14.osa - muutoksia ja särkynyt sydän

"Ei noin voi tehdä!" Sirius älähti, kun James siirsi torniaan shakkilaudalla ja söi hänen mustan hevosensa.

"Totta kai voi", James ilmoitti. "Sinun pitäisi vain tajuta olla laittamatta ratsuasi minun tornini tielle, koska torni on kuitenkin hevosta vahvempi.

Sirius loi häneen murhaavan katseen. "Shakki on epäeettistä", hän nurisi.

"Sinä itse halusit pelata", James muistutti.

"Joo, mutta ei sen pitänyt päättyä näin", Sirius totesi. "Paljonko kello on?"

"Vartin yli kuusi. AAMULLA, Sirius, aamulla. Eikö sinun pitäisi sanoa siihen jotakin?"

Sirius näytti kärsivältä. "Joo - aamupalan tarjoileminen alkaa liian myöhään."

James pyöritti silmiään. "Sirius, sen sanan nimi on 'anteeksi'. Sattuuko se olemaan sinulle tuttu?"

"Ei oikeastaan. Sitä paitsi, ei se ole minun vikani, jos en saa yöllä unta."

"Anturajalka, sinä et ole ainoa, jolla on välillä univaikeuksia", James huomautti. "Mutta me muut emme herätä silloin toisia ja vaadi heitä pelaamaan shakkia kanssamme."

"Minkä minä voin sille, että minulla on tylsää?"

James huokaisi syvään ja hankasi väsyneesti silmiään. "Minun pitäisi varmaan sopia jotkut vuorot Remuksen ja Peterin kanssa. Siitä, kuka herää viihdyttämään sinua, kun sinä et saa unta."

"Ei se sitten ole yhtään hauskaa", Sirius valitti. "Peteristä ei ole yhtään vastusta ja Remus taas päihittää minut shakissa joka kerta."

"En tiedä pitäisikö tuo ottaa kohteliaisuutena vai loukkauksena", James sanoi kärsivästi. "Menisit edes herättämään Ariannan seuraavalla kerralla. Hän varmaan viihdyttäisi sinua oikein mielellään. Eri asia sitten, millä tavalla."

Sirius pyöritti silmiään. "Minä menisinkin, Sarvihaara, mutta tyttöjen makuusalien portailla on tietty vastenmielisyys minua kohtaan."

"Sinä et ole mikään Kelmi, jos et pääse sisälle tyttöjen makuusaliin."

"Ja sinäkö sitten tiedät, miten sinne pääsee?" Sirius kohotti kulmiaan. "Näkymättömyysviittaa on kokeiltu, samoin animaagiutta - "

James voihkaisi. "Ja sinun piti olla älykäs", hän mutisi. "Oikeasti, Anturajalka - minä tiedän ihan hyvin, miten sinne pääsisi. Tai siis miten sinne pääsisi, jos tytöillä ei olisi mitään asiaa vastaan. Ei ole kuitenkaan tullut ikinä sitä keinoa kokeiltua, koska en usko, että Lily olisi vaivautunut päästämään minua sisään."

"Ainakaan mukiloimatta sinua ensin", Sirius korjasi. "Ei millään pahalla, Sarvihaara - Lily on kyllä oikein nätti tyttö, mutta lievästi sanoen pelottava. Ikinä ei voi tietää, kuka on sairaalasiivessä seuraavana."

"Kiitos kohteliaisuudesta, Sirius - "

James ja Sirius kääntyivät katsomaan tyttöjen makuusaleihin johtaviin portaisiin. Lily laskeutui portaita kauluspaidassa ja hameessa, punaiset hiukset siististi palmikoituna hänen niskaansa. Lily loikki viimeiset portaat alas ja pysähtyi suoraan Jamesin eteen.

"Huomenta", hän sanoi hymyillen.

"Huomenta", James virnisti ja kääntyi sitten katsomaan Siriusta odottavasti.

Sirius huokaisi ja pyöritti silmiään. "Hyvä on, hyvä on - tajuan kyllä, milloin minua ei kaivata. Sirius on tehtävänsä tehnyt, Sirius saa mennä - " hän kääntyi ovea kohti tekomurheellinen ilme kasvoillaan. "Se oli hyvä shakkipeli, Sarvihaara. Mutta muista seuraavalla kerralla, ettei minun hevosiini saa koskea. En ole yhtä kiltti ensi kerralla."

"Muistetaan", James huokaisi.

"Hyvä", Sirius nyökkäsi. "No niin - pitäkää hauskaa ja olkaa kiltisti. Minä lähden ärsyttämään Minervaa - hän kaipaa varmasti kunnon aamuherätyksen - Lily-kulta, kun Arianna tulee alakertaan, sanotko hänelle, että minä odotan häntä kolmannessa kerroksessa olevassa luutakomerossa?"

Hän kääntyi vastausta odottamatta ja katosi muotokuva-aukosta käytävään. James ja Lily jäivät katsomaan hänen jälkeensä kulmat koholla.

"Miksiköhän minulle jäi tuosta sellainen mielikuva, että hän aikoo raahata McGarmiwan luutakomeroon ja odottaa Ariannan tulevan perässä?" Lily kysyi otsa rypyssä. James kohautti olkapäitään.

"Se on Sirius, sille tosiasialle ei voi yhtään mitään", hän sanoi ja jäi sitten katsomaan Lilyä. Hän mietti, mitä hänen oli tarkoitus tehdä. Yleensä hän ei erityisemmin epäröinyt, mitä tyttöihin tuli, mutta Lily vain yksinkertaisesti oli erikoistapaus. Lilyllä oli todella hänelle väliä, toisin kuin useimmilla muilla tytöillä, jotka enimmäkseen olivat olleet Lilyn korvikkeita. Vaikka eivät sitä onneksi tienneetkään. Hän olisi halunnut vain suudella Lilyä tässä ja nyt, keskellä oleskeluhuonetta, mutta ei tiennyt, oliko se oikein soveliasta.

"Nukuitko hyvin?" hän kysyi sen sijaan.

Lily kohautti harteitaan ja hymyili. "En sen huonommin kuin tavallisestikaan. Kuule, siitä eilisestä vielä - "

"Mitä siitä?" Jamesin ilme muuttui varautuneeksi. Hän pelkäsi Lilyn yön aikana tajunneen, ettei Lily halunnutkaan olla hänen kanssaan, vaan vaikka esimerkiksi Amos Diggoryn. Hänen kasvonsa synkkenivät, kun hän ajatteli ällöttävää kaunispoika-Diggorya Lilyn kanssa -

Lily nauroi. "Ei mitään järkyttävää, James. Minä ajattelin vain, että pyytäisin anteeksi. En varmaan ollut kovin kohteliaan - tai innokkaan - kuuloinen eilisiltana, sen - no, sen jälkeen - mutta minua oikeasti vain hermostutti. Tai siis - "

"Minä olen koulun pahin naistenmies heti Siriuksen jälkeen, etkä sinä halunnut vain päätyä yhdeksi viivaksi minun sängynpäätyyni?"

