A.N: Minulla olisi tässä teille kysymys: haluatteko Edin jäävän sinkuksi tässä tarinassa, vai tyrkkäänkö hänelle jonkun parin? Miettikää sitä ja kertokaa mielipiteenne, kerron kyllä sitten, kun olen päättänyt, että miten tehään.
Luku 13: Koko perhe koossa jälleen
Roy, Riza ja Rachel kävelivät takaisin talolle. Roy avasi oven ja päästi ensin Rizan ja Rachelin sisään ja meni sitten itse ja sulki oven.
"Miksi me muuten lähdemme vasta huomenna?" Rachel kysyi.
"On jo myöhä, joten niin on parempi." Roy vastasi.
Rachel huokaisi. Hän olisi halunnut mennä samantien, jotta saisi Edwardin ja muut takaisin. Mutta toisaalta hän taas oli hirmu väsynyt, joten oli kai parempi nukkua yön yli.
"Niin kai sitten", Rachel sanoi. Hänen vatsansa murisi.
"Onko sinulla nälkä?" Riza kysyi. Rachel nyökkäsi punaisena.
"Minä laitan jotain. Riza, älä edes ajattele tulevasi keittiöön." Roy sanoi ja häipyi paikalta ennen kuin Riza ehti sanoa mitään.
"Onko Amestrisissa tapana, että miehet kokkaavat?" Rachel kysyi. Hän kyllä tiesi, ettei ollut, koska Edward nauroi aina sitä, miten hyvä kokki Alphonse oli, vaikka tämä oli poika.
"Ei nyt ihan niinkään. Roy vain on loistava kokki ja minä surkea." Riza sanoi pienen hymyn levitessä hänen kasvoilleen.
"Minäkin olen surkea kokki… jopa Ed pystyy parempaan…" Rachel mutisi.
"Ehkä meillä on muutakin yhteistä kuin punaruskeat silmät." hän lisäsi.
Riza hymyili. Nyt hän oli ainakin varma siitä, että Rachel tiesi olevansa heidän tyttärensä.
"Niin, ehkä." Riza sanoi.
"Tule, täältä voi löytyä jotain sinulle sopivia vaatteita, omasi kun ovat likaiset." hän jatkoi.
Rachel katsoi itseään. Hänen vaatteensa todella olivat ihan sotkuiset.
"Sotkeutuivat varmaan, kun yritin synteesiä." Rachel ajatteli.
Riza meni makuuhuoneeseen Rachel perässään. Hän avasi lipaston, jossa hän oli säilyttänyt vaatteita.
"Valitse minkä haluat. Kyllä ainakin jonkun pitäisi sopia." Riza sanoi ja jatkoi: "Roylla menee vielä jonkinaikaa ruuanlaitossa, joten ehdit käydä suihkussa." hän osoitti ovea nurkassa, joka ilmeisesti johti kylpyhuoneeseen.
"Kiitos", Rachel sanoi. Ei hän oikein muutakaan sanottavaa keksinyt.
"Olehyvä", Riza sanoi ja poistui huoneesta sulkien oven perässään.
Rachel päätti ottaa suihkun ennen kuin rupeisi etsimään sopivia vaatteita. Hän lukitsi makuuhuoneen oven ja otti riipuksen kaulastaan. Hän asetti sen vuoteelle ja laittoi valokuvan, jonka hän oli saanut Trinalta, sen viereen.
Rachel riisuutui ja meni kylpyhuoneeseen.
XXXXX
Roy kattoi pöytää keittiössä. Ruuaksi oli yksinkertaisesti pastaa, hän kun oli luullut syövänsä täällä yksin.
"Roy?" Riza kysyi ovensuusta.
Roy virnisti ja sanoi: "Siitä on tosiaan aikaa, kun kutsuit minua viimeksi etunimellä."
Riza punastui. Totta…. siitä oli tosiaan aikaa. Kun he luulivat menettäneensä Rachelin, he erosivat eivätkä tavanneet vuoteen. Mutta kun he tapasivat armeijassa ja heistä tuli työtovereita, niin he päättivät pitää menneisyytensä salassa kaikilta.
"Teillä on minua ylempi asema armeijassa, joten en voi käyttää töissä etunimeänne." Riza sanoi.
Roy naurahti ja sanoi: "Siinä olet oikeassa, mutta lopeta tuo. Emme ole töissä tällähetkellä."
"Minä tulin tänne teidän käskystänne, vaikka minulla oli töitä. Te olette lomalla, minä töissä." Riza sanoi.
Roy huokaisi. Hän tiesi Rizan tekevän tuon tahallaan.
"Mitenvaan, mutta lopeta tuo teitittely tältä päivältä. Se on käsky." Roy sanoi. Jos Riza ei lopettanut hänen ärsyttämistään, niin hän teki sen itse. Eihän Rizan kaltainen työintoilija voinut olla noudattamatta käskyä.
