Vika osa D: Vou. Pisin ficci mitä oon kirjoittanut. Yleensä aloitan kirjoittamaan, mutta en jaksa loppuun asti. Olen kuitenkin päättänyt kirjoittaa loppuun kaiken mitä tänne pistän. Ja tässä on nyt sitten Bittirakkauden viimeinen osa. Olkaa hyvä:

.

.

.

Tino ei tiennyt missä hän oli. Kaikki oli mustaa. Tino käänsi päätään. Joku istui hänen vieressään. Mies oli häneen päin selin, joten Tino ei voinut nähdä hänen kasvojaan. Jokin miehessä silti vaikutti tutulta. Tino yritti puhua miehelle. Pyytää apua, mutta hänestä ei lähtenyt ääntä. Mies käänsi päätään hieman, paljastamatta silti kasvojaan.

"Mitä sinä täällä teet Tino?" mies kysyi, "Ei vielä ole sinun aikasi tulla tänne. Sinulla on asioita hoidettavana vielä. Ihmisiä jotka odottavat sinua."

Tino yritti taas saada ääntään kuuluviin. Hän tunsi tuon äänen. Ihan varmasti. Kuka hän oli? Kuka?

Yhtäkkiä Tino tunsi vajoavansa. Pimeys alkoi jäädä jälkeen. Mies kääntyi katsomaan häntä. Hän hymyili Tinon ilmeelle.

"Anna anteeksi kaikesta Tino. Rakastan sinua."

"ISÄ!"

Tinon silmät rävähtivät auki. Kaikkialla oli valkoista. Koneista lähtevä hurina kuului selkeästi ja ikkunoista tulvi valoa.

"Tino!"

Hän kääntyi katsomaan vieressään istuvaa poikaa. Berwald! Tino nosti heikosti kättään ja Berwald tarttui siihen hymyillen hellästi.

"Minä… mitä tapahtui?" Tino kysyi väsyneenä.

"Ivan ampui sinua. Sinä pelastit Isakin ja meidät kaikki siltä hullulta.", Berwald sanoi ja hänen äänestään paistoi huoli ja helpotus.

"Pelastin? Ilman minua häntä ei olisi edes siepattu…", Tino sanoi ja käänsi katseensa. Berwald nosti kätensä ja laski sen Tinon poskelle. Hän käänsi pojan kasvot omiinsa päin ja katsoi häntä rakastavasti.

"Se ei ollut sinun vallassasi. Sinä et ole syypää vaan Ivan. Sinä et ole syyllistynyt mihinkään."

"Mutta minä olen!" Tino sanoi ja hänen silmistään alkoi hiljalleen valua katkeria kyyneleitä poskille, "Minä olen vastuussa niin monen ihmisen kuolemasta. Se mitä tein isäni kanssa oli pahaa! Mutta… mutta minä voin vakuuttaa sinulle Berwald, etten silloin tiennyt. En tiennyt tekojeni seurauksia. Kaikki mitä minulla oli, oli isä ja tietokoneet. Hakkerointi oli se mitä hän opetti minulle. Se oli ainoa joka yhdisti meitä. Silloin hän oli minulle isä!"

Tino sulki silmänsä ja kiristi hampaansa yhteen, ettei alkaisi ulvoa surkeuttaan.

"Minä sanoin, ettei minua haitannut että vanhempani kuolivat, mutta… mutta kyllä se…", Tino veti kätensä peittääkseen kasvonsa, "Minä rakastin isääni! Vaikka hän ei ollut kovin hyvä. Hän oli ainoa mitä minulla oli! Hän käski minun piiloutua silloin kun Ivanin kätyrit tulivat taloomme! Hän antoi oman henkensä minun vuokseni!"

Berwald nosti Tinon hellästi pystyyn ja halasi tätä tiukasti. Tino puri hammasta ja kyyneleet kastelivat Berwaldin paidan.

"Minä olen tässä, enkä koskaan mene pois. Tino minä en jätä sinua."

"Berwald…"

"Minä rakastan sinua."

Berwald istui Tinon huoneen ulkopuolella Mathiaksen, Alexin, Isakin ja (Alexin ärsytykseksi) Kaorun kanssa. He odottivat, että tri. Kirkland ja Alfred Jones tulisivat ulos. Tinon herättyä, poliisit olivat tulleet paikalle Foshtell etunenässä, mutta Alfred oli jyrkästi kieltänyt heiltä pääsyn Tinon luokse. Hän oli ilmoittanut, että hänen pitäisi tutkia Tinon psyykkinen tila tapahtumien takia, ja että minkäänlainen kuulustelu olisi pois laskuista. Mathias ja muut olivat tulleet tapaamaan Tinoa ennen tohtoreita, mutta heidän aikansa oli jäänyt vähäiseksi. Isak ei ollut ehtinyt edes kunnolla kiittää Tinoa. Foshtell seisoi parin muun poliisin kanssa nyreänä seinää vasten. Berwald loi mieheen vihaa tihkuvia silmäyksiä. Foshtell ei taatusti piittaisi pätkääkään Tinon henkisestä hyvin voinnista, vaan kärttäisi heti tietoja. Mies yrittäisi taatusti saada Tinon vastuuseen asioista.

Ovi aukeni ja Alfred tuli ulos. Hän sulki oven ja Foshtell ponkaisi pois seinän luota ja harppoi miehen luokse.

"No?" hän tivasi kärsimättömänä, "Nytkö pääsen kuulustelemaan poikaa?"

Alfred loi mieheen inhoavan katseen. Hänen yli-innokas luonteensa sai väistyä sivuun hetkeksi.