"Teetkö sinä niinkin?" Lily kysyi näyttäen kiinnostuneelta.

James vilkaisi häneen tuskastuneena. "Se on SANONTA, Lily", hän naljaisi.

Lily punastui. "Ai, hyvä, minä vain arvelin - no, joka tapauksessa, sinä olit oikeassa. Minä en halua olla vain mikään nimi listalla."

"Lily, sinä et ole mikään nimi listalla. Korkeintaan yhdellä listalla - top-10 tytöt joiden kanssa voisin viettää loppuelämäni - ja silläkin listalla sinä olet ykkösenä."

Lily hymyili ja kallisti päätään. "Kiitos, James", hän sanoi helpottuneena.

"Tarkoittaako tuo sitä, että minä saan suudella sinua?" James kohotti kulmiaan ja virnisti. Lily pyöritti silmiään, mutta astui lähemmäs Jamesia ja kietoi kätensä Jamesin kaulaan. Hän nojautui lähemmäs Jamesin kasvoja ja sanoi sitten matalalla äänellä:

"Tarkoittaa se."

James suuteli häntä varovasti, edelleen hymyillen. Lily vastasi suudelmaan ja liikahti vielä lähemmäs Jamesia. Hän tunsi Jamesin käsien liikkuvan vyötäröllään ja ihmetteli mielessään, miksi ihmeessä hän oli ikinä odottanut näin kauan - hänen olisi pitänyt tehdä tämä jo kauan sitten -

"Hankkikaa huone!"

Lily pyöritti silmiään vetäytyessään kauemmas Jamesista. Hän kääntyi ja näki Ariannan seisovan portaiden alapäässä mustassa paidassa ja valkoisessa lyhyessä hameessa. Ariannan silmissä oli ilkikurinen välke.

"Meillä on jo huone, jos et ole unohtanut, Arianna - mutta ajattelin vain, että sinä et ilahtuisi, jos toisin Jamesin meidän makuusaliimme."

"En todellakaan", Arianna ilmoitti terävästi. "Kaikki muutkin hoitavat ajanvietteensä jossakin muualla, joten sinäkin saat luvan tehdä niin!"

"Minä en halua tietää mitään sinun ajanvietteistäsi", Lily mumisi tuskainen ilme kasvoillaan.

Arianna virnisti. "No, minun ei ainakaan tarvitse ihmetellä sinun ajanvietettäsi", hän sanoi vilkaisten Jamesia merkitsevästi. "Mikä teidän kahden tilanne oikein on?"

Lily vilkaisi Jamesia, joka kohautti olkapäitään ja laski toisen kätensä hänen vyötärölleen. "Me sovimme, että yritämme sitä."

"Yritätte MITÄ?" Arianna näytti järkyttyneeltä.

"EI - " Lilyn silmät laajenivat, kun hän tajusi, mitä Arianna tarkoitti. "Ei SITÄ."

"Ei minua saa järkyttää tuolla lailla ennen kuin olen syönyt aamiaiseni", Arianna mutisi. "Kauanko siihen vielä on?"

"20 minuuttia", James vastasi vilkaistuaan oleskeluhuoneen seinällä riippuvaa kelloa. "Ja siitä puheenollen, Sirius katosi jo jonnekin käytävälle - puhui jotakin Minervan ahdistelusta - hän käski sanoa sinulle, että odottaa sinua luutakomerossa."

"Missä niistä?" Ariannan virne leveni entisestään.

"Kolmannessa kerroksessa. Ja Arianna, muista sitten - älä tee mitään, mitä minä en tekisi", James varoitti ilkikurisesti virnistäen. "Katsokin muuten, että selviätte luutakomerosta aamiaiselle. Minulla on asiaa Siriukselle."

"Joo joo", Arianna pyöritti silmiään. "Ja James, niitä asioita, mitä sinä et tekisi, löytyy hyvin vähän - eli älä ole huolissasi. Hauskaa aamua vain nuorelleparillekin."

Hän melkein loikki ulos muotokuva-aukosta. Lily huokaisi.

"Arianna on koukussa", hän sanoi päätään pudistellen.

"Kunpa Siriuksesta voisi sanoa samaa", James totesi mietteliäästi. "Toisaalta, kai Sirius nyt JOSKUS vakiintuu - ehkä se on nyt tässä - "

Lily ei ollut vakuuttunut. "Voin kuvitella Siriuksen vetävänä poikamiehenä vielä 77-vuotiaanakin", hän huomautti.

"Vetävänä?"

"James, jos minä olisin halunnut Siriuksen, olisin ottanut hänet jo kauan sitten", Lily sanoi tuskastuneena. "Mieti nyt - milloin Sirius muka on vastustanut tyttöä?"

James yritti miettiä voidakseen aivan vain periaatteesta väittää vastaan, mutta ei keksinyt yhtään sellaista tilannetta. Joten hän kohautti harteitaan ja laski toisenkin kätensä Lilyn vyötärölle.

"Onko tämä nyt varma sitten? Sinä haluat olla minun kanssani?" hän kysyi Lilyltä epäilevästi.

Lily pyöritti silmiään. "James - on se varma. Muuten sinulla olisi juuri nyt kaunis kämmenenjälki poskessasi ja sinun jalkovälisi olisi erittäin huonossa kunnossa."

"Etkä sinä ole kolauttanut päätäsi ja menettänyt muistiasi? Tai ole minun kanssani vain säälistä?" James jatkoi vielä.

"Jos minä olisin sinun kanssasi säälistä, olisin ruvennut tähän jo kolmannella luokalla", Lily naljaisi.

James katsoi häneen syvästi loukatun ilme kasvoillaan. "Hei - tuo sattui."

"Minne muka?"

"Sydämeen, tietenkin", James virnisti yrittäen turhaan näyttää uskottavalta.

Lily kohotti kulmiaan. "Tiesitkö kuulostavasi aivan naistenmieheltä?" hän kysyi.

"Tiesin", James kohautti olkapäitään. "Mutta siitähän sinä pidätkin, vai mitä?"

"Minä olen varmaan hullu", Lily huokaisi ja laski taas kätensä Jamesin olkapäille. "Mutta niin pidän."

James suuteli häntä pitkään ja lämpöisesti, eikä hänellä ollut mitään asiaa vastaan. Jonkin ajan kuluttua hän kuitenkin vetäytyi taaksepäin, sillä yksi asia painoi edelleen hänen mieltään.

"Mitä?" James kysyi otsa rypyssä.