"Selvä", Riza sanoi nauraen. Siitä olikin hetki, kun hän oli viimeksi saanut Royn tuolle päälle.
Roy rypisti otsaansa, mutta alkoi sitten nauramaan. Rizan kanssa hän ei oikein koskaan ollut osannut pysyä pokkana.
"Vanha taito on ilmeisesti tallella", Riza nauroi.
"Niin niin, mutta älä ainakaan tee töissä noin." Roy sanoi. Hän sai pöydän katettua ja päätti vaihtaa aihetta.
"Missä Rachel on?" hän kysyi.
"Peseytymässä ja vaihtamassa vaatteensa", Riza vastasi.
"Vai niin. No, ruuan kanssa meneekin vielä jonkunaikaa." Roy sanoi.
"Kuulostat aivan joltain kotirouvalta", Riza sanoi nauraen.
Roy rypisti otsaansa ja totesi ivallisesti: "Vähän pakko, kun se, jonka pitäisi kuulostaa siltä, ei osaa kokata."
Riza meni punaiseksi. Royn kommentti osui arkaan paikkaan.
"Miten vaan", Riza mumisi. Tämä sai Royn hymyilemään.
XXXXX
Rachel tuli suihkusta ja alkoi valitsemaan vaatteita.
"Aika pölyisiä… näitä ei varmaankaan ole vähäänaikaan käytetty. No, mitäpä sitä nirsoilemaan." hän ajatteli. Rachel kaivoi lipastosta mustanhameen ja mustanpaidan.
"Selvästi sen Rizan vanhoja… samanlainen tyyli." hän ajatteli pukiessaan niitä.
Kun Rachel sai pukeuduttua, hän aikoi sulkea lipaston, mutta jokin siellä pisti hänen silmäänsä.
"Mikäs…?" hän mietti ja otti sieltä vaaleanpunaisenlaatikon. Hän laittoi sen vuoteen päälle ja pyyhkäisi pölyt sen kannesta.
Rachel vilkaisi ovea.
"Tuskin heitä haittaa jos vähän vilkaisen…" hän tuumi ja avasi laatikon. Laatikossa oli kaksi pientä mekkoa ja ruskea pehmopupu. Rachel otti toisen mekoista ja katsoi sitä. Se oli valkoinen ja siinä oli pinkki rusetti.
"Vauvanvaatteita, luulisin." Rachel päätteli mekon koosta. Toinen mekko oli kokonaan pinkki.
Rachel otti pehmopupun varovasti laatikosta ja tutki sitä. Siltä oli oikea etukäpälä melkein irronnut.
"Voisin korjata tämän… se sentään hoituu helposti." hän ajatteli. Hän syntetisoi pupun ehjäksi.
"Rachel, oletko valmis?" Rachel säikähti Rizan koputtaessa oveen niin, että pudotti laatikon maahan.
"Hitto!" Rachel ajatteli ja huusi: "Melkein!" hän pisti varovasti mekot ja pupun takaisin laatikkoon ja laatikon lipastoon. Hän sulki lipaston ja meni avaamaan oven.
"Löysit näköjään sopivia vaatteita." Riza sanoi huomatessaan Rachelin käyttävän hänen vanhoja vaatteitaan.
"Sopivia ja pölyisiä…" Rachel mutisi. Riza hymyili hieman. Sitten hän huomasi jotain lattialla vuoteen vieressä.
"Mikäs tuolla on?" Riza kysyi ja meni nostamaan näkemäänsä.
"Hitto! Tuo varmaan putosi siitä laatikosta!" Rachel ajatteli. Hän huomasi, että se, minkä Riza nosti, oli valokuva.
Riza katsoi valokuvaa hetken. Hän muisti päivän, jona Maes otti sen. Hän ja Roy olivat menneet näyttämään Rachelia Maesille ja Gracialle ensimmäistä kertaa ja Maes oli ottanut Rachelista tämän kuvan.
"Rachel"
Rachel hätkähti.
"Mitä?" hän kysyi.
"Löysitkö sinä tämän jostain?" Riza kysyi valokuvaa osoittaen.
Rachel huokaisi ja sanoi kierrellen: "En edes huomannut sitä aiemmin. Se… se varmaan putosi lipastossa olleesta laatikosta, jota katsoin."
Riza katsoi lipastoa ja sitten Rachelia.
"Sielläkö se olikin?" hän kysyi ääneen, vaikka hän tarkoittikin kysymyksen itselleen.
"Jos tarkoitat sellaista vaaleanpunaista laatikkoa, niin se on lipaston keskimmäisessä laatikossa." Rachel sanoi.
Riza avasi lipaston välittömästi ja otti laatikon sieltä. Hän avasi sen ja löysi kaksi mekkoa ja pehmopupun.
