily ja Cin alkavat jo epäillä, minne me aina katoamme", Arianna virnisti ja istui huoneessa olevaan nojatuoliin. "Tai pikemminkin, he eivät enää epäile minne me katoamme, vaan MITÄ me tarkalleen teemme."
Sirius kohotti kulmiaan. "Eivätkö he tiedä?" hän virnisti ja änkesi itsensä Ariannan kanssa samaan nojatuoliin. "Tässä on vähän ahdasta, tiesitkö - "
"Ehkä sinun pitäisi sitten laihduttaa", Arianna ehdotti suloisesti. "Ja ei - eivät he tiedä. Ainakaan tarkalleen. Tapoihini ei kuulu puhua yksityiselämästäni sillä tavalla."
"Miksi ei? Sehän on puolet huvista!" Sirius virnisti. Arianna mulkaisi häntä murhaavasti ja hän vakuutti kiireesti: "Älä pelkää, en ole tosissani."
Vaikka tietenkin hän oli tosissaan. Hänellä ei ollut mitään sääntöjä koskien suutelemista ja kertomista - hän ei ollut tyttö. Hän unohti puheenaiheen ja kietoi käsivartensa Ariannan vyötärölle.
"Meillä on kymmenen minuuttia ruokavälituntia jäljellä", hän ilmoitti hiljaisella äänellä Ariannan korvaan. "Jos sinä oikeasti haluat jotakin, mistä ET voi kertoa Lilylle ja Cinnamonille, meidän kannattaisi tehdä muutakin kuin puhua."
"Älä edes kuvittele sitä, Sirius", Arianna varoitti. "Minä en ole ihan vielä valmis lapsia varten."
Sirius näytti järkyttyneeltä. "Älä pelottele minua! Kuvittele nyt - minä isänä - " hän sulki silmänsä kuin nähden painajaista.
Arianna virnisti. "Nyt minä järkytin sinut niin pahasti, että sinä oikeasti aiot vain istua siinä 10 minuuttia", hän ennusti. Sirius piristyi hetkessä hänen sanojensa myötä ja suuteli häntä.
James odotteli hermostuneena partioinnin alkua. Hän oli päättänyt, että hänen oli pakko puhua Lilylle partioinnin aikana. Hän ei voinut olla tällainen - tällainen pelkuri. Korkeintaan Kalkaros oli tällainen pelkuri. Tai ehkä Peter, hän mietti sitten - Peterillä ei todellakaan ollut Kelmin itseluottamusta. Se oli outoa, sillä hän oli osa koulun suosituinta porukkaa. Mutta ehkä hän vain yksinkertaisesti tunsi olevansa väärässä paikassa, James arveli.
Hän ei ollut onnistunut koko päivänä puhumaan Lilylle. Sen ainoan kerran kun hän oli saanut koottua rohkeutensa, Lily oli paennut Amos Diggoryn luokse mukamas keskustelemaan heidän 'oppitunneistaan'. James irvisti ajatellessaan Lilyä Diggoryn kanssa ja iski vihaisesti nyrkillään ovenkarmia. Juuri silloin Lily laskeutui portaita alas ja Jamesin viha korvautui heti hermostuksella (ja ilolla, kuten aina). Hän hymyili Lilylle epävarmasti.
"Huomenta", hän mutisi typerästi. "Mennäänkö?"
Lily nyökkäsi. "Hoidetaan tämä mahdollisimman äkkiä pois alta. Tyttöjen välinen terapiaistunto odottaa, tiedäthän. Ariannalla on ilmeisesti meille jotakin kertomista - varmaan julkistaa hänen ja Siriuksen kihlauksen, jos se edes on mahdollista - ja me yritämme onkia Cinnamonista tiedon siitä, ketä hän käy aina tapaamassa. Tosin epäilen, että hän mieluummin räjäyttäisi McGarmiwan työhuoneen niin kuin sinä, kuin - "
"Oletko sinä hermostunut, kun puhut noin paljon?" James kysyi kohottaen kulmiaan.
Lily punastui, eikä sanonut mitään. James huokaisi äänettömästi. Hän toivoi, että Lily olisi puhunut hänelle - mutta todennäköisesti hän oli pilannut heidän ystävyytensä oikein kunnolla suutelemalla Lilyä. Tosin Lily oli suudellut häntä takaisin, eikä edes huutanut hänelle jälkeenpäin. Lily oli näyttänyt siltä kuin olisi pitänyt siitä -
James ravisti päätään itsekseen. Hän ei halunnut ajatella.
"Meidän pitää kuulemma jättää tähtitorni tarkastamatta", Lily ilmoitti. "Siriuksella ja Ariannalla on jotakin menoa siellä."
James kohotti kulmiaan. "Sitten meidän ainakin pitää tarkastaa se", hän virnisti. "Tiedäthän - varmistaa, etteivät nuoret rakastavaiset tee mitään sopimatonta."
"Älä luo minulle pahoja mielikuvia", Lily kivahti.
"Minä vain olen realistinen. Sitä paitsi, etkö sinä haluaisi nähdä, mitä Arianna ja Sirius oikein aina tekevät keskenään?"