Lily hymyili pienesti. "Minä - sitä vain, että voidaanko me pitää matalaa profiilia vielä vähän aikaa?"

"Sinä tarkoitat, että minä en saa mennä hihkumaan Amos Diggorylle, että vedin välistä?"

"Vaikka sitä", huokaisi Lily.

James mietti hetken ja nyökkäsi sitten. Totta kai hän halusi kertoa kaikille olevansa Lilyn kanssa, mutta kuitenkin vasta sitten, kun he olisivat VIRALLISESTI yhdessä - mitä he eivät hänen ikäväkseen vielä olleet. Mutta hän ei todellakaan aikonut säikäyttää Lilyä pyytämällä tätä heti tyttöystäväkseen. Se olisi todennäköisesti hieman liian suuri järkytys. Sitä paitsi James arveli, ettei muutenkaan kannattanut kysyä Lilyltä vielä. Vasta, kun Kelmien Halloween-kepponen olisi onnellisesti takanapäin, sillä James ei ollut aivan varma, miten Lily suhtautuisi siihen. Hän oli melkein varma, että Lily suuttuisi siitä. Pienen hetken ajan hän oli jopa miettinyt kepposen perumista, mutta oli sitten tullut järkiinsä. Lilyn oli pakko hyväksyä myös hänen Kelmipuolensa ja jos hän ei hyväksyisi - no, sitten James keksisi jonkun keinon hänen vakuuttamisekseen.

Lily näytti helpottuneelta nähdessään Jamesin nyökkäävän. "Kiitos, James", hän sanoi. "Minä haluan vain - odottaa vähän - ennen kuin kerron muille."

"Sopii hyvin", James nyökkäsi uudelleen.

"Hyvä", Lily väläytti hänelle säteilevän hymyn, joka sai hänet melkein sulamaan lätäköksi lattialle. "Muutenkin, se sekoittaa vähän muiden pakkaa - vaikeuttaa vedonlyöntiä, tiedäthän - "

"Mitä vedonlyöntiä?" James kysyi kiinnostuneena.

Lily katsoi häneen yllättyneenä. "Etkö sinä tiennyt?" hän kysyi heittäytyessään sohvalle istumaan. "Minä luulin, että Sirius olisi kertonut sinulle."

"Sirius kertonut minulle mitä?" James kysyi ja istui Lilyn vierelle sohvalle, toinen käsi löysästi Lilyn olkapäiden ympärillä. "Mitä se rakki TÄLLÄ KERTAA pimittää minulta?"

"Onko teillä oikein salaisuuksiakin?" Lily kohotti kulmiaan.

James kohautti harteitaan. "Ei yleensä. Mutta ei Anturajalka minulle kaikkea kerro. Me olemme miehiä, ota se huomioon."

"Te? Miehiä?" Lily tuhahti ja hänen äänensävynsä muuttui sitten asialliseksi. "No, joka tapauksessa, tämä vedonlyöntijuttu - Bertha Jorkins on ilmeisesti pistänyt jonkun yleisen vedonlyönnin pystyyn siitä, milloin me alamme seurustella ja minä ajattelin, että heidän on vaikeampaa päättää, kuka voitti vedon, jos he eivät tarkalleen tiedä, mistä lähtien me olemme olleet yhdessä."

James näytti järkyttyneeltä. "He löivät meistä vetoa? Eikä kukaan kertonut minulle?" hän parkaisi.

"Miksi?" Lily rypisti otsaansa.

"Minäkin olisin halunnut osallistua!" James sanoi synkästi. "Olisin voinut ansaita vähän rahaa tässä sivussa."

Lily otti kasvoilleen loukkaantuneen ilmeen. "Rahaa? Sitäkö sinä nyt ajattelet? Sinun kannattaa varoa sanojasi, POTTER, koska jättiläiskalmari on tietääkseni edelleen vapailla markkinoilla."

"Niin on Kalkaroskin", James muistutti.

Lily irvisti. "Mieluummin jättiläiskalmari."

"Viisas tyttö", James hymyili ja pörrötti Lilyn hiuksia. Lily loi häneen murhaavan katseen. "Anteeksi, Lily - unohdin, että hiuksesi ovat pyhät. Ja älä ole yhtään huolissasi, en minä ajattele vain rahaa. Minä ajattelen jotain ihan muuta."

Lily oli aikeissa kysyä, mitä James ajatteli, mutta sitten James suuteli häntä ja hän unohti, mitä hänen oli ollut tarkoitus sanoa. Hän antoi sormiensa kulkeutua Jamesin hiuksiin ja leikitteli niillä jatkaen suutelemista, kunnes kolmasluokkalaiset alkoivat ilmestyä oleskeluhuoneeseen ja heidän oli pakko vetäytyä kauemmas toisistaan.

Arianna käveli kolmannen kerroksen käytävää pitkin luutakomeron suuntaan. Ei hän vakavissaan odottanut löytävänsä Siriuksen sieltä - oli yleensäkin hankalaa kuvitella Siriusta istumassa yksinään kaikkien niiden luudanvarsien keskellä. Sirius oli kuitenkin puhunut osittain totta. Hän nojaili seinään luutakomeron lähettyvillä ja tuijotti ikkunasta ulos sateeseen aivan kuin mikään ei olisi voinut olla sen mielenkiintoisempaa. Arianna käveli muitta mutkitta Siriuksen eteen ja heilutti kättään Siriuksen silmien edessä.

"Ketään kotona?" hän kysyi virnistäen.

Siriuksen silmiin ilmestyi keskittynyt katse kun hän tajusi Ariannan läsnäolon. "Huomenta sinullekin."

"Minä näin Lilyn ja Jamesin kaulailemassa oleskeluhuoneessa", Arianna sanoi hieman järkyttyneesti.

Sirius huokaisi syvään. "Arvasin, että siinä käy niin heti kun minä en ole paikalla vahtimassa. Mutta minkä sille voi - minulla on muutakin tekemistä kuin olla parhaan ystäväni esiliinana."

"Niin kuin mitä?" Arianna kohotti kulmiaan.

"Viihdyttää sinua", Sirius ehdotti.

"Minä luulin, että sinä käskit MINUT tänne viihdyttämään SINUA."

"Onko sillä väliä?"

Arianna mietti hetken aikaa ja ravisti sitten hymyillen päätään. Sirius virnisti ja suuteli häntä nopeasti huulille. Sitten toisen kerran, pidempään.

"Toivottavasti Voro ei tule tänne", Sirius sanoi. "Hän raivostui viimeksi mielettömästi, kun vaeltelin ympäriinsä yhden tytön kanssa - "

"Minä en halua tietää, mitä tarkoittaa 'vaellella'", Arianna ilmoitti ja suuteli sitten Siriusta.

