Vihdoin Fairy Vearthiin
"Arlong! Arlong! Herää!" Enel mölysi iloisen kuuloisena, mikä oli ainoa este sille, ettei haimies kuristanut tätä. Tai oikeastaan esteitä oli useampikin, esimerkiksi se, ettei Enel ollut samassa huoneessa ja se, etteivät Arlongin kädet pystyisi Goro goro marjan syöneeseen heppuun. Mutta se ei nyt liittynyt tähän. Enelin äänensävy sai Arlongin jännittyneeksi, josta syystä tämä ponkaisi nopeasti ylös sängystään ja kiiruhti kannelle.
"Katso", Enel sanoi ja osoitti suoraan eteenpäin. Arlong katsoi ja näki sen, mitä oli jo pitkään odottanut näkevänsä: Fairy Vearthin kamaran. Se oli ihan muutaman minuutin matkan päässä.
"Me olemme oikeasti perillä…" Arlong sanoi yhtä aikaa epäuskoisena ja innostuneena. Hän katsoi leveästi hymyillen kumppaniinsa päin ja Enel vastasi samalla mitalla.
"Ihan kohta pääsemme tutkimaan uutta valtakuntaamme", Enel kommentoi ja käänsi katseensa takaisin kohti lähestyvää kuuta. Arlongin hymy vain leveni tämän kääntyessä myös kohti heidän päämääräänsä. Muutaman minuutin tuijotuksen jälkeen Arlongin päähän kuitenkin juolahti eräs huolestuttava ajatus.
"Enel, eikö sinun pitäisi jo jarruttaa? Me olemme törmäys-, emme laskeutumiskurssilla nyt"
"Ei meillä ole jarruja"
"MITÄ?!"
Ja niin he laskeutuivat Fairy Vearthiin kunnon rysäyksellä.