Lily värähti ja pudisti päätään kauhistuen pelkästä ajatuksestakin. "En halua. Pelkästään se tosiasia, ettei Arianna pysty kertomaan heidän tekemisistään jälkeenpäin todistaa sen, että minä en todella halua tietää."
James kohautti harteitaan. "Olet todennäköisesti oikeassa. SIRIUKSELLA ainakaan ei ole mitään ongelmaa tapahtumien kuvailussa."
"Onko Sirius tosissaan? Ariannan kanssa, siis?" Lily uteli. Hän ei halunnut, että Arianna joutuisi itkemään Siriuksen perään niin kuin muut tytöt. Toisaalta, hän ei osannut kuvitella Ariannaa itkemässä kenenkään perään. Arianna oli hieman samanlainen kuin Sirius. Hän oli jonkun pojan kanssa, kun siltä tuntui ja unohti pojan, kun siltä ei enää tuntunut. Olisi hienoa olla sellainen, Lily arveli. Jos ei tarvitsisi välittää muiden tunteista. Hän vilkaisi syyllisenä Jamesiin. Se suudelma, niin -
"Sirius? Tosissaan jonkun kanssa?" James näytti yllättyneeltä ja pudisti sitten päätään. "En usko. Ei Sirius ikinä ole."
"Arianna-parka", Lily huokaisi. "Miksi tytöt aina rakastuvat vääriin poikiin?"
"Miksi pojat aina rakastuvat väärin tyttöihin?" Jamesin huulilla käväisi vino hymy.
Lily nopeutti askeleitaan, mutta Jamesin käsi hänen olkapäällään sai hänet pysähtymään yllättäen.
"Mitä?" hän kysyi syyllisesti ja vältteli Jamesin katsetta.
"Ei mitään", James sanoi huokaisten. "Kunhan mietin."
Lily katsoi Jamesia pitkään. Hän oli ääliö, hän ajatteli. Pakkohan hänen oli pystyä puhumaan yhdestä suudelmasta, kun James ei kerran pystynyt. Hän veti syvään henkeä.
"Siitä eilisestä - " hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mihin tämä keskustelu oli menossa. James sai luvan jatkaa keskustelua, hän päätti - hän ei sitä tekisi. Tämä oli muutenkin jo tarpeeksi vaikeaa hänelle, koska hän ei tiennyt, mitä ajatella.
"Minä olen pahoillani", James sanoi ja katsoi Lilyä suoraan silmiin. Lily tunsi olonsa hankalaksi. Jamesin lämpöiset, ruskeat silmät tuntuivat porautuvan suoraan hänen päänsä sisään.
"Minä olen pahoillani siitä, että sinä olet pahoillasi", James aloitti uudelleen. "Mutta jos haluan olla rehellinen, niin itse en ole kovin pahoillani asiasta. Se oli pahuksen mahtava kokemus, Lily."
Lily punastui ja kääntyi katsomaan poispäin. "En minä - en minä oikeastaan ole pahoillani", hän sanoi epäröiden. "Tai siis, minä olen - koska sinä olet liian sinä ja minä olen liian minä, eikä siitä ikinä tulisi mitään. Mutta se oli silti - "
Hänen puhetulvansa keskeytyi, kun hän tunsi Jamesin suutelevan itseään. Pitkään ja lujasti. Lily veti syvään henkeä ja epäröi pienen hetken verran tuntiessaan Jamesin toisen käden laskeutuvan hänen niskansa taakse, toisen hänen vyötärölleen. No, vahinko oli jo tapahtunut - hän kiersi molemmat käsivartensa Jamesin kaulaan ja nousi varpailleen. Hänen sormensa kulkeutuivat Jamesin hiuksiin (vaikka hän normaalisti vihasikin niitä suunnattomasti) ja hän vastasi suudelmaan vähintään yhtä lujasti. Hän tunsi Jamesin virnistävän kesken suutelemisen ja ihmetteli mielessään, mitä hän oikein oli tekemässä. Tässä oli James Potter - hän hukutti viimeisenkin järjenhivenen, kun Jamesin toinenkin käsi laskeutui hänen vyötärölleen. James suuteli häntä lujemmin ja Lily vastasi. Sitten hän kuuli lähestyvien askelten ääniä ja hätkähti irrottautuen Jamesin sylistä. James näytti pettyneeltä.
"Kaikki OK, Lily?" James kysyi varovasti.
Lily odotti hetken, mutta askelten äänet olivat pysähtyneet. Sitten hän kohautti harteitaan ja vastasi. "En ole ihan varma", hän sanoi epävarmasti ja katsoi Jamesia epäröiden silmiin. "Tai siis - minä en usko, että tästä tulee mitään, James."
"Miten niin?" James näytti kuin Lily olisi lyönyt häntä kasvoihin.
Lily katsoi poispäin. "Minä sanoin jo aikaisemmin. Sinä olet liian sinä ja minä olen liian minä. Me päätyisimme kuitenkin loukkaamaan toisiamme ja sitten loppuvuodesta tulisi kaamea."