Hän ei voinut olla ajattelematta, miten uskomattoman hyvä tuuri hänellä oli. Totta kai hän oli tiennyt, että Sirius tavallaan piti hänestä - hän ainakin piti Siriuksesta - mutta Sirius oli yleensä kuitenkin melko tarkka siitä, mitä teki kenenkin kanssa. Ja hänellä ja Siriuksella oli jopa välillä keskustelujakin, vaikka sen piti olla Siriuksen tapauksessa mahdotonta. Arianna ei halunnut tietää, mitä tästä joskus tulisi. Sirius ei ikinä pysynyt pitkään yhden tytön kanssa. Ja hän taas halusi olla Siriuksen kanssa pitkään, vaikka ei sitä ääneen sanoisikaan. Hän saattoi vain toivoa, että Sirius olisi viimein päättänyt kasvaa aikuiseksi.

Arianna ja Sirius tulivat aamiaiselle puoli tuntia sen alkamisen jälkeen. Lily ja James olivat jo syöneet ja istuivat nyt kaikessa rauhassa juttelemassa Cinnamonin, Peterin ja Remuksen kanssa. He istuivat vierekkäin, mutta pitivät kätensä erossa toisistaan - vaikka James olisikin halunnut nousta pöydälle ja kailottaa koko Suurelle Salille, että hän oli Lilyn kanssa. Joskus hän vielä sen tekisi, hän päätti itsekseen ja kääntyi sitten katsomaan Ariannaa ja Siriusta, kun nämä istuivat pöytään muina miehinä.

"Teillähän kesti", hän huomautti kuivasti.

Arianna punastui räikeästi, mutta Sirius vain virnuili. "Minkä minä sille voin, että minulla oli kiireitä? Sinä jos kuka sen ymmärrät", hän sanoi osoittaen kohti Lilyä. "Toivottavasti SINÄ pysyit säädyllisyyden rajoissa Lilyn kanssa - "

" - suu kiinni", Lily sähähti. Sirius kohotti kulmiaan.

"Me pidämme matalaa profiilia", James lisäsi virnistäen.

Arianna katsoi häneen pettyneenä. "Minä en siis vielä saa rahojani?"

"Se on ihan oikein sinulle", Cinnamon huomautti. "On epäeettistä lyödä vetoa omien ystäviensä kustannuksella."

"Ihan kuin Lily ei olisi tehnyt samaa minulle."

"En olisi", Lily vastusti, mutta virnisti sitten. "Tosin se johtuu siitä, ettei minulla ole tarpeeksi kaljuunoita vedonlyöntiin."

Arianna katsoi Cinnamonia voitonriemuisesti. "Minähän sanoin! Me olemme molemmat yhtä paatuneita!"

Cinnamon pyöritti silmiään. "Olkaa vain, mutta vedonlyönti on silti minun mielestäni epäeettistä."

"Kannatan", Remus lisäsi.

Arianna näytti yllättyneeltä. "Mitä, etkö sinä muka lyönyt vetoa Lilystä ja Jamesista?"

Remus ravisti päätään. "Minulla on parempaa käyttöä rahoilleni."

"Kuten?"

"Remus aikoo vuokrata itselleen oman stripparin syntymäpäivänsä kunniaksi", Sirius ilmoitti.

"Älä väitä minun tekevän sellaista, mistä itse haaveilet!" Remus ärähti, mutta hänen ilmeensä oli hyväntuulinen joka tapauksessa.

Sirius kohautti olkapäitään. "Kunhan ehdotin. Kelmiasioita tänään päivällisen jälkeen?"

Muiden Kelmien virnistykset levenivät, kun he ajattelivat Halloweenia. Heidän kepposensa oli jo suunniteltu ja oli ollut hyvää vauhtia toteutumassa jo vaikka kuinka kauan. Heillä tosin oli pieniä ongelmia suunnitelman toteuttamisessa, mutta Kelmien tapaan he eivät aikoneet luopua hyvästä suunnitelmasta niin vähällä.

Lily pyöritti silmiään Kelmien innostukselle. "Minä alan jo pelätä Halloweenia etukäteen", hän mutisi.

James virnisti hänelle ja hillitsi halunsa kiertää kätensä hänen vyötäisilleen. "Älä pelkää, Lily-kulta. Minä en anna ilkeiden kurpitsoiden syödä sinua."

"Ilkeiden kurpitsoiden? Tämä menee jo mielenkiintoiseksi... Ria ja Sirius, pistäkää vauhtia siihen syömiseen, meidän pitää ehtiä tunnille!"

"Mikä tunti?"

"Pimeyden voimilta suojautuminen", Lily sanoi hieman synkästi.

Remus loi häneen ymmärtävän katseen. "Älä huolehdi, Lily. Sitä ei tapahdu enää uudelleen."

"En minä huolehdi!" Lily kivahti.

Remus kohautti harteitaan, mutta ei näyttänyt kovin vakuuttuneelta. "Sitä paitsi Bellatrix on koko kuukauden poissa koulusta. Ja meillä on uusi PVS-opettaja."

"Uusi opettaja?" James kohotti kulmiaan yllättyneenä.

Remus huokaisi. "Kuvittelitko sinä todella, että ne antaisivat sen Sargon-ääliön jäädä? Sen jälkeen, mitä Lilylle tapahtui?"

"Dumbledoren aivoituksista ei koskaan tiedä."

"Ehkä ei, mutta ei Dumbledore typerä ole. Sargon lähti Tylypahkasta viikonloppuna. Jos sinä et olisi ollut niin kiireinen Lilyn ajattelemisen kanssa, olisit jopa saattanut huomata asian."

Lily punastui. "Kuka meidän uusi opettaja sitten on?"

"Joku Mildred - mikä-se-nyt-olikaan. Hän on aika nuori vielä, ja tosi kova tyyppi kuulemma. Aurori ja ministeriön vakooja ja ties mitä vielä."

"Ja tulee silti opettamaan meitä?" Lily kysyi epäilevästi.

"Pikemminkin välttelemään Voldemortia, todennäköisesti", Remus sanoi. "Sen perusteella, mitä minä olen kuullut, hän on aika haluttua tavaraa Voldemortin kuolonsyöjien keskuudessa."

"Miten sinä tiedät nämä jutut noin hyvin?" Sirius kohotti kulmiaan.

Remus huokaisi. "Anturajalka, vaikka sinä kuljet ympäri Tylypahkaa pussi päässä, kaikki meistä eivät tee niin."