"Ai niin, täällähän ne olivatkin." hän sanoi.
Rachel meni hieman kiinnostuneena Rizan luokse ja katsoi valokuvaa, jossa oli pieni vauva. Riza huomasi mitä Rachel katsoi ja sanoi: "Tuo vauva olet sinä."
"Tajusin sen kyllä!" Rachel tuhahti, vaikkei hän oikeasti sitä ollut tajunnut. Riza taisi arvata tämän, ainakin hänen virneestään päätellen.
"Nämä mekot ovat sinun vanhojasi, niin kuin tämä pupukin." Riza sanoi. Hän otti pupun käteensä ja jatkoi: "Sinulla oli aina tapana syödä tätä."
Rachel meni punaiseksi. Senkö takia pupu oli ollut rikki?
"Jos nyt vaikka jättäisit sen tavan ja tulisit syömään oikeata ruokaa." ovelle juuri tullut Roy sanoi.
Riza tirskahti jalähti kävelemään keittiöön naurava Roy perässään. Roy kuitenkin pysähtyi, kun huomasi, että Rachel oli jäänyt paikalleen.
"Tuletko sinä?" hän kysyi. Rachel seisoi hiljaa paikallaan vielä hetken ja lähti sitten keittiöön.
XXXXX
Heidän syödessään ei tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista, joten jätetään se siihen.
Kun he olivat syöneet, Roy sanoi: "Lähdemme aamulla 7:30. Riza nukkuu makuuhuoneessa, Rachel vierashuoneessa ja minä menen sohvalle."
"Selvä", Riza sanoi ja alkoi korjaamaan astioita. Rachel sensijaan nousi pöydästä sanaakaan sanomatta ja meni vierashuoneeseen.
Riza katsoi Rachelin perään ja kysyi: "Roy… luuletko, että hän vihaa meitä?"
Roy oli hetken hiljaa ja sanoi sitten rehellisesti: "En tiedä, mutta jos vihaa, niin se ei ole ihme."
Riza huokaisi.
"Niinhän se on, mutta… hän on tyttäremme! En halua hänen vihaavan minua…" Riza sopersi.
"En minäkään, mutta minkäs sille voi." Roy sanoi. Hän raapi päätään ja jatkoi: "Murehdit liikaa. Korjaa astiat sillävälin, kun puhun Rachelin kanssa." tämän sanottuaan Roy lähti vierashuoneeseen.
XXXXX
Rachel istui vuoteella ja katsoi perhekuvaansa.
"Miksen pysty olemaan vihainen heille? Puhuiko Roy, siis isäni, totta? Yrittivätkö he ihmissynteesiä?" Rachel mietti.
Hän kuuli koputuksen ovelta.
"Sisään", hän mutisi. Roy avasi oven ja tuli sisään.
"Mitä asiaa?" Rachel kysyi kylmästi ja nosti katseensa Royhin.
Roy päätti mennä suoraan asiaan ja kysyi: "Riza ja minä mietimme, että vihaatko sinä meitä?"
Rachel hymähti ja sanoi: "En sen enempää vihaa kuin pidäkkään." sitten hän laski katseensa takaisin valokuvaan ja lisäsi: "Eihän ventovieraita voi vihata."
Roy ei ollut yllättynyt tyttärensä sanoista. Loukkaantunut kyllä, muttei yllättynyt. Toisaalta Rachel oli oikeassa, joten ei hänellä ollut syytä olla loukkaantunut.
"Niinpäniin." Roy huokaisi.
"Mutta tällähetkellä on tärkeintä saada Ed ja muut Amestrisiin. Se on ainoa syy, jonka vuoksi suostun yhteistyöhön." Rachel sanoi.
Roy nyökkäsi.
"Olet oikeassa, se on nyt tärkeintä." hän sanoi.
"Hyvä että tajuat", Rachel sanoi. Hän laittoi valokuvan takaisin riipuksen sisään ja jatkoi: "Minua väsyttää, joten viitsitkö häipyä?"
"Mennään mennään", Roy mutisi ja sanoi: "Hyvääyötä."
Rachel vain tuhahti. Roy virnisti ja sulki oven.
XXXXX
"Roy? Mitä Rachel sanoi?" Riza kysyi Royn palattua keittiöön.
Roy raapi päätään.
"Mites tämän nyt sanoi-"
"Sano suoraan vain", Riza sanoi ennen kuin Roy sai lopetettua lausettaan.
"Ei kuulemma sen enempää vihaa kuin pidäkkään. Hänestä olemme hänelle ventovieraita." Roy sanoi. Huomattuaan Rizan surullisen ilmeen hän jatkoi: "Mutta parempi niin. Ainakaan hän ei vihaa meitä, vai mitä?"
"Olet oikeassa", Riza sanoi hymyillen. Molemmat menivät nukkumaan, koska aamulla heillä oli aikainen herätys.