James kohotti kulmiaan. "Huolehditko sinä aina noin paljon etukäteen?" hän kysyi typerästi ja ansaitsi murhaavan katseen Lilyltä. "Anteeksi", hän sanoi nopeasti. "Minä - sitä vain, että minun mielestäni sinun ei pitäisi tuomita etukäteen mitään sellaista, mistä sinä et tiedä mitään. Koska sinä et todellakaan tiedä, etkä halua antaa sille edes mahdollisuutta."
"Toisin kuin sinä ja Sirius vai?" Lily kysyi kuivasti. "Te annatte itsellenne mahdollisuuden jokaisen tytön kanssa."
"Kiitos vain", James ärähti terävästi. "Se on Sirius, en minä! Minä en ole enää viisitoista-vuotias!"
"Onneksi", Lily mutisi. "Se tästä vielä puuttuisi, että saisin syytteen alaikäiseen sekaantumisesta."
James näytti turhautuneelta. "Miksi sinun pitää olla tuollainen, Lily?"
"Millainen?" Lily kysyi ärsyttävästi.
"No tuollainen - tuollainen - noin hankala! Mitä sinä pelkäät, Lily?"
"Se ei taida kuulua sinulle!" Lily huudahti.
James olisi halunnut huutaa hänelle jotakin ilkeää vastaukseksi, mutta hillitsi sitten itsensä - sitäkö hän muka TODELLA halusi - ja laski katseensa lattiaan. "Miksi me ei voitaisi edes kokeilla, Lily?" hän kysyi hieman anovasti.
"Miksi meidän pitäisi kokeilla?" Lily esitti vastakysymyksen, mutta hänen äänessään ei ollut enää suuttumusta. "Miksi asioiden muka pitäisi muuttua? Kaikki sanovat, että meidän pitäisi olla enemmän kuin ystäviä - sinä, Cin, Arianna - jopa professori Dumbledore! Mutta minun mielestäni me olemme hyviä ystävinä."
James kohotti kulmiaan. "Siksikö sinä sitten suutelit minua sillä tavalla? Myönnä pois, Lily, ystävän suutelemisesta ei yleensä tule sellaista tunnetta."
"Oletko sinä kokeillut?" Lily kysyi typerästi.
James katsoi häneen inhon ilme kasvoillaan. "Siriuksen kanssako? En ikinä! Sirius saattaa olla - no, moneen paikkaan ehtivä - mutta ei hän sentään minua ahdistele!"
"Anteeksi", Lily sanoi punastuen. "Tuli vain ensimmäisenä mieleen."
"Unohda", James hymyili. "Ja sinä puhut taas asian sivusta, tiesitkö? Lily, minä en odota, että sinä menet naimisiin minun kanssani huomenna tai mitään. Mutta minusta meidän pitäisi edes KOKEILLA - yhden kerran - en usko, että se tappaa sinua."
"Sinä koidut vielä minun kuolemakseni jollakin tavalla", Lily mumisi.
James kohautti harteitaan. "Sitä sinä et voi tietää. Mitä sanot? Yksi yritys?"
Lily oli hetken hiljaa. Hän katseli Jamesin kasvoja ja silmiä ja tajusi sitten nyökkäävänsä. Jamesin kasvoille ilmestyi valoisampi hymy kuin mikään, jonka hän oli koskaan aiemmin nähnyt. James veti hänet syliinsä ja pyöritti häntä ympäri käytävää. Lily nauroi yllättyneenä. Sitten -
"Mitä IHMETTÄ te oikein kuvittelette tekevänne?"
Lily ja James säpsähtivät erilleen kuullessaan McGarmiwan äänen. Puhuja ei kuitenkaan ollut McGarmiwa, vaan Arianna, joka seisoi vähän matkan päässä hymy huulillaan, toinen käsi lantiolla ja toinen Siriuksen kädessä.
"Sainhan minä säikäytettyä teidät", Arianna sanoi tyytyväisenä. "No niin, mitäpä täällä on meneillään? Johtajapoika ja -tyttö partioimassa ahkerasti, vai?"
"Ainahan me", James virnisti ja vilkaisi Lilyä. Hänen silmänsä hymyilivät, Lily tajusi. "Teilläkin on tainnut olla hauskaa", hän sanoi sitten osoittaen kohti Siriuksen ja Ariannan yhteenkietoutuneita käsiä.
Sirius kohautti harteitaan. "Kyllä sinä minut tunnet, Sarvihaara", hän sanoi. "Minä menen nyt takaisin makuusaliin - älä pelkää, ei mitään likaista suunnitteilla - ja haluan puhua kanssasi, kun saat joskus raahattua luusi sinne." Hän loi Lilyyn merkitsevän katseen ja Lily punastui. James kuitenkin nauroi hyväntuulisesti.
"Minä voin tulla saman tien", hän lupasi ja katsahti Lilyyn. "Lily, puhutaan joskus toiste lisää?"
Lily nyökkäsi. Sirius pyöritti silmiään.
"Käännettynä: Lily, nuoleskellaan joskus toiste lisää."