Mildred Stron ei ollut lainkaan samanlainen kuin professori Sargon. Ei ainakaan ulkoisesti. Hän oli hyvin nuori, ehkä 25-vuotias tai jotakin sinnepäin. Hänellä oli tumma, lyhyt pystytukka ja vihertävät silmät, joiden ilme oli terävä ja keskittynyt. Hän oli pitkä ja vahva ja pukeutunut velhonkaavun sijasta jästivaatteisiin - tavallisiin farkkuihin ja paitaan. Hänen kasvonsa olivat haalistuneita arpia täynnä. Siitä huolimatta hän oli todella hyvännäköinen ja Arianna oli pudottaa silmänsä päästään nähdessää hänet. Myös Lily katsoi uutta professoria yllättyneenä (ei kuitenkaan kuolaten, kuten Arianna ja enemmistö muista tytöistä).

"Tämä menee jo mielenkiintoiseksi", Lily mutisi Cinnamonille istuessaan alas. "En olisi uskonut, että Dumbledore lähettää tuollaisen meitä opettamaan. Tai siis, minä kuvittelin, että - " hän keskeytti, kun uusi professori nousi seisomaan.

"Huomenta, minä olen ilmeisesti teidän uusi PVS-opettajanne. Minun nimeni on Mildred Stron, mutta arvostaisin erittäin suuresti, jos unohtaisitte nuo ärsyttävät nimet ja kutsuisitte minua nimellä Red. Tai professori Red, jos teidän on mahdotonta olla kumartelematta aukroriteetteja - "

"No SIINÄ ei tule mitään ongelmaa", Sirius mutisi ilahtuneesti Jamesille. Professori Stron - Red - huomasi sen välittömästä haukankatseellaan ja kääntyi katsomaan Siriusta.

"Olen iloinen, että jotkut teistä suhtautuvat kevytmielisesti opiskeluun", hän ilmoitti. "Heitä odottaa varmasti mielenkiintoinen elämä. Minä en avannut kertaakaan PVS-kirjoja ollessani seitsemännellä luokalla. Professorini ei kuitenkaan suuttunut siitä pahemmin. Olin kuulemma luonnonlahjakkuus", Red virnisti ja piti tauon. "Todellisuudessa olin vain laiska. No, joka tapauksessa, olen kuullut, että täällä tapahtui aikaisemmin pienimuotoinen katastrofi - " hänen katseensa siirtyi Lilyyn, joka ihmetteli, miten uusi professori saattoi tietää hänen olleen niinsanotun katastrofin uhrina. Toisaalta, hänestä alkoi vaikuttaa siltä, että Red tiesi melkein kaiken.

"Haluan tehdä teille selväksi, ettei sitä tapahdu enää. Ei missään olosuhteissa. Toisin kuin muut tämän koulun opettajat, minä en erityisemmin välitä mistään käyttäytymissäännöistä. Olen huomannut, ettei niistä ole mitään hyötyä Voldemortia vastaan - "

Kohahdus kävi luokan ja Red pyöräytti silmiään ärtyneesti. "Teidän on parasta myös tottua kuulemaan Voldemortin nimi. Minä vaikka taon sen teidän kalloonne, mutta nimeä on ääliömäistä pelätä. Enkä minä halua luokkaani ääliöitä. No, joka tapauksessa - tässä luokassa ei tuhlata aikaa tappelemalla luokkatovereita vastaan. Teillä on Voldemort edessänne. Ja jos yksikin teistä rikkoo tätä sääntöä, hän saa varautua seurauksiin. Minä osaan käyttää niin kirouksia kuin muitakin ikäviä pikku temppuja. Tuliko selväksi?"

Hänen sanojaan seurasi hiiskumaton hiljaisuus. Red nyökkäsi tyytyväisenä.

"Laittakaa kirjat laukkuun. Ette tarvitse niitä tällä tunnilla", hän ilmoitti. Nämä sanat otettiin vastaan suurella riemulla ja kirjat katosivat laukkuun nopeammin kuin sieppi ilmaan.

"Hyvä. Ottakaa sauvanne esiin ja jakautukaa pareihin. Tänä vuonna te saatte opetella kunnolla puolustamaan itseänne. Opettelemme erilaisia aseistariisunta- ja puolustautumisloitsuja sekä muutamia kirouksiakin, vaikka ministeriö onkin kieltänyt minua opettamasta niitä teille. Vuoden lopussa minä pidän teille yksitellen kokeen - minä haastan teistä jokaisen kaksintaisteluun ja odotan teidän myös osaavan silloin jotakin. Se, joka ei osaa, voi mieluusti jäädä vielä Tylypahkan muurien suojaan yhdeksi vuodeksi."

Taas hiljaisuus. Red liikahti hieman kärsimättömästi.

"Mitä te oikein odotatte? Jakautukaa pareihin!"

Arianna kumartui Lilyn puoleen. "Puhutaan myöhemmin. Minä menen vaihtelun vuoksi Siriuksen pariksi."

"Sinä hylkäät minut?" Lily kysyi järkyttyneenä.

Arianna kohautti harteitaan. "Minä lähetän James-kullan tänne. Voit ainakin kirota hänet hyvällä omallatunnolla."

Lily mulkaisi Ariannaa murhaavasti, mutta Arianna oli jo siirtynyt Siriuksen pöytään ja käski Jamesia menemään Lilyn luokse. James totteli valittamatta. Remus oli Cinnamonin pari ja Peter katseli vähän aikaa hieman eksyneesti ympärilleen ennen kuin siirtyi luihuisiin kuuluvan Jessica Laheneyn luokse. James ja Lily katselivat tapahtumaa kulmat koholla.

"Mistä lähtien Peter on pitänyt luihuisista?" Lily kysyi.

James kohautti olkapäitään. "Ei hän heistä pidä. Hänen mielestään Laheney vain sattuu olemaan hyvännäköinen."

Niin Jamesin kuin Lilynkin yllätykseksi Jessica Laheney ei käskenyt Peteriä painumaan rotankoloon vaan heilautti hiuksiaan ja jopa hymyili Peterille. James ravisti päätään itsekseen.

"Mihin tämä maailma onkaan menossa - " hän mutisi itsekseen.

"Huonoon suuntaan", naljaisi professori Red, joka oli yllättäen ilmestynyt heidän taakseen. "Vähemmän juoruilua, Potter ja enemmän toimintaa. Se tekee hyvän aurorin. Sinnehän kouluun sinne aiot, vai mitä?"

Hän siirtyi taas muualle. James värähti.

"Inhottavan tarkkanäköinen tyyppi", hän mutisi järkyttyneenä.

Lily kohotti kulmiaan. "Mitä sinä odotit? Hänhän oli aurori JA vakooja."

Sitten Red alkoi jälleen puhua ja Lily keskittyi kuuntelemaan. "Me harjoittelemme tänään karkotaseet-loitsua eli aseistariisunta-loitsua."

"Me tiedämme, mikä aseistariisunta on", Sirius huomautti.