"Foshtell. Voin vakuuttaa että siihen ei ole tarvetta. Tinon psyykkinen hyvinvointi on pahasti tolaltaan. Kaikki hänelle tapahtunut on vahingoittanut häntä syvästi ja on mahdollista, ettei hän koskaan tule parantumaan skobofobiastaan. Tino on myös kertonut minulle ja Arthurille kaiken. Minulla on se nauhalla.", Alfred näytti nauhuria, "Hän toivoi, ettei hänen tarvitsisi enää koskaan puhua teidän kanssanne. Minusta tuntuu myös, että teidän hyökkäävä käytöksenne on ollut osana hänen mielensä säröilyä. Voitte kuunnella nauhan. Tino sanoi, että siinä on kaikki mitä hän tietää."

Foshtell otti nauhurin pahantuulisena, mutta ei sanonut mitään Alfredin syytöksille.

"Ja yksi asia, Mr. Foshtell.", Alfred vielä sanoi ja hymyili miehelle, "Kaikki mitä Tino on tehnyt elämänsä aika, joka on kyllä rikollista, on hänen isänsä kasvatuksen, pahoinpitelyn ja pakotuksen syytä. Tino ei ole vastuussa missään nauhalla kerrotuista rikoksista. Hyvää päivänjatkoa!", Alfred vielä toivotti iloisesti ja heilutti viranomaisille hyvästit.

Berwald nousi Foshtellin mentyä (mies näytti siltä, että räjähtäisi kohta) ja muut seurasivat häntä Alfredin luokse.

"Voimmeko mennä sisään?" Mathias kysyi tohtorilta. Alfred aukaisi oven ja päästi nuoret tapaamaan ystäväänsä. Arthur laittoi juuri stetoskooppiaan pois ja Tino napitti sairaalapyjamansa nappeja, poikien astuessa sisään. Tino hymyili heille iloisesti ja Berwald riensi pojan luokse. Hän sipaisi tämän huulille nopean suudelman ja jäi sitten istumaan tämän sängyn reunalla, pitämään Tinon kädestä kiinni. Muut linnoittuivat sängyn ympärille ja Arthur läksi huoneesta vähin äänin, mutta kääntyi vielä ovella Tinoa kohti.

"Tino, muistathan mitä Alfred ja minä sanoimme? Lähtö on huomenna."

Berwald ja muut kääntyivät katsomaan Tinoa.

"Lähtö? Minne sinä olet menossa?" Berwald kysyi huolissaan.

"Alfred ja Arthur sanoivat että on parasta, jos minä vietän vähän aikaa psykiatrisessa sairaalassa.", hän sanoi ja hymyili Berwaldille surullisesti, "Se on kuulemma kaikkein parasta."

"Mutta ethän sinä ole hullu! Sinä pelastit minut!" Isak huudahti epäuskoisena. Tino hymyili tälle kiitollisena, ettei poika kantanut hänelle kaunaa.

"Ei siellä kaikki ole 'hulluja'. Alfred sanoi, että mieleni on vahingoittunut ja että minun pitää olla jonkin aikaa hoidossa siellä."

He näyttivät surullisilta. Tino vietäisiin pois. Varsinkin Berwald näytti maansa myyneeltä. Hän ei halunnut olla erossa Tinosta. Hän halusi olla tämän lähellä ja suojella tätä. Tino nosti katseensa rakkaaseensa.

"Odotatko minua? Tuletko käymään?"

Berwald hymyili ja halasi Tinoa.

"Odotan ja tulen. Odotan vaikka ikuisesti ja tulen vaikka maailman ääriin sinun vuoksesi."

Tino nauroi ja Mathias yökki vieressä.

"Blarhg! Olipa klisheistä. Oih Tino prinsessani, tulen vaikka maaaailman äääääriin vuaaaaksesi!"

Tino, Isak ja Kaoru nauroivat ja Alex tökkäsi Mathiasta napakasti kylkeen.

"Etkö sinä sitten tekisi niin minun vuokseni?" Alex kysyi punastuen ja Mathiaksen kivun ilme muuttui riemukkaaksi. Hän kaappasi Alexin syliinsä ja rutisti niin, että Alex meinasi tukehtua.

"Tietysti Alex muruseni! Minä tulisin valkoisella ratsullani ja veisin sinut linnaani, missä minä tekisin sinulle…", Mathias ei kuitenkaan ehtinyt kertoa tarinaansa loppuun Alexin mottaistaessa häntä naamaan.

Berwald jätti Mathiaksen ja Alexin omaan 'rauhaansa' ja puristi Tinon kättä hellästi. Tino kääntyi häntä kohden ja hymyili surullisesti. Ajatus erosta tuntui molemmista yhtä sietämättömältä.

"Minä lupaan tulla takaisin.", Tino sanoi ja veti Berwaldin suudelmaan. Berwald hymyili Tinon huulia vasten ja hän tiesi, että tämä rakkaus kestäisi ikuisesti. Vaikka Tino joutuisikin lähtemään, se ei olisi ero eikä loppu.

Se olisi alku.

.

.

Byääh! Aloin melkein itse parkua kirjoittaessani tuota Tinon heräämiskohtausta! Tino rakas joutuu jättämään Berwaldin D: Nuuuuuuuuu! No niin se vaan menee. Ja tosiaan, en ole lääkäri, psykiatri enkä poliisi, joten en tiedä menisikö se oikeasti noin, että Tino pääsisi kuin koira veräjästä. No tämä on tämän ficin loppu. Pitääpä ruveta miettimään jos aloittaisi uuden. Kommentoikaa olkaa kiltit! Viimeinen osa ja kaikkee! Olisi kiva kuulla, mitä tykkäsitte koko ficistä kokonaisuutena :3 Kiitos kaikille ahkerille kommentoijille, lukijoille ja favourittajille (onko se sana?) Luv U