"En epäillytkään sitä, Black", Red napautti saaden Siriuksen ihmettelemään, miten Red tiesi jo hänen nimensä. "Mutta sinun suvullesi on ominaista juuri kaikkitietäväisyys. Harjoituksesta ei ole ikinä haittaa - sinullekaan - enkä usko, että haluat olla samanlainen kuin perheesi."

Sirius loi murhaavan katseen ensin Rediin, sitten luihuisiin. "Mieluummin tappaisin itseni", hän ilmoitti kylmästi. Red nyökkäsi tyytyväisenä ja nuoren professorin kasvoilla käväsi tyytyväinen virnistys.

"Tiesin, että sanoisit noin, Black. No niin, jos kenelläkään muulla ei ole mitään vastaväitteitä, ehdotan, että alamme harjoitella aseistariisuntaa. Eli sanat kuuluvat 'karkotaseet'. Aloittakaa", hän käski.

James virnisti Lilylle. "Karkotaseet", hän sanoi komentavaan sävyyn, ennen kuin Lily ehti sanoa sanaakaan. Lilyn sauva lennähti Jamesin käteen ja Jamesin virne leveni entisestään. Lily pyöritti silmiään.

"Älä jaksa, Potter", hän naljaisi.

James kohautti olkapäitään. "Minkä minä voin sille, että olen harjoitellut?" hän kysyi ja kääntyi katsomaan Kalkarosta pirullisesti.

"Professori Redissä on tyyliä", Arianna sanoi ihailevasti, kun he istuivat ulkona koulutuntien päätyttyä. "Enkä puhu vain hänen ulkonäöstään."

"En olisi uskonut, että ministeriö antaa meille jonkun tuollaisen", Lily lisäsi. "Se on vain liian - outoa."

Cinnamon värähti. "Eikö hän teidän mielestä ole yhtään karmiva?"

"Karmiva! Hän on mahtava!" Sirius huudahti. "Vihdoinkin joku, jolla on asennetta! Hän hakkaa limanuljaska-Sargonin mennen tullen!"

"Mutta hän tiesi kaiken - "

"Hän on ollut vakooja, totta kai hän tietää kaiken", Sirius keskeytti.

"Ja hän suhtautuu väkivaltaan niin välinpitämättömästi - "

"Mitä sinä oikein odotat, Cin? Että hän uskoo kaiken tarvittavan tiedon löytyvän kirjan lehdiltä? Se mies on kuolonsyöjien tärkeimpiä kohteita - eikä Dumbledore antaisi meille ketään vanhaa harppua, joka ei tiedä mitään puolustautumisesta."

Cinnamon virnisti. "Pakko kyllä myöntää, että hän näyttää hyvältä."

Remus pyöritti silmiään. "Kaikki mitä tytöt ajattelevat: läksyt ja ulkonäkö."

"Kiitos vain!" Cinnamon, Arianna ja Lily kivahtivat melkein yhtä aikaa.

Remus virnisti. "Anteeksi vain, mutta se on totuus miehisestä näkökulmasta. Kaverit, nyt on päivällisaika - Kelmien asiat kutsuvat."

Siriuksen, Peterin ja Jamesin kasvoille ilmestyi innokas ilme ja he pomppasivat heti ylös nurmikolta.

"Anteeksi, tytöt, tuli kiire - " Sirius hihkaisi, kiskaisi Remuksen jaloilleen ja lähti pomppimaan kohti linnaa. Lily pyöritti silmiään.

"En todellakaan halua tietää."

Kelmit suunnistivat aluksi Tuleemeneehuoneeseen, missä he tarkastivat, miten heidän suunnitelmansa edistyi. James istui sohvalla ja luki läpi listaa tekemättömistä asioista. Hän rypisti otsaansa.

"Tänään on vuorossa kaikkein mielenkiintoisin osuus. Kampojen varastaminen."

Peter voihkaisi. "Tänäänkö se jo on?"

"Älä ole pelkuri, Peter", Sirius komensi virnuillen. "Siitä tulee hauskaa! Me pääsemme hiippailemaan luihuisten oleskeluhuoneeseen ja kerrankin meillä on hyvä syy."

"Minerva ei varmaan olisi samaa mieltä", James huomautti kuivasti. "Meidän pitää nyt alkaa toteuttaa tätä suunnitelmaa, eikä istua täällä väittelemässä tai meille tulee kaikkien aikojen ankein Halloween. Peter, mikä on luihuisten oleskeluhuoneen tunnussana?"

"Kuraveriset alas."

James irvisti. "Luihuisilla on ällöttävä mielikuvitus. No, joka tapauksessa, mennään - odottakaa, minun täytyy hoidella näkymättömyysviitta."

Hän veti esille näkymättömyysviitan ja teki siihen suurennusloitsun, jotta he kaikki mahtuisivat sen alle. He eivät todellakaan olleet enää yhtä pienikokoisia kuin yksitoista-vuotiaina, hän mietti hieman murheissaan.

"No niin. Mennään."

Hän heitti näkymättömyysviitan heidän suojakseen ja he suuntasivat mahdollisimman hiljaa kohti luihuisten oleskeluhuonetta. Oleskeluhuoneen ovella Peter sanoi tunnussanan (hän oli ainoa, joka suostui sanomaan sen - muille oli melko korkea moraali sanan 'kuraverinen' lausumisen kohdalla) ja he astuivat sisään.

"Tiedättekö, minun tekisi mieli hieman koristella tätä oleskeluhuonetta", Sirius suhisi hiljaa.

James olisi läimäyttänyt häntä, mutta siitä olisi tullut liikaa meteliä. "Me emme ole täällä sitä varten. Etsitään nyt ne kammat."

Heidän hiippailunsa päätyttyä Peter ja Remus suuntasivat myöhäiselle päivälliselle keittiöön, James taas lähti etsimään Lilyä ja Sirius katosi omille teilleen. Kävellessään kohti rohkelikkotornia James mietti, mitä Siriuksella nyt oli mielessään - Sirius oli viettänyt viime päivät melko tiiviisti Ariannan seurassa ja James aavisti nyt vaikeuksia. Hän karisti kuitenkin ajatuksen mielessään, sillä hänellä oli muuta mietittävää. Hän oli keksinyt hänelle ja Lilylle hieman iltaohjelmaa, jotta he voisivat olla kahdestaan. Muuten he olivat olleet kahdestaan tämän päivän aikana valitettavan vähän ja Kelminä Jamesin täytyi tietenkin korjata asia.

Hän löysi Lilyn istumasta oleskeluhuoneen pöydän äärestä. Lily kirjoitti jotakin pergamentille kovalla kiireellä. James virnisti itsekseen ja astui lähemmäs.

"Hei", hän sanoi ja istui tuolille Lilyn viereen.

Lily kohotti katseensa pergamentistaan. "Hei", hän vastasi hajamielisesti, mutta väläytti Jamesille joka tapauksessa hymyn. "Miten kelmiydet sujuivat?"

"Hyvin", James virnisti. "Tästä Halloweenistä tulee paras ikinä."

"Paras ollakin", Lily varoitti. "Tämä on viimeinen Halloween Tylypahkassa, etkä varmasti pilaa sitä minulta!"

James hymyili viattomasti. "Minä? Pilaa? Älä edes kuvittele!" hän nappasi sulkakynän Lilyn kädestä.

"Hei - !"

"Unohda kirjoittaminen. Me menemme ulos", James ilmoitti.

"Ulos?" Lily kohotti kulmiaan.

"Muistatko, kun sanoit minulle kerran, ettet erityisemmin pidä lentämisestä?"

Lily nyökkäsi ja loi Jamesiin epäilevän katseen. James hymyili.

"Minä päätin, että sinun pitää päästä siitä pelosta eroon."

"Minä satun pitämään siitä pelosta", Lily vastusti.

James ravisti päätään. "Älä kuvittele. Me menemme lentämään."

"Ei onnistu. Minä vihaan lentämistä - ja minä putoan kuitenkin - "

"Minä olen sinun mukanasi, enkä minä anna sinun pudota", James lupasi.

Lily pyöritti silmiään. "Kiitos ritarillisuudesta, mutta minulla on läksyjä."

"Mitä läksyjä?"

"Ennustusta ja muodonmuutosta."

James virnisti. "Lily, älä anna McGarmiwan pilata iloa silloinkin kun hän ei edes ole paikalla! Sitä paitsi sinulla on koko yö aikaa tehdä läksyjä."

"Joillakin meistä on parempaa tekemistä yöllä kuin nukkuminen."

James kohotti kulmiaan yllättyneenä. Lily punastui ja läimäytti häntä käsivarteen.

"Ei SITÄ, James. Minä puhuin nukkumisesta."

James näytti hetken aikaa pettyneeltä, mutta tarttui sitten Lilyä kummastakin ranteesta ja nosti hänet seisomaan.

"James - minä EN aio lentää."

"Ei sinun tarvitsekaan. Kunhan olet kyydissä, kun MINÄ lennän."

"James, älä edes - "

"Kylläpäs", James sanoi lujasti ja lähti taluttamaan Lilyä kohti oleskeluhuoneen ovea. Lily pyöritti silmiään lievästi pakokauhuisena, mutta seurasi häntä joka tapauksessa. He olivat juuri aikeissa astua käytävään, kun James kuuli nimeään huudettavan.

"James, odota - "

Hän kääntyi ympäri. Arianna. "Mitä?" hän virnisti.

"Missä Sirius on?"

"Ei aavistustakaan", James sanoi olkapäitään kohauttaen. "Hän teki katoamistempun tapansa mukaan."

Arianna virnisti. "No, kai minun sitten täytyy mennä etsimään hänet."

"Hauskaa kuhertelua", James toivotti taluttaessaan Lilyn muotokuva-aukosta käytävään.

He suunnistivat suoraan huispauskentälle ja pysähtyivät vain hakemaan Jamesin luudan luutakomerosta. Lily kulki Jamesin kannoilla lievästi sanoen vastahakoisena, mutta ei kuitenkaan viitsinyt enää lähteä juoksemaan pakoon. Sitä paitsi hän tiesi, ettei James antaisi hänen pudota - tai ainakin hän oli lähes varma siitä.

"Onko minun pakko lentää?" hän kysyi joka tapauksessa, kun he pääsivät huispauskentälle asti ja James auttoi hänet luudan selkään.

James nyökkäsi päättäväisenä. "On. Ei se sinua tapa, Lily. En minä mene lujaa. Ja minä pidän sinusta koko ajan kiinni."

"Lohduttavaa, James", Lily mutisi synkästi.

"Jotakuta taitaa hermostuttaa", James virnisti. Hän nousi luudalle Lilyn taakse ja kietoi toisen käsivartensa suojelevasti Lilyn vyötärölle, toisella hän tarttui luudan kahvaan. Lily nojasi häntä vasten ja sulki silmänsä, kun James potkaisi luudan liikkeelle. Hän värähti tuntiessaan lujan maan katoavan jalkojensa alta ja puristi silmänsä entistä tiukemmin kiinni. Jamesin ote hänen vyötäröllään tiukkeni hieman, eikä Lily voinut olla ajattelematta, miten mukava tilanne olisi ollut, jos he eivät olisi olleet korkealla ilmassa -

Hän tunsi Jamesin ohjaavan luutaa aina vain ylöspäin. Kerran hän uskaltautui avaamaan silmänsä ja näki heidän olevan ilmassa huispausvanteiden tasalla ja nousevan edelleen ylöspäin. Hän värähti hermostuneena.

"Sulje vain silmäsi", James neuvoi. "Minä sanon, kun voit avata ne. Äläkä pelkää. En minä anna sinun pudota."

Lily totteli ja sulki jälleen silmänsä. Hän keskittyi nojaamaan vasten Jamesia, Jamesin käsivarteen hänen vyötäröllään ja yritti unohtaa sen tosiasian, että hän todella lensi. Hän ei ollut ikinä pitänyt lentämisestä - hän halusi pitää jalat maassa ainakin kirjaimellisesti, vaikka olikin enimmäkseen pää-pilvissä-ihminen.

"Avaa nyt silmäsi", James komensi. Hän oli vakauttanut luudan ja leijui nyt melkein paikoillaan pilvien keskellä. Lily avasi varoen ensin toisen silmänsä, sitten toisen ja katseli ympärilleen pystymättä vielä katsomaan alaspäin. He olivat keskellä matalalla leijuvaa pilveä. Se sumensi hänen näkökenttänsä joka puolella ja sai hengityksen tuntumaan kostealta. Lily naurahti itsekseen.

"Katso nyt alas", James neuvoi seuraavaksi. Lily totteli ja siirsi katseensa hitaasti alas. Ensin hän oli pudota luudalta - he olivat korkealla ja huispausvanteet ja katsomot olivat kaukana alhaallapäin. Hän tunsi huimausta ja tarttui lujasti kiinni luudanvarteen. James nauroi hänen korvansa juuressa.

"Katso kauemmas, Lily."

Lily käänsi katseensa kohti Tylypahkan linnaa ja haukkoi henkeään. Linna näytti upealta alhaalla laskevan auringon säteiden osuessa siihen ja sen ikkunoihin. Linnan takana oli Kielletty metsä, joka sekään ei näyttänyt tässä valaistuksessa mitenkään pahalta tai pelottavalta. Metsää ympäröivät erilaiset pellot ja niityt ja niiden takana, kaukana, Lily näki Tylyahon kylän.

"Kaikki näyttää aivan tilkkutäkiltä!" hän nauroi ihmeissään ja kääntyi katsomaan Jamesia. Jamesin silmät olivat suuntautuneet häneen ja James hymyili hänelle leveästi.

"Eihän se olekaan niin kamalaa?" James kysyi ja irrotti sitten toisen kätensä luudanvarresta voidakseen osoittaa Lilylle paikkoja. "Katso, Lily, tuolla on Hagridin mökki", hän sanoi. "Ja Rääkyvä Röttelö."

"Tällipajukin on siellä!" Lily huudahti ja tunsi hymyn leviävän huulilleen. "Tämä on upeaa, James", hän sanoi.

James hymyili omahyväisesti. "Mitä minä sanoin!"

Lily huokaisi. "Hyvä on. Tämä on upeaa, niin kauan kuin en katso suoraan alas."

"Vieläkö sinä haluat olla täällä, vai mennäänkö alas?"

"Mennään alas", Lily sanoi. "Täällä on kyllä kaunista, mutta minulla on silti korkeanpaikankammo."

James naurahti ja ohjasi luudan hitaasti alaspäin. Tällä kertaa Lily piti silmänsä auki ja katseensa keskittyneenä Tylyahon kylään jossakin kaukana, kunnes se alkoi kasvaa ja kasvaa ja jäi sitten kokonaan Tylypahkan taakse. Lilyn yllätykseksi James ei ohjannut luutaa maahan, vaan Lilyn makuusalin ikkunan luokse.

"Mitä sinä suunnittelet?" Lily kohotti kulmiaan.

James virnisti. "No, minä en ole ehtinyt suudella sinua koko iltana - "

Lily punastui, mutta hymyili kuitenkin Jamesille. Mielessään hän ihmetteli, miten helpolta Jamesin kanssa oleminen tuntui. Hän oli aina kuvitellut, että Jamesin kanssa oleminen olisi jotenkin hankalaa tai inhottavaa, mutta hän tunsi olonsa täysin luonnolliseksi.

"Miten sinä meinaat päästä tuonne sisälle?" Lily kysyi kohottaen kulmiaan. "Jos et satu muistamaan, tyttöjen makuusalin - "

" - portaat eivät pidä pojista", James lopetti hänen lauseensa. "Mutta minä menen ikkunan kautta, joten portaat eivät voi heittää minua pihalle. Tylypahkan perustajat eivät selvästikään olleet varautuneet minunkaltaiseeni neroon."

"Tai sitten he eivät olleet varautuneet siihen, että joku poika haluaisi noin epätoivoisesti päästä sisälle tyttöjen makuusaliin", Lily sanoi kuivasti. James kohautti harteitaan ja ohjasi luudanvarren ikkunan lähelle. Sitten hän osoitti sauvallaan ikkunaa ja mutisi: "Alohomora". Ikkuna ponnahti auki ja James ohjasi luutansa ikkunan läpi huoneeseen.

Hän ja Lily hypähtivät alas luudanvarrelta. James virnisti tajutessaan kunnolla olinpaikkansa.

"Tällainen siis on tyttöjen makuusali", hän totesi ja katsoi ympärilleen. Kaikkialla oli vaaleanpunaista. Vaaleanpunaiset verhot, peitteet, kaikki - se vaaleanpunaisuus sai Jamesin voimaan pahoin. Makuusali oli hyvin siisti, lukuunottamatta yhtä sänkyä, jota ei ollut pedattu ja jonka päällä lojui kirjoja hujan hajan. Hän katsoi sänkyä kulmat koholla.

"Se on Ariannan, kuten olettaa saattaa", Lily sanoi huomatessaan Jamesin katseen.

James virnisti. "Hän sotkee melkein yhtä pahasti kuin Sirius."

Lily istui sänkynsä laidalle. "Samankaltaisuus on melkein pelottavaa. Aiotko sinä muuten seisoa siinä koko illan ja ihmetellä tyttöjen makuusalia vai kenties toteuttaakin sen suunnitelmasi minun suutelemisestani?" hän kysyi hieman ujosti. James kääntyi hymyillen hänen puoleensa ja istui hänen viereensä sängylle.

"Minä katselen mieluummin sinua kuin tätä huonetta", hän sanoi ja suuteli Lilyä varovasti. Vähitellen hänen varovaisuutensa kuitenkin katosi ja hän suuteli Lilyä lujemmin. Hän kosketti kielellään Lilyn huulia ja Lily raotti huuliaan. James tunsi Lilyn hymyilevän.

Sitten makuusalin ovi levähti auki. James ja Lily kavahtivat kauemmas toisistaan. James kirosi keskeytystä mielessään. Hän oli kyllästynyt siihen, ettei ikinä saanut suudella Lilyä rauhassa. Hän todella odotti sitä päivää, jolloin julistaisi koko koululle, että Lily oli hänen tyttöystävänsä. Silloin hän saisi suudella Lilyä missä halusi ja milloin halusi välittämättä katselijoista.

Hänen suuttumuksensa kuitenkin hälveni, kun näki tulijan. Se oli Arianna. Arianna ei kuitenkaan näyttänyt lainkaan omalta itseltään. Hänen kasvonsa olivat suttuiset kyynelistä ja levinneestä meikistä ja hän itki holtittomasti. Hänen vaatteensa olivat vinossa ja hänen hiuksensa olivat sotkussa. James ihmetteli, mitä Arianna oli oikein tehnyt -

Arianna heittäytyi sängylleen makaamaan ja Lily säntäsi välittömästi hänen luokseen. James seurasi hieman kauempaa - hän ei ollut kovin hyvä lohduttamaan itkeviä tyttöjä. Nähtyään Lilyn katseen hän kuitenkin siirtyi lähemmäs Ariannan sänkyä.

"Ria? Mikä hätänä?" Lily kysyi huolissaan ja kosketti Ariannan olkapäätä istuen Ariannan sängyn laidalle.

Arianna näytti ensn siltä, ettei aikonut vastata vaan jatkaa itkemistä, mutta sitten hän kohotti kyynelten tahrimat kasvonsa ja katsoi suoraan Jamesiin sanoen:

"Sirius."

James rypisti otsaansa. "Mitä Sirius nyt on tehnyt?" hän kysyi ja peitti huokauksen. Sirius, tietenkin.

Arianna alkoi jälleen itkeä ja Lily vilkaisi Jamesia varoittaen. "Ria, mikä on vialla?"

"Minä menin ets-etsimään Siriusta ja - ja - hän oli siellä - kirjastossa - suuteli - toista tyttöä - minä - vihaan - " Arianna takelteli.

Lily kohotti katseensa Jamesiin. James tunsi tutun turhautumuksen tunteen sisällään.

"Minä menen puhumaan sille ääliölle", hän sanoi hiljaisella äänellä. Lily nyökkäsi.